Suutahdatko puolisollesi joskus niin rajusti, että itsekin yllätyt reaktiosi voimakkuutta? Jokin hänen sanomansa sana, ilme, äänensävy tai muu viesti nostaa sinulla yhtäkkiä pintaan hyvin vahvoja tunteita. Tästä saattaa sukeutua kiivas riita. Tai ehkä vain menet sisäisesti lukkoon, sulkeudut - ja kenties pakenet paikalta.
Miksi näin tapahtuu? Ajatteletko, että syynä on tietysti pahasisuinen akka/häijy ukko. Voihan siinä siitäkin olla kyse, mutta veikkaanpa, että useimmiten syy on paljon syvemmällä. Havainnollistan asiaa seuraavalla yksinkertaisella kuvalla.
Meillä itse kullakin on sisimmässämme komentokeskus, käskytysjärjestelmä, joka säätelee muun muassa tunnereaktioitamme. Komentokeskuksessa on looginen osasto, jossa käskyt suodattuvat järjen läpi ja tuottavat jokseenkin odotuksenmukaisia tunteita, tunnelmia, sanoja ja tekoja. Ei siis mitään erityisen yllättävää. Mutta komentokeskuksessa on myös epälooginen osasto, jossa sijaitsevat sensorit (eräänlaiset tutkat) reagoivat salamannopeasti sinne tuleviin ärsykkeisiin, ilman että järki ehtii lainkaan väliin.
Epäloogiseen osastoon on varastoitunut lapsuudesta lähtien vahvoja tunnekokemuksia, sekä kielteisiä että myönteisiä. Aviosuhteen kannalta haitallisimpia ovat käsittelemättömät kipeät tunnemöykyt. Nämä ovat kaikkein herkimpiä sensoreitamme: ne ottavat vastaan pienenpieniäkin tunnevivahteita. Kun sitten jokin puolison viestittämä ärsyke kytkeytyy johonkin alitajunnassamme piilevään tuskalliseen tunnemuistoon, syntyy ikään kuin oikosulku. Ennen kuin tajuammekaan, kipeät tunteet aktivoituvat ja saavat meidät reagoimaan hallitsemattomasti.
Näin voi käydä, vaikka puolisosi olisi toiminut hyväntahtoisesti: hän ei ole halunnut millään tavalla ärsyttää sinua, ainakaan tietoisesti. Mutta reaktiosi jälkeen hän saattaa jo tempautua täysillä tunteiden pallotteluun mukaan…
Oikosulku komentokeskuksessasi voi laueta yhä uudelleen, ellet tunnista tunnereaktioittesi syntymekanismeja. Siksi olisikin todella tärkeää, että pääsisit työstämään tunnemöykkyjäsi turvallisessa, hyväksyvässä ja ymmärtävässä seurassa – muunlaisessa seurassa se tuskin onnistuukaan. Kivutonta ja helppoa tämä ei ole, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Oliko edellä kuvatussa sinulle mitään tuttua?
Miksi näin tapahtuu? Ajatteletko, että syynä on tietysti pahasisuinen akka/häijy ukko. Voihan siinä siitäkin olla kyse, mutta veikkaanpa, että useimmiten syy on paljon syvemmällä. Havainnollistan asiaa seuraavalla yksinkertaisella kuvalla.
Meillä itse kullakin on sisimmässämme komentokeskus, käskytysjärjestelmä, joka säätelee muun muassa tunnereaktioitamme. Komentokeskuksessa on looginen osasto, jossa käskyt suodattuvat järjen läpi ja tuottavat jokseenkin odotuksenmukaisia tunteita, tunnelmia, sanoja ja tekoja. Ei siis mitään erityisen yllättävää. Mutta komentokeskuksessa on myös epälooginen osasto, jossa sijaitsevat sensorit (eräänlaiset tutkat) reagoivat salamannopeasti sinne tuleviin ärsykkeisiin, ilman että järki ehtii lainkaan väliin.
