Pikkugalluppia taas... :-) Asiasta on varmaan keskusteltu aiemminkin, mutta aihehan on aina ajankohtainen mokupareille...
Eli mitä kieliä puolisosi osaa? Osaako hän sinun kieltäsi? Entä sinä itse? Mitä kieliä puhut ja puhutko/opiskeletko puolisosi kieltä? Jos puhut/opiskelet, miksi näit sen hyödylliseksi? Jos et, niin miksi et? Mitä kieltä puhutte keskenänne? Tuottaako kommunikointi teille ongelmia?
Eli mitä kieliä puolisosi osaa? Osaako hän sinun kieltäsi? Entä sinä itse? Mitä kieliä puhut ja puhutko/opiskeletko puolisosi kieltä? Jos puhut/opiskelet, miksi näit sen hyödylliseksi? Jos et, niin miksi et? Mitä kieltä puhutte keskenänne? Tuottaako kommunikointi teille ongelmia?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Puhumme perulaisen kihlattuni kanssa englantia
keskenämme. Mies osaa suomea, koska on asunut
täällä jo useamman vuoden ja minä osaan jonkin
verran espanjaa, koska koko ajan yritän opiskella
sitä lisää, mutta kommunikointi sujuu
mutkattomimmin englanniksi, koska molemmat puhuvat
ja ymmärtävät sitä hyvin.
Tarkoituksenani on kuitenkin oppia sujuva espanja,
koska haluan kommunikoida myös hänen läheistensä
kanssa ja ymmärtää, mitä mies puhuu esim.
ystäviensä ja tulevaisuuden lastemme kanssa. Niin
ja aluksi eräs motivaation lähde oli, että
rakastin (ja rakastan vieläkin) kuulla mieheni
puhuvan espanjaa, mutta halusin myös ymmärtää,
mitä hän pehmeästi kuiskaili korvaani ;D
Kielitaito on mielestäni rikkaus ja toki myös
valtti työmarkkinoilla!
Mitenkäs se teillä menee? :)
Kiitos vastauksesta. Espanja on kyllä niin kaunis ja aika helppokin kieli, niin sitä kyllä kelpaakin opiskella.
Minun mieheni äidinkieli on venäjä, mutta osaa myös jonkin verran vanhempiensa äidinkieltä ja suomea. Sitten tietty puhuu sen lisäksi englantia sujuvasti. Itse puhun sujuvasti englantia, ruotsia, espanjaa ja venäjää, sen lisäksi saksaa jonkin verran. Pian alan opiskella puolaa.
Keskenämme me puhumme lähinnä englantia, mutta päivittäin tulee mukaan venäjää ja suomea, venäjää kylläkin enemmän. Oli pieni paussi tuossa miehen suomen opiskelussa, niin ei ole tullut puhuttua, mutta nyt hän on taas alkanut opiskella sitä. Kiinnostus ainakin on suuri, innoissansa kääntää kaikki Gigantin mainoslehdet ja muut sellaiset, vaikkei tuo teknologia-sanasto välttämättä kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa olisi :-)
Minulle on tärkeää, että molemmat oppivat molempien kielen, lähinnä perheen perustamista ajatellen, niin kuin sinäkin sanoit. En pysty kuvittelemaan tilannetta, että toinen vanhemmista on pihalla tilanteesta, kun toinen puhuu omaa kieltäänsä. Jotenkin on aina tuntunut luontevalta, että jos on naimisissa miehen kanssa, jonka kieli on eri, että se kieli sitten myös opetellaan. Toisaalta, joskus anoppilassa toivon, etten osaisi sanaakaan venäjää...
Yön pimeinä tunteina on hyvä vastailla. :)
Miesystäväni äidinkieli on arabia, lisäksi puhuu hyvin englantia. Ruotsia osaa sen verran, että jos on aivan pakko, pystyy hoitamaan yksinkertaiset tilanteet. Suomea osaa muutamia lauseita ja sanoja, mutta hyvin vähän.
Itselleni ainoa oikeasti vahva kieli suomen lisäksi on englanti, mutta ruotsilla pystyn keskustelemaan ruotsalaisten kaverien kanssa ja pärjään arkitilanteissa. Harvoin tarvitsee englantiin turvautua Ruotsin reissuilla. Saksaa ymmärrän melko hyvin (kirjoitettua ja puhuttua), koska olen sitä koko pienen ikäni ajoittain kuunnellut. En kuitenkaan ole kyseistä kieltä koskaan opiskellut, joten puhuminen on hankalaa.
Miehellä ei ole tällä hetkellä suurempaa motivaatiota opiskella suomea, koska suunnitelmissamme ei ole täällä asua. Toivoisin hänen opettelevan suomea, mutta toisaalta ymmärrän mikäli hän ei sitä tunne tarpeeksi tärkeäksi. Itse en kestäisi tilannetta, jossa hän puhuisi mahdollisten lastemme kanssa arabiaa, eikä minulla olisi halaistua aavistustakaan mistä on kyse. Puhumattakaan kun kasvavat lapsoset päättäisivät heittäytyä äidille hankaliksi ja pälpättää vain toista kieltään päivästä toiseen, ihan vaan kiusallaan. :)
Näistä syistä sekä miehen vanhempien kanssa kommunikointia varten opiskelen jo nyt arabiaa, mutta en kirjoista ja opuksista. Käytän oppimiseen pelkästään kuuntelun menetelmää (CD:t ja miesystäväni). Pidän suullista taitoa tällä hetkellä huomattavana ykkösprioriteettina kirjalliseen verrattuna. Samalla voin keskittyä opettelemaan nimenomaan miesystäväni kotialueen murteen, josta en ole yhtäkään kirjaa onnistunut edes löytämään. Äänilevyistä olen käyttänyt erästä sarjaa, joka tarjoaa Syyria/Libanon akselin murretta. Siinäkin tosin sanavalikoima poikkeaa miehen kotikaupungista, mutta ei ole läheskään yhtä kaukana "todellisuudesta" kuin yleinen arabia.
