olen asunut 7 vuotta puolisoni kanssa yhdessä ja meillä on 2,5v.lapsi."yllättäen"sain kuulla ettei puolisoni enää rakasta minua,ei ole mitään tunteita minua kohtaan enää.kysyisinkin olisiko perheterapiasta mitään hyötyä tällaiseen tilanteeseen?itse olen ollut aika keskustelutaidoton käymään läpi riitojamme ja tämä on kuulema syy tunteiden katoamiseen.
liian myöhäistäkö?
neuvoton
31192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse työskentelen psyk.puolella ja voin sanoa, että usein keskustelu (esim. terapeutin kanssa) auttaa => asioiden/ongelmien/ristiriitojen käsittely.
Puhuminen vaatii tietysti voimaa teiltä kummaltakin. Onhan kyseessä hankalat asiat. Terapautti on mielestäni hyvä vaihtoehto, sillä hän on ns. puolueeton. Jos ystävän/tutun tukeen turvautuu niin hänen näkemyksensä ei välttämättä ole kovin objektiivinen.
Mutta ensin teidän kummankin on oltava valmis puhumaan asioista avoimesti. Terapeutti on vain "apuväline", EI siis itsessään ongelmien ratkaisu!
Terapiaan pitää molempien haluta ja myös suhtautua avoimesti. Omassa suhteessa se ei onnistu kun toinen osapuoli ei halua mihinkään terapiaan. Jos molemmat lähtee sinne avoimin mielin siitä on kyllä varmasti apua.
Moi. olen kanss kokemaasa parhaiteen sama olen naimisisssa 17v lapsia on kolme 10 11 17 ja vaimo on töissä aina kaksi viikko kerralla kevällä sain hänet kiinni puh kädessä ,soitti toiselle mieh.Hän sen jälkeen sanoi että suhde loppui työpaikkalla mutta samalla sanoi että hän ei rakasta mua enä mutta olis halukas yrittä jos minä avaisin silmät olen avanut silmät mutta en tosiaankaan tiedä missä mennään tää on nyt kestänyt kolme kuukautta ja en pystyy nukkumaan kunolla kun hän on töyssä joiduin menemääm lääkärin eli unipillereitä . En todellakaan tiedä mitä mä tekisin koska rakastan hänet ja koko perhe. ps en itse ollut mitään pyhimys mutta tää todella sattuu. En tidä kuinka kauan mä jaksan .....