Eräs fraasi

Paavalin ojennus hajaantumaan taipuvaiselle ja riitaantuvalle seurakunnalle oli paikallaan, ja on sitä edelleen tämän päivän Kristuksen seurakunnalle.
Itse kuitenkin näen sydämen yhteyden tärkeämmäksi, kuin pakollisen ulkoaohjatun organisatorisen yhteyden. Viimeksimainittuahan roomalaiskatolinen kirkko ylläpiti satoja vuosia Euroopan mantereella, ja sen ulkopuolellakin... Ylin ohje kaikui sieltä paavin istuimelta. Tuloksena tuskin oli todellinen yhteys Kristuksessa!

Henki puhaltaa, missä tahtoo, ilman virallisia rakenteitakin. Vaikka kristikuntaa kritisoidaankin hajaannuksesta, nykyinen valinnanvapaus ja mahdollisuus toimia pienissäkin hengellisissä järjestöissä on parempi kuin ulkoaohjattu pakkokuuluminen samaan kirkkokuntaan / järjestöön / maanpäälliseen lahkoon. En näe eri järjestöjen ja työyhteisöjen sulkevan pois sitä todellista hengellistä yhteyttä - aito usko Kristukseen ja Hänelle kuuluminen luo sydämen yhteyden erilaisiin hengelliseen yhteisöön kuuluvienkin kesken. Ylpeys ja vallanhalu taas estävät sen, saman herätysliikkeen ja kirkkokunnan sisälläkin... :(

1.   Johanneksen kirje 4:1-211 Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.
2 Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,
3 Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.
4 Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet; sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on.
5 He ovat maailmasta, sentähden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitä.
6 Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
9 Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.
10 Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
11 Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
12 Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.
13 Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.
14 Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15 Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.
16 Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.
17 Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.
18 Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.
19 Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.
20 Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
21 Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Raamattu opettaa, että kaikki kristityt olisivat yhtä (Joh. 17:1-26) ja meillä olisi keskinäinen rakkaus (1. Johanneksen kirje 4 :1 – 21).

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Johannes 17:1-26
1 Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, että sinun Poikas kirkastais myös sinun!
2 Niinkuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle, antaa ijankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle annoit.
3 Mutta tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lähetit, Jesuksen Kristuksen.
4 Minä kirkastin sinun maan päällä: minä täytin sen työn, jonkas minulle annoit tehdäkseni.
5 Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykänäs sillä kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäs oli ennenkuin tämä maailma olikaan.
6 Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät.
7 He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.
9 Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omas.
10 Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja minä olen kirkastettu heissä.
11 En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!
12 Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykös ja puhun näitä maailmassa, että heissä olis minun iloni täydellinen.
14 Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä; sillä ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailasta, vaan ettäs heitä pahasta varjelisit.
16 Ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heitä totuudessas! Sinun puhees on totuus.
18 Niinkuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan,
19 Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.
20 Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni:
21 Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi.
22 Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niinkuin mekin yhtä olemme.
23 Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua rakastit.
24 Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet: että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit; sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.
25 Vanhurskas Isä! ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.
26 Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan: että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olis, ja minä myös heissä.

Eräs henkilö kertoi tänään, yhteiskristillisessä tilaisuudessa, nähneensä profetaalisen unen, että helluntailaiset ja vanhoillislestadiolaiset pitivät yhdessä ylistyskokousta. Sepä varmasti olisi riemullinen kokous ja Taivaassa iloittaisiin uskovien yhteydestä.

Lars Levi Laestadius sanoo kirjassaan HULLUNHUONELAINEN: "Olen varma, että helluntailaisten joukossa on jopa uskovaisempia kuin meidän joukoissamme"

Olen itse ev.lut.kirkon jäsen !