Hyvältä ystävältäni tuli mainio ehdotus sanavaraston kartuttamiseksi. Miekkoseni voisi liimailla lappuja pitkin asuntoa tavaroihin, jotta voisin aina jotain käyttäessäni opetella kyseisen asian nimen. Tätä varten onkin hyvä, että aakkoset ovat kuitenkin tutut. Translitteroitua versiota kuitenkin tarvitaan myös niiden saakutin vokaaleiden takia. :)
Yhteinen kielemme on siis englanti ja tulee olemaankin vielä piiiitkän aikaa. Mitään suurempia ongelmia ei ole vieraan kielen käytöstä tullut, mutta pieniä juttuja silloin tällöin. Joskus on sanat hukassa ja toisinaan vain ei keksi mitään asiaa oikein kuvaavaa sanaa edes sanakirjasta, vaikka suomeksi olisi useampikin adjektiivi mielessä.
Elän kuitenkin vielä kuvitelmassa, että hamaassa tulevaisuudessa kotikieli olisikin arabia. Toivottavasti aivokapasiteetti riittää.
Tää on niin tätä. Pullukka suomityttö puhuu kuin huumassa arabian opiskelusta, yhteisistä lapsista ja muutosta miehen kotimaahan sekä ihmettelee, miksei ystävät ja vanhemmat suhdettaan hyväksy. Samaa tietähän babylous on elämäänsä vetämässä viemäriin.
Oikeasti, koittakaahan nyt skarpata. Kun nimittäin hetken huuman jälkeen näistä suomityttöjen kosmopoliittileikeistä seuraa yleensä vuosikausien maksu... Eikä sitä maksua suorita edes välttämättä suomityttö itse, huom.
Oma mieheni puhuu omaa kieltään (arabiaa) tietenkin, ranska toisena äidinkielenä ja englantia sujuvasti. Itse puhun sujuvaa englantia myöskin, suht hyvää ranskaa ja arabiaa niin, että tarvittaessa pärjään :)
Ja arabiaa en puhu mieheni takia, vaan perheeni takia..sen verran tullut aikaa vietettyä perheeni muiden sukulaisten kanssa, että tarttuu se kieli vähemmästäkin.
Pääsääntöisesti kuitenkin mieheni kanssa keskustelemme englanniksi, ranska ja arabia mukana silloin jos englannista haluttua sanaa ei löydy :) Eli tietynlaista kielten sekoittamista, joka yllättävää kyllä ei meille tuota ongelmia. Vieressä kuuntelijat kyllä välilä nauravat :D
Ei ole yhtäkään kunnollista äidinkieltä, jos täytyy käyttää useita kieliä ja arpoa mistä löytyisi oikea sana mihinkän paikkaan. Tuo algerialaisten ranskan taito ei muuten ole mikää toinen äidinkieli. Äidinkieli tarkoittaa sitä, että kaikki kielen vivahteet ja kielikuvat ovat hallinnassa ja ääntäminen myös. Sitähän ei algerialaisten ranskan taito todellakaan ole, ellei sitten ole ykköskieli ja arabia sitten vajaa.
En ymmärrä miksi pitää aina liioitella näitä kielitaitojuttuja niinkuin Uuuindflow tuossa edellä.
Eiköhän kyse ole siitä,millä kielellä pariskunnat kommunikoi ja ennen kaikkea siitä,että ymmärtävät toisiaan?! Mitä väliä sillä on vaikka afrikkalainen pariskunta puhuisi keskenään kiinaa, jos tämä olisi kieli,millä parhaiten ymmärtävät toisiaan.
Aina kun pariskunnalla tai perheellä on useampi kieli käytössä voi muodostua ihan oma "kieli",jota käytetään perheen kesken. Eihän se tietysti aina ole hyvä kielten opiskelun ja kommunikaation kannalta,mutta sen kun tiedostaa, eiköhän jokainen osaa itse päätellä tasonsa eri kielissä. Osaan esim. englantia hyvin, mutta tilanteesta riippuen, puhun sitä eri tavoin, aivan kuten suomea. Ei kait tuo nyt mitään outoa tai kummallista ole.....
On sillä vähän väliä jos ei osata mitään kieltä kunnolla. Miten voi nauttia kirjallisuudesta jos ei osaa mitään kieltä kunnolla.
Ja minä nyt lähinnä kommentoin tuota että pidetään äidinkielenä sellaist mikä ei todellakaan ole edes lähellä.
En ole viestiketjun ap. lähettäjä, mutta osa algerialaisista/tunisialaisista/marokkolaisista osaavat erittäin hyvää ranskaa, varsinkin jos asuvat tai ovat asuneet esim. Ranskassa. Ja Algeriahan on entinen Ranskan siirtomaa tai on ollut Ranskan vallan alla... Siellä siis puhutaan ranskaa ja on varmasti äidinkielen asemassa. Esimerkiksi, Senegalissa tai muissa Afrikan maissa ihmiset puhuvat täydellisesti useampia kieliä/murteita, joita he käyttävät tilanteen määrätessä koulussa, perheen kesken, kaupassa, virastoissa jne.
Jos nyt puhutaan äidinkielestä, tuskin kukaan osaa omaa äidinkieltänsäkään täydellisesti, ottaen huomioon kaikki sanat, fraasit, murteet, kieliopilliset säännöt jne... Äidinkielinenkään puhuja ei aina tunne koko kieltänsä täydellisesti, siksi hänen tarvitseekin sitä opiskella. Yhden, kahden tai useamman kielen täydelliseen osaamiiseen en usko, mutta uskon, että kielet voivat olla äidinkielen tasoisia, toisin sanoen puhuja pystyy kommunikoimaan asioista erinomaisesti kummalla kielellä tahansa ja pystyy vaihtamaan ajattelematta kieltä...
Molemmissa kielissä tällä puhujalla voi kuitenkin olla osa-alue, sanaston alue tms., jonka merkityksiä puhuja ei tunne tai se on heikkoa...
