Okei, miten ihmeessä voin ajatella enää yhtäkään yhteistä päivää poikaystäväni kanssa, joka on ollut masentunut (on kai edelleenkin??!!!), ei pysty käymään töissä, kun ahdistaa ja tulee stressiä, ei oikein pysty harrastamaan seksiä kun on väsymystä, ahdistusta tai kun ollaan jo seurusteltu niin kauan ettei mies saa enää kiksejä kuulemma. Ei pääse ylös sängystä kun on niin helle ja kissat valvotti yöllä.
Olen ihan paniikissa suoraan sanoen, en ole koskaan tavannut ihmistä, jota ahdistaa kaikki mahdollinen niin ettei mitään oikeen saa aikaseksi. Mies on viimeisen vuoden aikana ollut ainakin 8 eri työpaikassa kokeilemassa mutta aina on paikassa jotain vikaa. Herranjumala ja vielä rakastan tuota ihmistä vaikka tulevaisuutta ei kyllä voi yhdessä suunnitella. Minäkö hänet elättäisin?
Miten saisin mihen tajuamaan että lähden kohta kävelemään, jos tuosta ei reipastu yhtään? Ja okei, pitää ymmärtää että ehkä on todella on masentunut mutta enemmänkin alkaa tuntumaan että hän on vain saamaton eikä halua tehdä mitään työtä, kun isänsä maksaa vuokran ja muut menot.
Olen ihan paniikissa suoraan sanoen, en ole koskaan tavannut ihmistä, jota ahdistaa kaikki mahdollinen niin ettei mitään oikeen saa aikaseksi. Mies on viimeisen vuoden aikana ollut ainakin 8 eri työpaikassa kokeilemassa mutta aina on paikassa jotain vikaa. Herranjumala ja vielä rakastan tuota ihmistä vaikka tulevaisuutta ei kyllä voi yhdessä suunnitella. Minäkö hänet elättäisin?
Miten saisin mihen tajuamaan että lähden kohta kävelemään, jos tuosta ei reipastu yhtään? Ja okei, pitää ymmärtää että ehkä on todella on masentunut mutta enemmänkin alkaa tuntumaan että hän on vain saamaton eikä halua tehdä mitään työtä, kun isänsä maksaa vuokran ja muut menot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varaa hänelle aika lääkäriin. Masennus on vakava sairaus. Jos hän itse ei saa aikaiseksi hakeutua lääkäriin niin sinun pitää "pakottaa" hänet sinne. Lue netistä mitkä ovat masennuksen oireet.
Oletko tosiaan noin itsekäs? Ajattelet vain sitä, mitä SINÄ siitä kärsit, jos miehesi on masentunut? Ei hän varmasti itse halua olla masentunut ja saamaton, ei se ole kenellekään mielekästä. Kannattaisi ehkä hieman ottaa asioista selvää. Usein masentuneet vain vajoavat syvemmälle oman mielen mustiin aukkoihin ja saamattomuus ja paikalleen jääminen vain tosiaan pahentavat asiaa. Se on ikuinen oravanpyörä, jos ei joku/jotain tule väliin ja laita asialle pistettä.
Ymmärrys, tukeminen ja jutteleminen, erityisesti ymmärtäväinen kuunteleminen on nyt sinulta tärkeää. Osoita miehellesi, että vaikka hänellä onkin nyt vaikeaa, sinä olet häntä tukemassa ja autat hänet vaikeiden asioiden yli (masennuksen). Eli varaa vaikka se lääkäriaika ja menkää sinne yhdessä, voit myös kertoa omat näkemyksesi lääkärille. Voit myös ottaa asioista selvää ja kysyä, onko mahdollisuutta mennä ensin yhdessä psykologin juttusille ja jos miehesi sitten jatkaisi käyntejä yksistään. Voisi olla todella suuri apu. Myös eräät lääkkeet auttavat vauhtiin, piristävät ja taltuttavat masennuksen, tosin niitä ei pitkäänsä ole hyvä käyttää.
Pelkästään laiska ja saamaton ihminen ei ole masentunut! Masentuneisuuteen kuuluu taas usein suurena "oireena" tuo saamattomuus. Mitäpä, jos itse tuntisit olosi tukalaksi ja että kaikki on harmaata, elämässä ei olisi mitään hyvää ja iloista? Haluaisitko silloin, että miehesi haukkuisi ja kirjoittelisi sinusta kaikkea typerää tänne keskustelupalstoille, eikä ollenkaan yrittäisi auttaa sinua?!
Ymmärrän kyllä senkin, että masentuneen ongelmat vaikuttavat aina juuri etenkin parisuhteeseen ja toisenkin osapuolen hyvinvointiin. Mutta niin vaikuttavat fyysisetkin sairaudet. Entä jos miehelläsi olisikin syöpä? Lähtisitkö silloinkin lätkimään, jos hän ei sairautensa vuoksi kykenisi töihin?
Itse masennuksen kokeneena voin sanoa, ettei kukaan sitä halua itselleen. Se saamattomuuden tunne on todella turhauttava. Ei vain pysty, sitä on vaikea selittää ulkopuolisille. Itselläni kävi hyvä tuuri siinä, että mieheni nuoresta iästään huolimatta oli ymmärtäväinen, tuki, vei minut lääkäriin (vaikka sitä aluksi kovasti vastustinkin) ja sai meidät vedettyä takaisin pinnalle. Nyt meillä menee paremmin kuin koskaan ennen. Ei menisi, jos mieheni olisi heti luovuttanut...
Tiedän kyllä itsekin oman äitini masennusta seuranneena mitä se on, ja mieskin väittää parantuneensa siitä. Tavallaan onkin hankala tilanne, kun en tiedä onko se hänen asenne kun aina on joku vika kaikissa muissa, ei hänessä itsessään, on tyhmät työkaverit, liian raskasta, liian vaativaa, liian huonot työajat, liian kuuma, liian kylmä. Koska hän on masennukseen taipuvainen olen yrittänyt olla tukena ja auttaa, ja lääkärissäkin hän on käynyt koska minä pyysin.
Sinähän olet hänelle sitten oikein hyvä äitihamo. Peset pyykit, maksat laskut, teet kotityöt...jne.
vika voi olla myös sinussa joka itseasiassa on aika varmaakin,että vika löytyy juuri sinusta