Suurin unelmani on oppia soittamaan sähkökitaraa.
:) On vain kasa ongelmia:
-Olen 15 vuotias (tyttö -mikäli jotain kiinnostaa) ja harjoittelu olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten...
-En TODELLAKAAN osaa nuotteja -ne ovat täyttä hepreaa... (mutta tiedän silti joukon mm.ammattimuusikoita, jotka eivät nuotteja osaa)
Voi olla etten ikinä opikaan.
-Minulla ei olisi välttämättä varaa käydä soittotunneilla.
Yksinkertaisesti sanottuna mä RAKASTAN musiikkia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jo alle parivuotiaana kiipesin itse korkealle pianonpenkille -tosin pari kertaa tipuin, mutta HALUSIN soittaa ja lopulta onnistuin. Musta ei tullut pianistia. Kuljin paljon kuoroissa -musta ei tullut laulajaa.
Sitten vuosien saatossa aloin pitää enemmän ja enemmän metallimusiikista ja yhtä rankemmasta ja rankemmasta sellaisesta. Ja aina oon rakastanu kitarasooloja jotka saa ihon kananlihalle... :)
MUTTA ONKO JO MYÖHÄISTÄ?!
*parkuu*
Mä en tajua, MIKSI helv*tissä en ole aloittanut aikasemmin...
Haluaisin olla naiskitaristi, joka voisi nousta vastakkaista sukupuolta olevien tasolle... :P
KYSYNKIN SIIS:
1. Kannattaako aloitella akustisella kitaralla? Jos ei siis myöhäistä ole.......... (Eihän koskaan ole liian myöhäistä, aww??!) Tossa huoneen nurkassa könöttää akustinen Ibzku.
Bassokin ois mutta se on iskän juttu. ;)
2. Kuinka kauan kestää oppia mm. kaikki otteet?
(OMAKOHTAISIA KOKEMUKSIA?)
3. Hyviä, alan sivuja? Aloittelijoille YKSINKERTAISIA ja helppoja saitteja?
4. Mitä mieltä olette naiskitaristeista? :) Jäähäänkö myö jalakoihin?
Kiitos paljon vastanneille ja ihan realistikkiä kommenttia mulle.
Terv. Brofrestah_n
:) On vain kasa ongelmia:
-Olen 15 vuotias (tyttö -mikäli jotain kiinnostaa) ja harjoittelu olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten...
-En TODELLAKAAN osaa nuotteja -ne ovat täyttä hepreaa... (mutta tiedän silti joukon mm.ammattimuusikoita, jotka eivät nuotteja osaa)
Voi olla etten ikinä opikaan.
-Minulla ei olisi välttämättä varaa käydä soittotunneilla.
Yksinkertaisesti sanottuna mä RAKASTAN musiikkia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jo alle parivuotiaana kiipesin itse korkealle pianonpenkille -tosin pari kertaa tipuin, mutta HALUSIN soittaa ja lopulta onnistuin. Musta ei tullut pianistia. Kuljin paljon kuoroissa -musta ei tullut laulajaa.
Sitten vuosien saatossa aloin pitää enemmän ja enemmän metallimusiikista ja yhtä rankemmasta ja rankemmasta sellaisesta. Ja aina oon rakastanu kitarasooloja jotka saa ihon kananlihalle... :)
MUTTA ONKO JO MYÖHÄISTÄ?!
*parkuu*
Mä en tajua, MIKSI helv*tissä en ole aloittanut aikasemmin...
Haluaisin olla naiskitaristi, joka voisi nousta vastakkaista sukupuolta olevien tasolle... :P
KYSYNKIN SIIS:
1. Kannattaako aloitella akustisella kitaralla? Jos ei siis myöhäistä ole.......... (Eihän koskaan ole liian myöhäistä, aww??!) Tossa huoneen nurkassa könöttää akustinen Ibzku.
Bassokin ois mutta se on iskän juttu. ;)
2. Kuinka kauan kestää oppia mm. kaikki otteet?
(OMAKOHTAISIA KOKEMUKSIA?)
3. Hyviä, alan sivuja? Aloittelijoille YKSINKERTAISIA ja helppoja saitteja?
4. Mitä mieltä olette naiskitaristeista? :) Jäähäänkö myö jalakoihin?
Kiitos paljon vastanneille ja ihan realistikkiä kommenttia mulle.
