Tuntuu jotenkin että tämä keskustelu (kissatappelu) ykkösten ja kakkosten välillä on juuttunut tähän äärilapselliseen "varmasti rakastaa minua enemmän kuin sinua" linjaan. Minä uskon vakaasti siihen että ihminen jolla on vakituinen ns virallinen parisuhde ja samalla ylläpitää vakituista kakkossuhdetta, rakastaa kyllä omalla tavallaan kumpaakin naistaan / miestään. Mielestäni rakkaus ei ole niin yksiselitteinen juttu, jokainen meistä varmaan rakastaa muitakin ihmisiä kuin vain sitä omaa kumppaniaan, lapsia rakastaa, omia vanhempiaan, ystäviä jne. Jokainen rakkaussuhde vain on erilainen. Uskon että pitkäaikaiseen puolisoon kohdistuva rakkaus on turvallista, kiintymys on suuri, rakkauden kohde on se tuttu ja jonka tuntee kuin omat taskunsa, ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi kaikkine vikoineen ja hänellä on helppo olla puolison seurassa.
Rakkaus kakkoseen on romanttista, intohimoista ja jännittävää, ihminen tuntee itsensä halutuksi ja ihailluksi, kakkonen todella haluaa hänet ihmisenä eikä vaadi muuta kuin ne varastetut hetket. Kukaan ei pysty sanomaan minkälainen rakkaus on arvokkaampaa kuin toinen enkä myöskään käsitä ihmisiä jotka aliarvioivat erilaisia ihmissuhteita. Itse olin yli 20 vuotta naimisissa ja rakastin kyllä miestäni juuri edellämainitulla tavalla, kohtasin kuitenkin miehen johon rakastuin romanttisesti, intohimoisesti ja pyyteettömästi. Nyt olen eronnut ja olemme tämän miehen kanssa olleet yhdessä jo useamman vuoden, rakkaus kukoistaa edelleen mutta en silti halua mitenkään polkea lokaan edellisen suhteeni tunteita.
Rakkaus kakkoseen on romanttista, intohimoista ja jännittävää, ihminen tuntee itsensä halutuksi ja ihailluksi, kakkonen todella haluaa hänet ihmisenä eikä vaadi muuta kuin ne varastetut hetket. Kukaan ei pysty sanomaan minkälainen rakkaus on arvokkaampaa kuin toinen enkä myöskään käsitä ihmisiä jotka aliarvioivat erilaisia ihmissuhteita. Itse olin yli 20 vuotta naimisissa ja rakastin kyllä miestäni juuri edellämainitulla tavalla, kohtasin kuitenkin miehen johon rakastuin romanttisesti, intohimoisesti ja pyyteettömästi. Nyt olen eronnut ja olemme tämän miehen kanssa olleet yhdessä jo useamman vuoden, rakkaus kukoistaa edelleen mutta en silti halua mitenkään polkea lokaan edellisen suhteeni tunteita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tunteineen juuri sillä hetkellä kun rakastuit uuteen
ukkoon. Sitä paitsi kahta ihmistä et voi rakastaa yhtä aikaa. Joten lopeta petturi toi paskan jauhaminen.
Mun ex yritti rakastaa sekä mua että uutta ukkoa.
Miten kävi. Kävi niin et sai multa kenkää perseeseen.
voit sanoa, ettei kahta voi rakastaa yhtaikaa..?
Et voi sanoa sitä satavarmasti toisen puolesta!
Nimittäin... En minäkään uskonut, että kahta voi rakastaa, mutta niin vain kävi! Pidemmän päällehän se ei toimi "elämän muotona" - mutta mahdollista on kyllä!
Kyllä nainen voi rakastaa vaikka kuinkamonta yhtäaikaa ,jokaista hieman eri tavalla mutta kuitenkin , samoin mies voi rakastaa monta yhtäaika ,joku niistä vain muodotuu kaikkein tärkeimmäksi niin miehelle kuin naiselle .
