Minua välillä tökkii se, miten kevyin perusteluin = niukoilla taustatiedoilla täällä ollaan suosittelemassa avioeroa tai sivusuhteita. Elämä on sen verran monimutkainen juttu, ettei siihen kovin helpolla oikeita vastauksia löydy - jos ollenkaan löytyy.
Tässä yksi ihan osuvasti kirjoitettu kolumni, joka sopii hyvin näiden keskusteluiden joukkoon ajatuksia herättelemään:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=301
Kirjoittaja on skarppi tyyppi, jonka sanomisia kannattaa muutenkin kuunnella.
Tässä yksi ihan osuvasti kirjoitettu kolumni, joka sopii hyvin näiden keskusteluiden joukkoon ajatuksia herättelemään:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=301
Kirjoittaja on skarppi tyyppi, jonka sanomisia kannattaa muutenkin kuunnella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan kuten politiikassa...sanahelinää, sanahelinää..... ei yhteiselämän todellakaan tarvitse olla itsensä repimistä henkisesti tai fyysisesti.
Selkeästi kirjoittaja ei todellakaan ole kamppailulajeja harrastanut, koska ne kuten muukin urheilu tuottaa kehossa endorfiiniä, parisuhdeongelmat taasen sairastuttaa ihmisen.
Urheilussa kivistävät lihakset jopa pienet kolhut kestää, lihaskipu treenin jälkeen on hyvää kipua...... henkinen kipu ei sitä koskaan voi olla tai vamma, jonka toinen ihminen on riidassa aiheuttanut.
Hiilamo kirjoittaa täyttä asiaa. Avioliitossa on kysymys juuri tahtomisesta ja tahdosta osoittaa rakkautta. Se sitoutuminen ja lupaus pitäisi vaan kummankin puolison pitää mielessä. Homma menee pieleen jos toinen lakkaa tahtomasta. Yhden tahtominen ei riitä.
Ei tahdonvoimalla fysiologisia ilmiöitä säätele.... rakkaus toiseen on kemiallinen reaktio, kuten myös vetovoima. Voitko tadonvoimalla siirtää ukkospilvet, jos ne tulevat...tuskimpa.
Elämä on... pitäisi vain oppia hyväksymään tosiasiat tosiasioina...
"Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli,
mutta voit estää sitä tekemästä pesää pääsi päälle"
Totta puhut...eli "ei voi estää tunteiden kuolemista, mutta tahdon voimalla voi riippua toisessa näivettyen kunnes kuolema erottaa...."
..me aikuiset se tunteiden liihotus edes siihen asti kun lapset saatettu aikuiseksi,ei se parikymmentä vuotta niin paljon ole.
Sehän ajattelussasi on epäkohta että avioliitto on kahden kauppa ja se toinen osapuoli on ottanut sen niin kuin on sovittu,silloin on aika vaikea jakaa ymmärtämystä tunteella eläjille.
Tuskinpa mikään ongelmakysymys (muuta kuin lapsille) silloin on, jos kumpikin vanhemmista on tunne-elämän tuuliviirejä!
Mitäpä sitä ihminen tunteilla tekisikään, kasvatetaan vain lapsemme konemaisesti tunteettomassa ympäristössä. Oikeastaan ihan sama, jos alettaisiin valmistamaan robotteja.
Jos joku haluaa itselleen henkisen lobotomian, aivan vapaasti, itse haluan ainakin elää, hengittää ja tuntea. Olla hyvä, ihana lähimmäisille ja saada lapsistani myös tuntevia, välittäviä ihmisiä.
Asioihin ei tarvitse vain alistus ja lapset eivät ole mikään syy olla yhdessä. Vastuun kantaminen ja välittäminen lapsista on tärkeää, ei mikään väkipakolla koti-idyllin ylläpito. Huono parisuhde tekee myös lapset sairaaksi.
..minäminä,ei muuta!
