Taas viikonloppuna tiedossa tympeät rippijuhlat. Kiinnostaa ihan helvetisti, syödään jotain lihapullia ja perunasalaattia ja pitäs olla että muka kiinnostaa. No ei kiinnosta yhtään. Samat tympeät sukulaiset tulee kyselemään että mitä kuuluu. No ei mitään ole muuttunut edellisestä kerrasta. Nyt on vielä kesä ja pitää laittaa päälle se ylipaska kuuma ja hiostava puku. Parempaa ei viitsi ostaa kun onneksi näitä tympeitä tilaisuuksia ei ole kuin korkeintaan pari vuodessa.
Mitä virkaa jollain rippijuhlalla oikeasti on, ei mitään sanon mä. Ollu viikon jossain leirillä kuuntelemassa juttua mikä sitä ei oikeasti kiinnosta yhtään ja sitä sit pitäs juhlia. No helvetti jee.
Kun on nähnyt yhdet, on nähnyt ne kaikki.
Mitä virkaa jollain rippijuhlalla oikeasti on, ei mitään sanon mä. Ollu viikon jossain leirillä kuuntelemassa juttua mikä sitä ei oikeasti kiinnosta yhtään ja sitä sit pitäs juhlia. No helvetti jee.
Kun on nähnyt yhdet, on nähnyt ne kaikki.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai sua kukaan sinne kisko väkisin.
Kun on broidi kyseessä niin kauheeta nipotusta sais kuulla myöhemmin jos jättäisin tulematta. Mut ihan sama onko kysessä serkku tai sisarus, samat hiton naamat niissä on aina ja yhtä pirteä meno oli kyseessä häät tai hautajaiset tai jotain niiden väliltä.
Koko toisen puolen suku kun asuu vielä kaikki samassa kaupungissa niin niitä ei pääse pakoon. Jos ammatilliset jutut ei estäisi niin haluaisin sellasen 500 kilometrin turvavälin kaikkiin uteleviin täteihin niin ei jokaisiin kissanristiäisiin tarttis vaivautua.
Ainoo hyvä puoli tässä on se että alle 15-vuotiaat alkaa käydä vähiin.
Mutta sitten ne perkeleet alkaa järjestämään kohta jotain häitä niinkuin yksi on jo ehtinyt ja sama lista pitää taas käydä läpi.
Järjestyksessä yhden ihmisen bileet:
- ristiäiset
- 1, 2, 3, 4, 5, 10 -vuotissynttärit
- ripari
- yo tai amis -juhlat
- mahdolliset korkeammat tutkinnot
- häät (usein joko ennen tai jälkeen häiden aletaan pukkaamaan sinappitykkejä, joilla juhlakierto alkaa alusta, ja bilethän pidetään suvun kesken). Häitä saattaa kertyä huonolla (hyvällä?) säkällä useampia.
- 50, 60, 70, 80, jne... -juhlat
- hautajaiset (näissä partyissa juhlakalun ei onneksi tartte tehdä muuta kuin olla läsnä, tai siis poissa. Joku muu huolehtii jopa peseytymisen ja pukeutumisen)
Jäikö jotain pois?
Voisitko siellä juhlissa olla vähän vähemmän hapannaamana ja arvostaa veljeäsi edes sen verran, että hän saa juhlia elämänsä yhtä tärkeää vaihetta suvun keskellä ilman että sinun vitutusnaamasi sitä iloa himmentää? Mikään ei ole sukujuhlissa niin tylsää kuin keskenkasvuiset hapannaamateinit. Joskus tuntee myötähäpeää teinien puolesta, vaikka sukulaistädit ei mitään sano, niin kyllähän nekin näkevät vitutuksen jo kauas.
Sukulaistädeille ei tarvitse kertoa mitään olennaista elämästään, jos sitä ei halua heidän kanssaan jakaa. Varaudu valmiiksi joillain jutuilla, jota voit helposti heittää. Mitä kuuluu vastauksia esim. "Odotan, että pääsen syksyllä autokouluun", "mopo särkyi, sitä laitellessa menee" "ei ihmeempää, kuuma päivä, täytyy mennä ulos haukkaamaan raitista ilmaa" Tekstistäsi vain kuultaa läpi, että sukuun kuuluminen on sinulle enemmän rasite kuin myönteinen asenne. Asetutko muiden yläpuolelle? "lihapullia ja perunasalaattia, niin keskivertoa?"
Vitutusta lisää se että se kaikkein pahin hapannaama on tää 15v broidi. Jos sille jotain sanoo niin mitään ei tule kuin narinaa. Mitään ei kannata pyytää tekemään kun silloin tulee vielä pahempaa narinaa.
Ja tärkeä vaihe? Oikeesti kun olin 9 vuotta sitten samassa tilanteessa en todellakaan kokenut tehneeni mitään tärkeää. Faija hössötti et nyt sun pitää muuttua kun oot päässy ripille niin oot niinku nyt aikuinen. Ihan kuin joku viikon kesäleiri muuttas ihmistä mihinkään. Mitä erityistä siinä on että kuuntelee viikon juttua jeesuksesta ja jumalasta johon ei usko, ei mitään.
