Miksi ex-vaimosta tulee hirviö?

Rakastutaan, mennään naimisiin, perustetaan perhe, riitaannutaan, kurkitaan aidan toiselle puolelle, erotaan riitaisasti. Viime vaiheesta on aikaa jo yli 1,5 vuotta, eikä merkkiäkään paremmasta näy, päinvastoin.

Miksi ex-vaimo (joka myös kurkotteli yli aidan) haluaa ja jaksaa joka ainoassa asiassa koko ajan tapella, kiukutella ja tehdä yksinkeraisista asioista täydellisen mahdottomia? Tuleeko jossain vaiheessa vastaan se, että kostaminen ja kiusanteko loppuu?

Miksi hän käyttää lapsia taistelunsa välikappaleina? Miksi sosiaalitoimisto ja lastensuojelu ei pyynnöistäni huolimatta puutu asiaan? Keskustelemassa on käyty, mutta heitä tuntuu kiinnostavan vain äidin pärjääminen.

Kuinka paljon katkeruutta ja vihaa mahtuu ihmisen sisälle, joka näin käyttäytyy? Yksityiskohtien kertomiseen menisi älyttömästi aikaa, siksi en siihen nyt rupea. Olen toki itsekin tehnyt virheitä, mutta eikö aikuisen pitäisi jossain vaiheessa todeta, että nyt riittää, ja jatkaa elämäänsä.
263443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

Tässä tapauksessa vain mieheni exästä tuli hullu. Tapsimme ½-vuotta heidän eronsa jälkeen. Etenimme rauhallisesti, emme kiirehtineen minnekkän. Exä oli itse eron halunnut kun tahtoi nuoremman miehen, tämä suhteen aikana isketty nuorimies ei sitten halunnutkaan itseään 10-vuotta vanhempaa yh-mammaa. Nuori jannu halusi vain "duunata" tätä exää ja kun exä jäi yksin, alkoi hän sitten vokotella miestäni takaisin. Kun ei saanutkaan, niin alkoi kieltää lapsen tapaamiset jne jne. Siitä alkoi helvetti.

Keksi milloin mitäkin jäynää, soitteli kännissä öisin miehelleni, kiristi lapsella, yritti käyttää meitä "keppihevosenaan" ja keksi vaikka sun mitä riesaa.
Kerran niin ihana nainen, jota nykyinen mieheni oli rakastanut, ja joka itse oli halunnut suhteen päättää, muuttui aivan riivatuksi noita-akaksi. Nyt vaan pitää vuotella että tilanne rauhoittuu ja exä löytää uuden ukon jota rienata.

Itse kun olen eronnut, niin se on sillä selvä. Asioista sovitaan puhelimessa asiallisesta, mutta muussa tekemisissä en exieni kanssa ole. Ei ole tarvetta jos kerta on jo erottu.

Äänestä
  • persoonallisuusongelma?

    Äänestä

  • kyseessä kirjoitti:

    persoonallisuusongelma?

    Persoonallisuushäiriöinen eli narsisti on yliveto. Ex-eukkoni "liittoutui" jo yhdessä ollessamme lasten kanssa niin pahasti, että en halua olla nyt jo aikuisen poikani kanssa missään tekemisissä. Hassutti poikani sellaisiin tekoihin, että aivan liikaa olivat.

    Varasteli vanhemmiltani ja osituksen jälkeen minulta itsellään olevilla avaimilla talooni menemällä minkä ehti. Siitä häntä sähköpostilla kovistellessani hassutti poliisin kutsumaan minut kuulusteluun kotirauhan häirinnästä.

    Tuossa vain pientä esimerkkiä.. Haki avioeroa minusta, koska kanssani ei voi elää. Kaikki oli tietenkin minun syytäni.

    Halukkaita yhteiseläjiä minulle löytyi eroni jälkeen vaikka kuinka monta. Netti on hyvä keino, kun sitä osaa käyttää.

    Äänestä

  • ***x*** kirjoitti:

    Persoonallisuushäiriöinen eli narsisti on yliveto. Ex-eukkoni "liittoutui" jo yhdessä ollessamme lasten kanssa niin pahasti, että en halua olla nyt jo aikuisen poikani kanssa missään tekemisissä. Hassutti poikani sellaisiin tekoihin, että aivan liikaa olivat.

