Olen tässä mietiskellyt palstalla hilluvien mielipiteitä...
Kysynkin:
1.Minkä ikäisenä ihminen saa seurustella?
2.Kauanko seurustelun pitää kestää,ennen yhteen muuttamista, tai avioitumista?
3.Keneltä pitää kysyä onko puolisoehdokas oikea?
4.Miksi pitää valita 1.miehen-,tai 2.naisen maa asuinpaikaksi?
5.Saako olla tyytyväinen puolisoonsa, vaikka tilastot puhuisivat epäonnistumisista?
Vastaan:
1.Mielestäni ihminen seurustelkoon minkä ikäisenä siihen tarvetta näkee. Myöskin sellaisen ihmisen kanssa joka häntä kiinnostaa.
2.Sen verran aikaa että tietää kenenkanssa on yhteen menemässä. Niin että oppii tuntemaan toisen arvomaailman ja haaveet elämässä. Mielestäni mitään tarkkaa aikaa ei kukaan voi sanoa, sen tietää pariskunta itse.
3.Sen tietää itse sisällään. On tietenkin hyvä olla muiden seurassa hänen kanssaan että voi nähdä miten hän suhtautuu miuhin ihmisii ja miten muut arvioivat parin yteispelin sujuvuutta.
4.Maan valinta lienee parin omista haaveista kiinni. Siitä mitä he haluavat tehdä ja missä.
5.Iloitkaa onnen pienistä pipanoista... onneksi onni ja tyydytys ovat kahden ihmisen keskenään kokema asia.
Kysynkin:
1.Minkä ikäisenä ihminen saa seurustella?
2.Kauanko seurustelun pitää kestää,ennen yhteen muuttamista, tai avioitumista?
3.Keneltä pitää kysyä onko puolisoehdokas oikea?
4.Miksi pitää valita 1.miehen-,tai 2.naisen maa asuinpaikaksi?
5.Saako olla tyytyväinen puolisoonsa, vaikka tilastot puhuisivat epäonnistumisista?
Vastaan:
1.Mielestäni ihminen seurustelkoon minkä ikäisenä siihen tarvetta näkee. Myöskin sellaisen ihmisen kanssa joka häntä kiinnostaa.
2.Sen verran aikaa että tietää kenenkanssa on yhteen menemässä. Niin että oppii tuntemaan toisen arvomaailman ja haaveet elämässä. Mielestäni mitään tarkkaa aikaa ei kukaan voi sanoa, sen tietää pariskunta itse.
3.Sen tietää itse sisällään. On tietenkin hyvä olla muiden seurassa hänen kanssaan että voi nähdä miten hän suhtautuu miuhin ihmisii ja miten muut arvioivat parin yteispelin sujuvuutta.
4.Maan valinta lienee parin omista haaveista kiinni. Siitä mitä he haluavat tehdä ja missä.
5.Iloitkaa onnen pienistä pipanoista... onneksi onni ja tyydytys ovat kahden ihmisen keskenään kokema asia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
1.Minkä ikäisenä ihminen saa seurustella?
2.Kauanko seurustelun pitää kestää,ennen yhteen muuttamista, tai avioitumista?
3.Keneltä pitää kysyä onko puolisoehdokas oikea?
4.Miksi pitää valita 1.miehen-,tai 2.naisen maa asuinpaikaksi?
5.Saako olla tyytyväinen puolisoonsa, vaikka tilastot puhuisivat epäonnistumisista?
1. Minkä ikäisenä tahansa. Jos minulle ero tulisi vaikka 50-vuotiaana, niin en usko, että ex olisikin sitten se viimeinen mies elämässäni. Ainakin toivoisin, ettei olisi.
2. Ei kai tuolle mitään tarkkaa aikarajaa voi laittaa. Pari menee naimisiin silloin, kuin siltä tuntuu. Jotkut ovat impulsiivisempia kuin toiset. Itse odottelin pari vuotta ennen naimisiinmenoa ja yhteenmuuttoa.
3. Omalta itseltään. Itse sen parhaiten tietää. Tietty rakkaus voi sokaista, joten kannattaa tietty lähimpien ystävien ja sukulaistenkin mielipiteitä kysellä, mutta päätökset loppukädessä kannattaa tehdä ihan itse puolison kanssa.
