Mielestäni AT-miehen pahin ongelma on huono itsetunto. Kannattaisi keskittyä sen parantamiseen eikä etsiä jotain outoja vastauksia.
Syynä voi olla esim. pienikokoinen penis.
Syynä voi olla esim. pienikokoinen penis.
ATM = itsetunto-ongelma
MilliVanilli.
161756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä löytyy ihan keskikokoinen penis ja fyysinen puoli muutenkin kunnossa. Sosiaalinen invaliditeetti vain on esteenä.
..jos ei ole eikä tule positiivisia onnistumisen hetkiä esim. naisrintamalla?
Kun tilanne on päällä vuosia tai vuosikymmeniä, sille ei enää kykene tekemään itse mitään.
Kun odottaa jo valmiiksi että ei se toimi. Se on asia joka ei korjaannu vain sillä että joku huutaa puskasta että "ota ittees niskasta kiinni".
Pitäisi joskus oikeasti saavuttaa elämässä jotain merkittävää ilman valtavia ponnistuksia ja tuskallista tunnetta alavatsassa, nääs.
monella AT-miehellä on tietysti huono itsetunto koska he eivät ole saaneet naista. Mutta meidän psyykkisten AT-miesten suurin ongelma on kuitenkin estyneisyys ja epäsosiaalisuus.
tehdä jotakin? Sen sijaan että päivystää täällä palstalla keksimällä 1001 erilaista tapaa kertoa siitä että on ATM, kannattaisi keksiä vaikka se yksi tapa millä siitä pääsee eroon. Siis epäsosiaalisuudesta ja estyneisyydestä.
En kyllä odota tähän ehdotukseen mitään muuta kuin suoraa tyrmäävää asennetta, mutta tiedät kyllä itsekin että pidemmän päälle höyryjen päästäminen ulos, sekä ATM-tilanteella huomion hakeminen ei poista alkuperäistä ongelmaa.
Nyt sitten kysyt tietysti että mitä on tehtävissä? En minä tiedä, eikä se ole minun asianikaan tietää. Kirjoituksestasi päätelleen olet kykeneväinen ajatteluun ja pohtimiseen, joten ei voi olla niin että tämä ongelma on täysin ratkaisematon.
Minä olen ensimmäinen, joka puhuu sen puolesta että jokaisen pitää saada päästä kertomaan mikä vituttaa, mutta nyt tuntuu että se "valitus" on muuttunut itsetarkoituksesksi. Voitko väittää vastaan? Alan epäillä että tietyt ihmiset ovat tällä palstalla ovat jääneet koukkuun tähän ATM-hommaan.
En tarkoita tätä vittuiluna, mutta voin kokemuksesta kertoa että mitä negatiivisemmin ajattelee, sitä negatiivisemmin menee.
Luulen että osa ATM-ongelmaa on se, että ihmiset tekevät siitä itseään toteuttavan ennustuksen.
Minusta tuo ATM lyhenne tulisikin suomentaa näin: AlemmuudenTuntoisetMiehet.
Kun ihminen kehittää itseään monipuolisesti, ja luopuu jatkuvasta "haku päällä" asenteesta, niin kyllä niitä tilanteita syntyy aivan luonnostaan. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Jos kaikki muu tekeminen on alistettu tuolle parinvalinnalle, niin semmoinen on kyllä aika suppea ja ankea maailmankuva.
näille ATM-ihmisille että kääntyisivät ammattiauttajan puoleen. Arvatenkin sain heti niskaani syyteryöpyn siitä että olisin väittänyt hulluksi ja tehnyt heidän itsetunsa vieläkin surkeammaksi.
Se on tässä juuri pointti; ehdotti mitä vain niin se ei kelpaa. Se ei kelpaa, koska kuten moni heistä on todennut, peli on heidän kohdallaan menetetty.
Mutta ei se ole menetetty, he ovat vain itse luovuttaneet sen, ja täällä palstalla he nyt päästävät höyryjä tai vaihtoehtoisesti hakevat huomiota. Näin on pakko olla, koska ilmiselvästi suuri osa heistä ei ainakaan aio tehdä mitään ongelman poistamiseksi.
Myötätuntoa voi antaa, jopa sääliä. Kyllä minun sympatiani ainakin ovat sen puolella, joka kokee jääneensä täysin yksin. Mutta sympatialla ja säälilläkin on rajansa, niin kylmää kuin se sitten onkin.
