Luullakseni olen kysynyt tätä aikaisemminkin, mutta asia on silti ajankohtainen.
Siis: mitä pitäisi vastata, kun ihmiset kysyvät sinulta: "Mitä kuuluu?" Oletetaanko vastaukseksi "Hyvää, kiitos", vai voiko sanoa, että viimeisin masennuslääke ei toiminut ja suunnittelen itsemurhaa? Loukkaanko silloin jotenkin toisten ihmisten turvallisuudentunnetta, alkavatko he kenties pelätä itse sairastuvansa johonkin vakavaan?
Siis: mitä pitäisi vastata, kun ihmiset kysyvät sinulta: "Mitä kuuluu?" Oletetaanko vastaukseksi "Hyvää, kiitos", vai voiko sanoa, että viimeisin masennuslääke ei toiminut ja suunnittelen itsemurhaa? Loukkaanko silloin jotenkin toisten ihmisten turvallisuudentunnetta, alkavatko he kenties pelätä itse sairastuvansa johonkin vakavaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinun jälkimmäinen vastaus tehdä ihmisistä hivenen vaivaantuneita.
Vastaukseksi ei todellakaan odoteta mitään muuta kuin jotakin kulunutta ilmaisua. "Ei kurjuutta kummempaa" sopisi sulle.
on just sitä.
Siihen kuuluu vastata kohteliaasti ja hymyillen: Kiitos hyvää, entäpä itsellesi?
Totuudet kuuluvat sitten muualle.
Jeesuksen jos löydät niin loppuu maanisdeoressiivisyys. Minäkin kärsin tässä maailmassa kunnes Jeesuksen löysin. Jeesus on auttaja.
Kuka kysyy. Jos kysyjä on psykiatrisi, vastaa rehellisesti. Jos kysyjä on joku tilanteesi tunteva ja haluat siitä kertoa, niin sehän on oma asiasi. Jos kysyjä on puolituttu tai tuntematon ihminen, en menisi kaikkea höpöttelemään.
Sama se on muidenkin asioiden kanssa, sosiaaliturvatunnustaan ei kannata jaella nettipalstoilla, mutta pankissa tai apteekissa sen joutuu antamaan. Ei se pieni järjen käyttö ole niin vaikea asia.
Ei ole omakohtaista kokemusta. Sen voi tietysti sanoa, että ihmisissä on eroja suvaitsevaisuuden suhteen. Ehkäpä liikut väärissä porukoissa ja kerrot tunnoistasi väärille ihmisille, jos erityisesti joudut pelkäämään ihmisten reaktioita?
Liiallinen avoimuus fiiliksistäsi tuskin kannattaa sulle aina, vaikka sulla itselläsi tunteet (ymmärrettävistä syistä) pinnassa olisikin. Oli kyseessä mikä tahansa sairaus hyvänsä, on tietynlainen luonnollinen fakta, että hyvin monet ihmiset eivät yleensä pidä "tilittäjistä", jotka pakottavat suhtautumaan toiseen ns. potilaana. Se on eräällä tavalla ihmisluonteelle ominaista.
Puhuminen tunteistasi sulle ehdottomasti olis mielestäni kuitenkin tärkeää. Luulisin, että ehkäpä ns. vertaistuki ( = esim. vertaistukifoorumit ja muut kanssasi samanlaisia kokemuksia kokeneet ihmiset ylipäätään) voisivat soveltua parhaiten sulle tunteidesi/kokemustesi jakamiseen. Ihmiset tapaavat vaivaantua usein siitä, mitä eivät ymmärrä. Vaivaantuminen harvemmin johtuu vihasta, vaan hyvin usein enemmänkin pelosta: Toisin sanoen pelosta ymmärtämättömyyden edessä. Henkisen puolen sairaudet kuuluvat yhä ( valitettavasti) länsimaisen yhteiskunnan suurimpiin tabuihin. Niistä, jotka sua eivät ymmärrä, älä välitä.
Suurin osa ihmisistä on ihmisinä hyviä ja ymmärtäväisiä. Luota siihen ajatukseen ja lopeta ihmeessä suisidaaliset ajatuksesi tuohon. Sun pitää uskoa, että myös sulle tulee vielä parempikin päivä. Tää on kömpelö lohdutusyritys, mutta tarkoitan ihan todella mitä sanon. Tsemppiä.
-e.W
on lähes aina "Paskaaks tässä".
ja kertoa ettei kauhean hyvin. Kyselyt loppuvat silloin yleensä aika lyhyeen, koska kaikki odottavat "hyvää" vastausta.
Tietenkin tuollaisista syvänmasennuksen oireista kannattanee kertoa lääkärille