Oon tässä viime aikoina harkinnut vakavasti deitti-ilmoituksen jättämistä, mutta oon kuullut niin ristiriitaisia kokemuksia siitä kannattaako moinen puuha, et haluaisinkin nyt udella asiasta pienen kyselyn merkeissä. Eli te, jotka olette tehneet ilmoituksen...
1) Kuinka paljon tuli vastauksia? (noin..)
2) Kuinka monilla treffeillä kävitte?
3) Johtiko deittailu seurustelusuhteeseen?
Kiitos paljon vastauksista jo etukäteen! :)
Toki ymmärrän, että esim. vastausten määrään vaikuttaa moni tekijä (esim. paikkakunnan koko, ilmoituksen sisältö!...), mutta olis kiva kuulla oikeita kokemuksia asiasta. Lähinnä siis mietin todennäköisyyttä, että "se oikea" löytyisi netin kautta...
1) Kuinka paljon tuli vastauksia? (noin..)
2) Kuinka monilla treffeillä kävitte?
3) Johtiko deittailu seurustelusuhteeseen?
Kiitos paljon vastauksista jo etukäteen! :)
Toki ymmärrän, että esim. vastausten määrään vaikuttaa moni tekijä (esim. paikkakunnan koko, ilmoituksen sisältö!...), mutta olis kiva kuulla oikeita kokemuksia asiasta. Lähinnä siis mietin todennäköisyyttä, että "se oikea" löytyisi netin kautta...
Vastaukset 21
Vanhimmat
No hei, sä oot ämmä (ainakin nimen perusteella) joten saat likimani 100 - 326 vastausta. Valkkaa siitä sitten, äläkä vingu ja ihmettele. Jos olisit mies (Teppo), niin vastauksien määrä olis 0 - 1 ja tämäkin lähempänä nollaa ja ainokainen vastaus saattaa olla jonkun miehen huijausposti säälistä, joten...
Vituttaa nää itsestäänselvyyksiä viljelevät nettitreffikyselijät...
...voi joskus tehdä mieli treffeiltä...
1) 0-6 kpl .
2) yhden kerran
3) ei johtanut seurusteluun
Kaiken kaikkiaan olen ollut treffeillä n.15 naisen kanssa viiden vuoden aikana, tänä vuonna olen tavannut vain yhden.
Päällimmäinen tunne on ollut treffeillä yleensä että miten pääsisi mahdollisimman fiksusti eroon vastapuolesta, kolme heistä oli ihan mukavia ja juttu luisti hyvin, mutta en pystynyt muuhun kemian takia.
Uskon että ne joilla ei ole mahdollisuuksia todellisessa elämässä hakevat seuraa netistä.
Joko henkinen tai sitten fyysinen olemus voi olla sellainen ettei se vedä vastakkaista sukupuolta puoleensa.
Näistä viidestätoista oli vain pari jotka eivät selkeästi kiinnostuneet, muutamalta vein jalat alta totaalisesti, yksi väitti saaneensa minulta enemmän parin viikon kirjeenvaihdosta ja tapaamisesta kuin x:ltään kymmenen vuoden aikana...
Yksi tavatuista lähetti treffien jälkeen haukkumakirjeen, olin suunnilleen maailman paskin mies, en ole niin karmeeta tekstiä ennen lukenut, enkä oikein tajua mitä tein väärin treffeillä...
Laita ihmeessä ilmoitus, vaikka minulla ei ole tärpännyt niin ehkä sinulla...
Kyllä se kuvien vaihto voisi olla aiheellista, kannattaa kuitenkin kirjoitella ensin ja saavuttaa jonkinlainen luottamus.
Voihan toisen tavata ilmankin kuvaa, mutta ei saa asettaa mitään odotuksia...
Kirjoitus muuten ei kerro ihmisestä sitä tärkeintä...parisuhteeseen tarvitaan muutakin kuin ystävyyttä.
Eli koska olen mies, en tietysti kovin paljon vastauksia ole saanut, enkä halunnutkaan. Itse olen tehnyt niin, että heti kun yksi hyvä vastaus on tullut, olen ottanut ilmoituksen pois. Joka kerta joku kuitenkin vastaa.
Yleensä vain yhdet treffit on seurannut, mutta jokaisen kanssa ainakin jonkin aikaa yhteydenpitoa sen jälkeen. Mitään pettymyksiä ei ole tullut, olen itse ollut positiivisesti yllättynyt pari kertaa, ja toinenkin osapuoli on sellaista joskus sanonut. Yhden henkilön kanssa vietimme jonkin verran aikaa kaverimielellä, kunnes hän alkoi seurustella ja yhteydenpito vähän hiipui.
