Olen elänyt tiiviissä parisuhteessa kohta kolme vuotta. Ollaan tälläinen nelikymppinen uusiosuhdepari jossa kummallakin uusiolapset ja molemmilla se oma menneisyys jota ei pois pyyhitä vaikka osittain niin haluaisikin.
Rakastan kumppaniani täydestä sydämestäni. Yhdessäoloomme on mahtunut enemmän hyviä kuin huonoja päiviä mutta nyt on ikävä pilvi varjostaa suhdettamme. Olen syvästi suruissani enkä tiedä mitä tekisin? Olimme eilen ulkona yhdessä kumppanini kanssa pitkästä aikaa. Katselemassa yöelämää ja kaupunkivilskettä. Kaikki meni hienosti siihen saakka kunnes poikkesimme yhteen bravintolaan lasilliselle. Paikka oli meluisa ja täpösen täynnä mutta löysimme paikat seinän vierestä jossa kuuntelimme musiikkia ja seurasimme ihmisiä. Meilä oli mukavaa, halailimme ja nauroimme.
ravintolaan ilmestyi kuitenkin ihminen joka sai puolisoni unohtamaan minut täydellisesti. Yhtäkkiä.
Sitä silmäpeliä ja sähköä on vaikea kuvata mikä heidän välillensä syntyi.
Kuin aika olisi pysähtynyt heidän ympärillensä.
Sitä tunnetta mikä valtasi minut on yhtä vaikea kuvata. Hätä? pelko ja halu paeta paikalta? raivo, viha ja musasukkaisuus?
Katselin vierestä kuinka puolisoni katosi hetkellisesti minulta kokonaan pois. Tuo ihminen lumosi hänet täysin mutta tilanne oli yhtä nopeasti ohitse kuin alkoikin.
Minuutti tai kaksi?
Minun reagointini oli suuttumus ja epätoivo vaikka tiedän järjellä että se ei auta mitään. Näin voi tapahtua koska vain ja mahdollisuus että puoliso ihastuu johonkin on aina olemassa.
Lähdimme pois ravintolasta minun pyynnöstäni.
Kyselin puolisoltani tunsiko hän kyseisen ihmisen ja mitä tapahtui?
Puolisoni selitti jotakin vain selitykseksi että ehkä tunsi ehkä ei.
Hän oli hämmillään ja yritti kovasti lohduttaa minua hädässäni joka ei nyt ota loppuakseen.
En saa sitä kuvaa heistä kahdesta katselemassa toisiansa ja puolisoni hymyä joka oli kohdistettu tuolle vieraalle ihmiselle pois mielestäni.
Mitä tapahtui?
Puolisoni kieltää nyt kaiken ja minä menen entistä sekaisemmaksi.
Olen murheen murtama ja tiedän että jos he joskus kohtaavat vielä toisensa enkä ole paikalla se on menoa aivan varmasti?
Tämä on tukalaa kun tiedän etten voi tehdä mitään.
Haluasin kadota maan alle.
Rakastan kumppaniani täydestä sydämestäni. Yhdessäoloomme on mahtunut enemmän hyviä kuin huonoja päiviä mutta nyt on ikävä pilvi varjostaa suhdettamme. Olen syvästi suruissani enkä tiedä mitä tekisin? Olimme eilen ulkona yhdessä kumppanini kanssa pitkästä aikaa. Katselemassa yöelämää ja kaupunkivilskettä. Kaikki meni hienosti siihen saakka kunnes poikkesimme yhteen bravintolaan lasilliselle. Paikka oli meluisa ja täpösen täynnä mutta löysimme paikat seinän vierestä jossa kuuntelimme musiikkia ja seurasimme ihmisiä. Meilä oli mukavaa, halailimme ja nauroimme.
ravintolaan ilmestyi kuitenkin ihminen joka sai puolisoni unohtamaan minut täydellisesti. Yhtäkkiä.
Sitä silmäpeliä ja sähköä on vaikea kuvata mikä heidän välillensä syntyi.
Kuin aika olisi pysähtynyt heidän ympärillensä.
Sitä tunnetta mikä valtasi minut on yhtä vaikea kuvata. Hätä? pelko ja halu paeta paikalta? raivo, viha ja musasukkaisuus?
Katselin vierestä kuinka puolisoni katosi hetkellisesti minulta kokonaan pois. Tuo ihminen lumosi hänet täysin mutta tilanne oli yhtä nopeasti ohitse kuin alkoikin.
