Moi, mitä tykkäätte tilanteesta että vaimo lähtee lasten kanssa nuoruuden rakkautensa kanssa välittämättä että minulle jää hänen haluama vanhan miljoonan talo lainoineen hoidettavaksi. Nyt minulla on tyhjä, iso ja nätti talo. Rahat riittää just hoitaan lainat ja siinä se onkin...nyt yritän siis etsiä alle työttömän päivärahalla jotain elämän ystävää..ok...olen tosi houkkaava uros...voin myydä tämän mut kuluineen mulle jää tappiota kymmeniä tuhansia euroja. Talon ostin hänen pyynnöstä meidän perheelle mut mut...tässä olen. Ja tarina jatkuu...tein niin tyhmän tapaamis sopparin, kun pienin oli vielä tissillä kun äippä päätti lähteä, että tapaaminen lasten kanssa on äidin luona..tosi vapauttavaa olla niin lasten kuin minunkin osalla kun äiti ja sen uusi mies on paikalla...siistii...onneksi kolmen vuoden päästä vaadein että tapaamis/elatus asioita käsitellään uudestaan...mut ikävä on oikeesti iso. Kolme vuotta on koko pienen lapsen kehitys josta jään vaille. Tässä tämä...että on näitä tarinoita.
Akka otti ja läks
isi-66
282364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ajattelematon ja lapsellinen teko aikuiselta ihmiseltä. Itse olin vähän samassa tilanteessa kun ex-mieheni päätti lähteä uuden rakkautensa mukaan. Oli pakko myydä talo jota kaipaan vieläkin vuosien jälkeen. Meillä tilanne vain siinä mielessä toinen että lasten isä itse halusi tapaamiset vain joka toinen vkl ja kesällä kaksi viikkoa. Ei kuulemma muutenkaan ole heillä yhteistä aikaa tarpeeksi uuden naisen kanssa joten enempää ei ehdi lapsia tapaamaan......
Kaikki sympatiani ovat puolellasi, kohtalotoveri. Mulla sentään lohtuna lapset suurimman osan aikaa...
Kiitos, oikeasti...mulla tippa koko ajan silmässä...ikävä lapsia ja vaimoa...kaikesta huolimatta jopa häntä. Ei ole helppoa jatkaa tästä...henkinen ongelma lienee suurin. Fyysinen se kakkonen...hyvänä kolmosena hilaa maaliin kolmonen eli talous. Tässä tuntee itsensä ihan oikesti isoksi....joo kyllä kait sitä intiimii seuraa sais mut kun työ tekee bailaamisen mahdottomaksi...joo asun todella pienellä paikkakunnalla...ja aamulla duuniin että saa lainat hoidettua pankille. Kivaa kun aamulla heräät niin sama kuin tähän saakka...vaimo ja lapset on nukkuun....tulen töistä noin 8-16h jälkeen...ensimmäiset sanat on että ostitko kaljaa...vaihda tuolle nuorimmaiselle vaippa ja pese pylly...olis edes jotain ruokaa mitä lämmitäisin mikrossa...mies, vaikka pienikin, sitä ahdistaa...mut rimaa hipoen selvisin 8v koitoksesta...mut sika siistii etsiä kumppania...ja mä tarviin semmoisen...vai pitääkö lopettaa elämä nyt?...42v ja loppu elämä maksaen elatuksia..ilman mitään mahdollisuutta mihinkään järkevään suhteeseen koska kuka nainen ottaisi velkaantuneen, yli työllistynee jonka rahat menee muualle...tässä kiihkeimmät tältä päivää.
Ikävä mullakin viel kolmen vuoden jälkeen... Vaikka ex kohtelikin mua vähän kuten sun ex sua; aliarvioiden ja syyllistäen, ei tunteilleen mitään voi. Luottamus on mennyt. Ei oikein edes kiinosta etsiä seuraa. Pelkkää s****ä en halua ja sitoutuminen toiseen ihmiseen tuntuu mahdottomalta. Elämä on työtä, kodinhoitoa ja laskujen maksamista - ikuista penninvenytystä ja itkua lasten nukkumaan mentyä kun rahat eivät tahdo riittää.
Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta voin luvata että kipu helpottaa ajan myötä. Ei ehkä katoa koskaan täysin mutta elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Varmasti tuollainen mies kelpaa vielä. Harvallapa tämän ikäisellä ei lapsia ole! Anna ajan kulua, haavojen hieman umpeutua ja jonakin päivänä joku sopiva osuu kohdallesi kun aika on kypsä.
