Olen joutunut parin viime vuoden aikana miettimään, millaisia ovat ns. toiset naiset. Ovatko he niin omien tunteidensa/halujensa vietävissä, etteivät viis veisaa aiheuttamastaan tuskasta?
Mieheni on pettänyt minua useita kertoja - valtaosa on ollut klassisia kännipanoja, mutta kahdesti hänellä on ollut useamman kuukauden kestänyt suhde (vieläpä samaan aikaan!). Olin onnellisen tietämätön kaikista näistä, ne paljastuivat viime vuonna - tai kun yksi paljastu, mies tunnusti muutkin omantunnontuskissaan.
Tässä en nyt pohdi mieheni roolia näissä suhteissa; muun muassa sitä on pohdittu jo useamman kuukauden ajan parisuhdeterapiassa.
Nyt haluan mielipiteitä ko naisista yleisellä tasolla - miksi he lähtevät ukkomiehen matkaan? Eikö omatunto kolkuta, vaikka tietää miehen perheestä?
Mieheni toinen suhde oli minua liki 30 vuotta nuoremman neitokaisen kanssa. Olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja lähettänyt sähköposteja. Tyttö sanoo ottaneensa alusta alkaen roolin, että hän on vastuussa tekemisistään vain ja ainoastaan omalle itselleen - mies vastatkoon itse tekemisistään.
Tottakai tyttö on oikeassakin; meidän perheen vinkkelistä katsottuna mies kantaa vastuun tekemisistään meidän suuntaamme.
Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka joku nainen voi olla niin huoleton, vaikka tietää miehen vaimosta ja kolmesta lapsesta? Vai onko se sittenkään huolettomuutta - kukapa haluaa kertoa esim todellisista tunteistaan miehen vaimolle??
On sitä itsekin tullut koettua kaikenlaista elämän varrella, mutta yhdenkään varatun miehen kelkkaan en ole lähtenyt - en edes yhden yön suhteissa. Muita on luojan kiitos sentään riittänyt :)
Mitä mieltä te muut olette ns toisista naisista? Ovatko he epätoivoisia ja yksinäisiä, jotka tarttuvat mieheen kuin mieheen? Himotko vievät niin mennessään, ettei päässä liiku ensimmäistäkään aivosolua?
Ja ovatko ihmiset vain niin piittaamattomia aiheuttamastaan tuskasta?
Sanottakoon se selvennykseksi, etten missään tapauksessa puolustele miestäni ja yritä vierittää syitä naisten niskaan. Pettämiseen tarvitaan aina kaksi.
Mieheni on pettänyt minua useita kertoja - valtaosa on ollut klassisia kännipanoja, mutta kahdesti hänellä on ollut useamman kuukauden kestänyt suhde (vieläpä samaan aikaan!). Olin onnellisen tietämätön kaikista näistä, ne paljastuivat viime vuonna - tai kun yksi paljastu, mies tunnusti muutkin omantunnontuskissaan.
Tässä en nyt pohdi mieheni roolia näissä suhteissa; muun muassa sitä on pohdittu jo useamman kuukauden ajan parisuhdeterapiassa.
Nyt haluan mielipiteitä ko naisista yleisellä tasolla - miksi he lähtevät ukkomiehen matkaan? Eikö omatunto kolkuta, vaikka tietää miehen perheestä?
Mieheni toinen suhde oli minua liki 30 vuotta nuoremman neitokaisen kanssa. Olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja lähettänyt sähköposteja. Tyttö sanoo ottaneensa alusta alkaen roolin, että hän on vastuussa tekemisistään vain ja ainoastaan omalle itselleen - mies vastatkoon itse tekemisistään.
Tottakai tyttö on oikeassakin; meidän perheen vinkkelistä katsottuna mies kantaa vastuun tekemisistään meidän suuntaamme.
Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka joku nainen voi olla niin huoleton, vaikka tietää miehen vaimosta ja kolmesta lapsesta? Vai onko se sittenkään huolettomuutta - kukapa haluaa kertoa esim todellisista tunteistaan miehen vaimolle??
On sitä itsekin tullut koettua kaikenlaista elämän varrella, mutta yhdenkään varatun miehen kelkkaan en ole lähtenyt - en edes yhden yön suhteissa. Muita on luojan kiitos sentään riittänyt :)
Mitä mieltä te muut olette ns toisista naisista? Ovatko he epätoivoisia ja yksinäisiä, jotka tarttuvat mieheen kuin mieheen? Himotko vievät niin mennessään, ettei päässä liiku ensimmäistäkään aivosolua?
Ja ovatko ihmiset vain niin piittaamattomia aiheuttamastaan tuskasta?
Sanottakoon se selvennykseksi, etten missään tapauksessa puolustele miestäni ja yritä vierittää syitä naisten niskaan. Pettämiseen tarvitaan aina kaksi.
Vastaukset 49
Vanhimmat
on miehiä, joiden ajattelua ohjaa penis. Se on valitettava tosiasia. Ei kaikkien, mutta hyvin monen. Sitten nuoret naiset ovat niin kypsymättömiä, etteivät ymmärrä tekojensa merkityksiä/seurauksia ja eivät näe nenäänsä pidemmälle. Siis tunteet ohjaavat liikaa käyttäytymistä. Toisia ei ole kasvatettu mitenkään. Toisten vanhemmat eivät huolehdi. Esim. isän olisi vähän katsottava tyttärensä perään, kenen sällin kanssa tytär liikkuu, mutta kun isät eivät välitä. Kaikki paha jatkuu sukupolvelta toiselle. En tiedä, kenen syy kaikki on loppujen lopuksi. Parina viikonloppuna olen katsonut joitakin pareja, joissa huomaa, että jätkä on vähintään kymmenen vuotta vanhempi ja tyttö joku 15-vuotias eli sakkolihalle mennään. Jos minä olisin mies ja isä, niin en antaisi missään tapauksessa tyttären liikkua moisessa seurassa. no, tämä meni nyt vähän sivureiteille, mutta kuitenkin...
