En tajua naisia jotka aina haluavat olla kavereita sen jälkeen kun on seurusteltu/tapailtu. Miksi ihmeessä? Varsinkin niin päin jos minä tunnen syviä tunteita ja nainen ei, haluaa hän silti välttämättä olla kaveri ja pitää yhteyttä. Minua se vain satuttaa joten sanon joka kerta että ei kuule edes kannata nähdä. Tämän he sitten ottavat suuttumuksena. Olen miettinyt että he joko a)haluavat pitää minut alitajuisesti backupina tai heittopussina tai b)ovat niin mulkkuja että tekevät sen tahallaan.
Se ei kumminkaan ole hätävale jolla minusta pääsee eroon sillä yhteyttä he yrittävät pitää.
Kumminkaan minua ei kiinnosta enää pätkääkään kiusata itseäni jos en kyseistä henkilöä saanut. En aio roikkua vietävänä.
Se ei kumminkaan ole hätävale jolla minusta pääsee eroon sillä yhteyttä he yrittävät pitää.
Kumminkaan minua ei kiinnosta enää pätkääkään kiusata itseäni jos en kyseistä henkilöä saanut. En aio roikkua vietävänä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo backup on monesti raadollinen totuus. Raadollinen etenkin jos toinen tietää että toisella on vielä niitä r-sanalla alkavia tunteita.
Osa naisen arvosta tuntuisi myös muodostuvan "seukkaustaidosta", eli on tärkeää että naisella ei ole ollut "epäonnistuneita" suhteita, vaan suhteita jotka eivät vaan toimineet (niin että vika ei missään nimessä ole naisessa). Itse en ymmärrä tätä (ehkä olen väärässäkin), mutta kai naiset suhteuttavat ja mittaavat itseään omassa ringissään enemmän sosiaalisten ja suhdetaitojen perusteella kuin miehet. Siksi on tärkeää että kaikki exät on kavereita? Maineen damage controllia... Ei firmatkaan anna potkuja, on vain YT-neuvotteluja :-)
Puhtaasta ilkeydestä tuskin tekevät, vaikka siltä tuntuisikin :-) Ilkeys on kuitenkin tosielämässä enemminkin oman edun tavoittelua... Eli tuo backup vaihtoehto lienee aina todennäköisin.
Pätee toisinaan myös miehiin. Seukkasin erästä, joka kehui olevansa väleissä kaikkien entisten kanssa, oli siinä sitten kiva vaikka ravintolassa niiden kanssa jutella, kuulemma. Sellainen antaa ymmärtävän, hellän, luotettavan vaikutelman.
Minun kanssani hän ei jäänyt väleihin. Hän vaihtakoon kadun toiselle puolelle, jos vastaan tulee. Koskaan, ikinä, milloinkaan hänen ei kannata tulla minulle puhumaan. Yhteiset ystävämme kysyivätkin häneltä, mitä ihmettä hän on tehnyt johdattaakseen minut moisen raivon ja hyljeksinnän asteelle. Hän vastailee ympäripyöreitä ja kakistelee, kun ystävämme sanovat luottavansa arvostelukykyyni. Reilun miehen sädekehä on tipahtanut nilkkoihin.
Nainen haluaa, että mies sitä palvoo ja kaihoaa vielä pakkien jälkeen. Ei halua pitää backuppina, haluaa vain imeä pientä ihailua kuin vampyyri konsanaan.
kun ihan liian harvoin elämässä tapaa ihmisiä, jotka jollain lailla syvemmältä pääsee koskettamaan tai joiden kanssa on jotain yhteistä, niin ei sellaisesta ihmisestä halua luopua ellei ihan pakko ole, vaikkei parisuhde onnistuisikaan. Näin ainakin itse koen. Esim. nyt vaikka mun ja mun entisen kohdalla. Ei meitä ollut luotu parisuhteeseen, mutta sensijaan kavereiksi kylläkin. Miksi sitä muka pitäisi katkaista välit eron jälkeen, tai rajoittaa yhteydenpito vain lapsia koskeviin asioihin, jos kerran toisen kanssa voi samalla ihan hyvin jutella vaikka mistä tahansa muustakin.