Epäloogiseen osastoon on varastoitunut lapsuudesta lähtien vahvoja tunnekokemuksia, sekä kielteisiä että myönteisiä. Aviosuhteen kannalta haitallisimpia ovat käsittelemättömät kipeät tunnemöykyt. Nämä ovat kaikkein herkimpiä sensoreitamme: ne ottavat vastaan pienenpieniäkin tunnevivahteita. Kun sitten jokin puolison viestittämä ärsyke kytkeytyy johonkin alitajunnassamme piilevään tuskalliseen tunnemuistoon, syntyy ikään kuin oikosulku. Ennen kuin tajuammekaan, kipeät tunteet aktivoituvat ja saavat meidät reagoimaan hallitsemattomasti.
Näin voi käydä, vaikka puolisosi olisi toiminut hyväntahtoisesti: hän ei ole halunnut millään tavalla ärsyttää sinua, ainakaan tietoisesti. Mutta reaktiosi jälkeen hän saattaa jo tempautua täysillä tunteiden pallotteluun mukaan…
Oikosulku komentokeskuksessasi voi laueta yhä uudelleen, ellet tunnista tunnereaktioittesi syntymekanismeja. Siksi olisikin todella tärkeää, että pääsisit työstämään tunnemöykkyjäsi turvallisessa, hyväksyvässä ja ymmärtävässä seurassa – muunlaisessa seurassa se tuskin onnistuukaan. Kivutonta ja helppoa tämä ei ole, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Oliko edellä kuvatussa sinulle mitään tuttua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me ihmiset toimimme ja reagoimme kukin omalla tavalla. Vaikka meillä olisi se tunnemöykky sisällämme, olemme silti yksilöitä ja käytöksemme ja toisten käytökseen reagointi riippuu täysin yksilöstö. Ei ole olemassa mitään kaavaa, että kun tekee näin, tapahtuu noin tai kun puolisosi sanoo näin, sinä reagoit noin. Samassa tilanteessa ihmiset käyttäytyät ja provosoivat täysin yksilöllisesti.
En tiedä mitä tarkoitat odotuksenmukaisilla tunteilla - kenen odotuksen mukaisia? Järki ja tunteet eivät ole mitään erillisiä toimijoita vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen yhtä aikaa. EI voi yksinkertaistaa asiaa niin, että kun käyttäytyy "hyvin" järki ohjaa ja jos käyttäytyy "huonosti" tunteet ovat ottaneet vallan; tälläinen ajattelu kuuluu kauas historiaan.
On totta, että kaikille tekee hyvää tunntemöykkyjensä työstäminen ja itsetuntemuksen lisääminen - ja moni tarvitsee siihen myös ulkkopuolista apua. Mutta silloinkin on kysymyksessä täysin yksilöllinen ja ainutlaatuinen tapahtuma.
Asiaa tulee käydä läpi ammattilaisen kanssa perusteellisemmin ilmeisesti.
Me olemme päättäneet että emme sohi/töki toistemme herkkiä paikkoja.
Joskus vuonna 1 ja 2 käytiin monenmoisia taisteluita,kunnes tajuttiin että toisen psyykkistä minää ei kannata kaivella eikä vääntää veistä haavassa.
Tästä oppineina liitto sujuu tosi hyvin.Tokihan välillä molemmat tulee sohaisseeksi toista vähän arkaan paikkan,mutta aika lievästi kuitenkin.Tarkoitan,että jos nyt riidellään, niin viimeistään puolen tunnin kuluttua kaikki on ihan ok.Ja tietenkin anteeksipyyntö on käytössä.
Toisilla vie enemmän aikaa hokata se,että oma kumppani on just se paras.Ja tosiaan veihän se meilläkin aikansa,mutta pakko oli katsoa totuutta silmiin ja lopettaa turhanpäiväinen lässyttäminen.
Kyllähän sitä voi joskus lässyttääkin,mutta niin,ettei toiselle tule turhia haavoja,jotka jäis kummittelemaan takaraivoon.
Itse kunkin tulisi harjoitella suun kiinni pitämistä ja tarvittaessa sen avaamista.Kukaan ei saa olla toisen sylkykuppina.
Ja jokaisella on omatunto ja peili,vai?
Joo,liitto kulkee aaltorytmissä.Mutta ne notkahdukset ei haittaa,kun perustaa(tai ainakin yrittää)sen vahvalle pohjalle.