Kuinka nopeasti muuttaa yhteen?

ole ajasta kiinni. Sinua vanhempana (jos1982 viittaa synt.vuoteen) tunnen monia pareja, jotka ovat olleet yhdessä jo vuosikausia jopa vuosikymmeniä nopean ( vain viikkoja tai muutama kuukausi)yhteen muuton jälkeen.

Mutta voihan se mennä pieleenkin. mutta niin voi käydä vaikka olisi ensin seurusteltu vuosikausia.

Veikkaisin että jokaiselle parille se yhteinen arki on se koitin kivi. Kun ensi huuma ja kotileikki vaihe menee ohi. Sitten huomataan että tätkö tämä onkin: töitä ja kauppaa ja kotaskareita. Sitähän se arki on...

virallisesti (tehtiin uusi vuokrasopimus ja poikaystäväni sanoi irti oman vanhan vuokrasopimuksen) muutettiin yhteen n. 7 kuukauden seurustelun jälkeen, mutta käytännössä parin kuukauden yhdessäolon jälkeen.itse tiesin heti että tämän ihmisen kanssa haluan olla. onhan se ihanaa kun ei tarvitse olla yksin ja jos on paha mieli niin toinen on siinä ja lohduttaa eikä tarvitse erikseen enää lähteä toisen luona käymään...ihanaa nukkua yhdessä yms...riitaa tulee välillä pienistä kodin askareista ja tottakai välillä toisen naama ärsyttää, mutta ei onneksi liikaa =)

tyätyy vain muistaa ottaa sitä omaa aikaa välillä, ettei tapahdu niin että kyllästyy toiseen...siis että touhuaa myös yksikseen jotain eikä aina vain sen kumppanin kanssa.

Me muutimme yhteen, kun tiesimme rakkauden olevan oikeaa tunnetta toista kohtaan. Eli kun olimme valmiita jakamaan kaiken toisen kanssa. Enää ei voi olla mitään salaisuuksia, välillä ei jopa tarpeeksi yksityisyyttä. Toinen täytyy ottaa joka asiassa huomioon ja kaikki jakaa. Joillekin se on luontevaa, toisille vaikeaa. Tuo oli hyvä vinkki toisaalta: jos olisit valmis menemään naimisiin, mikset muuttaisi yhteen. Jos taas et tiedä, haluatko olla tämän ihmisen kanssa koko loppuelämääsi, niin miksi vielä muuttaa yhteen?

Olette kuitenkin tunteneet toisenne aika vähän aikaa, ehkä elätte vielä alkuihastusta. Toiset tietävät toki ennemmin, koska on oikea aika ottaa seuraava askel.

Me olimme seurustelleet 10kk. kun muutimme yhteen. Se oli sopiva aika meille.

Arki muuttui: jokainen vapaa hetki vietetään toistemme seurassa, ainakin siis samassa tilassa/asunnossa. Kaikki on yhteistä ja jakamaan on pakko oppia. Toinen otetaan eri tavalla huomioon.
Hyviä puolia on se, että saa nukkua toisen kanssa, joka aamu on se rakas siinä vieressä, kun heräät. Myös sekin täytyy ottaa huomioon, että joskus se toinen voi myös ärsyttää tavattoman paljon. On itsestä kiinni, miten nämä tunteet hoitaa pois ja miten huolehtii siitä, että kumpikin saa tarpeeksi omaa aikaa yksin kotona. Se on pitemmän päälle aika tärkeää.

Itse rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta koskaan. Se on hyvin pohjaton tunne. En osaa kuvitella elämääni ja erityisesti arkea ilman häntä. Jo parin päivän jälkeen, jos jompi kumpi on poissa kotoa, tulee kova ikävä. Arki on se, joka kannattaa, ei ne juhlapäivät. Tämä on hyvä muistaa. Jos arki sujuu hyvin, kyllä se parisuhdekin kukoistaa.

Meillä myös seksi muuttui. Pari kuukauden yhdessä asumisen jälkeen seksin määrä on vähentynyt, mutta laatu on parantunut. Myös toisen seurassa ollaan paljon vapaammin. Toisen kaikki pienet omituisuudet on käyneet ilmi ja ne tekevät sen ihmisen, jota rakastan.