Sama juttu joku ylioppilaskirjotukset, mikä niistä nyt niin erikoista tekee. Pari koetta mihin on ladattu aivan liikaa hössötystä päälle ja vedin ne kaikenlisäksi vasemmalla kädellä kun tiesin että lukion päättötodistus on jatkon kannalta aivan riittävän hyvä. Nykyään se on täysin yliarvostettu juttu, sen yo-todistuksen saa kuka tahansa saapas enkä edes oikeastaan tarvinnut sitä mihinkään. Sanotaan vaikka niin että se 8 laudaturin oppilas josta oli keväällä lehdessä saattoi hyvillä mielin pitää juhlat kun jätti koko ikäluokan taakseen. Siinä nyt alkaa olemaan jotain juhlimisen aihetta.
Olen jo valmiiksi sanonut että kun pian valmistun niin mitään juhlia ei pidä järjestää. Korkeakoulutukintokin tuntuu irtoavan niin helpolla että en koe sen olevan mikään erikoinen meriitti. Hitto oikeasti, Suomen koulutuspolitiikka kun on niin vinoutunut niin alkaa olla erikoisempaa se että tutkintoa ei ole.
Minusta vaan tuntuu että ihmiset juhlivat täysin mitättömiä asioita ja yrittävät juhlilla saada niistä jotain erikoista. Kaikkein absurdeinta on syntymäpäivät. Siis oikeasti, mitä hiton syy tehdä kakku on siinä että olen istunut maapallon kyydissä ja aina kun kierros auringon ympäri tulee täyteen olen saavuttanut jotain?
Syytä itseäsi. Tuossa iässä sitä normaalisti liidellään jossain muualla kuin lapsuuskodissa.
En mutta ilmeisesti liian lähellä kuitenkin.
"Jos sille jotain sanoo niin mitään ei tule kuin narinaa. Mitään ei kannata pyytää tekemään kun silloin tulee vielä pahempaa narinaa."
jos teidän välinen veljesten suhde on sitä, että toista vaan pyydetään tekemään asioita, niin eipä ihme, että veli on välillä hapannaama. Ongelmasi ei nyt taida olla itse rippijuhla, vaan se, että halveksit rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja amk:ta. Sieltä varmaan olet valmistumassa, jos olet ylioppilas ja kohta suoritat "korkeakoulututkinnon". No, amk on entinen opistoasteen tutkinto laajennettuna puolen vuoden opiskeluilla, joten se siitä. Lisäksi sinulla ei ole oikein käsitystä ihmissuhteiden hoitamisesta. No, nuori olet, vielä ennätät aikuistua.
Ihan oikeasti hauska on toi sun asenne rippijuhliin. :D Itse vedin noita sukujuhlia samalla asenteella kunnes mulle tuli lapsi ja asioita joutui alkaa ajattelemaan vähän muidenkin näkökulmasta. Sit tajusin et vaikka en itse arvosta ripille "pääsyä" (ihan niinku sen rippikoulun joku onnistuis reputtamaan) tai häitä (mikä on aika lailla inflaation kärsinyt instituutio mun mielestä) niin joku muu voi niitä arvostaa.
Tarkoitan vaan sanoa sitä et vaikka itse en koskaan pitäny tärkeenä synttäreitä tai muita juhlia (en edelleenkään vietä omia synttäreitä, valmistujaisia, häitä yms.) niin olisi ikävää katsoa lapsen murhetta kun kukaan ei tulisi syntymäpäiviä viettämään. Eli menisit kuitenkin juhliin avoimin mielin ja ole iloinen niiden muitten puolesta, eihän ne loppu peleissä sun juhlat ole. Jos joku muu haluaa juhlia ylioppilaaksi pääsyään niin suo se hänelle.
Ja mitä tulee tuohon juosten kustuun korkeakoulututkintoon niin riippuu varmaan aika paljon mitä opiskelee. :) Ammattikorkeakoulusta ainakin medianomin tutkinnon saa läsnä olemalla (vieläpä hyvin arvosanoin) mut kun yliopistoon menin oikikseen niin eipä enää käynyt niin helposti. :D Eli sekin on vähän et mitä joutuu sen tutkintonsa eteen tekemään. Ehkä sä vaan oot valinnu alan, joka ei oikeen haasteita tarjoa. Mut kyllä niitä on Suomessa sellaisiakin tutkintoja, joiden eteen pitää tehdä helvetisti töitä, jos irtoaa silläkään. Että näin. ;)
Jos se hikinen "kirkkopuku" ei sovi sinun imagoosi, niin kai sinä voi VELJESI rippijuhliin laittaa jotkut astetta rennommat kuteet?
Ja jatkossa, serkkujesi rippijuhlat voit jättää hyvillä mielin väliin, jos ei satu sellainen yksilö kohdalle, jota haluat henkilökohtaisesti muistaa, ja häntäkin voit käydä moikkaamassa vaikka seuraavalla viikolla, kun ei ole enää koko suku paikalla.
Ja voihan sitä velipoikaakin käydä onnittelemassa sitten kun "pahimmat tapaukset" ovat poistuneet paikalta.
ei muuta ,piste.
rippijuhlat ovat tärkeä juhla, mielestäni on paljon KOHTELIAAMPAA olla menemättä, kuin mennä paikanpäälle muka-innostuneena.