Terv. Brofrestah_n
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole tosiaan liian myöhäistä. Itse aloitin musiikin tosissani 16vuotiaana. Tosin sitä ennen oli tullut soitettua vaikka mitä muutakin, pianotunneillakin kävin muutaman vuoden ja kitaratunneilla n. puoli vuotta. Nuotit on kyllä kohtuullisesti hallussa.
En tosin tiedä mitä tarkoitat nyt nuottien osaamisella? Esim. itse löydän kyllä tietyt nuotit niin kitaralta, pianolta, kuin nuottiviivastoltakin. Mutta suoraan nuoteista (tai tabulatuureista) en osaa soittaa. Enkä myöskään tunnistaa nuotteja korvakuulolla.
Mutta joo... älä ota asioita niin vakavasti. Ota mieluummin menetetty aika kiinni. ;)
Tervehdys. Itse en koulussa oppinut nuotin nuottia, piti soittaa harmonilla joku kappale jonka muut oppivat muutaman tunnin harjoittelulla.
Itse olen jälki-istunnossa oppimassa ja ties mitä, mutta en, en nuotin nuottia mieleen jääny.
Alle 20v tuli sitten into että haluaa urut ja ne ostettiin. Kun oli mieleinen soitin niin homma alkoi kiinnostaa, ja nuotit opin ihan helposti.
Nykyisin soittelen siinä kuin silloinen luokanopettaja, olen jopa opettanu toisia alkuun soittamisessa.
Kitara, viulu, haitari ovat "tylsiä" soittimia, kaiken joutuu tekemään yksin ja se vaatii enemmän aktiivisuutta ja kiinnostusta. Ääni on aina sama myöskin. Urut on siitä kiva kun ääniä voi vaihdella, rytmit antaa taustaa ja saa soiton kuullostamaan myöskin paremmalle, Eli palkitsee enemmän.
Mutta se on tärkein että valitsee sen haluamansa soittimen. Tiedän perheitä missä on hienoa kun lapsi soittaa ja viulu on sitten ainoa oikea soitin. Ostetaan 5000 euron viulu ja sinne se jää seinäkoristeeksi kun lapsella ei olekkaan itsellä intoa siihen soittimeen. Monesti osaa sitten soittaa paremmin jotain muuta vaikka ei ole yhtään oppia saanut.
Mailailla voit ajatuksiasi: [email protected]
Kitarassa ei todellakaan ole aina sama ääni, ei sinnepäinkään ja se ei ole tylsä soitin, jos sitä oppii soittamaan ja käyttämään. Hyvänen aika. Kitarsta saa miljoonia eri saundeja ja soittamiseen kuuluu monia kikkoja, juttuja, jotka tekee kitaran soitosta värikkään kuuloisen ja sellasen soittimen, ettei siihen ikinä kyllästy!
Kitara ja viulu eivät todellakaan ole tylsiä soittimia. Niissä äänen saa elämään aivan toisella tavalla kuin esim. sähköuruissa. Näissä soittimissa on tärkeää nimenomaan se, millainen ote soittajalla on: soitin vastaa jokaikiseen sormen värähdykseenkin. Esim. sähkiksessä kitaristi voi synnyttää vibraaton omalla kädellään, mikä on miljoona kertaa parempi juttu kuin joku uruissa oleva nappula, joka tuottaa aina samanlaisen efektin. Nimenomaan uruissa on aina samanlainen ääni, painoi kosketinta kuinka hyvänsä. Tietysti niissä voidaan valita erilaisia soundeja, mutta niin voidaan sähkökitarassakin. Efektejä voidaan haluttaessa käyttää vaikka kuinka paljon (särö, kaiku,wah-wah, phaser, chorus jne). Kun otetaan huomioon kaikkien näiden efektien eri asteet ja niiden kombinaatiot ja lisätään soppaan vahvistimen säädöt ja kitaran säädöt eri mikeillä, saadaan käytännössä ääretön määrä soundeja. Tärkeintä on kuitenkin se, että IHMISEN tatsi kuuluu siitä niin selvästi. Alussa urut saa ehkä helpommin kuulostamaan joltakin ja ovat silloin palkitsevampia, mutta kyllä kitaran treenaus kuitenkin kannattaa. Kun skitan saa kunnolla soimaan, sitä soundia ja fiilistä ei voita mikään!
