Miten 'iskisin' yhden ujon

Melko tyly vastaus :D

Ehkä ap.kirjoittajan pitäisi vaikka sujauttaa naiselle puh.numero käteen, hymyillä ja lähteä käveleen.
Itelleni kyllä toimis.

Itse olen aivan mielettömän ujo,varsinkin ulospäinsuuntautuneiden ja karismaattisten miesten seurassa.
Noh,työpaikallani sellainen erittäin hyvännäköinen,hyväkroppainen,ulospäinsuuntautunut,karismaattinen,huumorintajuinen ja kaikki täydellisen miehen ominaisuudet täyttävä alkoi jutella minulle. Minähän menin ihan kipsiin ja nyökyttelin hänelle vain vastaukseksi. En uskaltanut puhua hänen seurassaan. Tätä jatkui kolme viikkoa, että en sanonut sanaakaan hänelle, mutta mies vain sitkeästi tuli juttelemaan ja kaikki mitä hän jutteli minulle oli minuun liittyviä asioita. Paljon kehujakin,mutta hienovaraisesti sanottuja. Ekat viikot pelkäsin tätä miestä, koska ujoilin niin hirveästi, mutta ehkä 6 viikon jälkeen uskalsin antaa jo lyhyitä vastauksia ja lauseita. Mies kiinnostui yhä enemmän.

tiivistettynä:
Tarvitset sitkeyttä,hyvän itsetunnon(ujot eivät välttämättä vastaa kysymyksiin ja se ei saa olla ongelma),itsevarmuutta(tärkeä!),kiinnostusta ja edelleen sitkeyttä,sitkeyttä ja sitkeyttä. ujo voi alkaa jutella sinulle takaisin vasta kuukausien päästä ja se jos mikä tarvitsee sitkeyttä ja lujatahtoisuutta.

Onnea yritykseen:)

ujotyttttöö kirjoitti:

Itse olen aivan mielettömän ujo,varsinkin ulospäinsuuntautuneiden ja karismaattisten miesten seurassa.
Noh,työpaikallani sellainen erittäin hyvännäköinen,hyväkroppainen,ulospäinsuuntautunut,karismaattinen,huumorintajuinen ja kaikki täydellisen miehen ominaisuudet täyttävä alkoi jutella minulle. Minähän menin ihan kipsiin ja nyökyttelin hänelle vain vastaukseksi. En uskaltanut puhua hänen seurassaan. Tätä jatkui kolme viikkoa, että en sanonut sanaakaan hänelle, mutta mies vain sitkeästi tuli juttelemaan ja kaikki mitä hän jutteli minulle oli minuun liittyviä asioita. Paljon kehujakin,mutta hienovaraisesti sanottuja. Ekat viikot pelkäsin tätä miestä, koska ujoilin niin hirveästi, mutta ehkä 6 viikon jälkeen uskalsin antaa jo lyhyitä vastauksia ja lauseita. Mies kiinnostui yhä enemmän.

tiivistettynä:
Tarvitset sitkeyttä,hyvän itsetunnon(ujot eivät välttämättä vastaa kysymyksiin ja se ei saa olla ongelma),itsevarmuutta(tärkeä!),kiinnostusta ja edelleen sitkeyttä,sitkeyttä ja sitkeyttä. ujo voi alkaa jutella sinulle takaisin vasta kuukausien päästä ja se jos mikä tarvitsee sitkeyttä ja lujatahtoisuutta.

Onnea yritykseen:)

edellinen kirjoitti täyttä asiaa.

itse en halua tuntemattomille/puolitutuille paljastaa yhtään mitään itsestäni. Mutta heti kun joku puolituttu uskoutuu jossain omassa jutussa vain mulle, niin avaudun itsekin paljon helpommin. Se, että joku osoittaa luottavansa muhun niin paljon, että kertoo omista ongelmistaan tai pulmistaan vain mulle, merkitsee mulle todella paljon.

