Miten saisin poikaystävästäni romanttisen ?

...että kenenkään luonnetta ei voi oikein muuttaa mutta tuossa tilanteessa luulisin että kannattaa lainatan italian, ranskan ja espanjan sisarten tapaa hoitaa asia :)

Et ole mikään kynnysmatto joka hellii ja lahjoo ilman minkäänlaista vastakaikua. Poikaystäväsi saattaa hyvinkin pitää itsestäänselvyytenä että sinä tykkät ostaa lahjoja yms. etkä vaadi mitään hyvitystä. Jos hän ei muuta tapojaan niin miksi sinäkään antaisit hänelle mitään. Ei koske vaan lahjoja. Ei ole esim. kiva sekstailla jätkän kanssa jolta ei saa rakkauden osoituksia vaan koska "isi opetti". Tai sitten lätkäiset hänelle suraavan kerran lahjaksi käteen vaikka kirja: "näin ostan lahjan naiselle" tms. Kannattaa toki muistaa myös se että lahjan ei aina tarvitse olla konkreettinen.

Katso tämä video, se on ihan huumorimielessä tehty mutta melko asiaa...erityisesti 01:16 eteenpäin :)

http://www.videojug.com/film/how-to-manipulate-men-mind-games-for-bad-girls

Tääl sama tilanne.. Seurustelua vaan takana reilut 3 vuotta.. Poikaystävä osaa kyllä olla ihana ja tietää mistä tykkään ym. mut aika harvinaista on et jotai yllätyksiä tois tai olis sil taval romanttinen et veis vaikka syömään ravintolaan tai jotai vastaavaa.. Asiasta oon kyl kans monesti sanonu mut aina vastaus vaan on ettei hän oo sellanen eikä oo ikinä ollu.. Ku mietin 3 vuotta taakse päin ni romantiikkaa on kyllä tullu kokoajan enemmän mutta hänestä ei kyllä ikinä romantikkoa tule ja sen kanssa mun on osattava elää.. Niinku luultavasti sinunki..

Oon myös miettiny asiaa että jos hän olis hirvee romantikko ja tois kaikkea ja tekis kaiken niin täydelliseksi ni ei sekään todellisuudessa kivaa olis.. On meinaa menneisyydessä ollu sellasiakin poikaystäviä ja aina on ruvennu ahdistamaan.. Yritäppä ajatella asiaa toisin päin..

Minäkin tykkäisin romantiikasta, mutta kyllähän muut ominaisuudet on paljon tärkeäömpiä. Jos on muuten hyvä tyyppi ja mukavaa yhdessä niin sitä ei pidä pilata romantiikan kaipuulla. SDitä paitsi useimmat miehet eivät ole romanttisia, joten tuskin löytäisit parempaa tilalle. Kyllä sitä oppii elämään vähemmällä romantiikalla ja kaivamaan sen romantiikan jostain muista asioista, kuten että mies tekee jonkun homman puolestasi tai kuskaa sinua jonnekin vaivannäköä valittamatta. Täydellistä miestä ei ole, mutta jos hän on sinulle rakas niin rakastat hänen puutteitaankin.

ps. lahjat ei välttämättä ole romantiikan tae. Minun saamiani lahjoja: Keittiösakset. Kukkaruukku (tyhjä). On se silti ihana.

Kertomuksesi on kuin suoraan minun elämästäni. Olemme seurustelleet avomieheni kanssa kaksi vuotta ja tuona aikana hän on järjestänyt minulle yhden yllätyksen ja senkin vain, koska vihjasin hänelle asiasta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että yllätykset tai lahjat eivät tunnu samalta, jos niitä saa itse olla koko ajan pyytelemässä.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei toista voi muuttaa, mutta samalla olen miettinyt, että onko kyseinen mies oikea minulle.

Toi on ihan typerää tekosyiden latomista, että "ei vaan ole sellainen". Onks sun miehes jotenkin vajaaälyinen. VAikka ei hirveetä fiilistä tulis ostella kukkia, niin kyllä sitä ÄLYLLÄ tajuaa laskelmoida, että hei nyt vois pitkästä aikaa pariin kuukauteen yllättää tyttöystävä jollain kivalla.