Samankaltasta kokemusta on. Olimme seurustelleet n.6kk, kun muutin lähemmäs poikaystävääni helmikuun alussa. Helmikuussa muuttaessani omaan kämppääni yhteenmuuttamisesta ei ollut puhettakaan, ei ollut edes vaihtoehtona ku ei oltu seurusteltu ees niin kauaa. Jotenki tuntu, ettei niin pian muutettais..No, siinä kävi sitte kuitenki niin, et poikaystäväni asui luonani siitä lähtien, kun muutin. Eikä se haitannu mua kyl yhtään, päinvastoin. Oman kämppänsä irtisanoi sitte vasta kesäkuun alusta kun ei siellä koskaan majailtu. Siinä mun yksiössä asuttiin sitte toukokuun loppuun ja kesäkuun alusta muutettiin isompaan asuntoon! Mitään huonoja kokemuksia ei ole, vaikka suht nopeesti mun mielestä muutettiin yhteen. Johtuen varmaan siitä et sovitaan niin hyvin toisillemme. Mut yhteen muutetaan sillon ku siltä tuntuu :) onhan se edullisempaaki asua yhdessä ja maksaa esim. vaan yhtä vuokraa mikäli vuokrakämppä.. Hyvää jatkoa :)

En usko, että oikeaa aikaa yhteenmuutolle voidaan määrittää kuukausissa, tunneissa tai vuosissa..kaikkihan lähtee pitkälti omista tuntemuksista ja päätöksistä. Itse muutimme mieheni kanssa yhteen jo alle kuukauden seurustelun jälkeen ja yhteistä taivalta on takana jo yli kaksi vuotta. En vaihtaisi yhteistä aikaamme mihinkään...Parasta on arjen jakaminen toisen kanssa ja yhteisten juttujen tekeminen. Onhan niitä riitojakin joskus, mutta yhteiset pelisäännöt kannattaa tehdä jo alussa selviksi, esim. kotityöt, laskut..yms..

Itseäni mietityttää samat asiat. Minulla ei ole kokemusta avoliitosta, mutta olen nyt seurustellut n. 9kk poikaystäväni kanssa ja minä haluaisin muuttaa jo yhteen, mutta hän ei ole varma. Sanoo, että yksityisyyden puute pelottaa ja raha-asioiden järjestely. Ja tärkeimpänä kuulemma se, että silloin ei olisi vastuussa vain itsestään ja omasta pärjäämisestään vaan kaikki taloudelliset takaiskut ja masennuskaudet vaikuttaisivat myös siihen kumppanin elämään paljon selkeämmin kuin nyt. Eli vastuu yhteisestä kodista ja taloudesta pelottaa.

Minua ei yksityisyyden puute pelota. Rakastan poikaystävääni ja vietämme muutenkin todella paljon aikaa yhdessä ja olen käytännössä asunut hänen asunnollaan koko seurustelumme ajan. Raha-asiat huolestuttavat vähän, varsinkin kun molemmat olemme opiskelijoita (eli siis todella pienituloisia) ja poikaystäväni on saanut aika paljon rahallista tukea vanhemmiltaan vielä lähiaikoinakin vuokranmaksuun ja elämiseen yleensä. Eli ei siis ole oikein pystynyt itse hoitamaan raha-asioitaan. Mutta uskon, että yhdessä pärjäisimme keskustelemalla avoimesti ja sopimalla raha-asiat tarkasti ennen yhteenmuuttoa.

Josuks on käynyt mielessä, että onkohan mies nyt ihan tosissaan tässä suhteessa, kun ei ole valmis sitoutumaan. Ei hän ole koskaan sanonut, että tarvitsisi enemmän omaa aikaa, mutta nyt yhtäkkiä sen puute onkin pelottavaa. Loukaannuin aika lailla, kun hän sanoi noin, koska ei hän minulle aiemmin asiasta ole puhunut. Pitäisikö minun vain odottaa kärsivällisesti, että mies on valmis? Vai pitäisikö alkaa panikoida suhteen tulevaisuudesta? Mies kyllä sanoo rakastavansa minua enemmän kuin mitään ja olevansa aivan varma, että haluaa olla kanssani. Kuulemma yhteenmuuttamisella ei vain ole kiire, koska hyvinhän se näinkin toimii. Minä vaan en ole sitä mieltä, että toimii. Rahaa säästyisi aika lailla, jos asuisimme yhdessä ja minun ei tarvitsisi ravata kahden asunnon väliä ja miettiä joka aamu, missä seuraavan yöni vietän ja mitä kaikkea tarvitsen mukaan. Tällainen "matkalaukkuelämä" alkaa jo nyppiä.

olemme seurusteleet poikaystäväni kanssa 4 vuotta, ja nyt alkoi yhteenmuutto. tiedämme toisesta nyt kaiken mitä tuleekin tietää, olemme selvinneet parisuhteen tuomista kriiseistä, asuneet molemmat ensin yksin (meillä oli sellainen kriteeri, että olisi hyvä kummankin ensin asua yksin, ennen kuin muutetaan yhteen. ettei tule vuosien kuluttua tunnetta että missasin jotain oleellista).
ihmiset sanovat ettei yhteenmuutto aikaa voi mitata kuukausissa, ei täysin, mutta kyllä paljolti voi. et tuollaisessa ajassa vielä edes tunne toista kunnolla. et voi vaikka olisitte olleet yhdessä 24/7. naistenlehdessä sanottiin hyvin, parisuhteet tarvitsevat sen alkuhuuman. tunteen missä toinen on täydellinen ja ihana ja haluan olla sen kanssa kahdestaan koko ajan. sillä sitten kun tulee arki ja ensimmäinen kriisi, ihmiset selviävät siitä paremmin yli, kun alkuhuuman avulla. "oltiinhan me niin onnellisia" jne.
jos tapat alkuhuuman alkuunsa ennen kuin se olisi luonnostaan loppunut, ja muutat yhteen ja arki tulee liian nopeaa vastaan, ei selviä elämän tuomista kriiseistä.