KItaralla voi pilkata jumalaa kuten jo Frank Zappa aikoinaan sanoi...siihen ei sinun uruillasi pysty...eikä muillakaan uruilla. =)
Sanoinkin että se on vaikea soitin, hieman "tylsä" koska siinä ei tosiaan ole rytmejä tms mikä elävöittää huonompaakin soittoa.
Se on pääasia että jokainen hankkii mieleisensä soittimen. Itsekin haitarilla kun aloitin musiikinoipettajan "painostuksesta" se ei ollu mieleinen ja on vaikea soitin myöskin. Oppi ei perille mennyt, mutta kun sai mieleisen nii heti lähti
Hei
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia soittamaan vaikka kitaraa. Mitä enemmän ikää tulee, niin tiettää opettelu enemmän töitä ja tietysti ammattimuusikon uran voi unohtaa. Itse aloitin soittamaan pari vuotta sitten (ikää silloin 42v). Tällä hetkellä hallitsen n. 30 sointua, joilla voi säestää jo aika monta biisiä. Viime talven kävin kansalaisopistossa kerran viikossa ja nuotitkin tulivat tutuiksi, eli sävelenkin voi soittaa nuoteista. nuottien keston kanssa on vielä niin ja näin, mutta tutut biisit onnistuu. Ei muuta kun soitinkauppaan ja osta akustinen kitara(teräskielinen), älä osta halvinta, koska paremmilla kitaroilla on kevyempi soittaa myös aloittelijan. Treenaat joka päivä vähintään tunnin (tai niin kauan kun sormenpäät kestää), niin joulun kieppeillä onnistuu joku helpompi biisi. Kirjasto on täynnä nuotteja ja soitonoppaita.
Menestystä muusikon ammattiin.
rp
En nyt haluaisi nipottaa pienistä, mutta tässä ei oltu ostamassa kitaraa. "Tossa huoneen nurkassa könöttää akustinen Ibzku."
Toisekseen: "Menestystä muusikon ammattiin."
LOL. =) Harva ihminen Suomessa tienaa elantonsa pelkästään musiikilla.
Olet sen verran nuori vielä, että voit kehittyä vaikka millaiseksi soittajaksi, jos vain intoa ja lahjakkuutta riittää. Itse aloitin sähkiksen soiton 14-vuotiaana, olin kylläkin soitellut haitaria 10-vuotiaasta. Kuitenkin tuo sähkiksen soitto oli ihan oma maailmansa, ja lähestymistapa oli aivan toinen: kuuntelin staroja ja yritin opetella heidän juttujaan. Nuoteilla ei silloin ollut oikeastaan paljon väliä, homma hoidettiin tyyliin "bluesia a:sta, yy kaa koo nee". Olen nyt soitellut skittaa n. 28 vuotta, ja taidon karttuessa olen myös hyödyntänyt soittotunneilla opittuja teoria-asioita kuten sävellajeja ja sointujen teoriaa. Kaikki tuo teoriapuoli nuottien tuntemisineen on kyllä hyödyllistä ja tekee sinusta lopulta paremman soittajan. Tietysti aika paljon asioita voi tehdä pelkästään "vaistolla" jos on lahjoja ja näkemystä. Eihän esim. Albert Järvinen ja monet vanhat blues-ukotkaan ole tunteneet nuotteja ja he ovat silti tehneet kuolematonta musiikkia.
Jos kerran haluat soittaa sähkistä, voit mielestäni ihan hyvin aloittaa suoraan sillä. Ainakin itse ohitin akustisen aikoinaan täysin. Tietysti voit treenailla kaikenlaisia perusjuttuja sillä Ibanezillakin (esim. sointuotteita), mutta soolojen treenausta varten siinä pitäisi olla teräskielet ja punomaton g-kieli aivan kuten sähkiksessä. Aika oleellistahan tuollaisessa metallisoolon soitossa on kielten venyttäminen.
