Mikä on hyvän anoppi miniä suhteen salaisuus

Minulla on kaksi siskoa joiden anopit eroaa toisistaan kuin yö ja päivä, nuorimman siskon anoppi on herttainen,suvaitsevainen,rento ja hauska, vanhimman taas suoraan sanottuna mileisairas juonitteleva manipuloiva noita, valittaa joka asiasta,arvostelee,haukkuu kaikki mahdolliset, luulee itse olevansa aina oikeassa ja muutenkin täydellinen, tuppaa nokkansa joka asiaan, uhkailee fyysisesti ja henkisesti ihmisiä eli ei ole kaikki ruuvit kotona. Kuinkahan monet kerrat siskoni on itkenyt tuon kotkan takia, ja on tuo käärme haukkunut minut,äitini,isäni, siskon anopin, ja siskoni kaverit.

Eli pointtini on että jos anoppi on tunkeileva ilkimys niin vaikea siinä on niellä kaikki se paska mitä anoppi suoltaa, ja mielistely éi kannata koska siitä voi tulla loputon kierre ja siitä kärsii itse henkisesti eniten, jos anoppi ja miniä ei tule toimeen niin poika tavatkoon äitiänsä jossain muualla kuin miniän kodissa

Mielistely ja ilkeily eivät mielestäni mitenkää voi kuulua hyvään suhteeseen. Jos niitä anoppi-miniä suhteessa (tai missä vaan suhteessa) on, niin suhde ei ole hyvä.

Uskoisin, että toimivan suhteen ainekset löytyvät molemminpuolisesta hyvästä ja kunnioittavasta käytöksestä.

Miksi lähdet siitä olettamuksesta, että on vain yhdenlaisia anoppeja, eli joita tulee mielistellä ja joiden puheet ovat ilkeitä?

Oletko tullut ajatelleeksi, että moni anoppi on ikänsä puolesta miniäänsä kaksi kertaa vanhempi, ja on ehkä elämänkoulussa oppinut käyttäytymään ja tietämään, miten eri luonteisten ihmisten kanssa tullaan toimeen.
On tiedätkö sellaisiakin anoppeja, jotka toivovat pojalleen parasta elämässä ja uskovat vakaasti poikansa valinneen itselleen oikean puolison.
Niinkin toivorikkaita anoppeja on!
Miniät eivät aina täytä edes aviomiehensä toiveita, anopista puhumattakaan. Kun miniät sen ymmärtävät, on vaikea sitä sulattaa, ja siksi kautta rantain siirretään ongelma anopin niskoille, kuten aloittajankin kysymyksestä huomataan.

tarvinnut mielistellä eikä anoppi ole ikinä puhunut ilkeästi.

Kun luin ilmoituksesi ja kysymyksesi, aloin vasta nyt miettimään tosissani omaa anoppisuhdettani...tai oikeastaan hän on ex-anoppi, mutta liki yhtä paljon olen hänen kanssaan tekemisissä edelleenkin vaikka erosin hänen pojastaan yli kymmenen vuotta sitten.Ero ei vaikuttanut anoppi-miniä suhteeseen millään lailla.

Meillä on ollut todella mutkaton suhde ja riitoja ei ole ollut.Tavallaan mennyt omalla painollaan.Osataan naureskella monille jutuille.Ex -appiukon kuolema yhdisti meitä entisestään.Minulle kuolema oli suuri järkytys, sillä hän oli puolestaan maailman kultaisin ukki...

Eli hyvä anoppi kymmenen vuoden ajan ja edelleenkin hyvä ex-anoppi...

1.Mikä salaisuus?
Ei siinä mitään salaisuutta ole.
Senkun vaan ollaan niinkuin tavalliset ihmiset.

2.Mielistely?
Miksi pitäisi mielistellä,ja omalta kohdaltani mietin että mitkä ilkeät puheet.
Ei ole tarvinnut kuulla ilkeyksiä.

Kovin on yksipuolinen ja köppäinen asenne sulla jos yleistät anopit noin.
Siis jos joskus olet itse anoppi niin tuohan tarkoittaa että miniäsi pitää olla mielinkielin sun edessäsi pärjätäkseen kanssasi.

Höh.

että heität tuon asenteesi romukoppaan ja kohtaat anoppisi avoimin mielin. Anoppi on ihminen ja hänen kanssaan tullaan toimeen niin kuin muidenkin ihmisten. Joidenkin kanssa tulee paremmin juttuun ja joidenkin kanssa vähän huonommin. Mutta jos oma ennakkoasenne on tuollainen, niin ei auta vaikka anoppi olisi maailman mukavin ihminen.

en ole kuulevinani töksäytyksiä, joita kai kumminkin meille kaikille sattuu, ja pääasiassa luotan, että kun kumpikin annamme toisillemme tukea vaikeina hetkinä, se kantaa muun yli. Ainakin on kantanut tähän asti.
Mielistele en, mutta lauseet kannattaa joskus muotoilla niin, että antaa hänen päättää, jos asialla ei ole merkitystä meidän perheemme elämään.
Eräs esimerkki voisi olla tämä: hänen äitinsä kuoli, ja joitakin tavaroita oli mahdollisuus saada. Sanoin kuitenkin esimerkiksi joistakin matoista ja muista kodintavaroista, että hänen tyttärensä on kuitenkin ennen minua "arvojärjestyksessä", joten valitkoot ensin. Tytär valisi aikanaan, minä sitten. Näin luovin meillä, jokainen varmaan omin tavoin.

Anoppini on korkeasti koulutettu, sivistynyt ja älykäs. Minulla on samoja piirteitä ;) Pystymme keskustelemaan kaiken maailman aiheista. Tärkeintä on ehkä ymmärtää ihmisten väliset erot: ihmiset tulevat erilaisista perheistä ja suvuista ja heillä on erilaiset tavat.

Esim. mieheni suvussa loma nähdään hyvänä aikana työleirille, kesämökeillä huhkimiselle. Minun osallistumiseni töihin on vapaaehtoista, ja saan harrastaa sellaisia asioita mistä itse pidän, vaikkapa lukemista, käsitöitä ja taiteita, ilman että muut paheksuvat tai pitävät laiskana.