Kommentoin vielä tuota, jossa väität ilm. ap. viestiketjun lähettäjää osaavan kieliä vaillinaisesti... Hänelläkin on varmaan äidinkieli, joka on pääkieli ja jota hän osaa erinomaisesti. Samoin hänen miehensä, jonka äidinkieli ilmeisesti on arabia ja ranska. Kumpaa mies sitten paremmin osaakaan tai pitää ensisijaisena äidinkielenään, hän varmaan pystyy nauttimaan esim. kirjallisuudesta siinä missä muutkin. Äidinkieltä muuten pidetään sinä kielenä, jota puhuja itse pitää äidinkielenään ja jota on mahdollisesti oppinut ensimmäisenä kielenään.
Monikulttuurisissa perheissä syntyneet lapset ja lapset, jotka ovat kasvaneet maassa, jossa puhutaan useampaa kieltä, osaavat mahdolisesti useampia kieliä erinomaisesti. Joko yhtä hyvin tai useimmiten toista hieman paremmin, riippuen kieliympäristöstä jne.
Jos äidinkieli on arabia niin ei siihen rinnalle mahdu enää toista. Arabiassa on niin paljon oppimista ettei siinä enää jaksa kukaaan omaksua toista kieltä kunnolla.
Ja tuo mamujen 2-kielisyys on kyl vähän niiin ja näin. Haluisinpa nähdä yhdenkin vaikka Suomessa asuvan mamun, joka pitää äidinkielenään jotain arabiaa ja tulee vaikka tänne laittaa pienen kirjoituksen, jossa on jokainen taivutus ja pääte kohdallaan. Ja sekin vasta osoittaisi että kielikorva on edes jostain kotoisin ja sitten varsinainen kielioppi pilkkusäännöt yms on asia ihan erikseen.
Maahanmuuttajien kielitaito on surkeaa. Pärjätään kyllä, mutta kirjallinen ei onnistu ilman pahoja virheitä. Uskon että näin on myös tuossa ap. tapauksessa, jossa makeiltiin ranskan ja arabian äidinkielen veroisella osaamisella.
Oli kieli sitten miten vaikea tahansa, on aina mahdollista oppia uusia kieliä.
Minusta sinä et nyt näe kokonaisuutta ja perustelusi eivät ole kovin järkeviä. Aivan kuin kielen vaikeustaso määräisi, opitko muita kieliä vai et. Kielen oppiminen riippuu pitkälti kielen käytöstä ja kieliympäristöstä. Jos mies vaikka perheen kesken puhuu arabiaa ja sitten muualla ranskaa, on hyvin todennäköistä, että hän osaa niitä yhtä hyvin.
Jos ihminen ei puhu kuin yhtä kieltä ja aikuisena aloittaa uuden kielen opinnot, voi kielenoppiminen olla hankalaa, muttei mahdotonta. On aika tyhmää verrata maahanmuuttajien ilmeisesti suomen kielen taitoa ja kyseessä olevan miehen äidinkielen taitoa. En muista puhuiko ap. miehensä suomen kielen taidosta vai ei, mutta uskoisin, että se on heikompi kuin miehen arabian ja ranskan taito, koska suomi on miehelle oikeasti vieras kieli. Sekä arabiaa että ranskaa mies on kuullut kotimaassaan puhuttavan. Algeriassa on eri tilanne arabian ja ranskan kesken kuin esim. Suomessa suomen ja ruotsin välillä. Itse en puhu melkeinpä lainkaan ruotsia, vaikka sitä virallisesti Suomessa puhutaankin.
Puhut myös virheiden teosta, kuin se olisi jokin erityinen mittari äidinkielisen ja ei-äidinkielisen puhujan välillä. Kun puhutaan vierasta kieltä, on aivan normaalia tehdä virheitä, mutta niistä oppii, varsinkin kun on motivaatiota kielen oikeakieliseen oppimiseen. Mutta eivät äidinkielisetkään puhujat ja kirjoittajat tuota aina puhdasta, virheetöntä kieltä.
Jos sinä epäilet miehen kaksikielistä taustaa sillä perustein, että sinusta arabia on vaikeaa, on se aika typerää. Sinä olet tietysti suomalaisena sen vieraan kielen oppija ja tietysti se on vaikeaa, mutta miehelle, joka on koko elämänsä sitä puhunut ja se on hänen äidinkielensä, se ei välttämättä olekaan vaikeaa.
Minusta siinä ei kyllä ollut mitään makeilua, sillä tiedän niin paljon tapauksia, joissa ihmisellä voi olla monen eri kielen erinomainen hallinta, jopa äidinkielen tasoinen. Minusta siinä nyt vaan ei ollut mitään erikoista.
Itsekin Ranskassa asuneena, tiedän monia pohjois-afrikkal., jotka puhuvat molempia kieliä. Useimmiten puhuvat mielummin ranskaa. Ranskassa muuten on suurin pohjois-afrikkal. peräinen väestö...
"...mamun, joka pitää äidinkielenään jotain arabiaa ja tulee vaikka tänne laittaa pienen kirjoituksen, jossa on jokainen taivutus ja pääte kohdallaan."
Eikö sinun äidinkielesi ole suomi? Täydellistä se ainakaan näissä viesteissä ole ollut. Minunkaan suomen kieleni ei ole täydellistä, mutta koskaan kukaan ei ole edes vihjannut, ettei se olisi äidinkieleni. Äidinkieli se vaan on vaikka ei aina kaikki päätteet ja pilkut paikallaan olekaan.
Kyllä minäkin voi sanoa puhuvani sujuvasti englantia, mutta onko se sitten tällä sinun logiikallasi äidinkieli? Vai tarkoititko, että äidinkieli on aina se jota on puhuttu lapsuudessa, vaikka se olis jo ositttain unohtunu ja siis surkeaa?
