Olen nyt yrittänyt kaikkeni. Ystäväni on parin - kolmen vuoden ajan käyttänyt jotakin ihmeellistä ärsytystaktiikkaa minua kohtaan. Hän mahtailee ja kerskuilee kaikilla asioilla, joita hänen elämässään on meneillään. Kai hän yrittää saada minut kateelliseksi, tai pönkittää omaa itsetuntoaan tms. En tiedä.
Asiasta olen yrittänyt puhua, mutta ei ollut apua tilanteeseen. Itseasiassa tuo mahtaileva ja ärsyttävä käytös vain pahentui.
Pidän ystävästäni muuten. Meillä on pitempi menneisyys ja tiedämme paljon toistemme elämästä ja haluamme olla ystäviä, tai edes kavereita. Puolisen vuotta olimme "tauolla", koska kärsivällisyyteni vain loppui, asian piti korjaantua, mutta taas ollaan samalla mallilla.
Olemme yli 20-vuotiaita nuoria aikuisia naisia. Kumpikin korkeakouluopintojen loppupuolella, parisuhteissa. Ystäväni haluaa ilmiselvästi "määrätä tahdin" eli päättää, koska näemme, missä näemme, mitä puhumme jne. Jos itse pääsen ensiksi ehdottamaan tapaamista, ystäväni joka kerta aluksi suostuu, mutta viime hetkellä ennen tapaamista peruu todella heiveröiseen syyhyn perustuen (on jopa myöntänyt osan syistä olleen tekosyitä).
Tässä asiassa luovutin "vallan" hänelle ja annan hänen päättää, kuinka usein näemme ja missä näemme. Mutta annas olla vaan, jos minulla sattuukin olla jotain todella tärkeää menoa (esim lääkäriaika) silloin, kun ystäväni haluaisi nähdä, hän loukkaantuu ja pitää hetken aikaa mykkäkoulua. Joka kerta sama juttu.
Ystäväni kerskuilee jokaisesta pikkuasiasta. Aina yrittää laittaa paremmaksi. Aluksi se hiukan ärsytti, sitten huvitti ja jopa säälitti. Nyt se todella jo taas ärsyttää, mutta samaan aikaan myös säälittää. Täytyy olla todella huono itsetunto, jos täytyy noin kovasti mahtailla ja kerskuilla. Asiat koskevat usein parisuhteen tilaa, asunnon hankkimista, auton ostamista, lapsien "tekemistä", naimisiin menemistä, opinnoissa menestymistä jne.
Jos itse kerron kuulumisistani ihan normaalisti, hän heti keskeyttää, ei malta kuunnella ja alkaa puhua omista asioistaan mahdollisimman kerskuilevalla äänellä ja olemuksella. Hän myös tuntuu seuraavan koko ajan reaktioitani. Jos olen hyvin kiinnostuneen ja yllättyneen näköinen, hän vain yltyy ja mahtailee hieman lisää (usein myös paisuttelee asioiden oikeaa tolaa). Jos taas olen kyllästyneen näköinen, hän suutahtaa, kiukuttelee, piikittelee, alkaa mollata minua ja haukkua.
En enää tiedä, miten pitäisi käyttäytyä hänen seurassaan. En uskalla enää kertoa henkilökohtaisia asioitani kovinkaan paljon, varsinkaan mitään syvällisempiä ajatuksiani. Pelkään mollatuksi ja vähätellyksi tulemista kai niin paljon.
Aluksi yritin suhtautua tähän mahtailuun, minun mollaamiseeni ja kerskuiluun niin, etten kiinnitä huomiota. En anna hänelle "valtaa" ärsyttää minua tuolla tavallaan. Mutta nyt en enää voi sille mitään. Olen tosiaankin ottanut asian puheeksi, mutta ystäväni ei suostu ajattelemaan asiaa minun kannaltani. Väittää heti, että haukun häntä ja en pidä hänestä ja hänen miehestään, jos sanon, että vähempikin kertominen riittää asioista/kuulumisista ja että olisi todella ihana joskus kertoa omista kuulumisista ilman, että tulee koko ajan keskeytetyksi.
Ystäväni ei myöskään ikinä kommentoi mitään minun kuulumisiini. Itse en edes kehtaa jutella kenenkään kanssa, etten kommentoisi toisen juttuja tai olisi kiinnostunut. Eli siis olen kiinnostunut ystäväni kuulumisista, kunhan hän käyttäytyisi taas normaalisti.
