Kun tapasimme, olimme molemmat jo nelikymppisiä, elämää kokemuksineen takana. Kaikki kävi nopeasti. Olimme vapaita kumpikin, ei rasitteita entisestä elämästä. Rakastuimme ja elimme onnellisina puolisentoista vuotta. Sitten naiseni alkoi odottaa lasta. Olimme hiukan yllättyneitä, mutta todella onnellisia. Kummallakaan ei ollut edellisistä suhteista jälkikasvua, joten lapsen syntymä, jossa olin tietysti mukana, oli aivan erityisen upea asia.
Nyt lapsi on vajaat 4-vuotias ja kaikki on mennyt hyvin hänen kehityksessään. Hän on aktiivinen, terve ja iloinen pikku-verbaalikko. Vaimoni arvostaa minua kovasti isänä.
Mutta, ongelma on se, että isänä oleminen lienee nykyään ainoa asia, jonka teen vaimoni mielestä oikein. En tiedä mikä on saanut hänet muuttamaan käsitystään minusta niin perusteellisesti. Yli vuoteen meillä ei ole ollut enää seksiä, parhaimmillaan vain ohimenevää pientä koskettamista. Ei muuta. Olen ollut ikäni varsin aktiivinen seksin suhteen ja kaipaan sitä edelleen kovasti. En pelkästään oman tyydytykseni vuoksi, vaan myös siksi, että haluaisin tehdä vaimoni onnelliseksi. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, urheilen edelleen aktiivisesti, pidän huolta itsestäni muutenkin. Yritän huomioida vaimoani myös ns. pienissä asioissa. Mutta, ei kun ei.
Muutamaan otteeseen hän on suuttuessaan (jota ei kovin usein tapahdu) sanonut haluavansa erota. Toisena hetkenä hän taas sitten peruu sanomansa. Minä koen tilanteen vaikeana, mutta rakastan vaimoani ja haluan tehdä kaikkeni, jotta pieni perheemme pystyisi pääsemään ongelmista eroon. Neuvolassa ehdottivat taannoin pariterapiaa, mutta vaimoni ei suostunut käymään siellä kuin kerran ja sekin kerta meni siihen, että hän purki ulos pettymystään minuun. Olematta valmis itse vastaanottamaan mitään.
Hoidan asiani taloudellisesti ja osallistun normaalisti perheen elättämiseen, mutta hänen mielestään se ei riitä. Pitäisi vielä olla huolissaan tulevista raha-asioista yms. Minä suostun hoitamaan asiat, mutta en suostu olemaan jatkuvasti niistä huolissani. Ehkä se on miehen ja naisen ero, kuten eräs miespuolinen pelikaverini epätieteelisesti totesi. Hänenkin vaimonsa kuulemma on koko ajan jostain huolissaan.
En tiedä. Kauaa en enää jaksa minäkään kieltää itseäni. Pystyisin ehkä elämään ilman seksiäkin jo tässä iässä, mutta en halua. Se jotenkin on asia, johon kaikki ongelmat heijastuvat. Vanha totuushan kuuluu, että jos on ongelmia muissa asioissa, on niitä myös seksissä. Olen edellisessä elämässäni tosin kokenut joskus senkin, että vaikka sängyssä menisi kuinka upeasti, voi kaikilla muilla osa-alueilla silti mättää pahastikin.
Miten tässä elämässä kukaan voi voittaa...?
Nyt lapsi on vajaat 4-vuotias ja kaikki on mennyt hyvin hänen kehityksessään. Hän on aktiivinen, terve ja iloinen pikku-verbaalikko. Vaimoni arvostaa minua kovasti isänä.
Mutta, ongelma on se, että isänä oleminen lienee nykyään ainoa asia, jonka teen vaimoni mielestä oikein. En tiedä mikä on saanut hänet muuttamaan käsitystään minusta niin perusteellisesti. Yli vuoteen meillä ei ole ollut enää seksiä, parhaimmillaan vain ohimenevää pientä koskettamista. Ei muuta. Olen ollut ikäni varsin aktiivinen seksin suhteen ja kaipaan sitä edelleen kovasti. En pelkästään oman tyydytykseni vuoksi, vaan myös siksi, että haluaisin tehdä vaimoni onnelliseksi. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, urheilen edelleen aktiivisesti, pidän huolta itsestäni muutenkin. Yritän huomioida vaimoani myös ns. pienissä asioissa. Mutta, ei kun ei.
Muutamaan otteeseen hän on suuttuessaan (jota ei kovin usein tapahdu) sanonut haluavansa erota. Toisena hetkenä hän taas sitten peruu sanomansa. Minä koen tilanteen vaikeana, mutta rakastan vaimoani ja haluan tehdä kaikkeni, jotta pieni perheemme pystyisi pääsemään ongelmista eroon. Neuvolassa ehdottivat taannoin pariterapiaa, mutta vaimoni ei suostunut käymään siellä kuin kerran ja sekin kerta meni siihen, että hän purki ulos pettymystään minuun. Olematta valmis itse vastaanottamaan mitään.
Hoidan asiani taloudellisesti ja osallistun normaalisti perheen elättämiseen, mutta hänen mielestään se ei riitä. Pitäisi vielä olla huolissaan tulevista raha-asioista yms. Minä suostun hoitamaan asiat, mutta en suostu olemaan jatkuvasti niistä huolissani. Ehkä se on miehen ja naisen ero, kuten eräs miespuolinen pelikaverini epätieteelisesti totesi. Hänenkin vaimonsa kuulemma on koko ajan jostain huolissaan.
En tiedä. Kauaa en enää jaksa minäkään kieltää itseäni. Pystyisin ehkä elämään ilman seksiäkin jo tässä iässä, mutta en halua. Se jotenkin on asia, johon kaikki ongelmat heijastuvat. Vanha totuushan kuuluu, että jos on ongelmia muissa asioissa, on niitä myös seksissä. Olen edellisessä elämässäni tosin kokenut joskus senkin, että vaikka sängyssä menisi kuinka upeasti, voi kaikilla muilla osa-alueilla silti mättää pahastikin.
Miten tässä elämässä kukaan voi voittaa...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ei halua hormonikorvaushoitoa (jolla siis on vaaransa kuten naisen normaaleilla hormoneilla) niin apteekista saa ilman reseptiä estrogeenisalvaa.
Pitäisi olla vaaratonta ja hoitaa limakalvoja paikallisesti.
Lapsen tulo nostaa naisessa esiin suojeluvietin lasta kohtaan. Lienee biologista.
Ehkä vaimollasi on ollut jokin kuvitelma miten asiat ovat sitten kun ja jos hänellä lapsi on.
Hän ehkä haluaa taata lapselle hyvän elämän, tehdä kaikkensa se eteen.
Tai sitten suhteessanne oli joitakin hänta häiritseviä asioita jo ennen, mutta raskas elämäntilanne on kärjistänyt ne.
Kun lapsi valvottaa ja on väsynyt kaipaa erinlaisia asioita mieheltä kuin viettäessään "huoletonta" elämää.
Seksin esileikiksi käy paremmin se, että hoitaa kotitöitä niin että nainen saa levätä ja sitten vasta muu. Jos ei voi rentoutua ei kyllä seksikään maita. Jokin erinlainen katsomistapa teillä on.
Hän ei voi jotenkaan arvostaa sinua nyt..kysy suoraan mikä se juttu on.