On tää mun äidinkieli ja mulla on tähän kieleen jonkilainen kielikorva, joka sanoo miten pitää sanat taivuttaa. Mutta tuo aloittajan äidinkielenään ranskaa ja arabiaa puhuva kundikaveri ei voi sanoa samaa kuin toisesta. Ei voi olla kuin yksi äidinkieli, paitsi joissakin harvoissa poikkeustapauksissa. Tiedän että omasta mielestään täydellistä ranskaa/saksaa puhuvat usein nielaisee sanan lopun kun ei tiedä miten se taipuu. Semmoinen sokeltaminen on aika kaukana äidinkielestä
Mieheni ei ole algerialainen. Tunisian toinen virallinen kieli on Ranska ja sitä opiskellaan/puhutaan koko maassa. Ollut kuitenkin Ranskan vallan alaisena vuoteen -57 asti, tämä juontanee jälkensä siitä.
Koulussa Ranskan opiskelut aloitetaan 3. luokalla ja sitä opiskellaan toisena äidinkielenä.
Ja minua ei monikielisyys puheessa häiritse pätkääkään. Kuitenkin asia tulee sanomalla selväksi. Keskusteluahan voi käydä vaikka viidela kielellä sekoittaen?
sanoin vain että miehesi saattaa puhua jonkin verran ranskaa, mutta ei sentään äidinkielen veroisesti.
Äidinkieli on kuten sanoin kieli, jota puhuja itse pitää äidinkielenään tai jota on oppinut ensimmäisenä kielenään ja puhuu edelleen.
Jälleen sinulla on hyvin erikoinen ajattelutapa: "äidinkieli on aina se jota on puhuttu lapsuudessa, vaikka se olis jo ositttain unohtunu ja siis surkeaa".
Miksi ihminen pitäisi äidinkielenään kieltä, jonka on unohtanut tai joka on heikontasoista? Tai siis, missä ihmeen tapauksessa tämä tulisi kyseeseen? Tällöin lapsen koko kieliympäristö maastamuuttoineen, vanhempineen, ystävineen olisi vaihtunut ja muuttunut niin radikaalisti, että lapsella ei olisi myöhemmin ollutkaan enää mahdollisuutta jatkaa aloitetun äidinkielen puhumista. Tuskin vain kieltäytyisi puhumasta tiettyä kieltä.
Äidinkielinen puhuja on siis sellainen, joka asuu ja on puhunut tiettyä kieltä koko elämänsä ajan. Ihmisellä on siis ensisijainen äidinkieli, sen mikä on oppinut jo vauvasta saakka. Niitä voi olla kaksikin, jos esim. vanhemmat puhuvat lapsille omaa kieltään, näin lapsi omaksuu molemmat kielet ja voi pitää niitä äidinkielenään tai jos toinen on esim. kieliympäristöstä johtuen vahvempi kieli, hän voi pitää toista ensisijaisena ja toista toisena äidinkielenään. Toisin sanoen hän kuitenkin puhuu, kirjoittaa ja ymmärtää niin kuin kielen äidinkielinen puhuja.
Kuten sanoin, Afrikassa useissa maissa ihmiset osaavat monia kieliä, joista yksi on se lapsuuden kieli eli ensisijainen äidinkieli, yksi kielistä koulussa käytettävä eli toinen äidinkieli, ja kolmas vaikka maan virallinen kieli, jota käytetään maan hallinnon kielenä mm. virastoissa, toisin sanoen se on kolmas äidinkieli. Ero onkin vain siinä, että niiden käyttöympäristö on hieman rajatumpi, niitä käytetään vain tietyssä ympäristössä ja mahdollisesti tietyistä asioista puhuttaessa, heillä ei ole tarvetta puhua vaikkapa historiasta ensisijaisella äidinkielellä, vaan sillä puhutaan vaan vaikka ruosta... Noin siis yksinkertaisesti esittäen.
Tässä tilanteessa, jossa pohjois-afrikkal. mailla on kaksi virallista kieltä, niitä myös yleensä puhutaan toisin kuin Suomessa ruotsia...
Syitä äidinkielen käyttöön voi siis olla monia. Esim. Quebecissä, Canadassa on ranskankielinen alue, jossa puhutaan ranskaa, mutta ihmiset puhuvat äidinkielen omaisesti myös englantia, koska he asuvat tässä kielenkäyttöympäristössä, jossa se on valtion virallisena kielenä. He käyttävät Quebecissä mielummin ranskaa, mutta osaavat myös englantia, jota tarvitaan Quebecin ulkopuolella.
Sujuva englanninkielen taitosi ei siis vielä takaa, että olet kielen äidinkielinen puhuja. Se on joko varhaislapsuudessa opittua perhepiirissä, tai ympäristön (eli tarhan, koulun, maan) kieli, jota henkilö joutuu tai saa käyttää perheen ulkopuolella. Henkilöllä voi kuitenkin olla taipumuksia kahteen niin hyvään kielitaitoon riippuen siis sekä puhujan kielellisestä historiasta että ympäristöstä, että henkilö voi sanoa puhuvansa kahtaa kieltä äidinkielen omaisesti. Myös kulttuuri kuuluu kieleen.
Jotkut sattuvat syntymään perheeseen, jossa puhutaan lapselle useampaa kieltä tai maahan, jossa vaaditaan kahden virallisen kielen taito.
Voisihan meilläkin olla pakollinen ruotsi siinä mielessä, että sitä puhuttaisiin joko jo kotona tai kaikki opetus koulussa ja virastoissa olisi ruotsiksi ja kotona perheen kesken puhuttaisiinkin vain suomea...
Ennen kuin sanot, kuka puhuu mitäkin äidinkielenään, niin ehkä olisi parempi, että kysyisit mieheltä itseltään pitääkö hän ranskaa äidinkielenään.
Kukaan muu sitä ei oikein voi päättää kuin hän itse. Mikä sen sitten todistaa? Täytyisi tehdä tutkimuksia kaikista kielen osa-alueista, vaikka näissäkin on puhujien välillä eroa. Sitä paitsi pohjois-afrikkal. ranskan kielessä voi olla eroa ranskan ranskaan verrattuna, niin kuin Quebecin ranskassakin on eroja emoranskaan verrattuna.
