Minulla on mielenkiintoinen tilanne.Olen avioliitossa nyt 10.ttä vuotta. Liitossa ei varsinaisesti
vikaa, ei riitelyä, ei murhia ja arki sujuu. Se mikä puuttuu, on ns "sähkö" väliltämme.
Sitä ei ole siis kadotettu, sitä ei alunperin ollutkaan. Nain siis aikoinani bestikseni.
Vuosien aikana olen muutaman kerran käynyt aidan toisella puolella toisen siitä tietämättä.
Seksi jonkun muun kanssa on aina ihan kamalaa. Ei toimi niin ei.
Kotona seksi on parasta.
Mutta sitten se muu puuttuu, suuteleminen mieheni kanssa ei aiheuta minkäälaisia tunteita.
Voisin väittää että suuteleminen ei ole partnerini vahvuuksia, kuin myöskään muu läheisyys.
Myöskään emme ole ikinä sänkypuuhissa katsekontaktissa. Sama koskee suutelemista.
En pystyisi seisomaan miestäni vastapäätä ja hyväilemaan häntä ja katsomaan silmiin.
Tuntuisi epämukavalta.
Näiden muutamien aidan toisella puolten käytyjen kierrosten perusteella sekä mikä toimii aina,
on tuo joka kotoa puuttuu. Suuteleminen jonkun toisen kanssa on ihanaa.
Se, että olet toista lähellä,ja voit katsot toista silmiin ja näet että hän haluaa sinua.
Kysymys kuuluu, miten ihmeessä saan tuon ominaisuuden siirrettyä mieheni ja minun välilleni?
en oikein kehtaa sanoa että voitko katsoa minua silmiin joskus ja opetella suutelemaan?
( tällöihän minun pitäisi osata sanoa miten parannetaan, - mutta en osaa )
vai onko vain niin että kun sitä sähköä ei ole, niin sitä ei ole? Eli bestistä ei pitäisi naida?
vikaa, ei riitelyä, ei murhia ja arki sujuu. Se mikä puuttuu, on ns "sähkö" väliltämme.
Sitä ei ole siis kadotettu, sitä ei alunperin ollutkaan. Nain siis aikoinani bestikseni.
Vuosien aikana olen muutaman kerran käynyt aidan toisella puolella toisen siitä tietämättä.
Seksi jonkun muun kanssa on aina ihan kamalaa. Ei toimi niin ei.
Kotona seksi on parasta.
Mutta sitten se muu puuttuu, suuteleminen mieheni kanssa ei aiheuta minkäälaisia tunteita.
Voisin väittää että suuteleminen ei ole partnerini vahvuuksia, kuin myöskään muu läheisyys.
Myöskään emme ole ikinä sänkypuuhissa katsekontaktissa. Sama koskee suutelemista.
En pystyisi seisomaan miestäni vastapäätä ja hyväilemaan häntä ja katsomaan silmiin.
Tuntuisi epämukavalta.
Näiden muutamien aidan toisella puolten käytyjen kierrosten perusteella sekä mikä toimii aina,
on tuo joka kotoa puuttuu. Suuteleminen jonkun toisen kanssa on ihanaa.
Se, että olet toista lähellä,ja voit katsot toista silmiin ja näet että hän haluaa sinua.
Kysymys kuuluu, miten ihmeessä saan tuon ominaisuuden siirrettyä mieheni ja minun välilleni?
en oikein kehtaa sanoa että voitko katsoa minua silmiin joskus ja opetella suutelemaan?
( tällöihän minun pitäisi osata sanoa miten parannetaan, - mutta en osaa )
vai onko vain niin että kun sitä sähköä ei ole, niin sitä ei ole? Eli bestistä ei pitäisi naida?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kokemukseni mukaan sitä sähköä eli kemiaa ei tule, jos ei sitä alussakaan ollut. Enkä ehkä alkaisi koskaan suhteeseen, jossa sitä ei ole... siksi koska tietäisin olevani vaarassa pettää heti, jos kohtaan sellaisen, jonka kanssa kipinöi. Tiedän myös sen, että molemminpuolinen kemia on ihan helvetin harvinainen tapahtuma (ainakin mun kohdalla ollut), joten jos se osuisi kohdalle, niin enpä päästäisi menemään. Sellainen ihminen ei tosiaankaan olisi kuka tahansa.
En tiedä sitten, jos sitä sähköä on ollut alussa, että mitenkä se kestää pitkän suhteen ja arjen. Osaisko joku kertoa?
yks, kenelle se "loksahtaa" todella harvoin :(
Ois kiva tietää ja lisää tosta kestääkö ja miten :) Sen pari kertaa, mitä elämän aikana on napsahtanu, niin oli oikeasti väärä kohde, mutta minkä sitä itselleen voi :(
Ei opi olemaan sitten millään olemaan niiden kanssa, missä ei sitä oikeata "loksahdusta" tule...
Mm toinen näistä aiemmistani sattui olemaan täysi narsisti... sen pienenkin tunteen pyrkii nykyään kätkemään ja kärvistelemään vaan sitten ihan yksinään, ettei joudu enää kokemaan yhtä suurta "helvettiä" :(
Oman kokemukseni mukaan, mutta se on vain yksi näkemys.
Olin itse 12 vuotta ystävän kanssa aviossa ja teimme kaksi lasta. Meillä ei alkuunkaan ollut mitään "rakkausjuttuja", eli käsikädessä kävelemistä ja romantiikkaa. Mutta arki sujui, pahoja riitoja ei ollut.
Se mikä puuttui oli kaikkinainen fyysinen puoli. Ei edes halauksia tai lohdutuksia. Oli kuin olisi yrittänyt olla velipojan kanssa. Meillä ei edes seksi toiminut.
Kävimme kyllä pariterapiassa, sekä yritin yksin selvitä "frigiydestäni" (miehen sanonta). Miehellä oli vieraita naisia. Eivät tuntuneet oikeastaan miltään, en osannut olla mustasukkainen.
Itse olin nuutua joten päätin erota. Halusin kokea ihan oikean rakkaussuhteen. En usko että sitä kipinää väkisin voi sytyttää. Nyt vaikkain vuosien jälkeen olen saanut kokea sen rakkaussuhteen, olen tyytyväinen että lähdin eteenpäin. Minusta olisi tullut varmaan katkera keski-ikäinen kyylä sitä menoa.
...se yksi sananlasku rakkaudesta mennyt jotenkin näin:
Älä valitse sitä, jonka kanssa pystyt elämään, vaan se, jota ilman et voi elää.
"Se jokin" ei ole kiinni suutelemisesta. Eri pareilla on erilaiset mieltymykset, eikä tunteita osoittaakseen ei tarvitse suudella jos se ei tunnu miltään - jokin muu ehkä kuitenkin tuntuu. Sanoit että kotona seksi on parasta, siis kipinöintiäkin välillänne on?
Monet miehet osoittavat tunteensa parhaiten teoilla, huolenpidolla, huomioimisella, eikä elokuvakaavan mukainen romanttinen käytös heille mitenkään sovi. Silloin naisen on vaan opittava lukemaan oman miehensä yksilölliset tunteenilmaisukeinot - Siellä piilossa saattaa jyllätä tunteita ja kipinää vaikka kuinka paljon!