    Varasteli vanhemmiltani ja osituksen jälkeen minulta itsellään olevilla avaimilla talooni menemällä minkä ehti. Siitä häntä sähköpostilla kovistellessani hassutti poliisin kutsumaan minut kuulusteluun kotirauhan häirinnästä.

    Tuossa vain pientä esimerkkiä.. Haki avioeroa minusta, koska kanssani ei voi elää. Kaikki oli tietenkin minun syytäni.

    Halukkaita yhteiseläjiä minulle löytyi eroni jälkeen vaikka kuinka monta. Netti on hyvä keino, kun sitä osaa käyttää.

    että toiset eivät voi päästää existään irti, vaikka itselläänkin olisi jo uusi suhde. Pitää mollata kylillä exän uutta puolisoa, kääntää lapset toista vanhempaa vastaan ja vähintääkin tyttöjen kesken itkeä kuinka helvetillinen exä on ollut häntä kohtaan, vaikka todellisuus on toista.
    Ihan niinkuin yritettäisiin omistaa exä vielä eronkin jälkeen, vaikka itse olisi eroa alunpitäen halunnut. Ei ole hyvä olla yhdessä, eikä erikseen.
    Ero monesti surettaa, mutta ei se toisessa väkisin roikkumalla oloa paranna. Suru pitää surra yksin mietiskellen ja sitten jatkaa uusia haasteita päin!

    Äänestä

  • sitten on kirjoitti:

    että toiset eivät voi päästää existään irti, vaikka itselläänkin olisi jo uusi suhde. Pitää mollata kylillä exän uutta puolisoa, kääntää lapset toista vanhempaa vastaan ja vähintääkin tyttöjen kesken itkeä kuinka helvetillinen exä on ollut häntä kohtaan, vaikka todellisuus on toista.
    Ihan niinkuin yritettäisiin omistaa exä vielä eronkin jälkeen, vaikka itse olisi eroa alunpitäen halunnut. Ei ole hyvä olla yhdessä, eikä erikseen.
    Ero monesti surettaa, mutta ei se toisessa väkisin roikkumalla oloa paranna. Suru pitää surra yksin mietiskellen ja sitten jatkaa uusia haasteita päin!

    Puhut täyttä asiaa! Kunpa ex ymmärtäisi missä mennään. Itse olen aloittanut uuden vaiheen elämässäni joka tavalla, toinen nähtävästi ei kun täytyy joka paikassa minua edelleen haukkua. Rajansa kaikella!

    Äänestä

Jätä ex-vaimosi rauhaan sosiaalitoimistolla ja lastensuojeluviranomaisilla uhkailu on raukkamaista. Etsi itsellesi uusi kumppani ja aloita oma elämä. Ei sinun tarvitse olla missään tekemisissä ex-vaimosi kanssa.

Anna ex-vaimosi elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi omalla tavallasi. Kannattaa oppia hyväksymään ero tosiasiana.

Äänestä
  • tajusiko vastaaja, että nimenomaan lapset ovat se vaimon käyttämä kiistakapula, vaimon omalle elämälle varmasti muuten aivan se ja sama.

    Äänestä

  • Siis ex on se joka uhkailee sossulla ja tekaisee rikosilmoituksia milloin mistäkin. Kun on yhteisiä lapsia, on pakko olla jonkun verran tekemisissä ex:n kanssa, valitettavasti.

    Äänestä

  • Erohakemuksesta on nyt 5v, käräjäoikeuden tuomiosta 4v. Siinä välissä suosiaalitätien 'tutkimus' jossa toinen nainen oli päättänyt olla vaimon puolella jo ennen ensitapaamista, toinen nainen. Minulla oli vino pino kirjallisia todisteita exän valehtelusta, ja silti tuli täpärästi 'kumpikin käy lähivanhemmaksi'. Mutta teksti oli silti naisen puolella, muunneltu toisen lapsen kanta 50/50 toissijaisesti toivovaksi, ja toisen lapsen toive jätettiin kokonaan mainitsematta ('poika on tyhmä' sanoi äiti, ja tädit uskoivat)

    Olen erehtynyt olla ilmoittamatta exän tempuista lastensuojeluun mutta nyt saatana riittää.