Helpommaksi tulisi ehkä kysyä ranskaa äidinkielenään puhuvalta, että miten herra puhuu ja ymmärtää?
Mutta aika tyhmää sulta suomalaisena, joka et ole nähnyt miestä tai kuullut miehen puhuvan, tehdä päätelmiä keskustelupalstalla.
"Mutta tuo aloittajan äidinkielenään ranskaa ja arabiaa puhuva kundikaveri ei voi sanoa samaa kuin toisesta."
En tunne tuota kaveria, joten en arvaa väittää hänen kielitaidostaan yhtään mitään. Tunnen kuitenkin henkilöitä, jotka hallitsevat kaksi kieltä siinä määrin hyvin, etteivät itse tiedä kumpaa pitäisivät äidinkielenään. Miksei siis voisi sanoa, että on kaksi äidinkieltä?
Jos sinä sen kaverin tunnet, toki voit olla oikeassa, mutta tunnetko?
Tiedän hyvin että tällä palstalla on tapana satuilla puuta heinää omista miehistä vaikka todellisuus ei olis aivan lähelläkkään. Eli kyllä voidaan sanoa että tunnen tapauksen
joltakin ennustajaeukolta. Taidat satuilla sinäkin? "Tunnet" tyypin viestien perusteella, mutta sanaakaan et ole hänen suustaan kuullut. Arvaukseni taitaa osua kohdalleen;)
Olin jo päättänyt, etten tähän vastaa... Mutta vastaanpa silti. Tai kysyn oikeastaan.
Miten minä liioittelin?
kun mieheni kotimaa ei ole algeria, niinkuin tuossa vertasit. Puhuit algerialaisten ranskan osaamisesta, mikä ei liittynyt millään lailla tuohon minun viestiini.
jos ei ole yhteistä kieltä.Kyllä jää kommunikaatio puutteelliseksi ja kuivaksi,alkuhuuman jälkeen varmaan haluaisi myös keskustella ja olla tasavertainen kumppaninsa kanssa ja kuulla puheen eri sävyt,esim. epärehellisyyttä ei voi kuulla äänestä ellei puhuta samaa äidinkieltä.
Naimisiin vaikka yhteistä kieltä ei juurikaan olisi, kuin miehen kanssa, joka lyö tai juo.
Puhehan ei ole ainoa keino kommunikoida. Ja epärehellisyydenkin voi kyllä havaita vaikka ei yhteistä kieltä olisikaan.
äidinkieltä sujuvasti. Asuin lähes 10 vuotta miehen kotimaassa, mies asunut nyt 6 vuotta suomessa ja puhuu suomea hyvin. Kotona puhumme miehen kotimaista yhdessä, lapsille kumpainenkin omaa kotimaistaan. Tosi sekavaa...kieli turkki ja suomi.
englantia, siis mies ja minä. Mies opettelee suomea, kotimaassaan hänellä on perheen kesken kaksi kieltä englanti, osaa myös arabiaa. Ymmärrän hänen toista kotikieltä ja sitä opettelen enemmänkin. Englanniksi pärjäämme hyvin, ei ole koskaan tullut mieleenkään,että jotkut asiat jäisivät epäselväksi tai emme ymmärrä toisiamme. Minä taidan puhua enemmän broken english, hänen englanti on siistimpää. Lapsille tulevaisuudessa molemmat puhuvat omaa äidinkieltään ja siksi minustakin on tärkeää,että opimme molemmat sujuvasti puhumaan molempien äidinkieltä.
Pieni kertaus siitä, että asuin Ranskassa parisen vuotta, jonka jälkeen muutin takaisin Suomeen. Sitten taas muutaman vuoden jälkeen palasin lyhyeksi aikaa Ranskaan, jossa tapasin mieheni.
Siitä lähtien olemme olleet yhdessä, nyt yli kolme vuotta.
Kertaus siitä, että puhuin hänen äidinkieltään ranskaa sujuvasti jo ennen tapaamistamme ja nyt käytämme kommunikoinnissa siis ranskaa.
Tuolla oli kommentteja, ettei voi ymmärtää kaikkia vivahteita tai esim. epärehellisyyttä, mutta kun on asunut maassa (parikin vuotta riittää) ja tutustunut ja kommunikoinut ainoastaan ranskan kielellä (paljoa en käyttänyt muita kieliä tai suomea) auttaa näkemään ja ymmärtämään erilaisia puhetilanteita ja -tapoja jne. Lisäksi tarkkailen hyvin paljon ihmisiä ja kiinnitän huomiota kielenkäyttöön, elekieleen, aksenttiin jne., jotka kertovat aika paljon ja pikku hiljaa sitä oppii löytämään erilaiset nuannssit, jotka kertovat mikä mistäkin. (Samoin pystyn tunnistamaan ranskalaisen, joka puhuu englantia, pieni tietty tyyli äänteiden lausumisessa kertoo, että hei, tuo on ranskal.)
Päivittäin puhumme ranskaa, joten pystyn hyvin tunnistamaan hänen tunteitaan kielenkäytön avulla.
Elikä itse puhun ranskaa sujuvammin kuin englantia, vaikka olenkin lukenut enkkua lukion loppuun mennessä 10v. ja ranskaa vain vuoden. Keskinkertaisesti osaan venäjää, ruotsia ja saksaa hyvin vähän (syy tietysti käyttämättömyys), italiasta alkeet, muutaman sanan espanjaa ja on sitä tullut klassillista kreikkaakin joskus opiskeltua.
Mieheni taas puhuu erittäin sujuvasti espanjaa (on asunut espanjankielisessä maassa useamman vuoden) sekä englantia. Osaa myös italiaa ja on lukenut myös klassillista kreikkaa sekä latinaa. Saksaa osaa muutaman sanan, niin kuin minäkin.
