Ollaan seurusteltu puolivuotta ja rakastetaan toisiamme. Toinen meistä lähtee vuodeksi opiskelemaan noin 200km päähän, tähän on aikaa 2viikkoa :(
Rupeaa jo ahistamaan tuo "ero".
Kuinka pitäisi toimia että suhde toimii. Saako miehen/naisen päästää baariin joskus kavereidensa kanssa viikonloppuisin, madaltuuko pettämisen kynnys jos välimatka on pitkä?
Rupeaa jo ahistamaan tuo "ero".
Kuinka pitäisi toimia että suhde toimii. Saako miehen/naisen päästää baariin joskus kavereidensa kanssa viikonloppuisin, madaltuuko pettämisen kynnys jos välimatka on pitkä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma kokemukseni on se että kaukosuhde voi toimia jos haluaa ja kykenee näyttämään toiselle että todella luottaa toiseen. Lisäksi yhteyttä voi ja kannattaa pitää mahdollisimman paljon muutenkin kun näkemällä eli siis sähköpostia, tekstiviestiä, puheluita. Suhteessa olevalla ihmisellä pitää olla itsellään sellainen kurinpito itseä kohtaan joka kantaa, eli pitää tehdä itselleen selvääkin selvemmäksi se että on suhteessa tosissaan ja tulevaisuutta silmällä pitäen. Jos ei kykene luottamaan itseensä tai toiseen niin on syytä keskustella asiat läpi kunnolla ja sen pohjalta tehdä sitten johtopäätöksiä.
Jos te haluatte suhteenne pysyvän, rakastakaa toisianne ja luottakaa toisiinne. Ilman luottamusta suhteesta ei tule mitään. Pitäkää yhteyttä toisiinne usein. Baari kysymykseen sen verran, että eihän toista voi omistaa ja jos toista ei päästä baariin, luottamus ei ole kunnossa.
Ymmärrän kyllä, jos "ero" ahdistaa, mutta vuosi menee äkkkiä. Onnea kaukosuhteelle!
Kaukosuhde voi toimia oikein hyvinkin. Meillä välimatkaa (olosuhteiden pakosta) noin 150 kilsaa ja nelisen vuotta ollaan seurusteltu. Alussa oli tietysti hankalampaa kun toista ei vielä tuntenut niin hyvin (välimatka ollut siis jo alusta lähtien). Ajan kuluessa on mustasukkaisuus ja kaikki muukin on helpottanut ja suhde paranee päivä päivältä.
Yhteyttä kannattaa pitää usein, sähköposteja, puheluita, viestejä jne. päivittäin, jopa useasti päivässä. Toisen kanssa voi ja pitääkin jakaa ilot ja surut samalla tavalla kuin lähisuhteissakin.
Ei tuo 200 kilsaa niin pitkä matka ole viikonloppuisin kulkea, vaatii vaan molemmilta halua jatkaa suhdetta. Joskus voi tulla pitempikin aika ettei näe, mutta sittenpä on taas erityisen mukavia hetkiä tiedossa. Kavereita ei kummankaan kannata unohtaa, oma elämä silti vaikka harvoin näkee.
Hyviäkin puolia kaukosuhteessa on paljon, harvoin viitsii tapella kun näkee, kaikki yhdessäolohetket on juhlaa :D Sitä paitsi kun voi olla yhteydessä vain postien ja puhelimen tms. välityksellä, tulee juteltua paaaaaljon enemmän kuin lähisuhteessa, jossa helposti illat istutaan sohvalla ja katsellaan telkkaa. Kokemuksen äänellä tässä kerron.. Onnea teille, hyvin se sujuu jos molemmat sitä tahdotte! Sitten myöhemmin on taas toisin, tämä vain yksi vaihe elämässä.