Oppisit sinäkin ajattelemaan muitakin, niin ei tarvitse olla minä-minä. Kahden kauppa ei ole ripustautumista, viisas osaa myös luopua. Mutta juuri sinäsinä-ihmiset roikkuvat kuin loiset, halusipa toinen sitä tai ei...sitten selitetään jotain muka "velvollisuuksista".
..sinulla avioliitosta.Pitäisiköhän sinunlaisillesi olla solmittavissa määräaikainen avioliitto 3kk-24kk?
Sotket nyt pahan kerran styylaamisen ja avioliiton!
..tyhmä kommentti. Avioliitto on kahden kauppa ja tottakai jokainen toivoo siltä jatkuvuutta, itse en hetken mielijohteesta edes naimisiin menisi (uudestaan) en silti usko ikuisuuksiin...jos parisuhde ei toimi on turha lyödä päitä seinään.
Itse olin yli 20v naimisissa, että se teoriayrityksestäsi. Määräaikaisuus ihmissuhteissa, en ole moista kokenut, ehkä itse tiedät paremmin. En myöskään kahlitse ja omista kumppaniani, jos joku paremman löytää menköön (eipä ole siitäkään ongelmaa ollut..)
Ehkä sinun on pakko olla yhdessä kunnes kuolema erottaa koita hyväksyä se että kaikki (mukaanlukien puolisosi) ei niin ajattele!! Miksi sitten pitäisi olla väkisin yhdessä??? Hyvä syy ei ole kun on luvattu tai ei saa luovuttaa...pitää olla OIKEA peruste!! Jos se on se, että koska meillä on HYVÄ olla, olemme ONNELLISIA ja RAKASTAMME TOISIAMME syvästi sekä perhettä joka meillä on...siinä on hyvä syy olla yhdessä!
Ja tiedätkö...olen suhteessa ja erittäin onnellinen...meillä on hauskaa ja elämä on täynnä ihmeellisiä upeita asioita ja kokemuksia ja hienointa on jakaa ne samanhenkisen ihmisen kanssa....myös molempien lapset mukaan lukien, hekin ovat aivan ihania!! Oletko kade??!!
sinunkin.Kaikista kirjoituksista päätellen olit sellainen tuuliviiri fiilistelijä että 20 v liitto tuntuu suorastaan hämmästyttävältä.On harvinaista että onnen tunnetta kellään noin kauan riittää.
Ja arviosi meni metsään,koska tein tahto- avioeron kumppanista jota kyllä rakastin,mutta oli juuri selkärangaton tunteiden tuuliviiri!
....paljon. Koita päästä katkeruudestasi ja muiden arvostelusta. Peiliin kannattaa katsoa eikä etsiä syyllisiä aina muualta.
Hyvää loppukesää, onnellisuus ei ole tuuliviirimäisyyttä omassa elämässäni on vakaa pohja, mutta ei se hauskuutta vie.
Paljon olen tätä palstaa lukenut ja olen todennut tällaiselle palstalle olevan tarve.
Ei tarvitse olla yksin ajatustensa kanssa.
Kertaakaan ei ole silmiini sattunut neuvoa lähteä sivusuhteisiin!
Jokaisella on myös terve järki joka osaa suodattaa ja löytää jyvät akanoista.
Minä en jaksaisi enää lukea näitä yritä, yritä,yritä,kestä ja kärsi äläkä eroa.
Jokaisella on oikeus helppoon elämään. Itseni piti käydä läpi useampi seurustelusuhde, kihlaus ja avioliittoa, ennenkuin löysin tämän kumppanin, jonka kanssa arkikin on juhlaa.
Hyvään parisuhteeseen ei arki astu.
...ei johdu niinkään kumppanistasi,vaan että lapsesi ovat jo itsenäistyneet eikä sinun näin ollen tarvitse yhdistää vanhemmuutta ja kumppanuutta omaan arkielämääsi.
helppoo kun lapset on aikuisia, kummallakin ja ei ole enää velkaa,niin mikä on eläessä, jos on vaan terveyttä ja työtä.