Tiedän...mut odottaminen on aika tuskaa. Kiitti kuitenkin kannustuksesta :)
ja exäs maksakoon elatusmaksuja sulle siippansa kanssa.
Periaatehan on se että jos perhe-elämään kyllästynyt puoliso lähtee lätkimään,niin ei silloin vie lapsia mukanaan,pidä siitä kiinni!
ei sitten huomioidakaan paskan vertaa,
Ex-siippasi kaltaisia hyväksikäyttäjiä on paljon ja niitten perään ei itkemään kannata jäädä. Toki itkettää aikansa, mutta ei tuollainen temppu oikeasti ansaitse edes sitä itkua. Lapset on eri juttu.
Kaikenlaisiin ihmisiin olen minäkin eroni jälkeen törmännyt ja erosta on nyt viisi vuotta. Olen selvinnyt ja saanut roppakaupalla elämänkokemusta. Kaikenlaisesta.
Olen törmännyt miehiin jotka toivovat että nelikymppinen on ulkonäöltään kuin kaksikymppinen, olen törmännyt miehiin jotka toivovat että minulla (tavisköyhällä yllättäin jätetyllä yh-äidillä) olisi yhtä paljon osakkeita kuin herrakandidaatilla, olen törmännyt kahteen sellaiseen joille ensin kelpasin ja olin tosi upea ja meni pari viikkoa sitten alkoi putoilla kehotuksia kohentaa hiuksia, vaatetusta, käytöstä ja herrat itse-heissä ei tietenkään MITÄÄN parannettavaa... Elämä opettaa ja kovettaakin ja jos ei koveta, rakentaa eteen sellaisen muurin jonka läpi näkee vain aito ihminen. Sitä aitoa ihmistä olen odottanut ja kun miettii miten paljon meillä nelikymppisillä on kaikkea takanaan (nuoruus, liitot, erot, erosta selviämiset, osa katkeroituu vaikkei kannattaisikaan, osa kuvittelee että helpompi olisi vetää naru kaulaan, EIKÄ OLE, Elää kannattaa aina!!! vaikkei sitä rahaa olisikaan, ei se raha ole kaikki, se on vain vaihtoväline!) kaikenlaista soopaa, niin ei ole ihme, että me väkisin eroamaan joutuneet joudumme tosi kauan etsimään sitä meille sopivaa kumppania, mutta sellainen löytyy varmasti kyllä meille jokaiselle.
Suosittelen ottamaan ihmisen ihmisenä, sellaisena kuin se on. Jos ei aidosti hyväksy toista sellaisena siinä tilanteessa kuin se on, silloin kannattaa sellaisen Casen antaa lipua ohi. Vierellesi pysähtyy vielä ihminen jolle se raha ei ole mitään.
Yritä löytää siitä sun elämästä pikkuriikkisiä asioita joihin olet tyytyväinen, onhan sulla hienot seinät ympärillä, joista joka kuukausi maksat kamalan paljon. Nauti edes siitä kodista. Ikävä lapsiin on tosi, se helpottaa kun tapaatte ja olette yhteydessä, mutta sä selviät tosta! Olet ollut vain kamalan kiltti sille pettäneelle naiselle. Ansaitset paremman seuraavan!
Kanssasi samassa veneessä vaikka erosta onkin jo aikaa. Tsemiä!
Kyllä meitä jätettyjä (ja samalla jättäjiä) tuntuu riittävän. Kovettaa ja kovasti, kun näitäkin ketjuja lukee. Kun vertaa parin hakua opiskeluaikoihin, onhan se varmasti vaikeampaa. Jos silloin meni vuosia, niin sattumaa pitää olla ja kovasti, jos uuden vielä löytää. Ja suuri osa samanikäisistä on siltikin jonkinlaisessa parisuhteessa/uusioperheessä , joten riski on, että taas uusia jätettyjä/jättäjiä syntyy.