Suomea hänellä ei valitettavasti ole aikaa opiskella, koska ei asu täällä eikä ole muuttamassa tänne. Osaa kyllä muutaman sanan ja lauseen ja kirjoittelee niitä ylös "suomi-vihkoonsa", aina kun tulee vastaan uusia sanoja/fraaseja... Haluaa kyllä oppia, viimeistään lapsien kanssa samaan aikaan. :) Motivaatiosta ei ole puutetta, vaan ajasta.
Poikaystäväni puhuu äidinkielenään unkaria, sujuvasti englantia, saksan alkeet ja muutamia lauseita suomea.
Minä puhun äidinkielenäni suomea, sujuvasti englantia, hyvin ruotsia, tyydyttävästi saksaa ja alkeet venäjästä ja italiasta. Unkaria puhun alkeiden verran, mutta ymmärrän tyydyttävästi. Syskyllä rupean lukemaan romaniaa, kiitos vaihtoyliopiston :)
Olen opiskellut unkaria itsenäisesti, mutta kyllä sitä huomattavasti paremmin oppii paikan päällä. Unkarin hallintaa pidän tärkeänä, jotta pystyn kommunikoimaan poikaystäväni vanhempien kanssa. Unkarin taito on muutenkin tärkeää kyseisessä maassa, kun siellä kaikki, varsinkin vanhempi väestö, ei puhu englantia tai saksaa. Tai sitten nuorempi väestö on liian arkoja käyttääkseen vieraita kieliä.
Yhdessä kommunikoidaan englanniksi. Se on helpointa. Aika paljon kuitenkin tulee kyseltyä puolin ja toisin mitä mikäkin on suomeksi / unkariksi. Kommunikointi on suhteellisen helppoa. Joskus kuitenkin joutuu kaivelemaan joitain spesifisanoja sanakirjasta esim. kokkaamisen tai terveydenhuoltoon liittyen. Ainakaan vielä ei ole tullut eteen tilannetta, missä asiat olisivat jääneet epäselviksi puutteellisen kielitaidon vuoksi.
Kommunikaatio-ongelmaa on ihan suomenkielisten avioparien kesken vaikka samaa kieltä puhuvat.
Olen kaksikielisestä kodista ja kummatkin vanhemmat puhuivat useita vieraita kieliä. Kummankin aviopuolison kanssa oli eri kotikieli.
Kotikielenä ollut siis neljä eri kieltä ja olen asunut viidessä eri maassa.
Itse puhun arabiaa, ranskaa, englantia, suomea, espanjaa, ruotsia, ymmärrän jonkin verran italiaa ja luen portugalia. (Silti en välillä ymmärrä mitään tämän palstan rasististen tyyppien kommenteista heh hee...)
Arabian kieltä jos haluaa oppia perhesyistä, älä aloita kirjakielestä vaan pitää opiskella puhekieltä ("Colloquial Arabic" -tyyppisiä oppikirjoja). Joku kysyi syyriasta:
www.syrianarabic.com
tai etsi termillä "Colloquial Levantine". Ihan hyvin voi opiskella yleistä alueen kieltä, ja kysyä sitten syyrian sanastot mieheltäsi.
Mun mielestä arabialaista kulttuuria ei ymmärrä jos ei osaa kieltä. Puhekieli on aika helppoa mutta kannattaa opetella kirjoituksesta ainakin aakkoset, jotta ymmärtää miten joku sana lausutaan ja mikä juuri siinä on. Arabiassa on aika paljon erilaisia äänteitä kuin suomessa, joten jos ei osaa aakkosia, ei tiedä mikä äänne on kyseessä ja jos sanoo arabimiehelleen 'koirani' eikä 'sydämeni' se on aika paha virhe ;-)
Pitää tutustua näihinkin vaihtoehtoihin.
Ihan päteväksi tavaksi alkuun pääsemiseen olen todennut juurikin sen, että opiskelen ensin yhden kappaleen kurssista, jonka jälkeen testaan sen samoin tein mieheni kanssa. Hän sitten kertoo miten kyseisiä sanoja heillä käytetään tai onko heillä erillisiä slangisanoja, jotka ovat arkikäytössä kaiken ikäisten kesken. Pidemmälle kun opinnoissa etenen, voi olla uudetkin menetelmät tarpeen.
Aakkoset minä opettelinkin heti alkuun, koska koitan puhekieltä opettellessani samalla ainakin silmäillä sanojen kirjoitusmuotojakin. Toistaiseksi yhden sanan kuultua tuntuu lähes mahdottomalta saada se kirjoitettua oikein, joten pitää kehittää jonkinmoista perustasoa tämän suhteen. Ja juurikin tuota lausuntaa aakkosten tunteminen helpottaa... Jos ei ole varma jostain äänteestä sanan keskellä, niin voi kysyä mikä kirjain se on, ja ongelma tulee ratkaistua.
meillä ensimmäinen yhteinen kieli oli englanti. Kumpikaan ei kovasti voinut kehuskella erinomaisella kielitaidolla, mutta se mitä osattiin riitti meille.
Kun juttu meni vakavaksi, pidin itsestään selvänä, että opiskelen mieheni äidinkieltä. Toki siihen vaikutti ratkaisevasti sekin, että asuimme hänen kotimaassaan alkuaikoina. Nyt kun olemme olleet Suomessa jo jonkin aikaa, mieheni on opetellut suomen kielen.
Kieli on avain ymmärrykseen sekä yksilö että yleisellä tasolla. Vaikka ei kielitaito täydellinen olisikaan,on mielestäni ihan välttämätöntä osata toisen äidinkieltä. Nykyisin juttu luistaa molempien äidinkielillä ja niitten sekoituksella. Siis kolmella kielellä kommunikoidaan:)
Mitä kieliä puolisosi osaa?
Japania ja englantia. Opiekelee suomea
Entä sinä itse?
Suomea, englantia, japania ja "ruotsia"
Jos puhut/opiskelet, miksi näit sen hyödylliseksi?
Keilistä on aina hyötyä. Ja opiskelin japania jo paljon ennen kuin edes matkustin ensimmäisen kerran japaniin.