Mutta sitkeyttä vaan tarvitaan. Eivät ujot ole epäkohteliaita, jos ovat hiljaa. He eivät vain tiedä, mitä sanoa tai mistä puhua.

asiaa.... kirjoitti:

edellinen kirjoitti täyttä asiaa.

itse en halua tuntemattomille/puolitutuille paljastaa yhtään mitään itsestäni. Mutta heti kun joku puolituttu uskoutuu jossain omassa jutussa vain mulle, niin avaudun itsekin paljon helpommin. Se, että joku osoittaa luottavansa muhun niin paljon, että kertoo omista ongelmistaan tai pulmistaan vain mulle, merkitsee mulle todella paljon.

Mutta sitkeyttä vaan tarvitaan. Eivät ujot ole epäkohteliaita, jos ovat hiljaa. He eivät vain tiedä, mitä sanoa tai mistä puhua.

olen ujo itsekin, ja totta tuo että jos joku vain jaksaa olla todella sitkeä, niin saatan rohkaistua puhumaan.
Mutta olen myös miettinyt, että tästä pahimmasta ujoudesta pitäisi päästä. Koska miksi meillä ujoilla on oikeus muka vaatia, että toisen on aina tehtävä aloite. Kertoa ensin ongelmistaan jne. ja vaikka puoli vuotta meitä piirittää??? ennenkuin mitään uskallamme sanoa.

Itse ainakin haluaisin oppia/rohkaistua vähän enemmän kuorestani ulos. Etten sälyttäisi kaikkea vastuuta tutustumisesta sille toiselle.
Mutta kiitos teille sitkeille ihmisille, ujous kun on joskus niin paha että siitä ei pääse, vaikka kuinka haluaisi. Ehkä sitten iän myötä...toivottavasti!

ujotyttttöö kirjoitti:

Itse olen aivan mielettömän ujo,varsinkin ulospäinsuuntautuneiden ja karismaattisten miesten seurassa.
Noh,työpaikallani sellainen erittäin hyvännäköinen,hyväkroppainen,ulospäinsuuntautunut,karismaattinen,huumorintajuinen ja kaikki täydellisen miehen ominaisuudet täyttävä alkoi jutella minulle. Minähän menin ihan kipsiin ja nyökyttelin hänelle vain vastaukseksi. En uskaltanut puhua hänen seurassaan. Tätä jatkui kolme viikkoa, että en sanonut sanaakaan hänelle, mutta mies vain sitkeästi tuli juttelemaan ja kaikki mitä hän jutteli minulle oli minuun liittyviä asioita. Paljon kehujakin,mutta hienovaraisesti sanottuja. Ekat viikot pelkäsin tätä miestä, koska ujoilin niin hirveästi, mutta ehkä 6 viikon jälkeen uskalsin antaa jo lyhyitä vastauksia ja lauseita. Mies kiinnostui yhä enemmän.

tiivistettynä:
Tarvitset sitkeyttä,hyvän itsetunnon(ujot eivät välttämättä vastaa kysymyksiin ja se ei saa olla ongelma),itsevarmuutta(tärkeä!),kiinnostusta ja edelleen sitkeyttä,sitkeyttä ja sitkeyttä. ujo voi alkaa jutella sinulle takaisin vasta kuukausien päästä ja se jos mikä tarvitsee sitkeyttä ja lujatahtoisuutta.

Onnea yritykseen:)

Itse olisin varmaan menettänyt uskoni viimeistään tokalla tai kolmannella kerralla. Jotain samantapaisia tilainteita on tullut koettua, eli tiedän ihan käytännöstä että mulla ei vaan itsetunto riitä siihen että kuvittelisin että noin torjuvasti tai epäkiinnostuneesti käyttäytyvä nainen olisi puhuttavissa ympäri, vaikka alkuun olisi ollut jotain lupaavia merkkejä kuten pitkien katseiden vaihtoa. Luultavasti olisin ajatellut, että tytön kiinnostus lakkasi, kun avasin suuni enkä saanut ulos mitään riittävän henkevää. Usein sellaiset kovaitsetuntoiset miehet kai ovat niitä ns. pelimiehiä.