Mies erosi ns. heittämällä minut kerralla elämästään eikä suostunut tapaamaan. Kaikki kommunikaatio piti hoitaa kännykän teksiviestein. Lopullinen ero tuli tekstiviestillä. Keväällä mies tuli takaisin vain lähteäkseen uudestaan omille teilleen. Viime viikolla mies sanoi että haluaisi edelleen suhteeseen kanssani ja muisteli intohimoamme mutta että kaiken korjaaminen olisi liian aikaa vievää.
Mä olen jo aikaa sitten mennyt kahville tämän asian kanssa. Olen koittanut suhtautua ymmärtävästi ja olla rauhallinen. Olen toki purkanut tässä tänä aikana suruani ja pettymystäni häneen aika raivoisastikin. Jokin minussa vielä toivoo että hän tulisi takaisin ja sanoisi, että teki virheen ja katuu.
Kannattaako enää toivoa? Miten ihmeessä pääsen irti? Pidin häntä elämäni rakkautena. Miksei hän voi tehdä selvästi selväksi ettei minua rakasta eikä toivoa tulevasta ole. Miksi pitää narun päässä?
Olen todella hukassa. En löydä sisuuntumista enkä vihaa. Miksi? Miten pääsisin eteenpäin? Syyllistän itseni erostamme vaikka olin jätetty koska sairastin masennusta suhteemme alussa ja satutin miestä tuona aikana monta kertaa. Edellinen suhteeni oli väkivaltaiseen mieheen ja siksi minulla oli suuri haaste edessäni minuuden eheyttämisen muodossa.
Koetin sanoa tälle elämäni miehelle että en varmaan olen vielä valmis suhteeseen mutta hän valoi uskoa suhteeseemme eikä suostunut kuulemaan asiaani. Aloin itsekin uskoa rakkauteemme. Kunnes siis hän salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti että haluaa miettiä suhdettamme ja sen tulevaisuutta. Ja rest is history.
Miten pääsen eroon syyllistymisestä? Olen jätetty mutta syyllistetty? Mies sanoi että eroon johti se miten häntä loukkasin. En ollut todella tasapainoisin ihminen väkivaltaisen suhteen jälkeen enkä pettänyt. Mutta olin hyvin ahdistunut, en osannut luottaa, en pystynyt rakastelemaan masennuslääkkeiden kanssa kunnolla, olin sitoutumiskammoinen, minulla oli huono itsetunto, olin siis rikki pahasti... Ja nyt, joudun kantamaan menneestäni vieläkin taakkaa. Menetin elämäni miehen koska olin niin sirpaleina. En pysty saamaan takaisin mennyttä aikaa. En pystynyt silloin parempaan, minä en edes oikein tiennyt kuka olen. Mutta elämäni miestä rakastin ja halusin hänen kanssaan kaiken. Nyt olen siis syyllistetty erosta ja jätetty. Tuntuu tosi kurjalta.
Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Ymmärrän että olin vaikea kumppani mutta eikö toinen voisi kohdella minua paremmin tietäen mitä olin käynyt läpi. Vai onko tuska hänellä niin suuri ettei pysty kuin vetäytymään kovan muurin taakse ja olemaan kova ja syyllistävä minua kohtaan?
Mikä tarkoitus on tällä kaikella?
t. surullinen
Mä olen jo aikaa sitten mennyt kahville tämän asian kanssa. Olen koittanut suhtautua ymmärtävästi ja olla rauhallinen. Olen toki purkanut tässä tänä aikana suruani ja pettymystäni häneen aika raivoisastikin. Jokin minussa vielä toivoo että hän tulisi takaisin ja sanoisi, että teki virheen ja katuu.
Kannattaako enää toivoa? Miten ihmeessä pääsen irti? Pidin häntä elämäni rakkautena. Miksei hän voi tehdä selvästi selväksi ettei minua rakasta eikä toivoa tulevasta ole. Miksi pitää narun päässä?