"Kaikkien otteiden" opetteluun menee aikaa enemmän kuin ihmisikä, erilaisia sointuja ja niiden käännöksiä on käytännössä rajaton määrä. Kuitenkin tyypillinen hevi- tai rockbiisi sisältää vain muutaman soinnun, eikä niiden opettelu ole kauhean työn takana. Tärkeimmät sointuotteet oppii kyllä muutamassa kuukaudessa. Ei kuitenkaan riitä, että tiedät mistä kohtaa jonkun biisin soinnut otetaan. Oleellista on se, MITEN se soitetaan. Tässä tullaan esim. sellaisiin asioihin kuin rytminen tarkkuus ja tatsi, joiden opetteluun menee aikaa huomattavasti enemmän. Sanoisin että vuoden päästä voisit oikeasti osata jotakin, jos treenaat ahkerasti.
Soolosoitto on sitten ihan oma juttunsa. Usein metallibiiseissä kuten muussakin rockissa skittasoolo perustuu mollipentatoniseen skaalaan, jonka oppiminen on sinänsä aika helppoa. Tuota skaalaa pitää vain rohkeasti lähteä soittamaan, maistella ääniä, kuunnella muita soittajia ja lisätä siihen myös tuon skaalan ulkopuolisia ääniä. Skittasoolon soittaminen on aivan ääretön juttu, eikä siinä tule koskaan valmiiksi. Nuo levyllä soittavat hevitiluttajat ovat kyllä yleensä melkoisia virtuooseja ainakin teknisesti, ja heidän tasolleen pääseminen vie kyllä vuosia. Kuitenkaan tuo nopeus ei ole aina mikään itsetarkoitus, ja vajavaisemmallakin tekniikalla voi saada aikaan todella nautittavia sooloja. Kyse on musikaalisuudesta ja fraseeraustaidosta; mielestäni hyvän skittasoolon pitäisi olla melodisesti linjakas ja rytmisesti ovela ennemminkin kuin pelkkää skaalan väkinäistä tiluttamista.
Naiset kitaristina ovat täysin OK niin kuin missä tahansa muallakin, kyse on siitä mitä osaa. Eihän naisia taida alalla paljon olla, mutta blues-puolelta voisi mainita Bonnie Raittin, joka on yksi suurista.
Sulla ei ole edessäsi yhtään ongelmaa, pelkästään haasteita. Pyyhi pölyt siitä Ibanezista ja ala soittaa! Takaan ettet kadu sitä ikinä.
Koskaan EI ole liian myöhäistä aloittaa soittoa! Se ei katso ikää. Tietysti jotkut musiikkikoulut antavat tällaisen käsityksen, koska kaikkiin ei viitsitä huolia vanhempia oppilaita, ja 1-vuotiaasta asti vanhempien pakottamana viulutunneilla käynyt tuleva Niccolo Paganini sanoo niin.
Se on täysin järjenvastainen ajatus, ettei soittamaan voisi oppia myöhemmälläkin iällä.
Eli unelmasi ei missään nimessä ole mahdottomuus. Ja nuottejakaan ei etukäteen tarvitse osata!
Soittotunneille ei tarvitse välttämättä mennä, jos osaa opetella itsenäisesti (niin kuin minä teen kaikkien soittimieni kanssa, ja hyvin osaan).
Soitonopiskelun iloa sinulle!
aloitin kitaransoiton kaverini kanssa lukion musiikkitunnilla noin kuukausi sitten. Ikinä en ole mitään soittanut enkä ole ollut mitenkään musikaalinen, olen nyt 16v. Opettaja vaan antoi meille sellaset laput, joissa oli kymmenkunta sointua. Otettiin koululta akustiset lainaan viikonlopuks ja opeteltiin vähän sointuja. Nyt on jo bändi kasassa ja eka oma biisi tekosilla...
Kitaransoitto ei todellakaan ole vaikeaa. Jostain vain pitää alottaa. Sama se millä alottaa, samalla tavalla ne soinnut otetaan akustisessa kuin sähköisessäkin... Sähkössä vaan on kapeempi kaula (helpompi soittaa?). Alotat vaan ihan perussoinnuilla ja harjoittelet niitä aluksi.