Eli missä kohtaa kirjoituksessani sanoin että petin miestäni? Minä todellakin olin yli 20 vuotta hänen kanssaan naimisissa mutta ymmärsin ottaa pesäeron siinä vaiheessa kun rakkaus oli todellakin muuttunut vain hyvin lämpimäksi ja kiintyneeksi ystävyyssuhteeksi. Kohtasin uuden mieheni vasta kun avioeroprosessimme oli jo meneillään. Sinun rakkaudeksi kutsumasi tunne on kyllä ihan jotain muuta kuin rakkautta jos sen voi lopettaa napin painalluksella tai potkulla persuuksiin. En koskaan lakkaa rakastamasta ex-miestäni, miksi lakkaisin, elin hänen kanssaan niin hyviä kuin huonojakin aikoja ja meillä on yhteiset lapset, muistot ja historia. Meidän rakkautemme vain ei ole enää sellaista kuin parisuhteessa elävien ihmisten välillä pitäisi olla, romanttista, intohimoista ja joskus raastavaakin. Jos sinun mielestäsi tunteet voi siirtää syrjään noin kevyesti, en lainkaan ihmettele jos entisesi löysi uuden, sinulla kun ei tunnu olevan minkäänlaista tunneälyä.
yleensä se tärkein on oma puoliso .
Itse tein ratkaisuni perusteella että ihmisellä ei ole kuin yksi elämä ja onnen tavoittelu kuuluu ihmisluontoon. En ollut tyytyväinen elämääni ja en halunnut jatkaa liittoani jossa ei sinällään ollut muuta vikaa kuin vain ainoastaan miehen ja naisen välisen rakkauden muuttuminen ystävien väliseksi rakkaudeksi. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita näin radikaaliin elämän muutokseen näin "heppoisin" perustein ja siksipä monelle käy sitten niin että liiton aikana etsitään/löydetään tai ajaudutaan siihen kakkossuhteeseen. Ymmärrän näitä ihmisiä hyvin mutta en ymmärrä sitä miksi ei siinä vaiheessa sitten viimeistään tehdä sitä ratkaisua suuntaan tai toiseen.
minun tilanteesta kuule yhtään mitään. Ihmettelen todella paljon näitä vastauksia täällä. Siis ex petti minua mutta olisi halunnut jatkaa mun kanssa ilman minkäänlaista katumusta, eli hän sanoi monesti että haluaa pitää kahta miestä yhtä aikaa. Onko se teidän mielestä sitten normaalia touhua? Miettikää nyt hiukan itse käviskö teille tuollainen homma? Epäilen ettei käy.
mutta romanttisessa mielessä et voi rakastaa kun yhtä...
Toiseen voi ihastua mutta jos mies pitää vaimoaan niin kyllä se syvä rakkaus on silloin siellä...
Ja vaikka kahta kohtaan olisikin jotain tunnetta niin toinen on aina se jota kohtaan on syvemmin tunnetta...ja mies valitsee takuulla sen kumpaa kohtaan tunnetta on enemmän...
Mutta kakkosten kohdalla se arvottomuus tulee monesti yllättäen esiin...kun aletaan esmes esittää vaatimuksia...sillon mies heivaa lutkan syrjään ilman mitään tunnetta...suorastaan kylmäkiskoisesti...
Kakkosen arvo mitataan siinä onko ukkomies valmis eroamaan hänen takia...jos ei ole mies rakastaa vaimoaan...ja jos mies eroaa vaimostaan kakkosen vuoksi niin sitten rakastaa kakkosta...
Outo tarve kakkosilla ja muillakin selitellä kuinka mies rakastaa...