En haluaisi luovuttaa liian aikaisin tämän ystävyyden suhteen.
Vielä piti yhteydenpidosta kirjoittaa. Jos itse laitan viestiä, yritän soittaa, otan yhteyttä netin välityksellä, ystäväni harvoin vastaa mitään. Mutta kun hän itse laittaa viestiä, pyrin itse vastaamaan heti, kun ehdin. Jos minulla on kiirettä vaikka työpaikalla ja vastaaminen venyy iltaan, hän jo laittaa perään hieman kiukustunutta viestiä tai sitten toisena uteluviestin, että tuliko viestit perille tms. Eli vaatii minua olemaan koko ajan tavoitettavissa. Tässäkin asiassa hän väittää minun olevan väärässä, kun otin asian puheeksi kerran...
Anteeksi pitkä vuodatus. Vain tuntuu, että minua pompotetaan tässä kaverisuhteessa, vaikka miten yrittäisin kaikkeni, ettei niin olisi.
Asiasta olen yrittänyt puhua, mutta ei ollut apua tilanteeseen. Itseasiassa tuo mahtaileva ja ärsyttävä käytös vain pahentui.
Pidän ystävästäni muuten. Meillä on pitempi menneisyys ja tiedämme paljon toistemme elämästä ja haluamme olla ystäviä, tai edes kavereita. Puolisen vuotta olimme "tauolla", koska kärsivällisyyteni vain loppui, asian piti korjaantua, mutta taas ollaan samalla mallilla.
Olemme yli 20-vuotiaita nuoria aikuisia naisia. Kumpikin korkeakouluopintojen loppupuolella, parisuhteissa. Ystäväni haluaa ilmiselvästi "määrätä tahdin" eli päättää, koska näemme, missä näemme, mitä puhumme jne. Jos itse pääsen ensiksi ehdottamaan tapaamista, ystäväni joka kerta aluksi suostuu, mutta viime hetkellä ennen tapaamista peruu todella heiveröiseen syyhyn perustuen (on jopa myöntänyt osan syistä olleen tekosyitä).
Tässä asiassa luovutin "vallan" hänelle ja annan hänen päättää, kuinka usein näemme ja missä näemme. Mutta annas olla vaan, jos minulla sattuukin olla jotain todella tärkeää menoa (esim lääkäriaika) silloin, kun ystäväni haluaisi nähdä, hän loukkaantuu ja pitää hetken aikaa mykkäkoulua. Joka kerta sama juttu.
Ystäväni kerskuilee jokaisesta pikkuasiasta. Aina yrittää laittaa paremmaksi. Aluksi se hiukan ärsytti, sitten huvitti ja jopa säälitti. Nyt se todella jo taas ärsyttää, mutta samaan aikaan myös säälittää. Täytyy olla todella huono itsetunto, jos täytyy noin kovasti mahtailla ja kerskuilla. Asiat koskevat usein parisuhteen tilaa, asunnon hankkimista, auton ostamista, lapsien "tekemistä", naimisiin menemistä, opinnoissa menestymistä jne.
Jos itse kerron kuulumisistani ihan normaalisti, hän heti keskeyttää, ei malta kuunnella ja alkaa puhua omista asioistaan mahdollisimman kerskuilevalla äänellä ja olemuksella. Hän myös tuntuu seuraavan koko ajan reaktioitani. Jos olen hyvin kiinnostuneen ja yllättyneen näköinen, hän vain yltyy ja mahtailee hieman lisää (usein myös paisuttelee asioiden oikeaa tolaa). Jos taas olen kyllästyneen näköinen, hän suutahtaa, kiukuttelee, piikittelee, alkaa mollata minua ja haukkua.
En enää tiedä, miten pitäisi käyttäytyä hänen seurassaan. En uskalla enää kertoa henkilökohtaisia asioitani kovinkaan paljon, varsinkaan mitään syvällisempiä ajatuksiani. Pelkään mollatuksi ja vähätellyksi tulemista kai niin paljon.
Aluksi yritin suhtautua tähän mahtailuun, minun mollaamiseeni ja kerskuiluun niin, etten kiinnitä huomiota. En anna hänelle "valtaa" ärsyttää minua tuolla tavallaan. Mutta nyt en enää voi sille mitään. Olen tosiaankin ottanut asian puheeksi, mutta ystäväni ei suostu ajattelemaan asiaa minun kannaltani. Väittää heti, että haukun häntä ja en pidä hänestä ja hänen miehestään, jos sanon, että vähempikin kertominen riittää asioista/kuulumisista ja että olisi todella ihana joskus kertoa omista kuulumisista ilman, että tulee koko ajan keskeytetyksi.