    - annetaan lasten nähdä 8v:na k-15 elokuvia

    Ei ole paha asia, vaikka lapset voi pahoin? Kokeile sit toisesta ääripäästä

    - lapselta löytyy tappavia ammuksia - ja samassa laatikossa oli ase (se onko ase lasten ulottuvissa edelleen ei kuulemma kuulu minulle hevon kakkaa)

    ja siinä välissä mm. väärennöksiä sekä jatkuvasti rikkinäisissä ja/tai liian pienissä vaatteissa - ja tämä maan korkeimpia elareita saava nainen, jolla on nyt 1200€ enemmän nettotuloja kuin mitä oikeuden päätöksen aikaan. (Hänen alkuperäinen elarivaatimus olisi tullut korkeimpaan luokkaan jossa on 0,8% tapauksista - ja minulla ihan tavalliset tulot)

    Ja tapaamisten häirintää. Mutta nyt lähtee ilmoitukset niin poliisille kuin sos.viranomaisillekin.

    Äänestä

Se, että ex muuttuu hirviöksi, johtuu vain siitä, että hänellä ei ole enää tarvetta peittää todellista luonnettaan. Naisilla ei ole sielua!

Nainen uhraa lapsensakin oman ylpeytensä tähden.

Äänestä
  • Äläpäs yleistä...lapsiani en ikinä uhraisi, mutta kynnet verillä olen kyllä valmis taistelemaan heidän puolestaan jos huomaan, että heitä kohtaan väärin tehdään. Toisaalta taas en ole sokea lastenkaan virheille.

    Voi olla että jotkut naiset (miehiäkö syytetään siitä, että eivät osaa keskustella??) päästävät kerralla kaiken psk:n irti mitä vuosien varrella ovat sisäänsä keränneet. Itselle on tärkeä selvittää asiat heti.. riita on turhaa energian tuhlausta, sitä voi käyttää paremminkin.

    Miksi nainen sitteen muuttuu... ihmettelee kysyjä...vai muuttuuko sittenkään...joku on sanonut katso äitiä niin näet tyttären.

    Äänestä

  • She.... kirjoitti:

    Äläpäs yleistä...lapsiani en ikinä uhraisi, mutta kynnet verillä olen kyllä valmis taistelemaan heidän puolestaan jos huomaan, että heitä kohtaan väärin tehdään. Toisaalta taas en ole sokea lastenkaan virheille.

    Voi olla että jotkut naiset (miehiäkö syytetään siitä, että eivät osaa keskustella??) päästävät kerralla kaiken psk:n irti mitä vuosien varrella ovat sisäänsä keränneet. Itselle on tärkeä selvittää asiat heti.. riita on turhaa energian tuhlausta, sitä voi käyttää paremminkin.

    Miksi nainen sitteen muuttuu... ihmettelee kysyjä...vai muuttuuko sittenkään...joku on sanonut katso äitiä niin näet tyttären.

    Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan, että ex:n äidissä näkyi kaikki huonot puolet jotka nyt ovat putkahtaneet ex:ssä esiin. Rakastuneena sitä vaan ei näe asioita niin kuin ne ovat...

    Äänestä

  • Yksi uhri kirjoitti:

    Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan, että ex:n äidissä näkyi kaikki huonot puolet jotka nyt ovat putkahtaneet ex:ssä esiin. Rakastuneena sitä vaan ei näe asioita niin kuin ne ovat...

    Oikeastaan se on aika jännä juttu, liekö kukaan tutkimusta aiheesta tehnyt.
    Ei kai rakkaus sokeaa oikeasti ole, mutta ihastumis-rakastumisvaiheessa ei varmasti kaikkea toisesta edes halua analysoida ja eiköhän jokainen yritä tuoda ne hyvät puolensa esiin.
    Varoitin joskus erästä kaveriani hänen naisystävästään, näin itse niin vahvasti mihin suuntaan hän todennäköisesti muuttuisi, koska äitinsä tavat olivat jo selvästi esillä... en ole iloinen sanoessani, että olin oikeassa.

    Itse olen ollut sitä mieltä, jos en omana itsenäni kelpaa ei minun tarvitse muuta alkaa esittämään. Toivon ainakin omalle tyttärelleni antavani esimerkin naisesta, joka huolehtii asioistaan ja toimii elämässä mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti läheisistään aidosti välittäen.

    Äänestä

  • She.... kirjoitti:

    Äläpäs yleistä...lapsiani en ikinä uhraisi, mutta kynnet verillä olen kyllä valmis taistelemaan heidän puolestaan jos huomaan, että heitä kohtaan väärin tehdään. Toisaalta taas en ole sokea lastenkaan virheille.