4. En ihan ymmärtänyt kysymystä. Itse mieheni kanssa elämme siellä, missä sillä hetkellä on parempi elää, tai velvotteiden takia sopivampi. Mutta onhan maailmassa maita, missä elää, eikä sen tarvitse olla miehen tai naisen kotimaa.
5. Tottahan toki saa. Tilastot kun koskettavat kahden ihmisen elämää hyvin vähän.
1.Maissa mm. Iranissa aletaan seurusteleman usein jo 8 vuotiaana. Siis tyttölapset, mutta se on siellä aika yleinen naimaikä. Johan niiden profeettakin nai päälle 60:nä 6 vuotiaan naisen. Tosin malttoi odottaa kunnes nainen oli 8 vuotias ja vasta sitten koki tehdä nämä vuodehommat ajankohtaisiksi.
2.Kauan ja mieluiten jossain muualla kuin suomessa. Piksi ette koskaan muuta äijänne kotimaahan vaan roudaatte sen tänne?
3.Muhametilta tai sen serkulta, Astrid Thors on kans hyvä tai Anne"lisää tuulivoimaaa" Sinnemäki.
4.miehen asuinmaa osoittaa todellista rakkautta naisen asuinmaa lähinnä ihmissalakuljetusta. Avioerot 80%:a.
5.Saat, mutta tilastollisesti se sun tunikki kyllä lähtee. Se käyttää sua hyväkseen kunnes saa pysyvän oleskeluluvan ja sitte se on goodbey.
Mutta onhan sulla n. 20% mahdollisuus jota tietysti alentaa huomattavasti ikäsi. Mutta nauti minkä kerkiit.
1. Enoni seurustelee nyt 82-vuotiaana pirtenä ukkona. Oli sitä ennen leskenä 10v.
2. Eivät aio avioitua, kunhan nauttivat toisistaan :-)
3. Ei kysellyt keneltäkään mitään, mutta enon pikkusisko eli oma äitini oli vähän nyreissään, kun toinen vanhoilla päivillään...
4. Kumpikin asuu omassa kodissaan, eivät muuta yhteen.
5. Jaa, tilastojen mukaan pariskunnalla 82v ja 72v. ei ole paljoa aikaa yhdessä, mutta mistäs sen tietää vaikka eläisivät satavuotiaiksi ja ylittäisivät tilastollisen keskiarvon! Yhdessä ovat olleet jo kolme vuotta.
Jos tämä onnistuu Suomi-Suomi parilta, niin miksei muiltakin?
1.Minkä ikäisenä ihminen saa seurustella?
Nuoret ensin: Minusta seurustella voi kun into siihen tulee, seksisuhteen aloittamiseenkaan en suoriltaan menisi jotain lukua sanomaan. Jos kuitenkin mietin miten suhtautuisin mahdollisten omien lasteni touhuihin, niin kyllä se ikä saisi siellä lähempänä 18 vuotta olla.
Toisesta ikäpäästä: Ei mitään rajaa! Jos 90-vuotias yksinäinen löytää seuraa, niin antaa mennä vain. Kahden aikuisen välille en sääntöjä asettaisi, voivat asettaa henkilökohtaiset omat sääntönsä aivan itse.
2.Kauanko seurustelun pitää kestää,ennen yhteen muuttamista, tai avioitumista?
Itse kannatan pitkää seurustelua (esim. 2 vuotta) ja yhdessä asumista ainakin jonkun aikaa. Mutta tämä on vain oma sääntöni. Jokainen tehköön kuten hyvältä tuntuu, vaikkakin henkilökohtaisesti ihmettelen pareja, jotka avioituvat alle puolen vuoden tuntemisen jälkeen. En arvostele, mutta mietyttää miten ihmeessä niin lyhyessä ajassa voi toista oppia tuntemaan. Yhdessä asuminen on mielestäni myös tärkeää, koska siinä sen varsinaisen arjen vasta näkee.
3.Keneltä pitää kysyä onko puolisoehdokas oikea?
Itseltään. Lähimmät ystävät ja perhe, jotka tuntevat sinut parhaiten, voivat antaa hyviä suuntaviivoja.
4.Miksi pitää valita 1.miehen-,tai 2.naisen maa asuinpaikaksi?
Ei pidä valita kumpaakaan. Saa valita sen maan mikä parhaiten elämäntilanteeseen sopii ja on käytännössä mahdollinen.
5.Saako olla tyytyväinen puolisoonsa, vaikka tilastot puhuisivat epäonnistumisista?