Omat neuvoni olisivat seuraavanlaiset: Älä jätä deitti-ilmoa, vaan vastaa miehen ilmoon, mikäli sopiva löytyy. Säästät kaikkien vaivaa. Lähde liikkeelle ilman ennakko-odotuksia. Jos päädyt treffeille, mene kaveripohjalta vaikka kävelylle. Jotain epämuodollista, jossa kummankaan ei tarvitse niin paljoa jännittää ja josta pääsee tarvittaessa sujuvasti karkuun. Älä kysele kuvaa ainakaan heti. Annat itsestäsi fiksumman kuvan, ja tuskin maineesi kauheasti kärsisi, vaikka kävisitkin kahvilla ruman miehen kanssa.
Ihan hyvin se oikea voi löytyä netin kautta.. itse en ikinä ilmoitusta jättänyt, mutta vastailin tyttöjen ilmoituksiin ja tapasin ehkä viisi tai kuusi naista netin kautta. Kolmea tapailin useamman kuukauden joten kai sitä voi jonkinlaiseksi suhteeksi kutsua. Seurusteluun ei silti johtanut. Vastaeronneena en halunnut mitään sitovaa, mutta seksiähän kaikki tarvitsee
Vastaukset: 1) 1-8, 2) Viimeisen kanssa 4 kertaa, yhden toisen kanssa enemmän... --> 3) Johti suhteeseen, josta yritin päästä eroon kauan...minä en rakastunut, se toinen ehkä..ja oli hiukan takertujatyyppiä. Kiusallinen tilanne ;)
Mutta: Koska olet nainen, saat vastauksia n. miljoona ;) -Ja vaikea on uskoa että jaksat lukea niistä tarpeeksi tehdäksesi valinnan ns. parhaasta. siksipä ehdottaisin, että laita ilmotus, jossa on sellainen "tiukka seula", eli esität vaatimuksesi/toiveesi(!) mahd tarkkaan, jotta saat vastauksia tosiaankin sellaisilta ihmisiltä joita haet...etkä miljoonaa vastausta joita et jaksa lukea,ja jos jaksat, niin huomaat että ne ovat "vääriltä" ihmisiltä!
Minun mielipteeni on, että tapaaminen tulis nopeasti. Tämä siks, että muuten syntyy sellainen sähköpostisuhde, jossa molemmille syntyy jokin käsitys toisesta, ja varsinainen näkeminen on sitten ehkä jopa shokki. Ja se on taas siks, koska sähköposti kuitenkin antaa eriliasen kuvan kuin mitä oikeasti on...ei siis välttämättä huonossa mielessä, mutta musta siinä ei saa sellaista varsinaista käsitystä toisen olemuksesta, tavoista, sanattomista viesteistä jne jne...ymmmärrät varmaan ;) -Ihminen kun kuitenkin on paljon muutakin kuin sanat paperilla tai teksti ruudulla...
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat suoraan sitä mieltä, että jos joku hakee seuraa netistä, niin siinä ihmisessä on pakosti joku vika...muutenkin yleinen suhtautuminen touhuun on hiukan typerä.
Neuvoja: Ihmiset osaavat kirjoittaa sitä mitä haluat lukea. Vaikka kivoja sanoja on kiva lukea, älä silti ihastu ennenkuin olet nähnyt mikä se ihminen sitten kuitenkin on. Sitten: Ihmisten käsitykset ovat erilaisia. Kukapa sanoisi sähköpostissa että ei olisi "omasta mielestään" hyvännäköinen? -Kuva, tapaaminen on parasta...ei jää tulkinnanvaraa. Riippuu tietysti mitten ulkonäköön suhtaudut, minä tarkotian tässä lähinnä olemusta, puuttumatta siihen kuka on hyvännäköinen ja kuka ei ;)
No juuri mitä osasi odottaa... aivan pohja sakkaa 95% tytsyistä ketä tavannut... kertoneet maileissa ummet almme "mä oon kaunis ja ihan ja mukava ja vaikka mitä" mutta totuus ollut aivan muuta... lähes kaikki huomattavan ylipainoisia, täysin keskusteluun kykenemättömiä jne... eli aika heikkoa on !! Niin vastauksia:
1. Paljon ? (10-30 kerrasta riippuen, enuskonut tuollaiseen "tulvaan" tod. tylyjen ilmojen josdosta)
2. ehkä noin 20 kertaa käyny sokkodeiteillä !