    Voi olla että jotkut naiset (miehiäkö syytetään siitä, että eivät osaa keskustella??) päästävät kerralla kaiken psk:n irti mitä vuosien varrella ovat sisäänsä keränneet. Itselle on tärkeä selvittää asiat heti.. riita on turhaa energian tuhlausta, sitä voi käyttää paremminkin.

    Miksi nainen sitteen muuttuu... ihmettelee kysyjä...vai muuttuuko sittenkään...joku on sanonut katso äitiä niin näet tyttären.

    toimii myös toisinkin.Katso isää näet pojan.

    Äänestä

Kirjoitit "Miksi sosiaalitoimisto ja lastensuojelu ei pyynnöistäni huolimatta puutu asiaan? Keskustelemassa on käyty, mutta heitä tuntuu kiinnostavan vain äidin pärjääminen."

Tämä on niin totta kuin voi olla. Olen jutellut niin monen eronneen miehen kanssa tästä asiasta ja tilanne on ihan rikollisen kieroutunut. Sossutantat pitäisi laittaa riviin ja antaa paukkraudan soida. Niin paljon tuhoa, kauhua ja kalmaa he levittävät. Kuinkahan monta itsemurhaa he ovat aiheuttaneet - lukemattomia. Ilmeisesti jobiin hakeutuu miehille katkeroituneita frigidi- tasa-arvo telaketjulebbareita. Järjestelmä on sieltä syvältä!

Äänestä
  • Se on sitä tasa-arvoa.
    Miesten (kirjoitin mies isolla, koska lauseet alkaa isolla, en vähätelläkseni naisia) ja naisten pitää olla tasa-arvoisia. Yleensähä tämä tarkoittaa, että naisen pitää saada kaikki mitä miehellä on, mutta miehelle ei mitään mitä naisella jo on.
    Äitiähän on aina pidetty lasten todellisena "vahempana" näin erotilanteissa, ja usein lapset jäävätkin näille. Herää vain kysymys tasa-arvosta?

    Äänestä

Katkeruus ajaa naisen hirviöksi ja tekemään kauheita asioita. Itse olen myös syyllistynyt kyseisiin tekoihin ja johtunee ainoastaan mieheni teoista yhdessäolon aikana. Pettämistä ym. Minä siis lähdin suhteesta. Tällä hetkellä olen päässy eteenpäin ja tilanne on rauhallinen. Kaikesta tästä on kärsinyt ainoastaan lapset ja hävettää ihan kamalasti.

Äänestä
  • Kauanko kesti ennenkuin katkeruutesi hellitti ja tajusit lopettaa touhusi? Itse olen ollut ottavana osapuolena jo liiankin pitkään eikä loppua näy.

    Äänestä

  • Yksi uhri kirjoitti:

    Kauanko kesti ennenkuin katkeruutesi hellitti ja tajusit lopettaa touhusi? Itse olen ollut ottavana osapuolena jo liiankin pitkään eikä loppua näy.

    Mulla se kesti n.2 vuotta, ei koko se aika ollu tappelua, yritettiin olla myös kavereita mikä ei oikein onnistunut mutta toivon, että joku päivä voitaasin sitä olla.

    Äänestä

hyvin tilanteesi:(
mieheni ja exänsä erosta kohta 6 vuotta.
ja tuntuu,et se nainen vaan muuttuu hullummaksi!
koeta jaksaa ,niin mekin yritetään.

Äänestä
  • Ei ole totta!!! Jo 6 vuotta ja vaan jatkuu! Tossa kohtaa olisi jo toivottavaa että itämafia tulisi apuun.. No ei oikeasti, mutta voi hyvä luoja sentään!

    Äänestä

  • Yksi uhri kirjoitti:

    Ei ole totta!!! Jo 6 vuotta ja vaan jatkuu! Tossa kohtaa olisi jo toivottavaa että itämafia tulisi apuun.. No ei oikeasti, mutta voi hyvä luoja sentään!

    Mieheni erosi exästään v -99. Ex-vaimo löysi uuden miehen, lähti tämän matkaan ja jätti lapset isälle. Mies on kasvattanut lapset aikuisiksi. Lasten yhteys äitiin on ollut aika heikkoa. Ei lapsista, ei miehestä, vaan exän omasta haluttomuudesta johtuvasta syystä. Elatusmaksuista on saanut tapella koko ajan, nyt on viimeiset ulosotossa. Ex-vaimo on sekaantunut koko 9 vuoden ajan miehen elämään ja erityisesti tämän naissuhteisiin "lasten hyvinvointi" verukkeenaan.