Totta kai. Tilastot kertovat omaa tarinaansa, mutta jokainen meistä on silti edelleen paras arvioimaan sen henkilökohtaisen tarinansa. Joskus sen arvioi oikein, joskus väärin, mutta tuskin tilastojen perusteella paljonkaan paremmin menisi. Tuskin kenelläkään on niin suurta otantaa tilastosuhteista, että todennäköisyydet pääsisivät toteutumaan täysin.
1.Minkä ikäisenä ihminen saa seurustella?
- Mikäli kyseessä ns. vakava seurustelu en lähtisi siihen puuhaan alle 18 v. ja jos ihan avioliittotarkoituksessa aletaan seurustelemaan niin sellainen 25-30 v olisi sopivampi ikä, kun koulut ja ammatitkin on hankittu tai ainakin loppusuoralla, jotta perheen perustamiselle olisi edellytykset. Yläikärajaa en panisi, mutta suuret ikäerot puolisoiden välillä aiheuttavat luonnollisesti omia ongelmia. Itse menin naimisiin vasta 28 v kolme vuotta vanhemman miehen kanssa ja lapsetkin synnytin vasta yli 30 v.
2.Kauanko seurustelun pitää kestää,ennen yhteen muuttamista, tai avioitumista?
- Vähintään 2 v livenä, nettiseurustelua ei lasketa
3.Keneltä pitää kysyä onko puolisoehdokas oikea?
- Itseltään
4.Miksi pitää valita 1.miehen-,tai 2.naisen maa asuinpaikaksi?
Outo kysymys, mutta mikäli jompi kumpi on ns. kehitysmaasta, niin paremmista oloista olevalta vaaditaan aika paljon kanttia muuttaa kehitysmaahan ellei nyt sitten satu olemaan töissä jossain kehitysapuprojektissa.
Itse muutin aikanaan n. 20 v. sitten mieheni kotimaahaan EU:n ulkopuolelle (ei kehitysmaahan), sillä mikään muu ratkaisu ei mieheni ammatin vuoksi olisi tullut kysymykseenkään. Elintasomme mieheni kotimaassa on huomattavasti korkeampi kuin se olisi koskaan Suomessa ollut mahdollista. Asuminen "luokkayhteiskunnassa" tuo rajattomia etuja verrattuna suomalaiseen tasa-arvoisuuteen, tosin Suomi on menossa samaan suuntaan, nykyäänhän saa käsittääkseni jo palkattua "piikoja" ilman että kukaan kohottelee kulmakarvojaan. Tosin piian, silittäjän ja autonkuljettajan palkkaamisesta voisi ehkä saada verottajan niskaansa.
5.Saako olla tyytyväinen puolisoonsa, vaikka tilastot puhuisivat epäonnistumisista?
- Kyllä saa olla, meidän liito on kestänyt yli 20 vuotta, eri uskonto, eri kulttuuri ja toinen meistä on mies ja toinen nainen, joka jo sinänsä aiheuttaa ongelmia, kun toinen on marsista ja toinen venuksesta. Mutta sovittelemalla ne asiat hoituu, eikä tilastot aina ennusta lopputulosta vaikkakin jonkin vihjeen niistä voi saada.
Ps. rasisteille pari sanaa vielä; mieheni ei ole tummaihoinen vaan ihan valkoihoiseksi luokitellaan, vaikka ruskea tukka ja silmät onkin. Lapseni ovat kauniita ja älykkäitä, josta saa kiittää molempien vanhempien hyviä geenejä. Tosiasiahan on että sisäsiittoisessa Suomessa geenipoolihan on jo aika heikoissa kantimissa. Suomalaisten kannattaisi avioitua niin kaukaa kun pippuri kasvaa, muuten Suomessa asuu kohta kovin katajainen vähä-älyinen kansa, jota ei Nokiakaan pysty pelastamaan.
Hyvä Kahvitar,
Sisäsiittoisuus ei tarkoita pelkästään serkusten välistä avioliittoa, mikä Suomessa lienee nykyään harvinaista, vaikkakin yleensä sisäsiittoisuudella tarkoitetaan perinnöllisyystieteessä lisääntymistä, jossa pariutuvat yksilöt ovat enemmän sukua keskenään kuin populaatiosta sattumanvaraisesti valitut yksilöt keskimäärin.