Minuutti tai kaksi?
Minun reagointini oli suuttumus ja epätoivo vaikka tiedän järjellä että se ei auta mitään. Näin voi tapahtua koska vain ja mahdollisuus että puoliso ihastuu johonkin on aina olemassa.
Lähdimme pois ravintolasta minun pyynnöstäni.
Kyselin puolisoltani tunsiko hän kyseisen ihmisen ja mitä tapahtui?
Puolisoni selitti jotakin vain selitykseksi että ehkä tunsi ehkä ei.
Hän oli hämmillään ja yritti kovasti lohduttaa minua hädässäni joka ei nyt ota loppuakseen.
En saa sitä kuvaa heistä kahdesta katselemassa toisiansa ja puolisoni hymyä joka oli kohdistettu tuolle vieraalle ihmiselle pois mielestäni.
Mitä tapahtui?
Puolisoni kieltää nyt kaiken ja minä menen entistä sekaisemmaksi.
Olen murheen murtama ja tiedän että jos he joskus kohtaavat vielä toisensa enkä ole paikalla se on menoa aivan varmasti?
Tämä on tukalaa kun tiedän etten voi tehdä mitään.
Haluasin kadota maan alle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten koskettavasti kirjoititkaan tuosta! Olen pahoillani, kun en osaa neuvoa antaa... En aivan tuollaista ole itse kokenut. Mutta jos tästä seuraavasta olisi apua/lohdutusta...
En ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta pieni pistos sydämmessä tuntuu, kun poikaystäväni ex-tyttöystävä (on siis kaveri poikaystäväni kanssa) kutsuu meidät esityksiinsä (hän siis esiintyy bändinsä kanssa ravintoloissa) ja minusta se jotenkin tuntuu, että hän haluaa näyttää, että "minä menestyn ja minä olen huomion keskipisteenä"... Eihän silloin voi edes jutella ja vaihtaa kuulumisia... Nyt olisi taas hänen esiintyminen tulossa ja "pakko mennä", koska edellisestä jäimme pois ja se olisi jo loukkaus, jos emme menisi nyt. Inhottavaa. Ennemmin menisin hänen kanssaan kahville (jos olisi pakko), kuin kuuntelemaan joitain tylsiä biisejä. Mutta kaipa minun on mentävä.
vähempää kiinnostaa?
Miksi ihmeessä sinun pitäisi mennä kuuntelemaan bändiä, jota et halua kuulla. Päästä mies itsekseen nauttimaan esityksestä, pitää varmaanikin sen naisen esiintymisen seuraamisesta. Jos ex ja miehesi kerran erosivat, niin se juttu lienee sitten selvitetty ja molemmat tietävät, että seurustelu ei vain toimi. Ystävyys voi silti toimia ja toisen esiintymisestä voi tykätä.
Tämä poikaystäväni ex kutsui meidät molemmat. Tämä on jo toinen kutsu. Olen ymmärtänyt poikaystäväni puheista, että hän loukkaantuu aika herkästi, jos ei mennä. Viimeksi kun ei menty, niin jo poikaystäväni epäili, että on suuttunut. Me naiset varmaan aika helposti loukkkaannutaan tuollaisista asioista.
Nyt saimme uuden kutsun häneltä ja nyt varmaan on todellakin mentävä, jottei hän loukkaannu. Se varmasti olisi todella epäkohteliasta, jos poikaystäväni olisi siellä ja minä en. En halua olla epäkohtelias, enkä sanoa "ei vois vähempää kiinnostaa". Kärvistelen sen pari tuntia ja jos on vielä jotkut jatkot, niin kestän nekin.
Niin, kyllä toisaalta ymmärrän, että exän kanssa voi olla kaveri. Olen minäkin ihan kaveriväleissä exäni kanssa, mutta en tapaile häntä. Muutaman kerran vuodessa kysyn kuulumisia ja siinä se. Sehän se just on tässä jutussa, kun poikaystäväni ja tämä ex ovat vähän läheisempiä kavereita... Kun tapasin poikaystäväni ensimmäistä kertaa, niin hänellä oli jopa lompakossa tämän naisen kuva, vaikkeivat enää seurustelleet (nyt siellä on minun kuva)!
