Kokemuksia solukämppä-

4 vuotta asuin kaverin kaa kimppakämpässä :D Taidettiin rumuta ja remuta enemän ku olisi ees sopivaa. Mut ei yhtään huomautusta tai varotusta mistään.

Mut sattuuhan sitä ku kaks sinkkupoikaa pistää tuulemaan. Etenki yövieraat oli aina vähän ihmeissään aamulla ku toisestaki huoneesta kömpii rapulainen herrasmies suihkuun tai jääkaapille. Etenki ku meidän äänet oli aikalailla samankaltaset.

Suihku jota ei laitettu lukkoon aiheutti parit tilanteet :D "Herrajestas suihkussa on vieras mies" tai miun kommentti. "täällähän taitaa olla jonoa"

tuli asuttua puoli vuotta solukämpässä, missä oli kaksi muuta solua oman solun lisäksi. Viikonloppuina oli vähän turhan tiivis tunnelma, kuin kaikilla kolmella oli poikaystävät käymässä:I Lisäksi yksi tytöistä majoitti viikolla huoneeseensa kapakkailtojen päätteeksi miesvieraita... Kuulemma vain kavereita, mut kun niissä huoneissa oli ohuen ohuet seinät, niin kaveruuden lämpimyyden aste ei jäänyt kellekään epäselväksi... Koskaan ei tiennyt, kun yöllä meni vessaan, mitä tulee vastaan. Milloin tuntematon, alaston, karvainen mies, milloin jomman kumman vakikumppani:S Lisäksi toisella tytöistä oli lemmikkinä kani, jota hän piti suurimman osan ajasta vapaana. Jos oman huoneen ovi sattui jäämään raolleen, kun oli koululla, oli kämpässä papanakekoja ja pureskeltuja kirjoja:C Mulle oli puoli vuotta ihan riittävä kokemus, onneksi pääsin sitten yksiöön. Taidan olla paremmin yksin viihtyvää sorttia:I

Kohta puoliin on kolmekymmentä lasissa ja edelleen asun solussa.

Siirryin lukion jälkeen työelämään lyhyeksi ajaksi, ja noina aikoina asustelin enimmäkeen soluissa. Sitten meni pari-kolme vuotta yksiössä ja nyt olen ollut nelisen vuotta soluasunnossa.

Kaikki riippuu siitä, millaiset kämppikset on. Itse olen aina ollut solussa, jossa muut asukkaat ovat olleet aluksi tuntemattomia. Ehkä noin 20:stä kämppiksestä 2 on ollut veemäisiä (todella epäsiistejä) ja loput (suurin osa) mukavia tai ihan huippuja. Kuitenkaan ainoastakaan kämppiksestä ei ole syntynyt pidempikestoista ystävyyssuhdetta. Jokaisen naamaan on kyllästynyt jossakin vaiheessa ja veikkaan, että tunne on ollut molemminpuoleinen.

Hauskaa on ollut, mutta samalla on nähnyt nuoruuden hektisyyden: aika monilla on ollut jonkinlaista psyykkistä ongelmaa jossakin vaiheessa, kovaa stressiä mm. opinnoista jne., eli hektisyydellä en nyt tarkoita mitään biletystä, vaan stressiä. Samalla on hyvin huomannut, ettei todellakaan ole ainoa, jolle opiskeluvuodet ovat olleet lähinnä jotain muuta kuin ankaraa biletystä.

Yhden tytsän muistan erityisen hyvin. Oli tosi vetävännäköinen ja heitimme ihan mieletöntä läppää päivittäin. Selvinpäinkin tuli naurettua niin, että hyvä ettei tullut pisut housuun.

Sekasolussa olen asunut kerran ja muut kämpät ovatkin olleet tyttösoluja. Nyt haaveilen omista nurkista.

Maksoin aikoinaan exän ulos kämpästämme ja asuntolainan kanssa oli sen verran tiukkaa, että otin yhden tutun alivuokralaiseksi.

Hyvä tyyppi ja maksoi vuokransa ajallaan. Hauskimpia muistoja jäi kun meillä oli Frendejen tapaan katsoa Baywatcheja nauhalta pohjia ottaessamme ennen baariin lähtöä.

Vaikka olenkin sosiaalinen luonne ja se sopi silloiseen elämäntilanteeseeni, en ikimaailmassa enää tekisi samoin.

Lähes kokonaan perseestä.

Mutta sehän se vaikuttaa kenen kanssa asut.