3. No ei tod. mutta muutama 2vakio hoito" ollut jonkun aikaa !
No tod. näköisyys, että se oike löytyy netistä on mun mielstä ehkä noin 1/1000000000 joten varmemmin löydät sen takuulla, töistä, koulusta, kupasta, ihna mistä vaan... jopa baarista ! :)
Kyllä Minä on suureksi osaksi oikeassa, naiset uskovat vielä itsekin niitä omia sepityksiään, ja jos jotenkin tulee mieleen että mies ei ole ihan samaa mieltä naisen täydellisyydestä niin se on melkein maailmanloppu naiselle.
Ei koskaan kannata ottaa täydestä mitä nainen kirjoittaa...muuten kyllä pettyy karvaasti!
... ja sama koskee myös miehiä. Esim. "atleetit" ovat entisiä atleetteja, joita toivoisivat kai vielä olevansa nykyäänkin.
Kahdeksan deittiä olen tavannut. Kahden kanssa seurustelin pitempään, tietysti eri aikaan. Yllättävän laadukasta sakkia olleet.Mukavia, komeita(ei kaikki), tosi hyvin koulutettujakin.Deitti-nettiläisillä voi olla monta rautaa yhtä aikaa tulessa, joten saa olla varuillaan. Saatat olla tapaamis viikolla vaikka kuinka mones,nykyään on niin kiire löytää uusi, kun edellinen ei kelpaa jne.
...kaikki minun tapaamani olivat akateemisia, missä duunarit oikein ovat?
Jos haluaa hyväpalkkaisen ja varakkaan naisen niin netistä se olisi helppoa...harmi kun meikäläiselle raha ei ole tärkein !
Onkohan akateemisilla jokin vika tunnepuolella kun ovat sinkkuina?
Todella omituista!
Olette oikeassa ja just samaa mieltä olen kanssanne kekkä mulle kommentoitte... ja varmasti on mullakin ollut "monta kierrossa" niitä kerralla... noh ja ehkä moni mieskin sanoo olevansa atleetti komea jne.. mä olen ainakin aina sanonut olevani tällai "tavallinne MIES" enkä mikää killtokuva hinttari poika ! ja mitä niihin naisiin tulee ketkä etsii niitä "komeita, urheilullisia jne "tädellsiä" niin huh huh... voiko olla jotain typerämpää kuin tuijotaa pelkkää ulkonäköä ja kunika surkuhupaisaa niin nämä tälläisten etsijät yleensä oleet juuri näitä aiuan peeloja vailla elämää tyyliin täysiä hissukoita / tavllista tavillisempia tylsimyksiä ketkä ei saa suutaan auki tai sitten se toinen ääripää, joku tyhmä kana kenen elämän sisältö on kuntosali, biletys biletys, biletys, biletys ja komeat miehet... en tod. ihmettele että ovat sinkkuja... :( säälittävää :(
Hei!
Vastauksia tuli n. 50, joista suurin osa asiallisia, vain 2 seksiehdotusta.
Tapasin n. 10 tyyppiä.
Seurusteluun johti 0.
omaa ilmoitusta mutta olen hankkinut itselleni viidet treffit vastaamalla naisten ilmoituksiin. Ja deittailu/tapaamiset eivät johtaneet muuhun kuin noiden viiden kanssa sovittuun ensimmäiseen tapaamiseen. Lopputulos oli minulle surkea. Kirjoiteltaessa kaikki tuntui ihan suht. ok. mutta kun tapasin ko. naiset kiinnostus lakkasi melkein heti kun näin ja keskustelun edetessä kiinnostus väheni minuutti minuutilta.
Ikähaarukka oli 25-33 ja viidestä neljä oli jokseenkin epätoivoisia miesten suhteen. Kolmelle työkaverit olivat laatineet ilmoituksen.
Treffien kesto n. 3,5h.
Ainoa, joka vähän kiinnosti oli tämä 25 nainen. Oli pukeutunut ja laittautunut asiaan kuuluvalla tavalla. Numerot vaihdettiin mutta koskaan ei minulla ollut kiinnostusta soittaa ja naisethan eivät koskaan tälläisessä jutussa lähde itse ensimmäiseksi soittelemaan. Siis eka treffien jälkeen emme tavanneet.