Jos täällä kerrotaan yksi ja sama asia eri tavoilla monta viikkoa/kuukautta putkeen, niin silloin minusta ATM-valitus on muuttunut ihmisille itsetarkoitukselliseksi harrastukseksi.
Harrastaa toki voi, harrastukset ovat yleensä hyvästä. Mutta en minä pakota toisia osallistumaan minun harrastuksiini.
Kaikella ystävällisyydellä; ATM-tilanne voi olla kurja, mutta miten sitä voidaan enää käsitellä sellaisella tavalla jolla sitä ei vielä olla käsitelty ja jos sellainen tapa löytyykin, niin mitä meidän kaikkien pitäisi saada siitä "keskustelusta". Eiköhän tietoisuus ATM-asiasta ole jo melko hyvin saavutettu.
Toivotan omasta puolestani kuitenkin tsemppiä ATM-ihmisille, tai sellaiseksi itsensä kokeville. Toivon samalla myös hieman rakentavampaa asennetta ja avoimempaa mieltä. Ei ole kiva kuulla jatkuvasti että "te ette ymmärrä" tai että "ei se auta", kun ihmiset haluavat ottaa osaa ja kertoa oman näkemyksensä ongelman poistamiseksi.
Mitä näillä ATM-keskusteluilla enää ajetaan takaa? Oikeast. Mitä?
Vuonna 2003 maailmaan syntyi Juliana Wetmore, Treacher Collinsin syndroomasta kärsivä tyttö. Hänen kasvoistaan puuttui syntyessä n. 30-40 prosenttia luista, ja vaikka tytön kasvojen korjausleikkauksiin on käytetty kolme miljoonaa dollaria rahaa, ulkomuoto on edelleen hirvittävämpi kuin nykyaikaisen kauhuelokuvan mielikuvitusnikkareiden tuotokset. (Google löytää kuvia; suoraa linkkiä ei herkkämielisten lukijoiden säästämiseksi anneta.)
Tietenkään Julianan vanhemmat eivät harkinneetkaan aborttia vaikka tiesivät asiasta raskauden aikana, ja päättivät sitten pian lapsen syntymän jälkeen avata nettisivut tyttärensä nimellä; näillä he esittelevät kuvien ja tekstien voimin friikkiään ja kerjäävät sympatiaa. Ovatpa he myyneet tyttöparan tv-dokumentinkin tähdeksi, jotta miljoonat katsojat saisivat sääliä pikku hirviötä, jonka ainoat tv-esiintymiset olisivat oikeudenmukaisessa maailmassa aborttiklinikan mainoksessa.
Miksi vanhemmat toivat lapsensa kaiken kansan töllisteltäväksi ja kauhisteltavaksi, sillä eihän tällä tempauksella voinut saavuttaa sen enempää sympatiaa kuin mitään muutakaan? Oletettavasti syy oli sama kuin ATM-kirjoittajilla heidän tullessaan esiin: kun asiat kerran itsellä ovat menneet päin persettä, pyritään kaikin keinoin tekemään kyseisellä asialla muidenkin olo kurjaksi - ja siinä Wetmoret onnistuivat täydellisesti. ATM-aktivismilla on tähän vielä pitkä matka, mutta kenties jonakin päivänä...
Luulenpa että ATM-kirjoittelulla kaikkein huonoimman olon saavat kirjoittajat itse.
Harvemmat, uskallan väittää, ajattelevat ATM-asioita aktiivisesti silloin kun eivät satu tulemaan tänne palstalle. Tai jos ajattelevatkin, niin tuskin ATM-asia uniin tulee sentään.
Tsemppiä silti, vaikka ilmeisesti senkin toivottaminen on turhaa.
minulta ei riitä tippaakaan ymmärrystä näille ATM:ille. Heidän itsekeskeisyytensä on tyrmistyttävää.
ATM:t (ainakin Naisasialuuseri) on itkenyt, että kaikki toivoisivat heidän kuolemaansa ja blabla, mutta esimerkiksi tässä hänen veljeskuntansa jäsen kirjoittaa, että olisi ollut parempi jos tämä sairas lapsi olisi adoptoitu. Millainenhan meteli täällä nousisi, jos joku kirjoittaisi, että olisi parempi kun ATMt olisi adoptoitu?!