Ymmärrän, että ex on menneisyyttä ja kaveri voi olla. Ja minulla ja poikaystävälläni menee todella upeasti kaikki ja hän on minulle Se Oikea. En voi kuitenkaan mitään, että pieni pistos sydämessä tuntuu, kun pitäisi mennä tämän exän esityksiin. Hän tavallaan tuntuu kilpailijalta, vaikkei olekkaan. Mutta eiköhän tämä tästä. :) En nyt halua tehdä tästä tämän isompaa numeroa poikaystävälleni. Minun on vain hyväksyttävä, että ovat kavereita ja en voi sille mitään.
mietit miehesi exän loukkaantumista? Miks sun pitäis antaa periksi? Miks sä et sais loukkaantua jos sut pakotetaan katsoon jotain tylsää exää?
Itsekunnioitus peliin
Minun mieheni ei ikimaailmassa pakottaisi minua lähtemään katsomaan jotain häneen exäänsä,vaikka kuinka ystäviä olisivat! Ei edes siinä pelossa että tämä exä suuttuisi asiasta. Exä on exä ja saa suuttua vaikka kuinka paljon. Te olette nyt yhdessä ja elätte yhteistä elämää. En ikimaailmassa hyväksyisi tuollaista miestä elämääni joka pitäisi jonkun exän esityksiä noin tärkeinä. Seurustelkoon sitten keskenään jos exä on noin tärkeä!
Ystäviä saa exän kanssa olla,mutta raja jossain menee.
Onneksi minulla on vähän ajattelevaisempi mies. Tuollaiseen mieheen menisi hermo. Ei millään pahalla.
Vaikka tämä alunperin lähti liikkeelle Surusilmän aloituksesta. Ja toivoisinkin Surusilmälle paljon vastauksia.
Omasta jutustani sen verran, että haluan painottaa sitä, että poikaystäväni on todella huomaavainen ja ajattelevainen! Ja paras tuntemani mies ikinä. Rakastan ja kunnioitan häntä paljon. Olen varma, että jos sanon hänelle, etten halua lähteä, niin hänelle se olisi ok. Lähinnä minun takia ei sillon viimeks lähdetty ja silloin jo vaikutti, että olisi hieman suuttunut, kuten poikaystäväni ounasteli. Heidän suhteestaan on jo kuitenkin joitakin vuosia. En ole tälle exälle kateellinen (vaikka hieman sydäntä pistää). Rajaa on vaikea vetää.
Nyt kun siis tuli tämä uusi kutsu, niin ilmeisesti menemme, vaikka ei poikaystävänikään vaikuttanut olevan kovin innoissaan (ilmeisesti ei halua loukata kaveriansa, joka nyt on myös ex). Itsekään en halua suututtaa exää, koska sitten poikaystävä olisi siinä välissä ja soppa valmis. Kaiken lisäksi poikaystävälläni on myös muita kavereita (miespuolisia), jotka ovat tämän exän kavereita myös. Ja kaipa tässä jutussa toimii sanonta "pidä ystävät lähellä, vihamiehet vielä lähempänä".
Itsekunnioitus minulla on kohdallaan. Uskoisin, että jos näin ei olisi, en voisi kohdata exää tai olla poikaystäväni kanssa, koska hänellä on takana kolme suhdetta ja hänen kaikki ex-tyttöystävänsä ovat olleet erittäin kauniita. Eikä vain kauniita, vaan myös fiksuja.
ei poikaystäväsi kauhena ajattelevaiselta kuulosta eikä huomaavaaiselta. Jos exiä pitää mennä tapailemaan,suhteesta huolimatta.
Mutta mihin vetää raja? Olen miettinyt, että ei minulla ole oikeutta hänelle sanoa, että et voi tavata tätä kaveria. Ja oikeastaan se on se nainen, joka häneen pitää yhteyttä. Poikaystäväni ei juuri ikinä soita tai ota yhteyttä häneen. Olenhan itsekin omaan exääni yhteydessä, mutta en nyt näin suuressa mittakaavassa.
Mutta otanpa neuvoistanne vaarin, ja nostan kissan pöydälle ja kysyn tarkemmin, että missä mennään. Tää nainen oli jopa poikaystäväni isän hautajaisissa tässä yks vuos (kuten kaikki muut kaveritkin). Lienee kuitenkin syytä mainita, että olen monikulttuurisessa suhteessa ja kulttuuri on hieman erilainen (Eu-maa ja kristitty).