Muut tytöt olivat vähän kuin navetasta suoraan treffeille, yäk. Ammatit, kaksi opiskelija, toimistotyö, fysioterapeutti, melkein opettaja.
Näillä kokemuksilla minä en ainakaan usko löytäväni netistä mitään kiinnostavaa tapausta mihinkään tarpeisiin. Joskin uskon että minulla oli todella huonoa tuuria. Mutta ainahan yrittää kannattaa, en minäkään mitään menettänyt.
Todella erilaisia kokemuksia/mielipiteitä teillä tuntuu olevan nettideittailusta, mutta niitä on ollut kiva lukea! =)
Kyllä se ulkonäkökysymys on varmaan vaikein tässä nettideittailussa. Siis mailailemallahan saa varmasti ihan hyvän käsityksen toisen arvoista, kiinnostuksen kohteista, huumorista jne. (ellei sitten tosi pahasti vedätä..), mutta jos se ulkonökö ei sitten reaalitodellisuudessa viehätä, eivät mitkään em. hyvistäkään ominaisuuksista auta...siis jos "se jokin" puuttuu. Kauhealta tuntuu ajatus mennä toisen arvioitavaksi, vaikka itse ulkonäkööni tyytyväinen olenkin. En myöskään haluaisi petyttää ketään muuten mukavaa tyyppiä, jos itse en olekaan kiinnostunut... Näin tulee kuitenkin väistämättä käymään, jos ilmoituksen laitan ja leikkiin ryhdyn, toki sen tiedostan. Tämä onkin ainut seikka, miksi ilmoituksen tekemistä epäröin. Täytyy kai sitten pikku hiljaa yrittää vain sopeutua ajatukseen...
Baareissa tilanne on ihan erilainen. Itselle tuntuu ainakin luontevammalta nähdä ensin toinen ja alkaa sitten katsomaan, josko olisi muutakin yhteistä kuin fyysinen viehätys. Se vaan kyllä tahtoo valittattavan usein olla niin, että ne innokkaimmin lähestyvät miehet eivät etsi muuta kuin hetken huvia =(... ja minähän en sellaista halua! (Huom! En pukeudu yli-paljastavasti tai ole kauheassa kännissä) Luulisi baareissa muitakin kuin "pelimiehiä"/varattuja käyvän, kun kerran itsekin ja monet kaverini...mutta aina sieltä loppupeleissä tarttuu se väärä tyyppi matkaan, aargh!!
Ei kai siis auta muu kuin kokeilla tuota deitti-nettiä riskiensäkin uhalla.. Yo:lla, missä opiskelen, on suurin osa opiskelijoista naisia, en tapaa miehiä myöskään harrastuksissa, kavereilla ei ole ystäväpiirejä, joihin kuuluisi paljon sinkku-miehiä, kirjastossa/kaupassa yms. ei riitä rohkeus mennä jututtamaan tuntemattomia ja tuskin kukaan tulee valkealla ratsulla noutamaan kotoa, vaikka loppuelämäni odottaisinkin... Ei taida siis olla muuta keinoa kuin yrittää netin kautta kaikesta huolimatta!...:/
että kun tapaat kivan tyypin niin hän asuu sinusta 500 km päässä...