Eli sä olet edelleen sen luuserin kanssa yhdessä? Ehkei ne toiset naiset edes tiedä, että kyseinen mies on tahollaan varattu. Tai sitten niillä menee omassa suhteessaan huonosti ja hakevat lohtua ja ajankulua toisesta sylistä. Ehkäpä se myöskin on niin kuten kirjoitit, että ei ne toiset välitä/piittaa mitä se petetty osapuoli voisi ajatella.
Miten sä pystyt vielä 100% luottamaan siihen omaan selkärangattomaan loiseliöön? "Pettänyt useita kertoja, monen kuukauden suhde". No joo...
toiset naiset ovat itse jotenkin katkeroituneita elämässään ja omaavat ehkä huonon itsetunnon.Kun sitten saavat varatun miehen ihastumaan,niin saavat nautintoa kun pahoittavat taas yhden naisen mielen ja pönkittävät omaa itsetuntoaan ajattelemalla,että ovathan he sentään parempia kuin ukkomiesten vaimot..kun ukkomiehet haluavat kerran olla heidän kanssaan,vaikka omat vaimotkin olisi.
Surullista,kun eivät ymmärrä pilaavansa omaa elämää,sillä he tulevat olemaan ikuisia kakkosia!!
Ei ymmärrä,miten joku viitsii,mutta naisethan on tunnetusti häijyjä toisilleen.
Toivottavasti jokaiselle varatun miehen kanssa olijalle jää vielä loppupeleissä luu käteen!!!!
Entäs sitten,jos itse menevät naimisiin ja oma mies pitää peliä jonkun muun naisen kanssa...kannattais vähän ajatella nenäänsä pidemmälle.
"Entäs sitten,jos itse menevät naimisiin ja oma mies pitää peliä jonkun muun naisen kanssa...kannattais vähän ajatella nenäänsä pidemmälle."
No kuule, silloin lopetetaan suhde sen miehen kanssa. Simple.
"
Ei se ole peilin vika jos naama on ruma"
pönttö olet.Epäilen,et olet juuri yksi niistä naisista.
...katsopa millainen peilistä katsastaa...
Ja kyllä, totta. Olen yksi NIISTÄ naisista. Niistä jotka tekee omat ratkaisunsa, vastaa omista teoistaan eikä hae niihin syyllisiä muista.
Miksi sen toisen naisen pitäisi miettiä sinua tai teidän lapsia?
Onko meidän muiden naisten tehtävä pitää sinun miehesi "aisoissa"?
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa tekemisistään, mutta vain itselleen, joten minä en ainakaan rupea kantamaan vastuuta jonkun pettävän miehen perheestä. Jos näin tekisin, niin saisin kantaa vastuuta naapureiden jne. tekemisistä.
Ihan oikeasti, miksi te vaimot haette kakkosista vastuunkantajaa, eikö se ole teidän oman miehenne tehtävä, ovathan he jo isoja poikia...
Ei mitään vastuuta mistään. Kyllä ihminen on vastuussa omista teoistaan. Ei vaimonsa hakannut mies voi sanoa, että se kerjäsi turpiinsa, ei olisi kannattanut nalkuttaa. Pyörävarkaat selittävät että olisi kannattanut laittaa pyörä lukkoon jne.
Ihminen on aina vastuussa tekemisistään.
Tuolla ajatusmallilla kaikki on sallittua mistä ei jää kiinni, sillö jos vaikka käy huorissa ja käyttää kumia, ei vaimo saa siitä ikinä tietää -> ei se sille kuulu
Mietipä uudestaan, olenko minä vastuussa sinun tekemisistä? Mielestäni en ole.
Jos tulkitsen viestiäsi oikein, niin silloin minun pitäisi ottaa myös vastuu sinun tekemistä, jos kerran minun pitää ottaa vastuu pettäjämiehen tekemisistä!
Eihän se ihan näin mene. Jos olen vapaa ihminen, niin silloin olen vastuussa vain itselleni siitä mitä teen, eikö näin ole?
Kyllähän silloin kun tämä kakkonen tietää että miehellä on perhe,hän on myös vastuussa.
Molemmat on vastuussa, pettävä mies ja tämä kakkonen.
Ainut syytön osapuoli on vaimo ja etenkin lapset, ja jotka kuitenkin eniten joutuvat kärsimään.
kanssasi.
Jos minä olen vastuussa miehesi tekemisistä, niin silloihan sinäkin olet vastuussa siitä, että hän vikittelee muita naisia?
Et voi siirtää vastuuta muille ihmisille, vaan kyllä tapauksessa miehesi on se joka vastuun kantaa. Mutta miehillä kun tuo vastuu tuntuu unohtuvan kun aivot ovat jalkojen välissä. Joten mielestäni turhaan yrität saada muita vastuuseen miehesi teoista.
Itse olisin tuollaisen miehen heittänyt samantien ovesta ulos!
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?
Varatun kanssa naiminen on yksiselitteisesti väärin täysin ilmeisistä syistä.
"Jos olen vapaa ihminen, niin silloin olen vastuussa vain itselleni siitä mitä teen, eikö näin ole?"
Jos joisit itsesi känniin ja joku mies hyväksikäyttäisi sinua, niin olisiko se mies vastuussa? Itsehän joit, eihän se olisi sen miehen vika että annoit mahdollisuuden? Mikset pitänyt huolta itsestäsi?