Ei se tarkoita että vaikka suhteessaolo ja saman katon alla asuminen ei toimi, etteikö henkilökemiat voisi silti pelata ihan hyvin silloin kun näkee toista harvemmin, eikä ole tarvetta riidellä enää mistään.
Kyllä mä itse ainakin pyrin katkaisemaan vastaisuudessakin suhteeni niin ettei tarvi kantaa toiselle kaunaa ja välit pysyvät hyvinä koska mulla ei oo tähänkään asti vihamiehiä ollut, niin en niitä vastaisuudessakaan halua. Ja ei mun luonteeni edes ole sellainen että tulisin katkeraksi tai alkaisin vihata toista koska en ole ollenkaan pitkävihainen ja olen tosi helposti lepyteltävissä.
mutta änkyrä kanssa olen jälleen samaa mieltä. Jos parisuhde ei onnistu syystä tai tosiesta, ei ole mitään syytä oelttaa että parisuhteen ulkopuolella, kavereina, ei tultaisi toimeen huomattavasti paremmin. Miltei jokainen vanhan seurustelukumppanini on nykyjään kaveri, tai ystävä. Eikö ihmisen kanssa voi olla paljon yhteistä vaikka romanttisia tunteita ei enää olisikaan?
Mutta jos toisen lähettyvillä oleminen on tuskallista koska omat tunteet ovat vielä vahvat, on ehdottomasti parempi olla kiusaamatta itseään. Se on selvä. Ehtii sitä myöhemminkin, sitten kun pahin kipu on laantunut. Ja jos ei kaveruus vain luonnistu vaan siinä pitää aina olla jotain romanttista tai seksuaalista, sitten ei.
***
Eipä taida yksikään entinen miesystävä olla ystäväni tai edes kaveri. Minun mielestäni ei ole syytä sellaiseen. Tuon ymmärtäisi siinä tapauksessa, että suhde olisi ollut kovin pitkä ja olisi ehkä lapsiakin, ja olisi erottu ilman sen kummempaa draamaa. Ikäänkuin pitkä yhteiselo olisi jo valmiiksi muuttanut suhteen ystävyyssuhteeksi, mutta pariskunta haluaisi erota löytääkseen suhteet joissa rakkaus pysyy.
Entäs deittikaverit, ne joista ei koskaan tullut seurustelukaveria? Aika tyhmää hommaa olisi haalia kaveripiiriinsä mahdollisesti kymmeniäkin ihmisiä, joiden kanssa suhde sittenkin olisi jäänyt pinnalliseksi! Parasta kun lopettaa yhteydenpidon kokonaan..
Jos lopettaa suhteen ihmiseen josta kuitenkin paljon tykkää, sitä tietysti ikävöi ja haluaa nähdä myös jälkeenpäin. Eihän tunteet ole yksinkertaisesti on/off, vaan lopettamisesta huolimatta voi olla paljon lämpimiä tunteita ja lopettajalle itselleenkin ero hyvin tuskallinen. Silloin kaverina jatkaminen vähän helpottaa, kun ei menetä toista ihan kokonaan.
Monimutkaisia asioita.. Jos suhde päättyy silloin kun tykkäämistä on paljon, on tietysti mietittävä asiaa.. Haluaako yhteydenpidolla ottaa riskin, että se jätetty vielä elättelee toiveita yhteenpaluusta? Jos itse olen jättänyt, niin en ole halunnut yhteyttä pitää kun olen nähnyt kuinka paljon toiseen sattuu, hän voisi kokea yhteydenotot "härnäämisenä" vaikka en sitä tarkoittaisikaan.
Jos minut on jätetty ja tunteeni ovt voimakkaat, toivoisin yhteydenottoa vain jos on toiveita yhteenpaluusta.