Sisäsiittoisuutta on monessa mittakaavassa. Esimerkiksi joissakin pienissä paikallisissa etnisissä ryhmissä ihmiset lisääntyvät toisten samaan ryhmään kuuluvien kanssa, jolloin geenitarjonta on hyvin rajoittunutta. Periytyvien kansantautien esiintyvyyttä sisäsiittoisuus lisää huomattavissa määrin. Suomessa esiintyy kansantauteja, joita ei muualla maailmassa tunneta. Suomalaisilla on noin 40 harvinaista perinnöllistä sairautta, joita ei juurikaan ole muilla kansoilla.
Melkeinpä jokaisella kansalla on omat tautiperintönsä, ei Suomi ole tästä poikkeus. Sitä paitsi esim. Sallan tauti on pienen pohjois-suomalaisen uskonnollisen ryhmän nimenomaan liian läheisten sukulaisten avioliitoista syntynyt (ei koske valtaväestöä).
Suomi ei, ihan oikeasti, ole sen sisäsiittoisempi kuin mikään muu kansa, pikemminkin päinvastoin. Sisäsiittoisuus on aito ongelma arabien ja tiettyjen Afrikan heimojen sisällä, samoin ilmeisesti joissain Uuden-Guinean ja Amazonin viidakoissa.
Senpä takia kannattaa (näiden molempien sisäsiittoisten kansojen Suomi/mikä tahansa muu maa) sekoittua keskenään ja naida niin kaukaa kuin pippuri kasvaa, jotta geenipoolissa tapahtuisi sekoittumista ja Suomen (tai minkä tahansa muun maan) kansalaisista tulisin terveempiä ja älykkäämpiä.
Onhan tunnettua että sekarotuiset koiratkin on terveempiä ja älykkäämpiä kuin jonkin hienon jalostetun koirarodun edustajat....
Mutta kun Suomi ei ole mitenkään sisäsiittoinen maa... Eli täällä ei ole suvunläheinen lisääntyminen ongelma. Sen nyt nyt ei ainakaan kannata lähteä hakemaan puolisoa jostain ambomaalta...
Tässä olisi vähän Wikipedian artikkelista poimittua tietoa nimenomaan sairauksien synnystä:
Suomen asutushistoria on syynä suomalaiseen tautiperintöön.[1][2][3] Kantaväestöön sekoittui sitten ajan kuluessa jonkin verran itäistä väestöä ja suomalaiselle geeniperimälle tyypillinen sekoitus itäisiä ja läntisiä geenejä muodostui. Perinnöllisten sairauksien kannalta tämä kantaväestö ja sen pienuus ei vielä sinällään ollut merkittävä, vaan tärkeämpi osa suomalaisen tautiperinnön muodostumisella on ollut 1500-luvun loppuun sijoittuvalla asutuksen leviämisellä Itä- ja Pohjois-Suomeen.[1][2][3]
Suomalaisasutuksen leviäminen Itä- ja Pohjois-Suomeen asuttaminen alkoi todenteolla Kustaa Vaasan luvatessa kruunun maita idässä ja pohjoisessa kenelle tahansa joka ryhtyisi niitä asuttamaan.[2] Tällöin lähti ns. vanhan asutuksen alueelta yksittäisiä perheitä tai muutamia perheitä samasta kylästä ja perusti uuden, alkuun vain muutaman talon kylän ”valtaamilleen” seuduille. Kylät kasvoivat ja muutaman perustajajäsenen geenit joutuivat satunnaisvaihtelun (engl. random drift) kohteiksi.[3]
Suomalainen tautiperintö muodostui siis kahden pullonkaulailmiön yhteisvaikutuksesta.[1][2][3] Ensimmäinen pullonkaula noin 2000 vuotta sitten valikoi tänne vain pienen osan eurooppalaisesta geeniperimästä. Tämä on syynä siihen että tiettyjä muualla Euroopassa yleisiä perinnöllisiä tauteja ei esiinny täällä. Toinen pullonkaula 1500-luvun lopulla, Itä- ja Pohjois-Suomen asutuksen alkaessa, sai aikaan joidenkin tautigeenien alueellisen rikastumisen, ja aiheutti siten suomalaisen tautiperinnön synnyn.
tälle aloitukselle:)...aivan oikein. Antakaa ihmisten olla onnellisia.
Itse olen tassa mietiskellyt, etta onko kukaan minka tahansa hyvinvointivaltion, 30 vuotias, lapseton mieshenkilo, ollut kiinnostunut sinusta, ihan naimisiinmenoon asti?