Itse tein ekan tyttökaverin kans sen virheen, etten ostanut lahjoja ja asiasta puhuttiin että 1) en uskalla (ja pari kertaa kun meinasin ostaa ja jätin, kävi ilmi, ettei tyttö olisi tykännytkään aikomastani yllätyksestä) 2) ei ollut silloin rahaa teininä

Bänät kun tuli niin sain syyryöpyn niskaani moisesta kitsastelusta. Sen jälkeen olen oppinut rohkeutta olemaan romanttinen ja minusta onkin kehittynyt siinä suhteessa aika casanova vuosien varrella.

Eli ihan paskapuhetta tuollainen! Sanosin että kova kovaa vastaan , mies selkä seinää vasten ja näytät että sä olet prinsessa jonka sydän pitää valloittaa.

Kyse on siitä, että sulla väärä ukko vierelläs.On meitä romanttisiakin miehiä kannattaa kattella ympärilleen. Tommosen äijän kanssa tuhlaat, vaan elämäs.
Isäni on narsisti ja voin sanoa, että pojasta on polvi parantunut. Päätin, että en kohtele naista samalla tavalla, kuin isäni kohteli äitiäni. Siinä narsisti isän kanssa elellessä sai kyllä oivan oppitunnin siitä, että miten asioita ei saa tehdä.
Tosin usein on niinkin, että miehet omaksuvat isiensä toimintatavat. Mikä tässä minun tapauksessani olisi ollut "kuolinisku" jonkun naisparan tunne elämälle.
Mutta miehet: Oppikaa isienne virheistä.
Ja naiset: Älkää jääkö juntin kanssa loppuelämäksenne.

Tuossa tuo "rakas" ukko pahoitteli vaan, että kun ei ole samanlainen kuin minä ja sen takia ei ole romanttinen. Politoista vuotta olen jauhanut tästä aiheesta, eikä tajua...Mikä siinä on niin vaikeata ? mikä teitä miehiä oikein vaivaa ?? pitää olla niin itsekkäitä eikä ikinä voi haluta että naisella olisi hyvä olla.. surullista. Se tässä suututtaa eniten ettei miehellä ole minkäänlaista hajua muuttuua. Ja sitten vielä mieheni haukkui, kun täällä puin tätä asiaa. Minkäs minä voin sille ettei ole ystäviä joille kertoa tästä... En tykkää yhtään siitä että tuo vähättelee koko asiaa. Onko oikeasti olemassa romanttisia miehiä vai onko niitä vain elokuvissa ?

Tota ihan pakko kyl nyt sanoo et miehet tekee naisille ylläreitä ja ostaa lahjoja sillon ku ne on iha hulluna siihe tyttöystävään! Mies tekee keksii yllätyksen kun se kesken päivän alkaa miettii että "hitto mul on mahtava nainen", eikä sen tartte kattella muita. Sillon se tekee yllärin ku tajuu minkälainen helmi sillä onkaan.

Oma vinkkini on siis: kantsii näyttää aina ihan saatanan hyvältä ja tuoksua taivaalliselle, niin jätkä menee ihan sekasin. Vaikka se ei sitä ikinä suoraa sanoiskaan..

Trust me on this one. Aamusin ku heräätte ja alatte meikkaa, älkää laittako sitä ällömeikkii mikä on kaikkien suomalaisnaisten naamois, vaa laittakaa TYYLIKÄS ja SEKSIKÄS Megan Fox-meikki. vaatetuksesta en jaksa ees puhua huh..

T.Megan Fox nr.2

kolmen vuoden suhteeseen on kuulunut erittäin paljon turhautumista siitä, kun poikaystävä ei osaa edes vuosipäiväksi varata ravintolasta pöytää/ostaa kukkia tms/ keksiä MITÄÄN. en edes jaksa odottaa enää mitään häneltä tuossa suhteessa.

mielestäni tällaiset romanttiset teot ja huomioinnit edes silloin vuosipäivinä tms eivät ole mitenkään vaikeita järjestää/tajuta. pienellä vaivalla saa helposti pidettyä suhteen paloa yllä. mutta esimerkiksi omassa tilanteessani kun ne puuttuvat, niin se puuttuminen todella syö suhdetta ja tunteita. ärsyttää ja harmittaa. ja sitten aina nämä "mä korvaan tän sulle" päläpälät.