Jos ne tunteet jommallakummalla ovat eron tullessa vielä voimakkaat, ei siitä noin vain voi ystävyyteen/ kaveruuteen siirtyä, nehän ovat ihan muuta. Ainakin itse voisin pahoin halutessani rakastamaani miestä, hänen läheisyyttään, mutta suhteen "säännöt" olisivatkin erilaiset, enkä voisi olla hänen sylissään tmv.
Kaverina halutaan jatkaa, jos eropäätös on vielä epävarma. On vielä tunteita ja ikävöintiä toista kohtaan, tekee mieli vielä nähdä.
Lopetin suhteen, kun jotakin tuntui puuttuvan ja tarvitsin etäisyyttä, vaikka lämpimiä tunteita on vieläkin. Ehdotin tapailua ystävänä mutta hän ei halunnut. Olisin tarvinnut "lisäaikaa" harkitakseni vielä ollako sittenkin vai ei... nyt on ikävä.
Minä olen tehnyt juuri niin, halusin jatkaa kaverina vaikka jätin miesystävän. Siksi että toisaalta rakastin häntä, toisaalta en halunnut kiinteää seurustelua. En kertakaikkiaan kestänyt ajatusta etten näkisi häntä enää. Halusin myös aikaa miettiä vielä, josko sittenkin voisimme jatkaa. Puolen vuoden kuluttua kaveruus vahvistui rakkaudeksi ja palasimme yhteen.
Luulen että ensimmäinen seurusteluyritys eteni jotenkin liian nopeasti silloisessa tilanteessani, ja kaverivaihe pelasti suhteemme takaisin. Nyt ollaan onnellisia...
Noita seurustelukavereita voi kertyä helpostikin niin paljon, että jos kaikki ottaisi ystäviksi, olisi ystäväpiiri perin pinnallinen ajanpuutteen takia. Olen sitä mieltä, että ystävyyden asteen määrittelee ystävyyteen kuuluvat tunteet. Jos oli pelkkää ihastumista, niin ei silloin tarvitse pitää yhteyttä ja jos ystävyys heräsi ihastumisen jälkeen niin sitten voi pitää ystävänä jos on aikaa pitää yhteyttä. Kunnioitan myös entisten seurustelukavereideni uusia suhteita, enkä osoita ehkä epäilyttävän läheisiltä vaikuttavia välejä heihin uuden suhteensa alkuvaiheessa.
> kun ihan liian harvoin elämässä tapaa ihmisiä, jotka jollain lailla syvemmältä pääsee koskettamaan tai joiden kanssa on jotain yhteistä, niin ei sellaisesta ihmisestä halua luopua ellei ihan pakko ole, vaikkei parisuhde onnistuisikaan. Näin ainakin itse koen.
olen samaa mieltä.
vaikka jostain syystä seurustelusta ei tulisi mitään, voisi pyytää muuten mukavaa ja kivaa miestä olemaan kaveri. tämä johtaisi siihen, että sitten kun kummallakin on uusi puoliso, voisi nähdä kaikkien kesken.
jos kyseessä ei olisi ns. hyvä tyyppi, en menisi mitään kaveri-juttuja ehdottelemaan.
eli ap, voit ottaa kaveri-ehdotukset myös kohteliaisuutena. sinusta selvästi pidetään :)
olet varmasti reilu ja luotettava. mukava.
älä pidä yhteyttä, jos sinua sattuu liikaa.
ehkä ymmärrät tilanteen paremmin, jos joku kerta sinä olet jättäjä ja et kumminkaan halua tytölle mitään pahaa. hän on ihan kiva, mutta jokin puuttuu. sellaiselle ehkä tulee sinunkin ehdotettua, että pidätte kaverisuhteen.
jossain vaiheessa huomaa, että hyviä kavereita ei ole liikaa. ehkä silloin voi helposti alkaa keräämään tuollakin tavalla kavereita ympärilleen. en usko, että tarkoitus on paha.
mutta jos sinä olet ihastunut ja tyttö ei ollenkaan, niin sinusta pelkkä kaveruus saattaa tuntua kiusanteolta, vaikka tyttö ei sitä ehkä ole niin ajatellut. ehkä hän on koittanut olla sinulle ystävällinen?