    Me olemme olleet yhdessä nyt pari vuotta (emme tosin asu yhdessä) ja olen silmät ymmyrkäisinä seurannut tätä menoa. Huipputapaus oli joku aika sitten, kun mies oli pois kotoaan. Ex-vaimo oli marssinut sisälle muka tuomaan jotain tyttärelle. Huseerannut sitten keittiössä ja vienyt mukanaan kaikenlaista muka hänelle kuuluvaa eikä jättänyt miehelle mitään viestiä ottamistaan tavaroista.

    Olen itsekin eronnut muutama vuosi sitten, mutten voisi kuvitella puuttuvani exäni elämään. Lapset meillä tosin on jo täysi-ikäisiä, mutta kyllä niidenkin opiskelu- sun muissa asioissa joudutaan olemaan tekemisissä. Mitään ystäviä emme toki ole, mutta ihan asialliset välit ollaan pystytty pitämään.

    Äänestä

  • Yksi uhri kirjoitti:

    Ei ole totta!!! Jo 6 vuotta ja vaan jatkuu! Tossa kohtaa olisi jo toivottavaa että itämafia tulisi apuun.. No ei oikeasti, mutta voi hyvä luoja sentään!

    paskaa kestää vielä 7v,siis niinkauan kun lapset on alaikäisiä.....

    Äänestä

  • tota ... kirjoitti:

    paskaa kestää vielä 7v,siis niinkauan kun lapset on alaikäisiä.....

    Nainen haluaa hallita tilannetta ja lasten isää, ehkä naista vaivaa pahaolo tai joku muu juttu...=). Voi olla, että haluua lasten isän takaisin elämäänsä.

    Äänestä

Oletko kysynyt puolisoltasi mitä hän teki ex-vaimolle vai onko se kuulumatonta menneisyyttä. Usein taustalta löytyykin syy vittuilulle ihan siitä vierestä. Kun itse tapasin ex-puolison nyxän ja kerroin meidän version miehestäni, tilanne rauhoittui kummasti. Itseasiassa puolen vuoden päästä hän soitti ja sanoi jättäneensä ex-puolisoni, koska tämä oli juuri sellainen minkälaiseksi olin hänet kuvannut.

Äänestä
  • No, mutta eihän tuo nyt mitään selitä. Kyllä jokaisessa eroon päättyneessä liitossa ollaan sontaa viskelty puolin ja toisin. Miksi muuten olis erottukaan. Ei se silti oikeuta exää sekaantumaan entisen puolison nykyelämään eikä jatkamaan kiusantekoa. Jos on paha olla, pitää hoitaa oma päänsä kuntoon ja jatkaa omaa elämäänsä. Eron jälkeen ei olla enää edes sukua keskenään. En mä ainakaan keneltäkään vieraalta ihmiseltä törkeätä käytöstä sietäisi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksi uhri kirjoitti:

Rakastutaan, mennään naimisiin, perustetaan perhe, riitaannutaan, kurkitaan aidan toiselle puolelle, erotaan riitaisasti. Viime vaiheesta on aikaa jo yli 1,5 vuotta, eikä merkkiäkään paremmasta näy, päinvastoin.

Miksi ex-vaimo (joka myös kurkotteli yli aidan) haluaa ja jaksaa joka ainoassa asiassa koko ajan tapella, kiukutella ja tehdä yksinkeraisista asioista täydellisen mahdottomia? Tuleeko jossain vaiheessa vastaan se, että kostaminen ja kiusanteko loppuu?

Miksi hän käyttää lapsia taistelunsa välikappaleina? Miksi sosiaalitoimisto ja lastensuojelu ei pyynnöistäni huolimatta puutu asiaan? Keskustelemassa on käyty, mutta heitä tuntuu kiinnostavan vain äidin pärjääminen.

Kuinka paljon katkeruutta ja vihaa mahtuu ihmisen sisälle, joka näin käyttäytyy? Yksityiskohtien kertomiseen menisi älyttömästi aikaa, siksi en siihen nyt rupea. Olen toki itsekin tehnyt virheitä, mutta eikö aikuisen pitäisi jossain vaiheessa todeta, että nyt riittää, ja jatkaa elämäänsä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu