Olen itse ollut parissakin monikultturisessa parisuhteessa ja alussa suunnittelimme erilaisia asoita tulevaisuuden varalle. No, ensimmäinen suhde päättyi lapsettomuuden takia eroon. Ei kuitenkaan jäänyt "bad feelings" koska tiesin, että meille oli parempi erota. Olen nyt uudelleen avioliitossa ja olemme suunnitellet tulevaisuutta, mm, eläkepäiviä kun olemme vanhoja. Mitä olette suunnitelleet tulevaisuuteen. Me säästämme rahaa, että voimme asua mieheni kotimaassa "vanhoina" ja nauttia hyvästä ilmanalasta sekä perheen läheisyydestä. Kesät kuitenkin aiomme olla täällä Suomessa, koska on parempi elää edelleen molemmissa maissa. Olisi kiva kuulla myös muiden kommentteja.. Mitä olette suunnitelleet tulevaisuuden varalle ja miten aiotte ottaa huomioon, mm, lasten tutustumisen molempiin kulttuureihin ?
Unelmat ja realiteetti..
Mariam4758
232577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
???? Kumpi halusi välttämättä lapsia?
Samoin mieheni, mutta, molemmissa oli vikaa... yhtälö oli mahdoton.....tämä riittänee...
Ei mitään auringontarkkoja, mutta eläkepäivät aiomme viettää Samoalla tai Havaijilla. Nyt tehdään töitä, kasvatetaan ja koulutetaan lapsi, huolehditaan äidistäni ja sitten joskus, kun aika on sopiva, realisoimme omaisuutemme ja muutamme Tyynen Valtameren äärelle.
Lapsen kanssa olemme pyrkineet välttämään "tämä on suomalaista ja tämä samoalaista" -tyyppistä kulttuurikasvatusta. Perheen arjessa nuo kaksi asiaa ovat sulautuneet yhteen joksikin kolmanneksi ja tuloksena on ollut se, että tyttäremme pärjäilee hienosti molemmissa maissa. Tarkoituksena on ollut kasvattaa lapselle vahva oma identiteetti, jolla hän pärjää vaikka Grönlannissa.
Samoalla on paljon vanhaa tapakulttuuria, jota ei oikeastaan voi oppia kuin oleskelemalla paikan päällä. Vietämmekin vuoden kahden välein kuukauden kaksi Samoalla, jotta lapsi pääsee tutustumaan omaan perheeseensä ja heidän elämänmenoonsa. Hän tietää, että hänellä on koti myös Samoalla ja Havaijilla.
Mitä teet jos sairastut Samoalla
Menen lääkäriin.
Mene vaan. Poppaamieskö parantaa
Voi valita julkisen sairaalan tai yksityisen klinikan. Syöpähoitoja ja vaikeita operaatioita varten joutuu lähtemään Uuteen-Seelantiin tai Australiaan, mutta tavanomaisemmat vaivat hoituvat Samoallakin.
Tosin joka kylässä on omat parantajansa, joten kansanparantajankin pakeille pääsee, jos haluaa.
Luuletko että ilmaiseksi sinulta syövän hoitaa Australiassa?
Ilmeisesti et. Lisäksi uskon, että minulla on sen verran omaisuutta, että tarvittaessa voin hoidattaa itseni ja perheenjäseneni.
Jos tapahtuu onnettomuus niin mitä teet, menetkö poppamiehen luo vai odotatko seuraavaa Australian lentoa viikon päästä?
Tuossahan sitä on ylempänä tietoa...
"Voi valita julkisen sairaalan tai yksityisen klinikan. Syöpähoitoja ja vaikeita operaatioita varten joutuu lähtemään Uuteen-Seelantiin tai Australiaan, mutta tavanomaisemmat vaivat hoituvat Samoallakin.
Tosin joka kylässä on omat parantajansa, joten kansanparantajankin pakeille pääsee, jos haluaa. "
- noilla avuillako luulet selviäväsi jos sattuu jotain ikävää?
Mekin täällä Suomessa käymme julkisessa sairaalassa. Hätätapauksia ei täällä hoideta yksityisesti. Ehkäpä Samoalla ja Havaijilla...
Meilläkin pahimmat loukkaantumiset ja erityissairaudet hoidetaan määrätyissä, yliopistollisissa sairaaloissa, muut hoituvat vaikkapa pikkukunnan terppakeskuksessa. Kuljetukset toimivat täälläkin esim. kopterilla tai lentokoneella, tai sitten ambulanssilla. Kanootillakos luulet kuljetusten Samoalla hoituvan?
Kuvitteletko sinä, että missään muualla maailmassa ei osata hoitaa sairaita tai vammautuneita? Enpä ihmettelisi...
Mikä siis on ongelmasi? Yksinkertaisuuden lisäksi...
Sinä luulet että Samoalta Australiaan yksityissairaalaan meno on yhtä helppoa kuin Suomessa keskussairalaan.
mutta ei se ole myöskään mahdotonta. Minkä zkelvin on sinulle jo selvittänyt. Eli mitä jankutat?
Eikä ollut kyse yksityissairaalaan menosta, vaan hoidosta onnettomuuden sattuessa.
Rahalla saa ja hevosella pääsee... maksuhan ei ollut zkelvinin kertomuksen mukaan ongelma.
Tiedätkös sinä muuten, miksi vakuutukset on olemassa?
Juuri onnettomuudesta puhun. Jos vaikka jalka katkeaa ja vaatii leikkausta niin haluatko mennä Samoalaiseen sairaalaan
Samoalla on kaksi isompaa julkisen terveydenhuollon piiriin kuuluvaa sairaalaa, Tupua Tamasese Meaole Apian Moto'otuassa Upolulla ja Tuasivin sairaala Malietoa Tanumafili II Tuasivissa Savai'illa. Molemmissa hoidetaan mainitsemiasi onnettomuuden uhreja, operoidaan umpisuolia ja nielurisoja. Paikalliset lääkärit on koulutettu Australiassa, Uudessa Seelannissa, Usassa, Fijillä ja jonkin verran myös eurooppalaisia, varsinkin saksalaisia, työskentelee samoalaisissa sairaaloissa.
Sydämen ohitusleikkauksen takia joutunee lähtemään Australiaan tai Uuteen Seelantiin, samoin mainitsemieni syöpähoitojen takia. Sen sijaan trooppiset sairaudet ja niiden hoito - esimerkiksi dengue-kuume - on Samoalla hyvin hallussa.
Eteläisen Tyynenmeren alueen valtiot tekevät myös lääkinnällistä yhteistyötä, joten kuljetus järjestyy kyllä samana päivänä, lentäähän sekä Poly Blue että Uuden Seelannin ilmavaivat päivittäin Samoalle.
ILMAVAIVAT :DDD
Ihan sama mene sinne tyhmän miehesi kanssa ja yritä pysyä siellä.
Saas nähdä sitten mikä toteutuu ja onko suunnitelman vaihto tarpeen eri vaiheessa kuin oli sunnitellut.....
Mutta kuitenkin,nyt ensin mies tänne suloiseen Suomeemme. Sitten katsotaan miten hän täällä viihtyy ja ja ja ...
Mutta tähtäimessä olisi kyllä siirtyminen, ainakin talveksi, sinne Tunisiaan. Tässä nyt ensin tutustutaan toistemme maihin hiukan enemmän ja katsotaan kuinka minun lapseni kasvavat ja mitä heidän elämänsuunnitelmat sitten tulevat olemaan.
Ajatuksena tuntuu kuitenkin hyvältä, muutto lämpimään ja välimeren rannalle, mutta toisaalta en halua kyllä Suomestakaan luopua ja kodistani täällä. Sitä kai pitänee alkaa puolittain kummassakin maassa asuvaksi.