"Jos minä olen vastuussa miehesi tekemisistä, niin silloihan sinäkin olet vastuussa siitä, että hän vikittelee muita naisia? "
Oletko aivan idiootti? Onko sinulla jotenkin vaikeata ymmärtää että jossain asiassa voi olla useita vastuullisia?
Eipä nuo alatyylin huutelut paljon fiksuutta osoita.
Olen täysin samaa mieltä Naisen kanssa siitä että jokainen kantaa vastuun OMISTA teoistaan. Ei ole naisen vastuulla huolehtia miltä miehen vaimosta ja lapsista tuntuu jollei mies sitä itsekään tee.Absurdi ajatus.
Nää jutut pohjautuu aina siihen että miehet on jotain aivottomia nynneröitä joiden tekemisistä naisten aina pitäisi kantaa vastuuta. Siihen en enää suostu, en todellakaan.
Ja muuten. Olen vaimo ja äiti enkä muiden rakastajatar kuin "oman" ukkoni.
Kyllä naisetkin osaa käydä vieraissa.Erosin jo kymmenen vuotta siitten.Kotona ei kelvannut mikään kiukutteli kuin pienet lapset.lähti naistenkanssa lenkille jota epäilin.Aikojen päästä ilmeni että toinen mies oli kuvioissa.Kyseessä oli ukkomies.Heillekin tuli ero.Pitäisi pystyä pitämään koti suhteet hyvänä.Säästyisi monelta murheelta.
vastuussa: eli rikkoi lakia, eli väkisinmakasi.
Eihän lakeja noudateta siksi, että ollaan vastuussa naapurinmummosta, tai sinusta, tai pettäjämiehestä.
Kyllä lakienkin noudattaminen on ensikädessä vastuuta itselle: rehellisyyttä itseä kohtaan. HALUANKO M I N Ä olla rehellinen, hyvä ihminen? Vai haluanko olla varas? Raiskaaja?
Sinulla on kumma käsitys eettisestä elämänasenteesta. Kyllä se tosiaankin kumpuaa tai sitten EI KUMPUA jokaisen omasta omastatunnosta, sisimmästä.
Onhan tuo hauska nähdä kun joku kivenkovaa väittää että on vastuussa vain itsestään. Näinhän se on jos ihan karsitaan pois kaikki omatunto.
Okei, lakiteknisesti olet jonkun verran vastuussa esim. lapsistasi ja on olemassa lakeja jotka mm. tuomitsee kenet tahansa heitteellejätöstä jos vaan antaa jonkun kuolla tienvarteen eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Tässä on kyse vain omatunnosta ja siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Jollain tuo on löyhempi käsitys kuin tosilla, jotkut narsistit sanoo suunnilleen juuri noin että muilla ei oo mitään väliä ja on vastuussa vain siitä mitä itse tekee, vähät väliä muiden tunteista, ajatuksista tai mikä noin muuten on oikein tai väärin. Omalla kohdallani olen jopa aika ylpeä siitä että minulle on kehittynyt aika hyvä käsitys oikeasta ja väärästä ja pystyn pitämään siitä kiinni.
Minä olen aika itsekeskeinen ihminen ja tavallaan olen samaa mieltä että olen vastuussa vain itsestäni, mutta en antaisi itselleni anteeksi jos tahallani aiheuttaisin jotain pahaa toiselle. Jos nyt joku tosi hemaiseva superihana nainen välttämättä haluaisi juuri minut vaikka olisi varattu niin käskisin tämän hoitaa suhteensa ensin kun edes keskustellaan mistään muusta.
Jos itse olisin varattu niin en vaan yksinkertaisesti mene muiden kanssa jos suhteeni on kunnossa. Jos suhteeni ei ole kunnossa eikä sitä saa korjattua niin eroan ja katson sitten seuraavaa naista. Nyt joku viisastelija sanoo että "paskapuhetta" - jos tulee oikea kohdalle niin se on siinä. Minä vastaan siihen että en ole ihan lapsi enää ja pitkiäkin suhteita on ollut, 12 vuotta pisin ja kyllä - houkutuksia on ollut semmoisia että harva mies koko elämänsä aikana edes kokee vastaavia houkutuksia.
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään paitsi itselleen, myös muille. Ihmisillä on myös sosiaalinen vastuu.
Jos parisuhteessa on sitouduttu olemaan uskollisia, pettävä osapuoli kantaa vastuuta tekojensa seuraamuksista parisuhteelle, itselleen, puolisolleen ja mahdollisille lapsilleen. Hän kantaa vastuuta myös kumppanista, jonka kanssa pettää.
Nämä samat vastuut koskevat myös syrjähyppykumppania, joka omalta osaltaan mahdollistaa epärehellisyyden suostumalla suhteeseen.
Tämän sosiaalisen vastuun esiin tuomisen tarkoituksena ei ole moralisoida, vaan muistuttaa, että emme yksilöinä ole irrallisia vaan vaikutamme myös toisiin ihmisiin kaikessa siinä mitä teemme tai jätämme tekemättä.
olen edelleen sitä mieltä, että en ole vastuussa pettäjämiehen tekemisistä, hän on aikuinen ihminen. Ja varmastikaan nuo naiset joiden kanssa hän on pettänyt, eivät ole "väkisin maanneet" häntä?
Kuten aikaisemmin kirjoitin olen vastuussa vain itsestäni, ja myöskin lapsistani, mutta en muista.
Ymmärrän aloittajan katkeruuden, mutta on ihan oma valinta (vastuu) onko avioliitossa pettävän miehen kanssa.