ATM (Naisasialuuseri?) kirjoitti tällä tai edellisellä sivulla, että skitsofreniaa sairastavan naisenkin elämä on helpompaa kuin hänen reppanan - naisethan saavat aina seksiä. Tällaisia ATM-ihmisiä kohtaanko pitäisi tuntea empatiaa?!
Keravan surmaan toivottiin pitkän aikaa syyksi ATM-taustaa -nimenomaan TOIVOTTIIN. Ylläpito puuttui asiaan, onneksi, ja poisti ne viestit.
Rikollisia ja ihmishirvioitä (Fritzl ym) "ihannoidaan", koska "heilläkin on sentään nainen".
Minä abortoidun takaisin pois tältä palstalta, viime aikojen keskustelujen lukemisesta jäi vain paskan maku suuhun, ja tuo lause oli surkeuden huippu:
"(tyttöparan) ainoat tv-esiintymiset olisivat oikeudenmukaisessa maailmassa aborttiklinikan mainoksessa."
Ikävää, ettei tyttöparka vanhettuaankaan tule täyttämään teidän kauneusihanteitanne, mutta rakkautta hän tulee saamaan.
Ja myönnän, että kirjoitin edellisen puhtaasti provokaatiomielessä - eräänlaisena tutkielmana pahuudesta ja metatasoilla leikittelystä (teksti käsitteli teemaa "saada muut tuntemaan olonsa kurjaksi" ja pyrki lisäksi myös itse tekemään niin häikäilemättömällä aihevalinnallaan). Lisäksi tahdoin näyttää hieman esimerkkiä luovista tavoista "mustan ATM-retoriikan" käyttämiselle - kaikella kunnioituksella, Naisasialuuseri, mielestäni juttusi voisi tehdä tyylikkäämminkin. Fritzliä käytän vain ironisena esimerkkinä vailla hitustakaan ihannointia ja sanoudun irti ATM-retoriikan sotkemisesta surmiin.
Siinä olin vakavissani, että tuossa tapauksessa abortin tekemättä jättäminen oli vanhemmilta itsekäs teko. Ja KylmäNainen tai joku muu sen taisikin jo ehtiä todeta, että en takuulla valittaisi tässä, vaikka minut olisi kaavittu roskikseen äitini sisuksista. Julianaan palatakseni vielä, on vaikea kuvitella, että hän tulee elämässään olemaan kovin onnellinen; tästä taas tuskin vastuussa olemme vain me pinnalliset ATM:t, vaan muukin yhteiskunta on varsin ulkonäkökeskeinen.
(Tähän väliin pari poistettua kohtausta edellisestä provokaatiosta:
- Olisi nekin kolme miljoonaa kannattanut käyttää mieluummin vaikka maansiirtokoneen rakentamiseen kuin johonkuhun joka näyttää sen koneen alle jääneeltä.
- Teini-ikään tullessaan pikku Juliana todennäköisesti haaveilee valkoisella ratsulla saapuvasta komeasta prinssistä, joka tekisi lopun hänen vuosia jatkuneesta odotuksestaan ja ...pudottaisi palopommin.
Rakastatte minua, myöntäkää pois. Olette mahtava yleisö! Nyt takaisin asiaan.)
Oikeastaan minulla ei kyllä aiheesta ollut enempää asiaa; toki voisin yrittää pelastaa itselleni parit sympatiapisteet kertomalla siitä, miten traagista se on ja kaikkea, mutta mitä väliä? Olkoon tämä siis jatko-osa pahuustutkielmalle.
Olisi muuten kiehtova projekti tutkia pahuuden rajaa, ts. pyrkiä selvittämään, miten pitkälle pimeyteen voi sukeltaa ilman että se kenenkään mielestä olisi seksikästä. Tai onko olemassa sellaista pahuuden lajia, jossa ei ole mitään vastakkaista sukupuolta kiehtovaa? Ihmisten tappamisella ja kellarissa pitämisellä saa rakkauskirjeitä, joten ne ylittävät selvästi kiehtovuusrajan - sen sijaan tavallinen tai mustakaan ATM-retoriikka ei vielä sitä selvästikään tee. Jääköön kuitenkin pohdiskelun tasolle tämä (ainakin toistaiseksi).
too much coffee makes me write faster than I think. Piti olla abortoitu.