Olen todella hukassa. En löydä sisuuntumista enkä vihaa. Miksi? Miten pääsisin eteenpäin? Syyllistän itseni erostamme vaikka olin jätetty koska sairastin masennusta suhteemme alussa ja satutin miestä tuona aikana monta kertaa. Edellinen suhteeni oli väkivaltaiseen mieheen ja siksi minulla oli suuri haaste edessäni minuuden eheyttämisen muodossa.
Koetin sanoa tälle elämäni miehelle että en varmaan olen vielä valmis suhteeseen mutta hän valoi uskoa suhteeseemme eikä suostunut kuulemaan asiaani. Aloin itsekin uskoa rakkauteemme. Kunnes siis hän salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti että haluaa miettiä suhdettamme ja sen tulevaisuutta. Ja rest is history.
Miten pääsen eroon syyllistymisestä? Olen jätetty mutta syyllistetty? Mies sanoi että eroon johti se miten häntä loukkasin. En ollut todella tasapainoisin ihminen väkivaltaisen suhteen jälkeen enkä pettänyt. Mutta olin hyvin ahdistunut, en osannut luottaa, en pystynyt rakastelemaan masennuslääkkeiden kanssa kunnolla, olin sitoutumiskammoinen, minulla oli huono itsetunto, olin siis rikki pahasti... Ja nyt, joudun kantamaan menneestäni vieläkin taakkaa. Menetin elämäni miehen koska olin niin sirpaleina. En pysty saamaan takaisin mennyttä aikaa. En pystynyt silloin parempaan, minä en edes oikein tiennyt kuka olen. Mutta elämäni miestä rakastin ja halusin hänen kanssaan kaiken. Nyt olen siis syyllistetty erosta ja jätetty. Tuntuu tosi kurjalta.
Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Ymmärrän että olin vaikea kumppani mutta eikö toinen voisi kohdella minua paremmin tietäen mitä olin käynyt läpi. Vai onko tuska hänellä niin suuri ettei pysty kuin vetäytymään kovan muurin taakse ja olemaan kova ja syyllistävä minua kohtaan?
Mikä tarkoitus on tällä kaikella?
t. surullinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
monesti käy niin, kun lähtee pitkästä suhteesta, niin heti solmitut suhteet eivät kestä kuin korkeintaan puoli vuotta. Voi olla, että sinä rakastuit häneen, mutta hän oli ihastunut, mutta ei ymmärtänyt sinun tunnetilojasi. Miehet ovat usein sellaisia, että heidän kanssaan pystyy olemaan vasta sitten, kun on itse tarpeeksi vahva kohtaamaan kaikki parisuhteessa tulevat paineet. Pidit häntä elämäsi rakkautena. Nuorilla miehillä ei ole yhtä elämän rakkautta. Kun mies kypsyy ja ylittää 40 vuotta, niin silloin hän ehkä alkaa ajattelemaan elämän rakkautta. Toiset eivät silloinkaan, vaan ovat ns. parantumattomia tapauksia.
Älä syyllistä itseäsi. Ei jotkut miehet oikeasti edes mieti näitä asioita. He vain hyppäävät uuteen suhteeseen ja aloittavat uuden elämän. "Mitä myö niistä miehistä, myöhän tiedetään, mitä ne ovat."
miehesi syyllistää sinua aivan suotta. väkivalta saa ihmisen luulemaan että kaikki vika on hänessä.
lyöjä on aina vastuussa.
ihminen joka rakastaa ei syyllistä toista, tai jopa kestäisi vaikeat aikasikin.
opettele olemaan yksin. pääset kyllä yli.
yksin voi välillä olla rankkaa mutta tajuat kyllä ettei se niin ihana lopuksi ollutkaan.
Sun kannattaa olla nyt sinkkuna jonkin aikaa ja selvitellä sitä menneisyyttäs vaikka terapiassa. Palaat sitten joskus taas uudelleen kuvioihin seurustelumielessä. Just nyt sun kannattaa pysyä miehistä kaukana.