Tuolla uskottomuus palstalla käydään näitä samoja keskusteluja ja "vastuutetaan" sitä toista naista oman miehen tekemisistä.
vastuussa kuin ukkomieheen sekaantuva nainen (tai varattuun naiseen sekautuva mies)?
"vastuussa: eli rikkoi lakia, eli väkisinmakasi."
Onko vastuu vain tiukasti rajattu lakipykäliin? Silloinhan jos ei ole näyttöä, rikosta ei ole tapahtunut. Oma moka, ei miehen.
"Kyllä lakienkin noudattaminen on ensikädessä vastuuta itselle: rehellisyyttä itseä kohtaan. HALUANKO M I N Ä olla rehellinen, hyvä ihminen? Vai haluanko olla varas? Raiskaaja? "
Jos ei jää kiinni, ei rikosta ole tapahtunut. Tällöin ei ole vastuussa.
"Sinulla on kumma käsitys eettisestä elämänasenteesta. Kyllä se tosiaankin kumpuaa tai sitten EI KUMPUA jokaisen omasta omastatunnosta, sisimmästä."
Sinullahan se tässä on vinksahtanut omatunto. Ei maailmassa oikea ja väärä asia mene sen mukaan, mitä lakiin on kirjoitettu. Eihän esimerkiksi pettämistä ole sanktioitu mitenkään.
"Olen täysin samaa mieltä Naisen kanssa siitä että jokainen kantaa vastuun OMISTA teoistaan."
No shit, Sherlock?
"Ei ole naisen vastuulla huolehtia miltä miehen vaimosta ja lapsista tuntuu jollei mies sitä itsekään tee."
Jos naisella olisi tällainen vastuu, hän tietenkin joutuisi estämään miehen petturointia. Eihän tietenkään näin, mutta tämä on ihan onneton argumentti. Nainen on vastuussa vain omista teoistaan ja koska varatun kanssa muhinointi on väärin, hän on tästä vastuussa. Ei hän ole siitä vastuussa jos mies etsii jonkun toisen tultuaan torjutuksi. Ihan samalla tavalla varastetun tavaran ostaja on vastuuss siitä että osti varastettua tavaraa, ei siitä että varas sen varasti tai kenties siitä että varas myy kamat jollekin toiselle jos itse ei osta.
Mikä tässä on niin vaikeata käsittää?
Tämä naisten suhtautuminen on hyvä esimerkki siitä, mikä ero on miehillä ja naisilla. Naiset ajattelevat ettei se ole kakkosen syytä, mutta miehet sensijaan menevät leipomaan sitä turpiin.
"Nää jutut pohjautuu aina siihen että miehet on jotain aivottomia nynneröitä joiden tekemisistä naisten aina pitäisi kantaa vastuuta."
Ei, ei, ei. Miten näin yksinkertainen asia voi olla näin helvetin vaikeata tajuta? Vastuu ei ole mikään lakitekninen juttu että katsotaan lakikirjasta, aha pettäminen ei ole sanktioitu -> enpäs ole vastuussa, lällällää!
"että en ole vastuussa pettäjämiehen tekemisistä,"
Et olekaan, olet vastuussa omista tekemisistäsi. Ts. tässä tapauksessa naimisesta varatun kanssa.
Väitätkö että on oikein nussia varattuja?
Tajuatko? Et ole vastuussa miehen tekemisistä? Ymmärrätkö vielä tässä vaiheessa? Noniin, olet vastuussa vain omista touhuistasi. Vieläkö olet kärryillä? Jos itse toimii väärin, on vastuussa omista väärintekemisistään. Edelleen kärryillä? Jos sinua katsotaan kieroon em. toimien takia, niin et voi valittaa, omapahan on valintasi. Toisiin naisiin sekaantuvia naikkosia pidetään yleisesti huonoina naisina. Jos tuntuu ikävältä kun kanssaihmiset pitävät toimintaasi moraalisesti arveluttavana niin voi, voi, kannattaisiko vaihtaa elämäntyyliä?
Tietääkseni ei ole missään kielletty "nussimasta ukkomiehiä", vai onko?
Ja kuten täällä on aikaisemmin kirjoitettu, niin kyllä se ukko itse päättää mitä tekee.
"Jos naisella olisi tällainen vastuu, hän tietenkin joutuisi estämään miehen petturointia. Eihän tietenkään näin, mutta tämä on ihan onneton argumentti. Nainen on vastuussa vain omista teoistaan ja koska varatun kanssa muhinointi on väärin, hän on tästä vastuussa. Ei hän ole siitä vastuussa jos mies etsii jonkun toisen tultuaan torjutuksi. Ihan samalla tavalla varastetun tavaran ostaja on vastuuss siitä että osti varastettua tavaraa, ei siitä että varas sen varasti tai kenties siitä että varas myy kamat jollekin toiselle jos itse ei osta.
Mikä tässä on niin vaikeata käsittää?"
Ehkäpä putkiaivoilla ajateltuna kaikki asiat ovat todella yksinkertaisia, mene ja tiedä.
Minä nyt vaan uskon siihen että vastuu pettämisestä on pettäjällä. Ei petetyllä vaikka sitäkin usein väitetään (kun ei kotona saa niin..)eikä sillä jonka kanssa petetään.
Sinun ajatusmaailmasi mukaan naisen on vastattava myös miehen tekemisistä koska naisen kannaltahan mitään "väärää" ei ole tapahtunut. Vääryys on se pettäminen joka on vain miehen teko. Sinun mallisi mukaan naisen on toimittava moraalinvartijana kun miehen oma kyky siihen ei riitä.
"Tämä naisten suhtautuminen on hyvä esimerkki siitä, mikä ero on miehillä ja naisilla. Naiset ajattelevat ettei se ole kakkosen syytä, mutta miehet sensijaan menevät leipomaan sitä turpiin."