Ja ensin pitäisi tämä viha ja katkeruus kääntää anteeksiannoksi, jotta voisi uutta omaa elämää opetella. Mistä työmotivaatio ja mielekkyys, kun perheelle eli ja tuntuu, että kaikki ylityöt ym oli osin syynä perheen hajoamiseen. 1,5 kk (elämänsä onnellisinta aikaa elävän) vaimon lähdöstä, eikä ole positiivisia näkymiä vielä omaan mieleen tullut. Tuntuu, että enin, mitä voi tehdä, on antaa vain ajan kulua, tehdä tehtävänsä ja olla nyt tekemättä mitään, mitä katuisi myöhemmin. Varsinainen päätösten, valintojen ja muutosten aika on sitten joskus.
Aitoutta, hyväksyntää - mitä se pohjimmiltaan on. Vaimo selitteli uutta suhdetta hyväksynnän tarpeella. Totta, en tosiaankaan voinut hyväksyä hänen jatkuvaa juomistaan. Lomalla vähintään viitenä iltana viikossa, arkisin joka viikonloppu (pe ja la), viime aikoina usein muistin hävittäen. Rakkauden puutettako, ettei tällaista voinut hyväksyä. Sanoin kyllä, että se oli nimenomaan juominen, käyttäytyminen, se kun aina perjantaina klo 16 pullo napsahti auki. Siihen en osannut suhtautua, alkoholistin poika. Vetäydyin, luovutin. Mitä aito, hyväksyvä puoliso olisi tehnyt, mitä. Uusi sen kaiketi tietää ja osoittaa.
Totaalinen epäonnistuminen takana, mutta tulevasta ei tiedä.
Ei auta kuin lähteä kirjastoon elämän jälleenrakennusoppia lainaamaan.
Voimia ja kovasti. Tsemppaamme, tässä ja nyt!
Ei sillä viinanjuonnilla ja aitoudella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ole ylpeä itsestäsi ettet sitä viinanjuontia hyväksy. Sinä tiedät mitä se viinailu saa aikaan.
Eron jälkeiset kuukaudet on oikeasti yhtä helvettiä, ei saa mitään normaalia helppoa toimintoa tehtyä ilman että muistaisi missä suossa rämpii. Mutta mentävä vaan on ja arjen läpi punnerrettava vaikka tuntuu että koko maailma on romahtanut.
Muistan miten vitutti katsoa naapurin pariskuntia samanlaisissa tuulipuvuissaan käsi kädessä kävelemässä - helvetti - hyvähän niitten on... Se oli sitä katkeruutta ja sen hetkistä kateuttakin. Siitä pääsee yli... vain tuntemalla ne tunteet mitä sisällään eron jälkeen raahaa. Se on niin armotonta. Mutta parasta, siitä oikeesti pääsee yli.
Se on niin raadollista, että se jota ennen niin syvästi rakasti, otti ja petti. Perkele minkä teki. Ja jäät kuin nalli kalliolle selviämään, mutta ystävät, tapahtumat, kaikki mikä saa ajatukset muualle, jopa oma duuni, on hyvä juttu. Pikku hiljaa sitä saa elämästä kiinni kuin hatarasta kaislasta ja siitä se lähtee!
EI KUN TSEMPPIÄ KOHTALOTOVERIT, TÄÄLTÄ SIIS TOSIAAN NOUSTAAN!
kun pidit talon johon ei ole varaa.
Talo myyntiin ja osituksessa tilit tasan.
.. vaikkapa minä, akateeminen, hyvät tulot ansaitseva, lapseton, hyväkuntoinen ja ikäistäni nuoremman näköinen sinkkunainen voisin ottaa kaltaisesi miehen. Takana pitkä liitto, mutta itsellä ei lapsia, kun mies ei niitä halunnut. Enää en ehdi omia tehdä.
Ottaisin - mutta vasta sitten kun saat sen exän KUNNOLLA mielestäsi. Eli häntä pystyyn nyt, anna itsellesi aikaa. Opettele elämään yksin ja opiskele mitä tosiaan haluat. Vasta sitten hae uutta suhdetta. Uusi nainen ei ole äiti, ei vanhojen lainojen maksaja eikä laastari. Mutta tasavertainen kumppani se voi olla.
Voisin sulle seuraksi tulla?
Laita infoa miten saan sinuun yhteyttä.
yhteyttä laittamalla postia [email protected]
Asustaa isi-66. ja täällä se vapaa nainen kyselee.
vastaan kyllä..en viitsi julkisesti kertoa kun on kyseessä pienemmän sorttinen paikka. Laita rohkeesti postia tuohon sähköpostiin niin kerron lisää.