tulee niin ruma ja arvoton olo kun poikaystäväni ei voi vaivautua vuokseni keksimään tai järjestämään mitään.

muuten poikaystäväni on ihana ja hellä, mutta enpä tiedä milloin tämä asia alkaa vaivaamaan niin paljon etten enää osaa arvostaa hänen hyviä puoliaan. tai en tiedä, ehkä vaadin liikaa. ehkä on ihan normaalia että kun ollaan seurustelun kaksivuotis päivänä ei tehdä oikein yhtään mitään. voi viddu. aivan kamalaa olla näin katkera ämmä :D

Mulla on semmonen mies, joka ei oo koskaan antanu mulle mitään. Kaks vuotta ollaan yhdessä oltu. Kyllä se vähän niinku yrittää olla "klassisesti" romanttinen, puhuu aina, että mentäiskö ulkomaille sillon ja sillon, kylpylään tai hotelliin, mutta koskaan ei olla menty mihinkään. Puhuu vaan. Synttärinäkään en oo saanu mitään. Viimeksi kortin se oli kuulemma ostanu, mut en sitäkään saanu. Vuosipäivänä ei mitään. Itse taas olen järkkäillyt ja suunnitellut aina lahjoja ja yllätyksiä, tehnyt usein sille hyvää ruokaa yllätyksenä, on hierontoja ja jalkahoitoja... hierontaöljyäkin joskus ostin yllätykseksi. No puolipulloa on mennyt, eikä pisaraakaan ole mun iholla ollut. Kovasti oon aina sen lahjat miettiny ja järkänny ja säätäny, että ne olis spesiaaleja. Ja usein oon ostanu sille jotain kivaa pientä ihan ilman syytä, koska tiedän että toinen ilostuu.

Vähänhän on kyllä alkanu tympimään, ku tuntuu etten oo sen silmissä yllätysten arvonen.. Olis ihana saada edes kukkia. Ja kyllä oon monesti sanonu, että ei ne kukat ny NIIN kalliita oo. Vuosipäivääki ennen sanoi vaan, ettei oo kuulemma rahaa edes yhtä ruusua ostaa. Kuitenki sillon osti kallista kodinelektroniikkaa itselleen.

Sitten tuo ruuanlaitto... minä oon nähny monesti suurta vaivaa tekemällä jotain todella hyvää. Sitten kun pyydän toista välillä tekemään jotain ruokaa, niin sapuska on sitten se meksikonpatapussi, vaikka ruuanlaittotaitoa kyllä löytyis. Jotenki se pieni vaivannäkö tekis ihmeitä, että olisin sen vaivan arvonen.
No iteppä oon miehen valinnu. Pitänee copy-pastettaa täältä parit pätkät ja luetuttaa miehellä. Ehkä se olis reiluakin, että tajuais kuinka ihana nainen sillä onkaan, joka vasta eilen pesetytti miehen auton täysin pyytämättä, ihan vaan toista ilostuttaakseen!

hän on todella rakastunut sinuun ja palvoo sinua ja haluaa viettää loppuelämänsä kanssasi rupee sitä romantiikkaakin ilmenemään. Muutoin voi olla että pitää vähän itsestäänselvyytenä..

Minun ongelma on toisenlainen. Olen miehenä kantanut kotia kukkakimppuja, kokkaan koska avokki ei osaa ruokaa laittaa (ellei lasketa mukaan pizzaa), tarjoudun hieromaan mutta koska se kutittaa niin ei käy, vien koiriamme ulos noin 75% ajasta, hyväilen, huolehdin kumppanin nautinnosta sängyssä, siivoan jne. Tästä riippumatta saan haukut siitä, että pidän kumppania itsestään selvyytenä ja vaikka nämä arjen asiat joita tykkään tehdä ovat kuulemma mukavia niin ne eivät riitä. Seurauksena on väsyminen - ja antaas olla kun ei enään jaksa nähdä vaivaa niin olen täydellinen paska ja kusipää (huudettuna päin naamaa).

Väkisinkin muototuu kyyniseksi ja tulee epäilys siitä, että eikö naisille mikään riitä.