Jos minun mieheni pettäisi, olisi asia meidän välisemme. En tosiaankaan menisi lyömään turpaan sitä jonka kanssa asia tapahtui. Meidän suhteessammehan hän on ulkopuolinen ja toi ihme kostomentaliteetti nyt on lapsellista. Mutta tosiaan, keskimääräisesti ottaenhan naiset kylläkään EIVÄT jätä syyttämättä kakkosta koska ne miehet ovat niitä perässä vedettäviä nössyköitä.
on parempi. Mä en nimittäin usko siihen, että jos jotain joku ei näe/saa selville, että olisi oikein tehdä silloin se. Jos/kun tunnen sydämessäni, että jokin on väärin, se väärin siiitä huolimatta, että kukaan ei näkisi sitä/sitä ei voisi todistaa.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kun parisuhteessa oleva henkilö kauppaa omaa seksiään netissä avoimesti, niin se ei ole tosiaankaan minun syyni.
Ja lisäksi, kuten huomautit itsekin, mm. pettämistä ei ole sanktioitu (nykylaissa, Suomessa).
Raiskaaminen muuten on.
Ja toki olen vastuussa itselleni ja itsestäni - mutta en siitä toisesta henkilöstä ja hänen valinnoistaan, jos ja kun hän vapaahtoisesti antaa/jakaa seksiään ja kauppaa sitä mm. netissä.
Tilannettahan voi hyvin verrata (tai paremminkin) prostituutioon: kuka myy itseään, niin onko ostaja siihen syyllinen?
Sosiaaliset (eettiset, ekologiset jne.) vastuukysymykset eivät ole mielipidekysymyksiä.
Ihmiset voivat muodostaa mielipiteitään ja olla asioista mitä mieltä tahansa, mutta mielipiteenmuodostus tai jotakin mieltä oleminen ei pysäytä prosesseja, joita teoista seuraa.
Olemme vastuussa tekojemme seurauksista. Ryhtymällä tai olemalla ryhtymättä johonkin
liitymme tapahtumien ketjuun ja olemme osallisia. Ihan sama, mitä mieltä on, vatuullisuutta ei voi valita pois.
Tämä sama vastuullisuus pätee esim. harmaassa taloudessa, ekologisissa- ja ihmisoikeuskysymyksissä, työmoraalissa, - kaikessa siinä, missä yksilö asettuu omien valintojensa ja tekojensa kautta ajamaan jotakin suurempaa etua kuin pelkästään omaansa, tai vain mielipidettään.
Ihmisten kesken vallitsevat sosiaaliset lainalaisuudet. Luottamus on yksi perustekijä sosiaalisissa suhteissa. Emme voi valita pois luottamuksen merkitystä.
Olemalla osallisena pettämisessä on vastuussa siitä, että joku pettää kanssani ja sen kautta joku pettyy, koska mahdollistan pettämisen. Sallin tämän ihmisen yksilönä olla petollinen ja epärehellinen kanssani jne. Tätä "vastuuprosessia" ei voi valita pois.
Kärjistäen vähän sama jos ilmoittaisi, että minä muuten olen sitä mieltä, että ilmastomuutos on tuulesta temmattu juttu, hiilidioksidihan on ihan ok, ja kun laitteet sitä kerta tuottaa, saan rajoittamatta pörrätä.
ovat kovia piirittämään. Jos kuukausia piiritetään ja lirkutellaan, saattaa siinä kyllä toinen nainen ihastua, vaikka tietää että mies on varattu. Ikävä kyllä mielestäni tällaiset miehet asennoituvat yleisesti naisiin vähän halveksuvasti, vaikka pyrkivät olemaan sitä näyttämättä.
Jos Sinua on petetty jatkuvasti, eikö olisi hyvä jättää kyseinen mies. Mies melko varmasti antaa Sinusta sellaisen kuvan selkäsi takana, että olet tiukkapipoinen jäkättäjä, jne... Eli arvostusta ei löydy.
Ikävä, että kohdallesi on sattunut tällainen mies. Mies ei siitä tapojaan paranna, vaikka kuinka lupailee.
-kokemusta on-
En ajattele vaimoja/lapsia. Enkä ole ketään väkisin vienyt, tai edes vietellyt/vongannut. Olet ottanut seksiä parilta mieheltä, jotka OVAT OLLEET SITÄ TARJOAMASSA eli netin kautta "kaupan". Pari näistä on ollut ukkomiehiä, ja olen sen tiennyt. Toista tapailin vuoden verran - hänellä oli paljon muitakin naisia, ja harrastimme mm. kimppaa. Kimpan kautta häneen tutustuinkin; siitä oli se netti-ilmoitus.
Eli kuten se parikymppinen tyttö: olen vain vastuussa itsestäni. Jos minä en olisi se nainen ollut, se olisi ollut joku muu/muut. Miehet olivat täysin avoimesti kaupan nettisivustoilla.
siitä, että ihminen esineellisestetään.
"ihan yksi hailee... En ajattele vaimoja/lapsia. Enkä ole ketään väkisin vienyt, tai edes vietellyt/vongannut."
Toivottavasti ei tarvitse ikinä koskea sinuun pitkällä suksisauvallakaan.
Mies, jonka päätöksiä ohjaa järjen lisäksi myös tunteet.
Olen uskomattoman fiksu ja upea nainen. Vannomatta paras. ;-)
Lisäksi miehesi on saattanut syöttää heille mitä tahansa pajunköyttä ja valheita. Jos mies valehtelee vaimolleen tai ei kerro totuutta, niin saman hän tekee todennäköisesti myös kakkoselle. Samanlaisia ne ykköset ja kakkoset ovat.