ja varaude myös hieman tarkistamaan asennetta... kun noista sun kirjoituksista päätellen olet juuri yksi niitä itseään täynnä olevia kenelle se miehen ulkonäkö taitaa kuitenkin olla se ratkaiseva tekijä... toivotavasti olen väärässä... kyllä mäkin jopa saattaisin sun kanssa lähetä deiteille... hehe ;) ja varasudu myös siihen että moni niistä deitti miehistä ei tod. ole sinkkuja vaan etsivät pieniä seikkailuja elämäänsä ja eivät todellakaan kerro sinulle itsestään vältämättä totuuksia ja eivät missään nimessä ainakaan omaan kotiinsa pyydä sinua... ja syyn osannet arvata arvata ;) Mutta sulle vinkkihnä... älä ainakaan niile kundeille ala hehkuttaa mailissa olevas kaunis ja urheillunen jan täydellinne... avrmasti jokainne fiksu kundi kiertää kaukaa ainakin jos tosissan on.. tosin sehän on sitten eri asia jos haluat olla sellai yhden yön patja... tuo deitti nimittäin LOISTAVA paikka selalisten hankkimiseen kun hiemankin sana hallussa niin typy on muuatman tunnin jaäleen jalat pystyssä ;) ...ei tietenkään kaikki... kun monella tuntuyu olevan kiire kavereiden luo, punttisalille jne... eikö oo aika peeloo järkkää treffit kauheella aikataululla ?! ei selalista kukaan kundi jaksa katella ! ! muta menstysta :)
Siis en kyllä omasta mielestäni ole mitenkään itseäni täynnä, toivottavasti ainakaan! Tarkoitin vain sitä, että mikä on toiselle kaunista voi olla toiselle rumaa (hieman liioitellusti sanottu, mutta kuitenkin..) Sitä paitsi noita olemus/ulkonäkötoivomuksia on hyvin vaikea kuvailla sanallisesti, varsinkaan kun en haluaisi kauheasti korostaa mitään pinnallisia arvoja ilmoituksessani. Se ulkonäköasia nousee kyllä väistämättä pinnalle kun ystävyydestä edetään suhteeseen, kuten seuraava esimerkki havainnollistaen kertoo..:
Olen ollut kerran (sokko)treffeillä erään miehen kanssa. Hän oli tosi mukava, hauska, kohtelias ym. En kuitenkaan tuntenut sen kummempaa fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan, vaikka varmasti joku häntä saattaisi komeanakin pitää. Hän sen sijaan oli kiinnostunut minusta avoimesti. Päätimme sitten tavata vielä uudestaan. Olisin todella halunnut tuntea jotain häntä kohtaan, niin hauskaa meillä oli, joten ajattelin, että ehkä ensi kerralla tuntuu jo erilaiselta, kun tutustutaan vielä paremmin (mitä itsensä huijaamista!..). No, seuraavat treffit olivatkin todella pitkät ja perusteelliset ja hauskaa oli taas. Treffien päätteksi mies saatoi minut bussipysäkille. Mietin itsekseni kannattaako tavata enää, kun tunteeni eivät olleet muuttuneetkaan, toisin kuin olin toivonut. Bussi sitten tuli ja huomasin kuinka mies odotti jo jäähyväissuudelmaa. Se oli ratkaisun paikka minulle. Tuli siis hyvin vahva tunne, että tuota miestä en haluaisi suudella, puhumattakaan mistään intiimimmästä.. Eipä tullut mitään suhdetta tästä, ei.. Paha mieli kuitenkin jäi toisen puolesta ja ahdistus siitä, että joskus olisi hänen sijassaan. Ja sehän onkin enemmän kuin todennäköistä, jos sen ilmoituksen nettiin pistän! Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, ei siinä mitään, jos taas molemmat ovat kiinnostuneita, sehän on se ideaalitapaus, mutta se,jos toinen kiinnostuu ja toinen ei onkin jo ikävämpää ja ainakin minua hieman ahdistaa...
Siis toki suhteen syntymiseen tarvitaan paljon paljon muutakin kuin miellyttävää ulkonäköä, mutta jos se keskinäinen vetovoima puuttuu, ei suhteesta mielestäni voi tulla ystävyyttä kummempaa (mikä on toki myös arvokasta!), valitettavasti...
... jotkut ei edes itselleen. Älä "Tiina" pelkää sitä tapaamisissa, että satutat toista, jos kemiat ei toimikaan. Parempi kai sinkkuna on tutustua ja katsoa, kun jälkeenpäin katua. Kenenkään ei pitäisi saada kovin syviä pysyviä haavaumia sydänalaansa parin tapaamisen jälkeen, jos toinen jo silloin tietää tunteensa ja osaa kielteisen päätöksensä tehdä. Ennemmin siis näin, että tuomio tulee alkuvaiheessa kuin pidempien seurustelujaksojen jälkeen. Ja loppujen lopuksi muutamat kivat treffit varmasti piristää sinkun elämää, vaikkei toivottua tulosta syntyisikään. Ne on suolaa elämän kokemusten kirjoon, muttei sentään siis suolaa haavoihin.
Sulla tuntuu olevan tosi empaattinen luonne, mikä on hyvä asia, taustalla taitaa olla myös se sanomasi pelko, että itseäsikin voi sattua joskus. Sen tiedostaminen on kai viisauttakin, pientä tai isompaa tuskaa on luvassa elämän aikana jokaiselle enemmin tai myöhemmin muodossa tai toisessa. Ei "kipuja" tarvi minimoida etukäteen menemättä sinkkuna treffeille, sekin tuottaa jonkinlaista kipua itselle...