Mutta eiköhän tää selvinne. Kiitos viesteistänne. Ne saivat kieltämättä ajattelemaan. Vaikka en tosiaan mikään mustasukkainen ole. Eikä tuo nainen nyt niin paljoa minua häiritse. Hänhän oikeastaan haluaa tutustua minuun, kun on kutsunut minutkin. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Ainoastaan vain se kyllä häiritsee, että pitääkö kutsua sinne esityksiin... Jotenkin tosiaan tulee sellainen olo, että hän haluaa näyttää, että hän menestyy ja hän on huomion keskipisteenä. Vaikka kutsui muitakin kavereitansa, mutta.
olet harvinaisen fiksu ihminen :)
mene ihmeessä esitykseen. hienoa, että teidät molemmat on kutsuttu.
voi olla, että ex haluaa kerran teidät keikalleen. ehkä sitten ei kutsuja enää tule.
ekan kerran jälkeen voit päättää, että menetkö jatkossa mukaan.
jo poikaystävällesi on hienoa, että menet hänen kanssaan :)
kuulostipa kertomuksesi niin tutulta, että oiken vihlaisi. Olen ollut samassa tilanteessa oman mieheni kanssa muutamaan otteeseen ja se tilanne meinaa viedä järjen mennessään. Olen puhunut tästä miehelleni itkun kanssa, mutta hän ei pysty ymmärtämään sitä tunnetta. En kuitenkaan ole vainoharhaisen mustasukkainen enkä myöskään sokea, vaan tilanne on tapahtunut juuri kuvailemallasi tavalla. Mitäpä siinä voi tehdä...muuta kuin kärsiä ja kettuilla...Minusta tuntuu, etten enää voi lähteä mieheni kanssa yhdessä illanviettoon, sillä pelkään saman toistuvan. Mieluummin käperryn omaan huonoon itsetuntooni ja itken itsekseni kotona kuin kidutan itseäni.
Mieheni on jotenkin vuosien myötä muuttuunut röyhkeämmäksi ja minä puolestani poloisemmaksi tässä asiassa. Ajattelen kuitenkin, että vika varmasti on minussa joka suhteessa. En ole tarpeeksi kaunis ja vielä vähän mustasukkainenkin. Miehen vaihto on ollut mielessä, sillä haluaisin jotenkin kypsemmän miehen, jolle riittä ns. tavallinen nainen joka suhteessa, myös katseluun.
ap,
varmaan tuntuu todella pahalta.
muista, että suhteissa ihastuksia tulee ja menee. kuulemma.
on miehestäsi kiinni, meneekö hän mukana, vai haluaako olla sinun kanssasi.
tuska on varmasti kova ja teillä on jo lapsetkin mukana jutussa.
mieti teidän tilannetta. plussia ja miinuksia. mieti, miten miehesi sinua päivittäin kohtelee. oletko tyytyväinen. onko mikään muuttunut. niin kauan kuin sinulla on hyvä olla, jatka rauhassa.
miehen sanonta, että ei tiedä oliko tuttu vai ei, saa antaa sinulle aiheen epäillä siinä olevan jotain pahaenteistä.
kuuntele itseäsi, miltä sinusta tuntuu olla miehen kanssa. mieti sitten jatkotoimenpiteet.
VOIMIA ! :)
Todella inhottava tunne, jonka olen itsekin kokenut: Se, että joku vieras ihminen voi täysin pysäyttää oman puolison. Yhteisessä katseessa ja "ymmärryksessä" on jotain niin intiimiä, että se kuuluisi ainoastaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen ja toisiinsa sitoutuneen ihmisen välille.
Päätyttyäänkin tämä tilanne/hetki jättää puolison hämilliseksi ja sekaiseksi ja vierestä katsojan vihaiseksi ja surulliseksi.
Eikä oikein voi olla vihainen kun puoliso ei ole tehnyt sitä ilkeyttään tai tahallaan. Se on vain tapahtunut. Saattaa olla, että puoliso ei myönnä tapahtunutta, mutta aiheesta puhuminen saa hänet kuitenkin vaivaantuneeksi eri tavalla kuin mikään muu.
Olo tällaisen jälkeen on täysin lohduton, varsinkin kun ajattelee että tällaista ei tapahtuisi jos puoliso rakastaisi kuten pitäisi rakastaa. Ehkä hän on kohdannut oman vastinkappaleensa, jonka olemassa olosta ei ole tiennyt... ;(