Olen 25 nainen, "sairastan" nymfomaniaa, kaksisuuntainen mielialahäiriö heilahtaa depiksestä seksihulluuteen. Sain pari vuotta sitten lääkityksen joka heikentää halukkuutta, ja alku olikin lupaava. Sitouduin mukavan miehen kanssa, talo ja lapsikin siunaantuivat.
Nyt alkaa taas rakoilla, raskauden ajan olin ilman lääkkeitä, alotin ne nyt uudestaan mutta ei tunnu auttavan. Ongelmaa ei varmaan olisi jos haluaisin tolkuttomasti vain omaa miestäni, mutta kun maniassani haluan aina uusia ja kovempia elämyksiä, mieluiten täysin tuntemattomien kanssa koska nymfo minussa on nimetön, irti persoonastani.
Olen joskus ottanut varovasti puheeksi avoimen suhteen mieheni kanssa, mutta hän ei ymmärrä. Haluaisin pitää rakkaan suhteeni mutta toteuttaa itseäni seksuaalisesti täysin vapaasti, soisin sen myös hänelle. Onko mitään keinoa ettei tarvisi pettää? Pakahdun levottomuuteeni, mutta vanhoillisesti ajattelevien ihmisten on mahdoton tätä käsittää. Ehkä myös mieheni?
En halua tuhota kaikkea, mutta tuntuu että joudun uhraamaan itseni...Vai tuhoaisiko meidät vapaa suhdekin? keskustelua?
Nyt alkaa taas rakoilla, raskauden ajan olin ilman lääkkeitä, alotin ne nyt uudestaan mutta ei tunnu auttavan. Ongelmaa ei varmaan olisi jos haluaisin tolkuttomasti vain omaa miestäni, mutta kun maniassani haluan aina uusia ja kovempia elämyksiä, mieluiten täysin tuntemattomien kanssa koska nymfo minussa on nimetön, irti persoonastani.
Olen joskus ottanut varovasti puheeksi avoimen suhteen mieheni kanssa, mutta hän ei ymmärrä. Haluaisin pitää rakkaan suhteeni mutta toteuttaa itseäni seksuaalisesti täysin vapaasti, soisin sen myös hänelle. Onko mitään keinoa ettei tarvisi pettää? Pakahdun levottomuuteeni, mutta vanhoillisesti ajattelevien ihmisten on mahdoton tätä käsittää. Ehkä myös mieheni?
En halua tuhota kaikkea, mutta tuntuu että joudun uhraamaan itseni...Vai tuhoaisiko meidät vapaa suhdekin? keskustelua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole mikään asiantuntija, joten kommentoin aika mutu-tuntumalla.
Eli sinulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa maaninen vaihe ilmenee seksihulluutena. Jos alat viuhtoa pitkin kyliä manian otteessa niin toteutatko silloin seksuaalisuuttasi vai häiriötäsi?
Eikö olisi helpompaa teidän koko perheenne elämän kannalta, että yrittäisit saada mielesi hallintaan, vaikka sitten lääkityksen tai muun hoidon avulla? Parempi ainakin kuin olla häiriösi kulloisenkin kauden heiteltävänä apaattisena tai milloin missäkin sekstaamassa? Lapsenkin kannalta varmasti olisi tavoiteltava pikemmin henkistä tasapainoa kuin miettiä miten voisi vapaaasti "potea" nymfomaniakausia.
Se on taatusti vaikeaa ja pitkäpiimäistä, mutta kuitenkin minusta tavoiteltavin vaihtoehto. Luultavasti miehesi ei voi koskaan sulattaa sitä, että rakas remeltää muiden sängyissä, koska "ei voi sille mitään". Vaikka hän kuinka vakuuttaisi itselleen, että sairaus on sairaus niin luultavasti se koskee silti ja turhauttaa.