Ehka nailla kouluttamattomilla ja vahavaraisilla tunisialaisilla nuorilla miehilla on erilaiset mieltymykset, arvostavat tietysti yli kaiken tonkkoenglanti keskusteluja?
Olin viimeksi kihloissa 42v suomalaisen miehen kansa, mutta potkin sen pellolle kun osottautui liian juopoksi.Sitten seuristelin 32v kanssa,mutta se loppui alkuunsa.....
Eli vastaus: en ole naimisiin menoon asti, koska ehdokkaat ovat olleet epäsopivia.Kiinnostusta siis on ollut kaikenaikaa nuoremmilta että miehiltä yleensä.
Tunisialainen vaan veti voiton. Antoi uuden idiksen elämälle, siis miten tätä eläisi.
Tämä tunisialainen ei ole kouluttamaton, vaan ihan ammattiinsa kouluttautunut ja työelämässä ollut. Vähävarainenkaan ei suoranaisesti, mutta isojen menojen sattuessa, hiukan väemmällä käteisvaralla varustettu.
Juuri tämä yksilö sattui ihailemaan minua sisältä ja päältä.
Tönkköenglanti on molemmilla samaaluokkaa ja niin paljon sillä saa asioita toimitettua ja tunnetiloja välitettyä.
Johan pomppas, kerrot etta kaikenikaiset miehet ovat jatkuvasti kiinnostuneita sinusta.
Kuitenkin nama sinun lahihistorian miehet, koostuvat 42 vuotiaasta juoposta ja 32 vuotiaasta, jonka kanssa homma tyrehtyi heti alkuunsa...
Myonnettakoon, etta erilainen kasitys meilla on asioiden mittasuhteista ja merkityksesta.
Jos suomalaisten miesten kanssa on noin vaikeaa, niin eiko jannita miten onnistuu aivan vieraasta kulttuurista tulevan nuoren miehen touhut?
Ammattini on aiheuttanut sen, etta olen realisti. Nama Maghreb maiden pojat, jotka rakastuvat eurooppalaiseen naiseen, eivat ole tyytyvaisia elinolosuhteisiinsa omassa maassaan ja nainen on se avain parempaan.
Hyvintoimeentulevat miehet ovat onnellisia, valitsevat mieleisensa vaimon ja pysyvat sukunsa lahella, eivatka lahde Pohjan perukoille, esim. punakan ja ponakan mamman hoiteisiin.
Pida Lili puolesi, alaka ala saalimaan miestasi ja hoitamaan hanen asioita kuntoon. Aikuisen miehen tulee tehda ne itse.
Olen kuullut monen monta tarinaa ja koko ajan takaraivossa herää aina kysymyksiä (juuri niistä kertomuksista johtuen)kun elän tätä liittoani miehen kanssa. En minä muitten ohjeita ja neuvoja pois sulje ja kiellä pois mielestäni jonnekkin tietämätömyyteen, vaan ne vaikuttaa omalla tavalla. Se millaisiin mittasuhteisiin minä ne nostan omassa elämässäni, on minun valintani. Valintani on myös se mistä haluan nyt nauttia elämässäni ja mihin tähdätä tässä maailmassa.
Olen minäkin ollut hyvin toimeen tuleva ja ollut naimisissa hyvin toimeentulevan miehen kanssa. Mutta kun elämästä puuttuu mielekkyys (ja paljon muuta) olen hajottanut kaiken hyvinvoinnin ja lähtenyt omaan elämääni joka ei ollut niin loisteliasta mutta sain sielulleni rauhan ja mielekkyyden.
Ei se hyvä toimeentulo ole se ainut paikallaanpysymisen motiivi, tai sen puuttuminen pois lähtemisen motiivi. Mielestäni kaikki ei ole niin suoraviivaista kun on ihmisen elämästä kysymys.
Kyllä Suomessa on kansa ns. sisäsiittoista!
Meillä on nelisenkymmentä perinnöllistä tautia, jotka muualla maailmassa ovat harvinaisia. Se johtuu siitä, että nykyväestö polveutuu melko pienestä porukasta eli vähän niin kuin sukulaisia keskenään kauempaa.
Tästä löytyy tietoa esim. Väestöliitosta ja Kansanterveyslaitokselta.
Eli Mathilda on oikeassa, kantsii lisääntyä jonkun kanssa jolla on eri geeniperimää.
---
Väärin meni myös vastaukset Lilin kysymyksiin.
