Eli koen olevani syyllinen eroomme, tietyltä osin.. Yhdessä oltu 7,5v,pienet lapset x2. Minä erehdyin ihastumaan työtoveriini. Juttu oli chattailua, tekstiviestejä, puheluita, muutama suukko (täytyy myöntää että jopa työpaikallakin) mutta ei sen pidemmälle. Ihan oikeasti kaduin hirvittävästi tekoani enkä tiennyt mikä minuun meni.Pääsin asiasta kuitenkin yli.Pitkän ajan osoitin katumustani ex-puolisolleni, hän sanoi antavansa myös anteeksi ja aina haluavansa yrittää...mutta ei ilmeisesti pystynyt, suhteeseemme tuli fyysinen ja psyykkinen väkivalta jopa lasten nähden.Vainoharhaa joka asiasta. On vikani tietysti että luottamus meni, mutta kuitenkin.. Lapset alkoivat kärsiä. Hassuinta kuitenkin oli että hyvinä hetkinä tunsin olevani maaiman onnellisin nainen ja niin on sanonut myös exäni että seksielämämme ym. oli upeaa. Minä olisin halunnut jatkaa. Hän teki yhtäkkiä päätöksen ettei halunnutkaan.Tiedän että niin petaa kuin makaa mutta silti. Exäni uskoi toisen osapuolen valheita mm. että olisin ollut aktiivisempi osapuoli jne. Hän vieläkin epäilee ettei juttu mennyt pidemmälle vaikka hänelle olen kuinka yrittänyt vakuuttaa ettei mennyt. No rajansa on joka ihmisellä, nyt omistusasunto myyty ja asumusero päällä.Paskaakos tässä, itsehän olen soppani keittänyt vaikkei todella ollut näin tarkoitus. Koko elämä vaan v-tuttaa helvetisti, myös tavallaan sekin että toinen osapuoli luovutti noin vähällä. Siis minun mielestäni vähällä koska juttu ei itselleni loppujen lopuksi merkinnyt mitään. Kaikki muut vuodet olen ollut uskollinen kuin koira, tämä oli ainoa virhe josta nyt itse ainoastaan maksan v-tun kalliin hinnan. Anteeksi sulle rakkaani jos satut lukemaan tämän.
kun kaikki menee oikeasti päin p..tä...
N-76
81661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asumusero täälläkin menossa ja syynä ei ollut toinen nainen tai mies...hnekinen väkivalta, jota en jaksa enää....tai riidellä.Lapsillekin parempi, kun ei tarvitse kuunnella koko ajan,,,häipyvät ulos tai pitelevät korviaan...
Nyt olen helpottunut,..ehkäpä se elämäni mieskin odottaa jossakin....kun jaksaisi vain uskoa siihen vielä....Voimia sinulle...miehet ovat vainharhaisia ja kääntävät kaiken ylösalaisin.mitä vaan sanot ja sama mitä sanot tai miten.
Olet pettänyt luottamuksen eikä se koskaan palaa ennalleen vaikka mitä tekisit.
Karmea hinta teosta joka ei sinusta ollut yhtään mitään.
Toinen osapuoli ei kuitenkaan voi tietää miten pitkälle olit valmis menemään, ja että milloin se tapahtuisi uudelleen.
Luottamus on kuin maljakko jonka voi ehkä liimata jollain tavalla kasaan, mutta vettä se ei enää koskaan pidä.
Ja luotankin.
Muutaman vuoden takana melkolailla vastaavanlainen tilanne, kun mies ihastui työkaveriin.
Löin puntariin suhteemme hyvät ja huonot puolet, ja vaaka kallistui hyvien puolien kannalle. Helppoako - no ei totta tosiaan! Totta, koskaan ei mikään palaa ennalleen, ja yhä vieläkin joskus nostaa päätään ajatus, että jos kuitenkin toinen tekee saman tempun uudelleen..? Katumaan en ole kuitenkaan joutunut päätöstäni, se oli anteeksiantavalla rakkaudella tehty.
Tuo on hyvä lähtökohta punnita hyvät ja huonot puolet.
Itse tehtynä pieni flirtti ei ole yhtään mitään, mutta toisesta se voi tuntua hyvinkin kamalalta.
Jos puntariin paumauttaa toiseen kuppiin avioeron tuollaisen syyn takia, niin epäsuhta on melkoinen.
Tuommoiset asiat täytyy pystyä sopimaan heti ja uskottavasti, ettei niistä kasva härkästä.
Jos pettämisen saa anteeksi, niin siitä pitää muistaa olla kiitollinen joka päivä.
Rakkautta pitäisi osoittaa muutenkin joka päivä, mutta tuollainen asia auttaa muistamaan sen.
Itse yritän opetella kertomaan kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on niin ihana rakas, vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä tahansa.
Se kun ei ole hänen vikansa.
Rakkaus on siitä mukava asia, että mitä enemmän sitä tuhlaa, niin sitä enemmän sitä on varastossa.
Jos toinen pettää luottamuksen, niin se on oma vika.
En ole osannut huomioida toista tarpeeksi.
Turha silloin on pahemmin syytellä.
oivalluksia ja ajattelemisen aihetta !!!
Viisaita ja lohduttavia ajatuksia.Ei kai tällaisen jälkeen voi olla kuin suunta ylöspäin
No, virheistä opitaan. Ikävä tilanne sulla, mutta kyllä se siitä alkaa jonkin ajan kuluttua sujumaan. Mun mielestä on tervettä, että sua kaduttaa. Toisen osapuolen tunteista ei voi ottaa vastuuta, kun yhteys on kadonnut. Hän on päättänyt olla loukkaantunut ja siihen hänellä on oikeus. Asialliset välit kannattaa yrittää pitää ja jatkaa elämäänsä. Turha sinun on lopun ikää asialla piinata. Tee omat henkilökohtaiset katusmusharjoituksesi ja jätä asia siihen. Mennyttä ei voi toiseksi muuttaa. Sitä paitsi: kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa.
Ota iisisti ja huolehdi itsestäsi ja lapsistasi. Se on parasta, mitä voit asioille tällä hetkellä tehdä.
Kaikkihan teemme virheitä. Suhteenne ei ole ollut toimiva aiemminkaan, uskoisin, mutta nyt saat maksaa kovan hinnan. Osallistu eroseminaariin, kokemukseni mukaan se auttaa käsittelemään vaikeat eroprosessin tunteet, hyväksymään tapahtumat ja päästämään irti, käsittelemään omat tunteensa, saamaan ne tasapainoon, auttamaan lapsiaankin selviytymään omasta erokriisistään. Eroseminaarista tuli eron aikaisen elämäni käännekohta ja sen jälkeen olen oppinut paljon. Moni osallistuja onkin sanonut että seminaari pitäisi käydä ennen 1. parisuhteeseen ryhtymistä, niin antoisa se on. Tänä päivänä elän toimivammassa parisuhteessa ja voin hyvin. Lisätietoja vaikkapa linkistä www.fisher.fi