Kiitoksia perin mielenkiintoiseksi käyneestä keskustelusta!
Muutama lause avioliitosta ko pettäjämiehen kanssa - vaikka tätä ei ollutkaan tarkoitus ruotia tässä:
Takana 24 yhteistä vuotta, pääsääntöisesti - minun vinkkelistäni - onnellisia. Mies musiikkialalla, jossa naisia tuntuu riittävän kaikille halukkaille yllin kyllin.
Kun kaikki kaatui niskaan, mulla ei yk-sin-ker-tai-ses-ti ollut voimia laittaa äijää pihalle. Piti mennä sen kaiken tuskan ja paskan kanssa päivä kerrallaan eteenpäin, ja pitää siinä ohessa huolta kolmesta lapsesta.
Jos lapsia ei olisi, äijä olisi tietty pistetty pihalle samantien. Kait kuiteskin halusin säilyttää lapsilla ehjän kodin - kaikesta huolimatta meillä ei ole riidelty tms, lapset tasapainoisia ja mukavia.
Mies halusi terapiaan, siellä käyty kahdeksan kuukautta pari-kolme kertaa kuukaudessa. Ilman terapiaa emme olisi enää yhdessä.
Joku kysyi, kuinka voin luottaa enää mieheeni? Niinpä - en kai voikaan. Tosin en juuri ajattele asiaa siltä kantilta. Seuraava (mahdollinen) kerta on joka tapauksessa liikaa. Se on tehty selväksi terapiassa, ja mies sen tietää. Toimikoot sitten jatkossa sen mukaan.
"Pohdintaa" kirjoitti, että mieheni on saattanut syöttää myös kakkosille valheita ja pajunköyttä. Nimenomaan näin. Puhunut paskaa joka suuntaan.
En todellakaan vähättele mieheni tekemisiä. Ei häntä kukaan ole raiskannut. Vastuu on hänellä. Halusin kuiteskin tietää mielipiteitä toisen naisen vastuusta. Vastauksista päätellen mielipiteitä oli puolesta ja vastaan.
Toisen naisen rooli lienee kuitenkin "mainostettua" raskaampi; näin ainakin jos sattuu ihastumaan ellei peräti rakastumaan tähän ukkomieheen. Tässä "meidän tapauksessamme" toiselle naisista taisi käydä näin. No siinä meikäläisellä vähän alkoi heittää, koska aloin hänelle jonkinlaiseksi terapeutiksi - no heh heh, mutta näin kävi. Koska en kuulu niihin jotka lähtevät heilumaan kakkosen oven taakse kirveen taakse, pystyin asialliseenkin keskusteluun - ja siinä sitten tuli lohduteltuakin.
Tietenkin se oli ihan pimeetä, mutta a)olin ihan sekaisin, b)se nainen oli niin nuori ja varmaan kokematon ja c)mies oli ollut mulkku meitä molempia kohtaan.
Nyt kaikesta on yli vuosi, mutta silti sydän on edelleen aika rikki. Eikä se koskaan tulekaan kuntoon.
Ai niin: aina sanotaan että mies lähtee vieraihin kun kotona on pihtaava ja nalkuttava akka. Mitenkään itseäni kehumatta voin kyllä sanoa, että miestä on meillä kohdeltu (liiankin) hyvin, eikä puutteessa ole tarvinnut koskaan olla - sillä saralla on tullut vähän panostettua laatuunkin :)
Eli näin meillä.
Jatketaan keskustelua!!!!!!!!
Jokainen on itse vastuussa teoistaan ja ihmettelen perusteita, joilla ihminen ei tunnista sekä ota moraalista ja sosiaalista vastuuta toisista ihmisistä toimiessaan tietoisesti väärin tai ainakin todennäköisesti tietäen, että jotakuta ihmistä, kuten pettäjän lapsia vakavastikin jossakin vaiheessa mahdollisesti, hänen tekonsa satuttaa.
----
Onko se niin, että oman itsensä halujen mahdollisimman vapaa tyydyttäminen ohjaa entistä enemmän ihmisen käyttäytymistä muiden inhimillisten arvojen kustannuksella?
Olen kolmekymppinen nainen, elän kulissiksi muuttuneessa seksittömässä avioliitossa jonka pitää kasassa yhteisen lapsen olemassa olo. Minulla on rakkaussuhde avoliitossa elävään mieheen. Hänen suhteensa on muuttunut vuosien saatossa lähinnä ystävyyssuhteeksi. Minä rakastan häntä, hän minua. Ei sille mahda mitään. Emme ole vielä lähteneet liitoistamme. Joskus lähdemme. Eikä meitä johda himo tai mikään eläimellinen vaisto. Meidät on tuonut tähän se ihmisen ja ihon ikävä, johon kotoa ei vastinetta saa. en koe tekeväni pahaa hänen avovaimolleen, en tunne kysesitä naista enkä häntä halua loukata. Olen tietoinen siitä, että elän vain tämän yhden elämän. jos olen viisi minuuttia onnellinen tämän miehen kanssa, aion ne viisi minuuttia elää. Itselleni. Olen tehnyt kaikkeni, että liittoni olisi ollut onnellinen. Olen joutunut torjutuksi mieheni taholta niin naisena kuin ihmisenäkin. Se loukkaa, sattuu, vituttaa, masentaa. Jos joku jaksaa tuomita minut tästä suhteesta, jpka saa minut uskomaan elämään niin aivan vapaasti. Maailmassa joutuu satutetuksi ja satuttaa. Ei elämä ole mitään rallattelua kukkaniityillä. Elämä tekee kipeää, ja mitä enemmän ajattelet vain muita ja heidän mahdollisia mielipahojaan, jyräten omat halusi ja onnellisuuden kaipuusi sitä enemmän tulet kärsimään.