ihmiset haluavat nykyään muuttaa yhteen aivan mielettömän nopeaa. en löydä siihen kuin kaksi syytä. 1. toinen on niin ihana niin ihana ja täydellinen, että sen kanssa haluaa olla koko ajan kahdestaa ja liirun laarun. leikitään kotia ku se on niin kivaa. 2. taloudelliset syyt (ei ole järkeä maksaa kahta vuokraa jne.) 3. lapsuus on ollut niin hataralla pohjalla, että kaipaa kipeästi nopeaa sitoutumista ku on niin läheisyyden kaipuu ja menettämisen pelko, ku lapsena ei saanut paljon rakkautta.
me olemme muuttaneet yhteen kohtuullisen pitkän seurustelun jälkeen (ainakin nykyisellä mitta-asteikolla) ja olemme tyytyväisiä. tiedämme ettei avoliitto ole pumpulissa tanssimista ja tiedämme ettemme ole täydellisiä. voitko sanoa mitkä tulevat olemaan teidän suurimmat riitanne? meillä tulee olemaan raha, minä tuhlaan pirusti ( olen aina tuhlannut) ja mieheni säästää pirusti (ymmärtää rahan arvon kuulemma paremmin:)) olemme valmiiksi alkaneet varautua tähän ongelmaan. jäitä hattuun kaikille. aikaa on kulunut mutta edelleen jaksamme rakastella ja olla toistemme kimpussa hellimässä jne.

Me tehtiin mun miehen kanssa päätös muutosta kun oltiin oltu yhdessä 3kk ja muutto toteutui siitä kuukauden kuluttua eli kun olimme olleet yhdessä 4kk. Tällä hetkellä yhteistä elämää on takana 6 onnellista kuukautta:) Me oltiin käytännössä kaikki illat yhdessä jo ennenkin joten ei yhteisen asunnon hankkiminen tarkoittanut kovin radikaalia muutosta.

sieltä saattaa ilmestyä ISOJA pukinsorkkia kuten:
pornon katselu, nalkuttaminen, toisen ällöttävät tavat, laiskuus jne.

Kolmen kk seurustelun jälkeen melkein kaikki miehet tuntuvat täydellisiltä. Kuitenkin vasta vuoden tiiviin seurustelun jälkeen saat selkeän kuvan, mikä hän on miehiään, ja pystyt objektiivisesti arvioimaan kauanko pystyt häntä kestämään.

Koeta pitää pintasi, itsesi aisoissa ja järki mukana. Yhdessäasuminen tuo arjen suhteeseesi liian nopeasti tässä vaiheessa.

Minä muutin siippani kanssa yhteen, kun oltiin seurusteltu vähän vajaat 4kk.

Ennen seurustelun alkua oltiin tunnettu jo nelisen vuotta.

Ei siinä auta käydä jarrua polkemaan, jos toinen oikeelta tuntuu, ja yhteen muuttaminen on suorastaan itsestäänselvyys.

En ole vielä ainakaan (asuttu yhessä vuosi) katunut päivääkään, että heitettiin kamat kimppaan =)

Tottakai sitä riidellään meilläkin, siitähän nyt ei pääse mihinkään eikä se epänormaalia ole, ja mahollisesti tietenki tulee konflikteja helpommin kun asutaan yhessä, mutta on tämä kyllä pääosin ihanata =)

Arki on meilläkin tullut vastaan; laskut, pyykinpesu, tiskaus, siivous, harrastukset, omat menot, koiran hankkiminen ja hoito jne jne...

Meillä riitaa haastavat tilanteet (hassusti ilmaistu syyttämättä ketään henkilöä) pyritään purkamaan puhumalla joko etu- tai jälkikäteen =)

Siinä sitä tutummiksi koko ajan tullaan, ja niinhän sitä sanotaan, että toisen ihmisen tuntee läpikotaisin vasta sitten, kun on asunut hänen kanssaan vuoden saman katon alla =)

Meillä siis menee ainakin tähän mennessä hyvin, joten kyllä voin suositella, jos molemmat sitä tahtoo ja se oikiilta tuntuu..!

Tsemppiä! =)