Elokuvassa "Kirjava huntu" pettävä mies vihjaili kakkoselleen oikein osuvasti että "usein nainen uskoo miehen rakastavan paljon enemmän mitä mies todella rakastaa"
Tuo pätee kakkosiin varmasti ihan tosi elämässäkin kun seurailee tämän palstan "rakastettuja kakkosia" Hahhah :D
Se on vain sitä suurta tarvetta uskotella itselle että kyllä se mies rakastaa...
sitä että jos on kauan kestänyt liitto jossa päällisin puolin kaikki on kunnossa ja kuitenkin se romanttinen rakkaus on kuollut, on pettäjän vaikea tehdä sitä lopullista päätöstä ja kakkossuhde vaan jatkuu ja jatkuu. Kakkosista tuntuu suuri osa olevan tyytyväisiä tilanteeseen ja heille riittää se kunhan vaan toinen rakastaa joten pettäjälle ei edes tule sitä valintatilannetta. Miksi kukaan aloittaisi suhdetta toiseen jos rakastaisi vaimoaan intohimoisesti? Uskon että liitossa on rakkaus muuttunut kiintymykseksi ja osittain jopa tavaksi jos on pakko hakea sitä rakkautta jostain muualta. Ja ihan turha on selittää että seksin takia, ei kukaan pelkän seksin takia vaaranna rakkausavioliittoaan jopa vuosien ajan. Kai se seksi oman rakastetun vaimon kanssa olisi tuhat kertaa parempaa kuin jonkun tuiki yhdentekevän ihmisen kanssa. Lyhyet sivusuhteet varmaan ovatkin pelkkää ihastumista, mutta kyllä näissä pitkissä suhteissa tunteet ilman muuta ovat syvemmät. Sanoit ettei romanttisesti voikaan rakastaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan, olen ihan samaa mieltä, yleensä se onkin niin että vaimoa rakastetaan vuosien kiintymyksen voimalla ja rakastajatarta sitten hiukan intohimoisemmin. Sitten kun se ratkaisun aika tulee, usein se vuosien kiintymys vie voiton. Sitä vaan en ymmärrä miksi vaimot uskottomuuden selvittyä tyytyvät osaansa ja vieläpä kynsinhampain pitävät kiinni miehestä joka rakastaa vaimoa samalla tavalla kuin lempinojatuoliaan. Veljeni sanoi kerran että vaimo on kuin farmari Volvo, käytännöllinen perheauto johon voi aina luottaa ja rakastajatar on kuin Ferrari, haluat intohimoisesti sen omaksesi, unelmoit siitä joka päivä, mutta kun JÄRJELLÄ ajattelet, tyydyt kuitenkin siihen Volvoon.
Olen ajatellut kirjoittaa samasta asiasta.
Kilpailu siitä ketä eniten rakastetaan on kuin sisarusten välinen kilpailu siitä, ketä äiti tai isi rakastaa eniten. Toisaalta parisuhteessa taannutaan ,ainakin alussa, lapsen tasolle tunteissa.
Rakkaus ei ole yksiselitteinen, se on nippu monenlaisia tunteita yhdessä. Sitä on yritetty selvittää ja onkin löydetty eri määrityksiä.
Tilanne on mielestäni sama kuin se, että useamman lapsen äiti yrittää selvittää ketä lapsistaan hän todella rakastaa. Hän huomaa että jokaista lastaan hän rakastaa, mutta eri tavoin. Eikä niitä voi asettaa järjestykseen. Ei ole mahdotonta aikuisenakaan rakastaa vastakkaista sukupuolta eri tavoin jokaista. Ja sitä rakkautta osoitetaan myös eri tavoin jokaiselle. Kaikki rakkaus on arvokasta!
Mielestäni on mahdollista myös löytää ihminen johon on erityinen suhde. Olen yrittänyt miettiä, millä muulla sitä kutsuisi kuin rakkaudeksi. Se sisältää kuitenkin hyvin voimakkaista ystävyyden elementtejä. Jotkut sanovat sitä "sielun kumppanuudeksi", ei paha sanonta sekään. Ripaus romanttista rakkautta on myös mukana. Itse tosin käsitän romanttisen rakkauden sellaiseksi pikkutyttömäiseksi tunteeksi. Se on ulospäin näkyvää, vähän arjen yläpuolella ja haurasta.
Miksi meidän naisten täytyy tästä kisailla? Eikö olisikin mielenkiintoista, jos miehet tappelisivat meistä - ketä naiset todella rakastaa ja ketä vain käyttää lelunaan? Vai olemmeko me niin paljon lapsellisempia kuin miehet?