Yhdessäkään onnellisessa liitossa ei ole avionrikkojalle tilaa.
Onnettomissa liitoissa on.
Ei pettämisessä sen kummemmasta ole kyse.
Kun ne luulee että miehen vaimo on joku riivinrauta ja ne uskoo kaiken mitä mies niille valehtelee vaimostaan, siksi ne luulee että ovat jotenkin parempia ja pelastavat miehen huonosta avioliitosta ja kamalalta akalta. Sitten kun tää toinen nainen saa miehen meneekin juttu siihen että kun arki tulee eteen mies alkaa taas etsiä uutta suhdetta ja pettää tätä toistakin.
Keskustelin tuossa pari viikkoa sitten kahden juuri eronneen "rouvan" kanssa, molemmilla miehet olivat lähteneet toisen naisen matkaan.
Molemmat myönsivät suoraan, että he ovat elänneet vain lapsille ja mies on ollut heille kävelevä pankkiautomaatti, ja sanoivat suoraan, että eivät he ole hoitaneet parisuhdettaan, miksi olisi pitänyt? Suurin huoli heillä molemmilla oli tällä hetkellä, että miten heidän rahansa nyt riittävät shoppailuun kun ovat jääneet yksin lasten kanssa?
Elikä jos elämme vain lapsille (lapset ovat maailman tärkein asia), unohdamme parisuhteen hoitamisen (pankkiautomaatin), niin mitä voimme odottaa, että mies tekee?
Elikä olisiko meillä naisilla myös syytä miettiä, miten elämäämme elämme, olemmeko täysin unohtaneet, että meillä on myös se puoliso siinä liitossa? Vai onko tänä päivänä niin, että materialismi menee ihmissuhteiden ohi ja ainoastaan lasten hoitaminen on meidän tärkein asia?
Itse en yhtään ihmettele, että miehet lähtevät vieraisiin, niin minäkin lähtisin jos minua kohdeltaisiin samalla tavalla.
Näitä asioitahan ei kannata yleistää,kaikki parisuhteet ovat jokseenkin erilaisia.
Toki noitakin,mainitsemiasi syitä löytyy.
Mutta, kaikki mitkä minä tiedän,ja niitä on monta juttua,mies on vain ja ainoastaa seikailun,oman itsetunnon ja egonsa takia vieraissa.Sitten kun jollain on käry käynnyt,itketään ja jopa yksi mies myönsi "oma moka" kun vaimo jätti.Siellä kotona kun olikin kaikki ihan hyvin.Mutta kuten sanoin,seikailu ja etenkin se itsensä "komeaksi ja halutuksi" tunteminen miehen ajaa ulkopuolisiin suhteisiin.
Etenkin kun ikää tulee, se korostuu,vielä minä saan muitakin naisia jne.Lopulta sitä moni onkin sitten vanhoilla päivillä yksinään,kun on tullut ihmis-suhteissa töpeksittyä mennen tullen.
Jätin sen. 3 kk oltiin. Nyt sillä on ollut sitten viikon jo uudet ilmot parilla palstalla.
Minunko vika? heh heh
Enkä mä ollut edes se eka, enkä tokakaan sivupano.
sama ilmo johon mä vastasin, joten tiedän, et se on sen.
Minä olen tälläinen ns toinen nainen ihan omasta halustani. Haluan miehestä vain seksiä, hauskan pitoa ja muutenkin vain ne parhaat palat, en halua sitä kotiini asumaan, en riitelemään, en ryyppäämään tai porsastelemaan. En tarvitse taloudellista tukea, en remonttireiskaa... siis miksi pitäisin omaa miestä? Lainaan jonkun toisen aina kun tarvitsen. Minulla on niin vilkas elämä kaikin puolin muutenkin,ettei minulla edes olisi aikaa mihinkään parisuhdekuvioon, joten tämä sopii minulle paremmin. "miksi ylläpitää koko härkää, kun pihvin saa silloin kun haluaa?"
se pitää olla aina varattu mies, vapaitakin riittää ihan yllin kyllin. Tuleeko siitä jotenkin hyvä olo että saat rikottua toisten välit. Minulle henk koht oli kauhea yllätys muutamia vuosia sitten että mun mies oli ollut toisen kanssa, en tiennyt että meillä olis ollut keskinäisissä väleissä mitään vikaa, saanutkin on kotona aina kun on halunnut. Tämä sotku johti sitten siihen että olin pakotettu tekemään erittäin vaikean ratkaisun silloisen tulevan lapsen kohdalla.
Helposti yleistetään että naiset elävät vain lapsille, ja siinä ohessa (tietämättään) työntävät siippaansa vieraan syliin.
Omituista ehkä, mutta itse en ole koskaan tällaisia äitejä tuntenut. Hyviä ja lapsilleen omistautuvia äitejä kylläkin - mutta kyllä se aviomies on edelleen se ikioma rakas, jonka kanssa jaetaan tasavertaisesti lapsiin liittyvät ilot ja surut.
Mitään omakehua tämä ei nytkään ole, mutta itse en ole keksinyt mitään "erityistä", mikä oli ajanut mieheni vieraihin kun esikoinen oli pieni. Rakkautta ja seksiä riitti lapsesta huolimatta.
Ulkonäkö tietty muuttuu lasten myötä; minkäs sille voi jos tissit roikkuvat kun muutama mukula on roikkunut niissä kukin vuorollaan vuoden ja enemmänkin.
Mutta kyllä ne tissit ovat enemmän olleet kaikesta huolimatta lapsia varten.
Ja jos lötköjen tissien takia esim lähdetään nuoriin naisiin (=kiinteisiin tisseihin), ni vittu ihan siitä vaan.
