Tuli tässä hiljattain ero pitkäaikaisesta seurustelukumppanista 3½ vuoden seurustelusuhteen jälkeen. Tyttöön rakastuin jo ala-asteella, mutta tilaisuuden seurusteluun hänen kanssa sain vasta Lukion 1. luokalla.
Suhteessa oli hienoja hetkiä sekä niitä riitoja. Mutta jotenki itseäni eivät riidat niin haitanneet ja toivoin aina että voitaisiin sopia ja jatkaa, koska tunteeni olivat vaan niin vahvoja ko. tyttöä kohtaan. Riitoja ja erojakin oli ollu noin 5-6 kertaa aikaisemmin mutta muutaman päivän päästä aina palattiin yhteen, koska koimme ettemme voi elää ilman toisiamme.
Nyt kuukausi sitten tuli lopullinen ero ja tunsin sen jo sinä hetkenä kun minulle ilmoitettiin ettei tää enää toimi, koska edellinen paha riita/ ero oli ollut vain 2 viikkoa aikaisemmin. Sain omaksutettua itelleni ettei enää kannate ruinata takaisin tai yrittää mitään koska pelkät tunteet eivät vain riitä..
Molemmat ovat sanoneet että rakastavat toisiaan täydestä sydämmestään enkä eron jälkeen ole voinut olla pitämättä yhteyttä tyttöön päivääkään.
Ollaan nähty erosta huolimatta useita kertoja ja tehty samoja asioita mitä seurusteluaikoina, koska se tuntuu että se helpottaa molempia. Itse koen että pääsisin suhteesta eroon löytämällä jonkun uuden, mutta kun vain tuntuu ettei samanlaista löydä mitenkään eikä pystyisi tekemään mitään sen uuden kanssa ennen kuin on täysin toipunut edellisestä.
Vaikeaksi eron tekee se, että olen rakastanut tyttöä lähes puoli elämääni enkä ole ikinä edes aatellut rakastavani ikinä ketään muuta.. Onko mitenkään mahdollista löytää ihminen jonka kanssa tunteet roimahtaisivat samallalailla ja asiat loksahtaisivat kohdalleen alusta asti?
Eron jälkeen minulla on ollut useita säätöjä jo tämän kuukauden erossa olemisen aikana muttei vaan tunteita saa muodostettua mitenkään! Mikä auttaisi?
Ovatko ensirakkaudet aina näin kivuliaita? Nyt tuntuu että hän on mielessä loppuelämäni ajan enkä löydä samanvertaista ja yhtä ihanaa ihmistä rinnalleni koskaan! Miten eroon ensirakkaudesta kivottomammin ja miten saan itselleni omaksuttua ettei kannate pitää yhteyttä enää tyttöön, koska tässä elämänvaiheessa se on molemmille parempi..
- Rakastuin, Rakastin, Rakastan -
Suhteessa oli hienoja hetkiä sekä niitä riitoja. Mutta jotenki itseäni eivät riidat niin haitanneet ja toivoin aina että voitaisiin sopia ja jatkaa, koska tunteeni olivat vaan niin vahvoja ko. tyttöä kohtaan. Riitoja ja erojakin oli ollu noin 5-6 kertaa aikaisemmin mutta muutaman päivän päästä aina palattiin yhteen, koska koimme ettemme voi elää ilman toisiamme.
Nyt kuukausi sitten tuli lopullinen ero ja tunsin sen jo sinä hetkenä kun minulle ilmoitettiin ettei tää enää toimi, koska edellinen paha riita/ ero oli ollut vain 2 viikkoa aikaisemmin. Sain omaksutettua itelleni ettei enää kannate ruinata takaisin tai yrittää mitään koska pelkät tunteet eivät vain riitä..
Molemmat ovat sanoneet että rakastavat toisiaan täydestä sydämmestään enkä eron jälkeen ole voinut olla pitämättä yhteyttä tyttöön päivääkään.
Ollaan nähty erosta huolimatta useita kertoja ja tehty samoja asioita mitä seurusteluaikoina, koska se tuntuu että se helpottaa molempia. Itse koen että pääsisin suhteesta eroon löytämällä jonkun uuden, mutta kun vain tuntuu ettei samanlaista löydä mitenkään eikä pystyisi tekemään mitään sen uuden kanssa ennen kuin on täysin toipunut edellisestä.
Vaikeaksi eron tekee se, että olen rakastanut tyttöä lähes puoli elämääni enkä ole ikinä edes aatellut rakastavani ikinä ketään muuta.. Onko mitenkään mahdollista löytää ihminen jonka kanssa tunteet roimahtaisivat samallalailla ja asiat loksahtaisivat kohdalleen alusta asti?
Eron jälkeen minulla on ollut useita säätöjä jo tämän kuukauden erossa olemisen aikana muttei vaan tunteita saa muodostettua mitenkään! Mikä auttaisi?
Ovatko ensirakkaudet aina näin kivuliaita? Nyt tuntuu että hän on mielessä loppuelämäni ajan enkä löydä samanvertaista ja yhtä ihanaa ihmistä rinnalleni koskaan! Miten eroon ensirakkaudesta kivottomammin ja miten saan itselleni omaksuttua ettei kannate pitää yhteyttä enää tyttöön, koska tässä elämänvaiheessa se on molemmille parempi..
- Rakastuin, Rakastin, Rakastan -
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei haloo, sä pääset siitä kyllä yli!!! Anteeksi vaan karskilta kuulostava sanontani, mutta mulla on kokemusta - olen aloittanut eroprosessin suunnilleen ensimmäisestä miehestä joka minulle nuorena sanoi "moi" ja sitä suhdetta kesti lähes 20 vuotta...ja tässä nyt sitten opetellaan uutta.
Mietit viestissäsi "Onko mitenkään mahdollista löytää ihminen jonka kanssa tunteet roimahtaisivat samallalailla ja asiat loksahtaisivat" - Voi kyllä on mahdollista. Ja uskon että todella tulet löytämään itsellesi naisen jota rakastaa täydestä sydämstä- mutta vielä ET OLE VALMIS. Sinun täytyy kohdata suru, ja surra niiin kauan, että helpottaa. Toisen naisen löytäminen ei paranna sydäntäsi. Se saa sinut vain ahdistumaan. Olet varmaan kuullut, että "sydämeen ei mahdu kahta ämmää". Tämä exäsi on vielä tiukasti sydämessäsi.
Uskon, että Sinuun sattuu. Olen pahoillani, tiedän että eron aiheuttama kipu tekee todella kipeää, ja torjutuksi tuleminen saa ajattelemaan, että miksi en riittänyt hänelle.
Toivon sinulle jaksamisia. Usko surun keskellä siihen, että tulet olemaan vielä onnellinen. Lupaan sen. Mutta ennen sitä sinun on kohdattava todellisuus, hyväksyttävä se, surtava- ja jatkaa matkaa.
suloista vaikkakin kivuliasta..itse käyn parhaillaan läpi samankaltaista tilannetta ja tiedän todellakin että se tuntuu siltä ettei koskaan löydä toista yhtä ihanaa ja rakasta ihmistä rinnalleen:/ eiks aika paranna haavat? ja toivon mukaan se 'uusi rakkaus' osuu kohdalle..vaikka eihän se koskaan samanlaista ole..