Mitä kieltä puhutte keskenänne?
Englantia, japania ja yhä enemmän suomea.
Tuottaako kommunikointi teille ongelmia?
Ei.
Minun mielestäni on aina hyvä opiskella sen maan kieltä missä asuu ja/tai mistä oma puoliso on.
Mies puhuu äidinkielenään kreikkaa ja erittäin hyvää englantia, kiitos amerikkalaiselle tädille ja sedälle, joka Amerikassa on asunut jo 50 vuotta. Sen lisäksi kun mies on työskennellyt englantilaisten turistien parissa jo lähes 15 vuotta, niin kai siinäkin on sitten jo englanti aika hyvin tarttunut.
Täytyy kyl sanoo, että kielten opiskelu on Kreikassa kouluissa ihan eri tasoa kuin Suomessa. Jos Kreikassa haluaa jonkun vieraan kielen oppia, niin sitä varten maksetaan huippukalliit kurssit koulun ulkopuolelta. Suomessa kun työtä haetaan, niin työnantajalle useimmiten riittää, että työhakemuksessa kertoo rehellisesti oman kielitaitonsa kun taas Kreikassa hakemuksen liitteenä on pakko laittaa todistus, että on suorittanut englanninkielen kurssin ja läpäissyt sen.
Mies ei ole vielä alkanut opiskelemaan suomea, saa nähdä alkaako koskaan. Tietää muutaman kymmenen sanaa, mut ei todellakaan voisi keskustella suomeksi eikä myöskään ymmärrä suomea.
Itse puhun englantia sujuvasti ja kreikkakin alkaa olla aika sujuvaa. Ruotsin hallitsen jotenkuten, koulupohjalta vaan. Ranskaa olen opiskellut muutaman vuoden, siitä alkeet siis hallinnassa. Nyt haaveilen espanjankielen oppimisesta. Voisin vaikka lähteä Espanjaan tai jonnekkin yliopistovaihtoon.
Miehen äidinkieli on arabia. Sen lisäksi puhuu suomea, ranskaa, englantia, saksaa, italiaa ja jonkin verran venäjää. Niin, ja nykyään myös ruotsia jokusen lauseen. Kotona puhutaan pääasiassa suomea, ajoittain enemmän myös arabiaa ja tiukoissa tilanteissa englantia tai saksaa, joskaan en muista, koska viimeksi näin olisi käynyt. Ja minä siis puhun sujuvasti suomea, englantia ja ruotsia, saksaa vähän huonommin ja arabiaa auttavasti. Arabianopiskelu ei olisi haitaksi työssäkään, mutta on varsin tarpeen sukulaisten kanssa. Silti en ole mennyt kursseille tms., vaan luotan toistaiseksi miehen opetukseen.
Kyllä meilläkin kieliä käytetään sekaisin, lähinnä siksi, että minun on helpompi oppia arabiaa "vähän kerrallaan" ja toisaalta tykkään välillä käyttää niitä osaamiani arabian sanoja, vaikka ne harvoin riittävät kokonaisiin lauseisiin. En myöskään osaa lukea vielä kaikkia kirjaimia, mutta luen mielelläni ne, mitä osaan. (On myös pari kirjainta, jotka osaan lukea, mutta en lausua.)
- Mies puhuu tietenkin puhtaasti albaniaa. ;o) Lisäksi englantia, kreikkaa, italiaa, suomea & ruotsia. Englantia ja italiaa hän on opiskellut koulussa Albaniassa & Suomessa on opiskellut kirvesmieheksi suomeksi ja opiskelujen aikana lukenut myös ruotsia. Kreikan mies on oppinut maassa asuessaan ja televisiosta. Kaikkia paitsi ruotsia hän puhuu erittäin ymmärrettävästi.
- Minä puhun englantia, ruotsia ja saksaa. Lisäksi olen opiskellut alkeet kreikasta ja italiasta. Albaniaa olen oppinut miehen kautta ja kotikielikursseja päntätessä. Pakko kuitenkin myöntää, että albania on minulla ihan lapsenkengissä - osaan kieltä ihan hävettävän huonosti. :o/ Näen albanian hyödylliseksi sen vuoksi, että sen kautta opin tuntemaan paremmin mieheni ja hänen kulttuurinsa, sukulaisista ja ystäväperheistä puhumattakaan.
- Keskenään puhumme edelleen paljon englantia, mutta myös paljon suomea. Englanti on meille parisuhteen tunnekieli: jos pitää puhua tunteistaan, keskustella vakavasti tai tärkeästä asiasta, kieli kääntyy aina englanniksi, kun taas arkisessa kanssakäymisessä koko perheen kesken (tyttäremme läsnäollessa) puhumme enemmän suomea. Suomalaisessa seurassa puhumme AINA suomea.
- Kieli ei ole koskaan tuottanut meille ongelmia. Joskus sanat ovat hukassa, kun jatkuvasti kuulee kolmea eri kieltä arjessa. Muistaa esimerkiksi jonkun sanan englanniksi, mutta ei millään suomeksi tai toisinpäin.
Miekkoseni osaa vain ja ainoastaan omaa kotimaistaan vaikka kylla se aina vaittaa kysyttaessa osaavansa myos esim. Suomea. Minusta vaan sellanen 20 sanan valikoimaa ja taitoa laskea yhdesta kymmeneen ei viela voi kutsua kielen 'osaamiseksi' :D
Eli englantia puhumme keskenamme eika mitaan ihmeellisempia ongemia ole tullut vastaan.
Mies puhuu samoaa, englantia ja ajoittain hassun kuuloista suomea, joten hän siis osaa minun kieltäni. Minä taas puhun suomea, huonoa ruotsia, englantia, saksaa, samoaa ja auttavasti ranskaaa. Samoaa tulin oppineeksi siellä asuessani, mutta puhun siitä vain puhekieltä, enkä osaa esimerkiksi puhua "fa'asamoa fa'aaloalo", joka on kielen kunnioittava muoto.