Kyllä ne kakkosenkin rinnat lösähtävät ikävuosien/lasten myötä :)
..omalta osalta. Olen siis se ns. paha, inhottava toinen nainen.
Ihastuin valtavasti erääseen mieheen, johon tutustuin arkielämässä (tarkoitan tällä, että alkoholilla ja seuran haualla ei ollut mitään osaa tähän). Jutellessamme hän joskus vihjaili ulkonäköäni kauniiksi ja muutenkin flirttaili eleillä. Itse yritin näyttää tunteitani vihjaillen, koska en ollut varma jos hän olisi kaikille naisille tuollainen.
Sormen tarkastin sormuttomaksi, mutta tiesin ettei se olisi mikään varmistus sille, että mies olisi vapaa. Mieleni halusi tehdä hänet vapaaksi mieheksi. Meille tuli aika, kun emme nähneet toisiamme ainakaan puoleen vuoteen, jolloin ikävöin häntä joka hiton sekuntti. (emme olleet vaihtaneet puhelinnroita) Eräänä päivänä vahingossa törmäsimme ja huomasin miten mies oli niin iloissaan meidän kohtaamisesta, kysyi vielä että oliko minulla ketään miestä. Ei kai tuollainen mies voi olla varattu?
Näimme uudemman kerran kuukausien päästä edellisestä näkemisestä ja samat katseiden vaihdot jatkuivat. Yksi viikonloppu mies yllätti ja soitti minulle (finderia varmaan käyttänyt), hän oli baarissa, mutta en päässyt tapaamaan häntä töiden takia. Tässä kohtaa olin jo niin ihastunut ja rakastunut, ja myös niin pilvilinnoissa kuin rakastunut vain voi olla. Kliseetä, rakkaudesta sokea.
Seuraavalla kerralla kun hän soitti taas baarista, pääsin tapaamaan häntä. Silloin hän kertoi, että hänellä oli vaimo (se ei ollut hänelle helppo kertoa). En tiedä miten se tapahtui, mutta yhtäkkiä tajusin, että me suudellaan ja halaillaan. Pariin kertaan, ensi tapaamisen jälkeen, ollaan tavattu sovitusti yleisillä pakoilla ja se on johtanut seksiin. Hän vain tekee sen jotenkin, kehuu ihan kauheasti ja minun tunteeni eivät ole häntä kohtaan laskeneet ollenkaan...
Mieleni todellakin on nyt kaikkea muuta kuin iloinen! Hänellä on nainen, hän ei todellakaan saisi soittaa minulle. Mutta silti tiedostamatta toivon, että meistä tulisi jotain, koska musta tuntuu etten voi elää ilman tätä miestä. Olen umpikujassa, kun pitäisi miettiä toisia ja heidän tunteitansa ja koittaa myös hallita jotenkin omat tunteensa, jotka on päässy jo ihan käsistä.
En hae sinänsä mitään ymmärrystä, mutta koitan vain kertoa, että toinen nainen voi olla myös ns. tilanteen uhri. Ei siis tahalteen toisten elämään sotkeutunut huora.
Vaikka miehelläni on ollut kaksi pidempiaikaistakin suhdetta, koskaan en ole ajatellut näitä naisia "toisten elämään sotkeutuneina huorina".
Mutta toisten elämään sotkeutuneina toisina naisina kylläkin. Näin sen jälkeen, kun olin ollut ko naisten kanssa tekemisissä, ja he tiesivät, kuinka heikoilla olin asian kanssa.
En usko, että vastaavassa tilanteessa itsestäni olisi jatkamaan peliä (tai mitä se sitten olisikin) varatun miehen kanssa sen jälkeen, jos vaimo olisi saanut tietää kaiken!
Kaiken kukkuraksi lapsellisesti ajattelin, että naiset ovat aina viime kädessä solidaarisia toisiaan kohtaan. Näin näyttikin - mieheni kakkoset haukkuivat miestäni, mutta jo seuraavassa mahdollisessa hetkessä toinen heistä iski kyntensä taas äijääni (tai toisinpäin, kuinka vaan).
Jäi aika paskanmaku suuhun siitäkin muijasta.
Hei. Miksi syytetään vain niitä naisia, jotka ovat tietämättään joutuneet ukkomiesten vieteltäviksi? Vain siksi että ovat LUOTTANEET aiva liiaksi ihmiseen. Luottamus on nykyisin kovin harvinaista.Ja miksi en tapailisi uudestaan miestä johon rakastuin tietämättä että hän onkin ukkomies? EIhän se miestä pahenna tai muuta rakkauden määrää miksikään.Vain pieni este, vaimo ja kenties muutama lapsi. Minun tapauksessani ei ollut lapsia, vain erittäin lyhyt avioliitto, joka olikin väärin perustein solmittu. Tiedän että saan ryöpyn niskaani, islläkin uhalla uskallan sanoa että rakastan tuota miestä!!!!
Eräälläkin miehellä oli siisti, hyväkäytöksinen, 15-vuotta nuorempi nainen. Kuitenkin täysin ham,paaton 48v, nainen sai tuon miehen käymään luonaan 4-vuoden ajan lähes joka päivä ja öisinkin.
Nainen oli alkoholisti, työtön, ja todellakin täysin vailla hampaita oleva ämmä. MIehen piti olla älykäs, työssäkäyvä... Mitä näki tuossa juoppoämmässä ? Kysyn vaan...
Oma vaimo oli tyylikäs kuin mikä ja heillä ei ollut lapsia. Nyt tuo nainen on itse ihastunut ikäiseensä ukkomieheen ja tuo petturi 15-vuotta vanhempi mie son todella mustasukkainen.