Ystäväni ei myöskään ikinä kommentoi mitään minun kuulumisiini. Itse en edes kehtaa jutella kenenkään kanssa, etten kommentoisi toisen juttuja tai olisi kiinnostunut. Eli siis olen kiinnostunut ystäväni kuulumisista, kunhan hän käyttäytyisi taas normaalisti.
En haluaisi luovuttaa liian aikaisin tämän ystävyyden suhteen.
Vielä piti yhteydenpidosta kirjoittaa. Jos itse laitan viestiä, yritän soittaa, otan yhteyttä netin välityksellä, ystäväni harvoin vastaa mitään. Mutta kun hän itse laittaa viestiä, pyrin itse vastaamaan heti, kun ehdin. Jos minulla on kiirettä vaikka työpaikalla ja vastaaminen venyy iltaan, hän jo laittaa perään hieman kiukustunutta viestiä tai sitten toisena uteluviestin, että tuliko viestit perille tms. Eli vaatii minua olemaan koko ajan tavoitettavissa. Tässäkin asiassa hän väittää minun olevan väärässä, kun otin asian puheeksi kerran...
Anteeksi pitkä vuodatus. Vain tuntuu, että minua pompotetaan tässä kaverisuhteessa, vaikka miten yrittäisin kaikkeni, ettei niin olisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olevan kateellinen Sinulle ja ottavan Sinun ystävyytesi selviönä. Minulla on samanlainen, mutta toivottavasti en joudu hänen kanssaan tekemisiin. Tuo vain voi paheta tuosta. Itsekin yritin vaikka mitä korjatakseni tilanteen.
"En haluaisi luovuttaa liian aikaisin tämän ystävyyden suhteen"
Tuota noin, näin ulkopuolisen silmin suhteenne ei näytä lainkaan ystävyydeltä, vaan jonkinlaiselta valtapeliltä (alistamisen halulta) jota ystäväsi pelaa jostakin tuntemattomasta syystä.
Sinuna miettisin tosi tarkkaan kannattaako uhrata yhtään enempää energiaa näin sairaalloiseen "ystävyys"suhteeseen. Ystäväsi vaikuttaa melko narsistiselta/egoistiselta persoonalta eikä siitä muuksi muutu. Kuten edellinen vastaaja sanoi, tilanne ei parane vaan pahenee entisestään. Ystäväsi jatkaa pompottamistasi niin kauan pysyt hänen kaverinaan. Löydät varmasti parempiakin ystäviä!
Kirjoitit että olette jo puhuneet asiasta sillä seurauksella, että ystäväsi käytös vain pahentui(!) entisestään. _Aito_ ystävä olisi ottanut vinkistä vaarin ja muuttanut käytöstään fiksummaksi. Kun taas "ystävälläsi" ei ole mitään aikomuksia sellaiseen ja miksi olisikaan, koska hän sai haluamansa eli sinut ärsyyntymään kiusanteollaan. Haluatko tosissasi jatkaa tällaista hyväksikäyttösuhdetta??
Asiasta olen yrittänyt puhua, mutta ei ollut apua tilanteeseen. Itseasiassa tuo mahtaileva ja ärsyttävä käytös vain pahentui.
ihmiset ovat jotenkin säälittäviä reppanoita joilla ei oikeasti mene hyvin elämässä. Luulen myös, että hän on kateellinen sinulle. Toteapa hänen jutuistaan hänelle suoraan, että "noi sinun juttusi ovat todella säälittäviä, hohhoijaa". Älä anna käyttää kiltteyttäsi hyväksi.
Tuun, enpä tuu -triidistä vastaus otsikolla "Sulle". Siinä on painavaa (ja erittäin hyvin kirjoitettua!) asiaa myös sinun tilanteeseen. En viitsinyt kopsata sitä tähän, kun en tiedä onko se "kaikkien taiteen sääntöjen" mukaista..
paljon aikaisemminkin. Keksi jotain uutta.
Ei se sun oikee ystävä ole ja tiedät sen hyvinkin. Kunhan kiusaa sua. Jätä se. Sano sille suoraan, ettet tykkää tollasesta ja jos ei tahti muutu saa ettii toisen kiusattavan.
Ootteko naimissa ja lapsia kun on pakko olla yhdessä vaikka v*tuttaa?