Siinä mietteitä tulevaisuudesta.
Meillä on toisaalta sellainen yhteinen kuva mihin halutaan, mutta sen toteuttamiseen ei tällä hetkellä ole keinoja. Hankala välivaihe menossa omien opintojeni kanssa ja miehen valmistumisen jälkeisten pätkätöiden kanssa. Oleskeluluvat, työluvat sun muut aiheuttavat vähän väliä päänvaivaa kun ei tiedä yhtään mitä kuukauden tai kahden päästä tapahtuu.
Mutta pidemmällä aikavälillä (mikäli siivet niin pitkälle kantavat) olisi tarkoitus suunnistaa yhdessä työmarkkinoille johonkin kolmanteen maahan. Miehellä on joustavampi koulutus, jolla töitä saa oikeastaan ihan mistä vain, kunhan tässä opiskelujeni aikana saisi työkokemusta kunnolla kartutettua. Itse taas opiskelen alaa, joka rajoittaa jonkun verran mahdollisia kohdemaita, mikäli kiinnostavia oman alan töitä haluan tehdä. Eli minun töideni ehdoilla pitkälti mennään (Saksa, Ranska, Englanti, Kanada, Yhdysvallat, Brasilia ja ehkä Japani).
Tämän pidemmälle ei sitten mitään sen kummempia suunnitelmia ollakaan tehty, mutta ajatuksia heitelty puolin jos toisin. Itse toivoisin perheen perustamista (mikäli onni suo) parin vuoden työskentelyn jälkeen, ja mielelläni silloin jos joskus kokeilisin asumista miehen kotimaassa. Siellä on vain tulotaso sen verran onneton, että ehkä mies ei "nuorella" iällä työkykynsä kanssa halua sinne mennä. Haaveilee enemmänkin omaisuuden kartuttamisesta elämällä työikänsä länsimaissa, ja siirtyvänsä sitten joko eläkepäiville tai vaihtoehtoisesti aikaisemmin yrittäjäksi kotimaahansa. Nämä vaihtoehdot kuulostavat itsellenikin ihan hyviltä.
Kunhan lapset eivät ole teini-ikäisiä... Sen ikäisiä lapsia en haluaisi Syyriaan välttämäti viedä. Vaikka olenkin hyvin pitkälle samoilla linjoilla miehen kanssa lasten ja nuorten kasvatuksesta, niin ihan niin rajoittavaa kulttuuria en heille soisi. Varsinkaan jos tyttöjä ilmaantuisi.
Kahden kulttuurin (tai oikeastaan sen yhden "meidän perheen" kulttuurin) opettaminen lapsille ei kuulosta ongelmalliselta ja olen nähnyt siitä hyviä esimerkkejä lähipiirissäni. Toki ylläreitä varmasti tulee, mutta se ei ole päähuoleni. Enemmän mietyttää lasten eteen tuleva kolmikielisyys. Suomi, arabia ja asuinmaan kieli. Mutta olenpa kuullut lasten siitäkin selviävän... Mietyttää silti. Eniten kai huolettaa, miten sitä ylipäätään osaa kasvattaa lapsia niin, että niistä tulisi vielä yhteiskuntakelpoisia aikuisiakin jossain vaiheessa. :D Jokaisen vanhemman ongelma.
Mutta kunhan nyt selviäisi tulevasta syksystä ja sen tuomista ongelmista ensin. Saattaa olla edessä melkoisen karikkoiset ajat parisuhteen kannalta, ellei asiat selkene.
Laihduta ensin vähän, niin sitten varmaan löytyy se eurooppalainen mieskin.
Suunnitelmista en tiedä, mutta realiteetti on tässä
http://irc-galleria.net/view.php?nick=KaijaK&image_id=84754944
Suomalaisnaiset ja afrikkalaismiehetkö ei kaljaa juo? :)