Myöhemmin.Nyt täytyy mennä. Sopiiko?
Sulle mailia.
Oletko huomannu, vai etkö vaan halua vastata? Se vapaa nainen..
viestiä takaisin siihen osoitteeseen mistä laitoit tuon...
Laitoin sulle viestiä mutta ilmeisesti et ole saanut sitä. Laitoin sen siis uusiksi tulemaan sulle. Onko sulla toista osoitetta?
Toista osotetta. Miks se ei vieläkään onnistunu. Ootko varmasti laittanu ihan oikein? Koitappas vielä....Ois ollu kiva jutella....
gmail...eli www.gmail.com ja tee tili sinne. Mä olen laittanut monta postia sulle mut ei tule perille. Sun postit tulee kyllä mulle...olis kiva jutskailla kyllä!!!!
Näitä tapauksia valittettavasti on.
Sinä olet ilmeisen hyvä ihminen, aviomies ja isä ja kuitenkin kävi noin.Sivullisen on vaikea ottaa kantaa, mutta sanoisin että sun X vaimo kyllä luultavasti joskus katuu.
Tilanteesi on aikamoisen ikävä.
Eikö tilanteesi ole mikään ulospääsy?
On kohtuutonta että sinulle jää velkaa ja muutenkin olet tiukoilla taloudellisesti.
Maksat tietysti lapsista kuten kuuluu, mutta silti.
Minä olen tällainen 60 kymppinen mummo, tilanteesi kosketti suuresti - enkä muuta voi kuin toivottaa sinulle voimia.
Aikanaan lapset kyllä huomaavat missä mennään.
Muista se, että vaikka x:llä on kymmenen miestä niin sinä olet isä - sitä ei kukaan voi riistää.
Älä elä menneisyyden muistoissa. Talo myyntiin ja uuden kumppanin hakuun. Eläman arvosi eivät ole kohdallaan, jos rahasi menevät kauniin talon maksuun, ja muu elämä on kituuttamista.
Ryhdistäydy äläkä ruikuta. Äläkä ajattele rahaa ja maallista omaisuutta. Osta itsellesi vaikka kahden viikon matka Intiaa, niin saat uutta ajattelemisen aihetta.
Entisen vaimosi uusi onni ei ole sinulta pois (vaikutat kateelliselta vaimosi uudesta onnesta)
Tajusitkohan, että jos talosta jää myynnin jälkeen tappiota niin paljon, ettet saa lainoja maksettua niin osituksen jälkeen puolet niistä on exäsi lainoja, joten helpota oloasi alkuun vaikka sillä, että myyt talon johon liittyy liian paljon muistoja ja pääset ainakin huomattavasta osasta taloudellisia rasitteita. Ositushan menee niin, että myös velka on yhteistä jos se kohdistuu yhteiseen asuntoon .. Hoida myös ositus ja etsi itsellesi uusi kun saat taloutesi tolalleen. Jos sen jälkeen et selviä elatusmaksuista ja muusta niin ainahan voi hakea niiden kohtuullistamista vaikka oikeudelta ja tapaamissopimukseenkin voi tehdä muutoksia jo ennen kun se raukeaa. Eiköhän kaikki vähitellen selkiinny.
..se että kuinka on mahdollista että ryypiskelevä suhteeseen kyllästynyt puoliso voi viedä lapset kotoaan pois ja heti uuden sussun luo!
Melkoinen epäkohta tämä käytäntö tässä maassa.
Jos se teidän vanha kämppänne sua miellyttää, niin pysy siinä. Jos siitä tulee huonoja viboja, niin lähde nostelemaan. Mitä noista rahallisista tappioista, jos vaihtoehtona on aloittaa elämä puhtaalta pöydältä.
Mieti tarkkaan, haluatko löytää jonkun henkilön haavojasi paikkaamaan, vai kannattaisiko olla hetki omissa oloissaan.
Tapaa lapsiasi silloin kun voit. Noissa oloissa kait ei ole vaihtoehtoja. Jos olet muuten fiksu kaveri, niin luulisi että ex-vaimosi antaa pienimmänkin hoitoosi, kun hän on hieman isompi.
Elämä on välillä vittumaista, mutta kasvattavaa. Katso eteenpäin ja sulje ovi menneisyyteen. Asioilla on tapana järjestyä, kun ei liikoja suunnittele käsikirjoitusta. Lykkyä pyttyyn!