Ja vielä yksi juttu: pidä se kitara aina käden ulottuvilla niin voit soittaa silloin kun tekee mieli. Ei siihen mitään soittotunteja tarvita, asennetta vaan, (ja se tuntuu olevan kunnossa :)
Parhaat kitaristit on naisia... Pienemmät sormet, helpompi soittaa puhtaasti... ;)
Ei ole myöhäistä!! miu poikaystävä suurinpiirtein koski ekan kerran kitaraan 15 vuotiaana ja nyt on jo bändikelpoinen hyvä muusikko! Kyl se siitä jos se sua oikeesti kiinnostaa ja sul on halua ja pitkäjänteisyyttä! Kitara käteen ja vaikka yksityisille tunneille ja meet muusikoiden.nettiin ja alat lukea teoriaa vaik netistä (teoriaa on hyvä tietää se helpottaa soittamista ja tajuamista paljon, mut pikkuhiljaa pikkuhiljaa) Sul on koko elämä aikaa tulla hyväksi kitaristiksi. Tsemppiä!
Hommaa ihmeessä käsiisi Suuri Kitarakirja, jonka on koonnut Ralph Denyer. Ei se varmaan kamalasti kaupassa maksa, mutta kirjastostakin luultavasti löytyy...
Siinä on valtaisasti hyödyllistä tietoa vasta-alkajille, mutta se on kullan arvoinen myös kehittyneemmillekin kitaristeille. Sointuja, tekniikoita, opastusta kitaran huollossa yms... Varmasti hyödyllinen kenelle tahansa...
Jos sulta jo se akustinen kotoa löytyy, ni ala soittaa vaan! Siitä se lähtee ku alkaa vaan rämpytellä :) Mullakin suuri haave olis saada kitara, se on niin upee soitin...eikä se sointujen opettelu vaikeeta oo,mäki osaan jo muutaman,aina kun kitaran vaan oon käsiini saanu niin oon opetellu...soita vaan sydämmelläs,niin hyvin menee! :)
Hei, täällä sulle nyt kirjottelee 16 vuotias rumpali-kitaristi-kosketinsoittaja-klarinetisti-nokkahuilisti tyttönen. =)
Älä vaan päästä irti tosta haaveesta! nii-i.. koskaan ei oo liian myöhästä. Ite alotin musiikkiharrastuksen varsinaisesti 14 vuotiaana. Mitään nuotteja en osannu, mitään mistään teoriasta tiennyt, mutta suuria ongelmiakaan ei ollu :) Kovalla yrityksellä, pienellä luovuudella ja suomalaisella jääräpäisyydellä taistelin kuitenkin ittelleni syntikan, kitaran ja rummut. Ikinä en ajatellu olevani liian vanha soittaan.
Sitten, ihan jokin aika sitten päätinkin soittaa klarinettia. Ensimmäistä kertaa mulle tuli tunne että oon liian vanha alottaan. Niin, oikeestaanhan oonkin, mutta mitä sitten!? Sanotaan että jos alottaa lapsena niin oppii ja omaksuu asiat helpommin ja blaablaa.. mutta mun mielestä ton ikähomman korvaa se, kun oikeesti on kiinnostunut ja innostunut soittaan, eikä sitä jotain soiteta vaan sen takia että äiti ja isä vie tunneille. Ihan oikeesti.
Sanoit että sulla ei oo varaa tunteihin. Ei mullakaan. Itseoppineena kuitenkin oon saavuttanut kaiken sen mitä halusinkin; osaan sointuja vaikka kuinka, eikä se oo vaikeeta enää edes löytää ite niitä sointuja kaulalta. Samalla tää on tuonu mielettömästi itsevarmuutta ja voin helposti säestää lauluja vaikkapa mummon yhdeksänkymppisissä. Ja ne arvostaa sitä.
Ja koskaan ei oo liikaa naismuusikoita! Ja koska melko harva suomalainen tyttönen tuntee tollasta innostuneisuutta musiikkia kohtaan, niin niiden harvojen on pakko ottaa se haaste, ja tuoda myös naisia esille musiikkibisneksessä =)
Hei, tartu rohkeesti tohon unelmaan, se on ainutlaatuinen!
ALOTA NYT SE KITARANSOITTO!! ;)
Niin, ois ihan kiva jos jaksaisit mailailla mulle, aina on kiva jutella muiden musiikki-ihmisten kanssa =) eli [email protected]
Olen itsekkin ostamassa sähkökitaraa, vaikka olen ihan aloittelija enkä osaa melkein mitään. Mutta innostusta löytyy ja joulu lähellä. :P