Mutta kerro nyt minulle mikä näiden ATM-avausten perimmäinen funktio on. Myötätuntoa ette enää tule saamaan, se tie on kuljettu loppuun. Hyvää tarkoittavia ohjeita ette halua ottaa vastaan. Mitä jää jäljelle? Miten teihin pitäisi suhtautua??
Myönnän, että ennen minulla oli huono itsetunto, sillä minulla ei ollut töitä, asuin vielä reilusti yli kaksikymppisenä vanhempien luona enkä koskaan ollut päässyt edes pitämään naista kädestä.
Sitten kuitenkin koin valaistuksen. Olen toki edelleen työtön, peräkammarissa ja seksuaalisesti täysin kokematon, mutta rakensin itsetunnon: sen sijaan, että syyttäisin itseäni tuosta tilanteesta, ryhdyinkin syyttämään muuta maailmaa. Muu maailma ei ole riittävän kypsä ja kehittynyt ymmärtämään ylitsevuotavaa nerouttani, suuruuttani ja kyvykkyyttäni, mutta se on heidän - erityisesti työnantajien ja naisten - menetyksensä, ei minun. Ja minähän en aio alentua miellyttämään näitä tahoja.
Tätähän ajoit ratkaisuna takaa?
PS. Oma penikseni on muuten jonkin verran keskikokoista suurempi. Silti tahtoisin kuulla, miten pienestä peniksestä johtuvat itsetunto-ongelmat pitäisi mielestäsi ratkaista. Venyttävän punnuksen avulla?
neuvo ei ole peniksen jatke. just oli uutinen venäjältä, nainen jätti kun jatke katkes.
Mutta eipä ole yksikään nainen päässyt sitä näkemään
En koe olevani vars. atm, mutta itsetuntoni on kuitenkin huono. Syy on tosiaan aivan liian pienessä peniksessä. Kokoa on n. 15/4, mikä on tilastojen mukaan keskitasoa, mutta nykyajan lihamarkkinoilla se on pieni. Omaan ajattelumaailmaan vaikuttanee myös yli 10v pornon katselu, jossa penikset on aina erittäin isoja.
Peniskompleksi on helppo paikantaa, mutta käsittääkseni sitä ei voi parantaa. Oma kompleksini tuntuu vain pahentuneen iän myötä, enkä näe mitään keinoa, millä tilannetta voisi parantaa. Toivonmukaan lääketiede löytää jossain vaiheessa tavan kasvattaa aidosti peniksen kokoa, jolloin keskivertokalun standardiksi voisi asettaa esim. 20/5,5.
Muhun on aina ennen yöelämässä suhtauduttu kuin ilmaan. Mut on unohdettu aina jonnekin eikä mua ole jääty odottelemaan. Naisetkaan ei ole juuri katselleet.
Vaan nyt eilen huomasin, kun sysäsin sen "en uskalla esittää kun mitä muut minusta ajattelisivat"-ajatuksen syrjemmälle ja panostin itseeni. Nakkasin piilarit päähän ja nahkatakin niskaan, ja muhun suhtauduttiin peräti kuin ihmiseen.
Tuntui suorastaan oudolta, että seurueen (puoli)tuntemattomatkin tyypit jäivät odottelemaan mua kun maksoin itseäni mestaan sisään ja huolehtivat etten mene hukkaan väkijoukossa puikkelehtiessamme. Eräskin aikaisemmin muhun hällävälisti suhtautunut naikkonen roikkui vierelläni sinnikkäästi, ikäänkuin nyt mun seurani olisikin kiinnostavampaa.
Aloin miettimään, että voiko noinkin pienestä olla kiinni, että jotkut SILMÄLASIT tekevät miehestä heti ns. ATM:n ja näkymättömän. Vai oliko se sitten joku piilareiden ja nahkatakin yhteistyössä tekemä tyylikkäämpi alkuvaikutelma, sillä eihän rafloissa sisällä takkeja saa pitää.
Olin muutenkin huomaavinani että naiset katselivat nyt mua enemmän, mutta päässäni oli edelleen se ATM-itsetunto enkä voinut uskoa että ne olisivat mua ainakaan ihailevassa mielessä tuijotelleet.