Kielten osaamisesta on hyötyä ja olen aina pitänyt kielten opiskelusta, puhelias ihminen kun olen.
Keskenämme puhumme suomea, englantia ja samoaa. Kommunikointi outbound-moodissa ei tuota minulle ongelmaa, mutta eihän miehiä voi ymmärtää. :) Joten kyllä väärinymmärryksiäkin on.
hei,
meillä yhteinen kieli on suomi, joka on oma äidinkieleni ja kotipaikkamme kieli. Mieheni äidinkieli on venäjä ja itse osaan auttavasti sitä, mutta pelkästä säästä keskusteleminen ei ole pidemmän päälle kovin viihdyttävää.
Ex-mieheni äidinkieli oli suomi, mutta jotenkin me puhuttiin aina eri kieltä (vaikka sanat oli molemmille ihan tutut...)
Onnea kielen opiskeluun :-)
Sellaista se sattaa olla... Pitäisi kaiken toimia ja olla helppoa, kommunikoinnin varsinkin, molemmat kun puhuvat suomea, mutta ei se aina niin menekään. Näissä jutuissa juuri huomaa, että kemioiden on toimittava.
puoliso:
puhe: bengali, suomi, englanti ja hindi
kirjoitus: bengali, suomi, englanti
minä:
puhe: suomea, englantia, ruotsia, bengalia ja hindiä.
kirjoitus: suomi, englanti, ruotsi, bengali
(kumpikaan ei osaa kirjoittaa eikä lukea hindiä)
( tuossa ovat osaamisjärjestyksessä minulla bengali ja hindi on tosi alkeissa, mutta harjoitellaan;D)
Molemmat opiskellaan toistemme kieltä ja opetetaan toisiamme. tosin miestä ei kiinnosta opinko bengalia vai en mutta itse opiskeluna olen päättänyt bengalin ja hindin vielä oppia... tosin en ole nyt kuukausiin aktiivisesti lukenut lainaamiani oppikirjoja ja kohta pitäisi alkaa tenttiin lukea niin eipä oikein ole taaskaan aikaa;D
Mies osaa suomea erittäin hyvin verrattuna moneen muuhun saman aikaa (5-7 vuotta) Suomessa asuneeseen ulkomaalaiseen mieheen. kotona käytämme vain suomea (no ainakin 99% puheesta on suomea ja meidän puhumiset ei rajoitu vain yksittäisiin sanoihin vaan mielestäni voin puhua miehelleni kuin kenelle tahansa suomalaiselle (en kirjakielellä enkä niin kuin 5-vuotiaalle;D))
Mies hoitaa itse pankki tms. asiat, pyörittää perustamaansa yritystä (hoitaa yrityksen asiat)
välillä saatan täytellä lomakkeita koska kirjoittaminen ei oikein suju mutta muuten mies on suomen kielen kanssa sinut.
opetan myös muille bangladeshilaisille suomea vapaa-ajan harrasteena ja täytyy sanoa että puheet suomen vaikeudesta ovat vain asenne kysymyksiä;D
koulu numeroilla mitattuna antaisin omalle miehelleni suomen kielestä 9 - 8+. kirjoittamisessa kuitenkin vain 7+ - 8. itselleni bengalin kielestä varmaan 6- ;D
voi varmaan tuosta jo päätellä että kommunikointi ei tuota meille ongelmia. toki väärin käsityksiä sattuu mutta ei mitään suuria (isoin on ollut se että mies osti äidille viinipullon joululahjaksi kun vihjasin että äiti haluisi varmaan viinilasit lahjaksi;D piti sitten itse ostaa ne viinilasit kun mies vei lasillisen viiniä;D)
sitten meillä. Mieheni puhuu kreikkaa(äidinkieli) englantia, ranskaa, suomea vain vähän. Ei ole ollut tarvetta, kun asumme Kreikassa. Itse puhun ruotsia, englantia, saksaa, kreikkaa, espsnjan opettelu meneillään. Lapsemme puhuvat kreikan lisäksi suomea myös hyvin, haluan ,että oppivat äitisä kielen ehdottomasti.
Niin kumman puolisosi kanssa sinä sitä suomea puhut?
ole "kaksi" miestä, mikä toisen miehen kielitaito on ja mitä kieltä puhut hänen kanssaan.
Kaikien muiden banglojen kanssa puhun suomea paitsi miehen veljen, joka ei sitä osaa. ok.
yksityiselämääni en enää kommentoi sen tarkemmin;D
Minulla ei ole kuin yksi mies voitte huutoäänestyksellä arvata kumpi.
se toinen sinut, löysi kai vapaan suomitytön, otan osaa, nyyyhh.
Hän puhuu arabiaa äidinkielenään, ranskaa ja englantia puhuu sujuvasti, suomea hyvin (noh, sujuvasti siis sitäkin, mutta enemmänkin arkikieltä) ja auttavasti espanjaa.
Keskenämme puhumme ranskaa. Kommunikointi ei mielestäni tuota ongelmia, mutta onhan se eri asia puhua omaa äidinkieltään, vaikka sujuvasti puhumme molemmat ranskaa.
Opiskelen miehen äidinkieltä, tosin kyllä klassista arabiaa, joka eroaa aika paljon Marokon murteesta. Aika heikoissa kantimissa kielitaitoni arabian suhteen vielä on, mutta ehkä sitä joku päivä vielä osaa oikeasti PUHUA.
Arabiaa opiskelen siis sukulaisten takia, sekä mieluusti sitä käyttäisin matkustellessakin.
Oma kielitaitonikin unohtui tuossa mainita. Eli puhun suomea äidinkielenäni, englantia ja ranskaa sujuvasti, ruotsia hyvin ja espanjaa, saksaa ja arabiaa osaan auttavasti.
Nykyään puhumme meiehn kanssa enenevissä määrin suomea, mutta pääosin kuitenkin vielä ranskaa. Pitäisi varmaan luopua ranskasta kokonaan, jotta mieheni pääsisi käyttämään enemmän suomea.