Asian sivusta ja viitaten tekstiini, määkin voisin kyllä tavata sut, niinkuin varmasti monet muutkin sinkkumiehet...
Hei,
laitoin jokin aika sitten "pahaa aavistamatta" ilmoituksen deitti.net:iin. Ilmoitus oli suht rohkea, enkä rajannut hakuni kohdetta mitenkään.
Lopputulos oli se, että vastauksia tuli n. 150 eikä ilmoitus ollut näkyvillä kuin 20 tuntia! Koskaan ennen en ole saanut vuorokauden aikana noin paljoa sähköpostia, meinasi ihan käydä häiritsemään työntekoa... :)
Tästä viisastuneena: Jos laittaisin deitti-viestin, rajaisin aika tarkkaan, mitä haen. Jos tiedät, että sinua kiinnostavat vain vaaleat viikingit, hae suoraan heitä. Tai jos haluat keskusteluseuraa, et suhdetta, sano sekin suoraan ilmoituksessa. Empaattisena luonteena et varmastikaan halua vain viettää hauskoja hetkiä viestejä lueskellen... (et siis laita ilmoitusta, että seuralainen hakusessa...).
Siis rajaa. On nimittäin niin, että kun viestejä tulee enemmän kuin ehdit lukea, tulee määrätynlainen kyllästyminen, etkä enää erota jyviä akanoista.
Tämän ilmoituksen perusteella tapasin vain yhden miehen, toisen kanssa kirjoittelun jatkamista harkitsen.
Kerran aikaisemmin olen vastannut ilmoitukseen, tavannut miehen, mutta se jokin puuttui...
Varsinaisen "löytöni" tien kuitenkin chatin kautta :) Aivan ihana mies, jonka kanssa kaikki sujui loistavasti... niin kauan, kunnes hän muutti kauas pois :(
Vaikka ei haluaisi tyly ollakkaan, tilanne on se, että toisessa osapuolessa joko on sitä jotain, tai sitten ei. Homma ei ole ulkonäöstä kiinni, vaan ihan jostain muusta. Eikä sitä tiedä, ennenkuin tapaa.
Älä siis venytä sähköpostisuhdetta kovinkaan pitkäksi vaan jos todella haluat löytää sen oikean, pyri tapaamiseen mahdollisimman nopeasti. Varaa siis myös aikaa tapaamisille, minulla kävi niin, että viikonloppu oli täyteen buukattu, enkä siis päässyt hommassa oikein eteenpäin... :(
Rehellisyys tässäkin suhteessa on minulle aika tärkeää. Älä siis sinisilmäisesti luota siihen akateemisesti koulutettuun tj:hin, jolla on iso omakotitalo ihan tässä pääkaupunkiseudun kupeessa. Tapaamiset järjestetään kuitenkin aina jossain muualla.... eli kun sovit pelisäännöt, pidä niistä kiinni, äläkä katso sormien läpi petturuutta. Elämme kuitenkin kovassa maailmassa, jossa pienen ihmisen tunteet eivät joillekuille merkitse pennin vertaa :(
Vielä sen verran, että minusta tuntuu, että nämä kaksi suurinta nettideitti-palvelua ovat suuntautuneet vähän eri suuntiin. Cityn deitti.netin kautta haku on vapaamuotoisempaa, mutta seikkailijoita näyttää olevan mukana paljon. Sinkut.net on määrämuotoisempi, joten sitä kautta ilmoituksen laittavat henkilöt, joiden ulosantia nämä määrämuotoiset lomakkeet tukevat. Voit siis sitä kautta joutua (päästä) treffeille ujon poikalapsen kanssa, joten varaudu siihen, että se olet sinä, joka pidät rupattelua yllä :)
Kaiken tämän kokeneena en ehkä ihan heti lähtisi uudelle kierrokselle, mutta sinulle toivotan mukavia syysiltoja sokkotreffeillä :)
Omaan ilmoitukseeni vastasi yksi(naiset eivät juurikaan nähin vastaile...)tavattiin 3 kertaa, ei ollut ollenkaan sopiva.
Naisten ilmoitusten perusteella olen käynyt treffeillä muistaakseni 7 kertaa...joista mikään ei ollut kovin sopiva, yksi juttu toisin kesti 2 vuotta...ja toinen olisi mielestäni ollut juuri sopivantuntuinen, mutta välimatkaa oli aika paljon...yhteistä jutun aihettakin riitti!
Kuva ehkä kannattaa pyytää ennen tapaamista.
Mielestäni