Vastaus:
Täysi-ikäinen Suomen kansalainen SAA seurustella vapaasti oman päätöksensä mukaan milloin ja miten haluaa, toisen täysi-ikäisen kanssa riippumatta ihonväristä, kansalaisuudesta, jne.
Muihin kysymyksiin sama vastaus kuin yllä.
Siis Lili ja kaikki muut ihanat aikuiset naiset, saatte nauttia elämästänne, eikä teidän tarvitse sitä näille (sisäsiittoisuuden tyhmentämille?) katkerille suomalaisille misogyynipapparaisille selitellä.
luulin että Lilin juttu oli sarkastinen heitto!!! Sorge.
My bad.
En tajunnut että oikeasti joku aikuinen ihminen kysyy keskustelupalstalla lupaa milloin ja kenen kanssa saa seurustella....????
että kun täällä suunsa avaa, sitä ei ole koskaan oikean ikäinen, ei oikean kokoinen, ei oikeaa sukupuolta, tai sitten ei ollenkaan ymmärrä tätä elämää.
Sitä tämä palsta yhdeltä osaltaan on. Kun on valinnut ulkomaalaisen ja juuri makreb maasta miehen joka on nuorempi, tuntuu että lupa tosiaan olisi pitänyt kysyä sellaisen kanssa avioitumiseen ihan muilta kuin itseltään. Niitä niin paljon muita viisaampia kun sattuu olemaan käytettävissä täällä sekä elävässä elämässä.
Mutta luojan kiitos onnellisuus ja ilo elämässä ei ole kiinni tilastotieteestä. Tai jos sieltä ottaa mallia, mistä voi iloita, on aika heikoilla.
Lili, en ymmärrä edellistä kommenttiasi lainkaan.
En maininnut tilastotiedettä enkä viittanut mitenkään sukupuoleen, kokoon enkä muuhun. Oliko edes mulle?
---
Kerrot että itse päättänyt suhteestasi ja siinä tyytyväinen ja että sinulla on oikeus onnellisuuteen ja suhteesesi. Olen täysin samaa mieltä.
Mutta jos olet oikeasti asian takana, miksi koet epävarmuutta mielipiteistä, joita tuntemattomat esittävät täällä keskustelupalstalla?
Voin kokemuksesta sanoa, että kun miehesi tulee Suomeen, tulet kohtamaan vielä törkeämpää arvostelua ja rankempia asioita, joten kannattaa kasvattaa paksumpi nahka.
Sinä sitten satuit narinan kohteeksi , anteeksi. Nimittäin tuota se on tämä palstailu osittain , mutta se siitä.
Kiitos vinkistä....krokotiilin nahka tuleekin sitten vaihtaa kilpikonnan kuoreen ;-)
1. Johan nuo ensimmäiset seururstelut alkavat leikkikoulussa... Mutta vakavampaa seurustelua lykkäisin sinne lähemmäs täysi-ikäisyyttä. Ylä ikää ei ole, ikäerokaan ei ole mikään juttu niin kauan kuin molemmat ovat täysi-ikäisiä ja pystyvät tekemään itsenäisesti päätöksensä.
2. Niin kauan että tuntee tarpeeksi kumppaniansa ja varmistuu omasta mielipiteestään. Joidenkin kohdalla lyhyemmän, joidenkin kohdalla pidemmän ajan.
3. ..ehdokkaalta?
4. Jossakin joutuu yleensä asumaan. Mieluummin kuitenkin samassa maassa, omassa, kumppanin tai kolmannessa maassa.
5. Pitää olla tyytyväinen puolisoonsa, jos aikoo yhteiseloa jatkaa. Itsehän hänet on valinnut. Sitten jos tyytymättömyyden syytä tulee tarpeeksi, kannattaa harkita puolisosta luopumista. - mitkä tilastot, mitä virkaa niillä on yksilön kohdalla? Niillä arvioidaan massojen käyttäytymistä, ei yksilöä. Tilastojen mukaan tienaan keskimäärin 35000 vuodessa, olen vähän yli 160 senttinen hoitsu, juon 140 litraa maitoa vuodessa, syön 61 kiloa perunaa olen 42 vuotias ja asun 78 neliön kerrostaloasunnossa raksaduunariukkoni kanssa. Mikään ei osunut kohdalleen.
onhan ne tilastot toisille jumalia.
Sanontahan on : vale--emävale--tilasto