Olen kovi epäämusikkalinnen mutta kuuntelen ja viihdyn sellaisen klassisen musiikin parissa hyvin. Mieltymyksiäni kuvaa että jos autiolle saarelle joutuisin yhden teoksen kannsssa niin ottaisin Beethovenin viulukonserton.
Mutta en millään saa otetta ja ymmärrystä nykymusiikkiin. Vaikka kuinka yritän koen sen lähinnä epämieluisena hälynä. Ainoa on joku Rautavaaran teos, esim lintusinfoniassa on kohtia jotka kuulostavat hyviltä, olisiko siinäkin vain ne lintuäänet. Ja tietty sitten lainaukset kansanmusiikista.
Välillä olen niin epätoivoinen että luulottelen nykymusiikissa olevan osin kyse keisarin uuudet vvaatteet ilmiöstä
Mutta en millään saa otetta ja ymmärrystä nykymusiikkiin. Vaikka kuinka yritän koen sen lähinnä epämieluisena hälynä. Ainoa on joku Rautavaaran teos, esim lintusinfoniassa on kohtia jotka kuulostavat hyviltä, olisiko siinäkin vain ne lintuäänet. Ja tietty sitten lainaukset kansanmusiikista.
Välillä olen niin epätoivoinen että luulottelen nykymusiikissa olevan osin kyse keisarin uuudet vvaatteet ilmiöstä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suurella osalla nykyisellä nuorisolla on pää suuntautunut toiseen maailmaan, niinpä heidän aivojen värähtely on sopusoinnussa sen ´musiikin´ värähtelyjen kanssa.
Kaikkea meidän maailman ihmiset haluavat koittaa, ennen kun pääsevät tietämään, mikä värähtely tuntuu olevan sopusoinnussa koko heidän elämän kanssa. :)
Luulenpa että aikamme musiikki aukenee enimmäkseen vain niille jotka ovat kuunnelleet musiikkia todella paljon. Minäkin olen ihan diletantti siinä mielessä, että en ole yhtäään musikaalinen itse, vaikka rakastankin musiikkia. Sen teoriasta tai muista hienouksista en kuitenkaan tajua tuon taivaallista. Arvo Pärtiä voisit ehkä kokeilla, ainakin myöhäistuotantoa. Esim. Tabula rasa on helpommin sulavaa kuin änkyrämodernismi. Se muistuttaa sikäli klassista musiikkia tai poppia, että sopii myös taustalle.
Nykymusiikissa, aivan kuten muidenkin aikakausien musiikissa taso vaihtelee. Valtaosa esimerkiksi klassismin musiikista on painunut arkistojen pohjalle, ja aivan syystä. Heikkoa musiikkia on aina tehty, historiaan jäävät vain teokset joilla on substanssia ja jotka kykenevät puhuttelemaan ihmisiä riippumatta aikakaudesta.
Nykymusiikki ei kuitenkaan ole sen vaikeampaa, kuten ketjussa jo mainittiinkin, tottumus auttaa musiikin avautumiseen. Tällöin pystyy jo erottelemaan jyvät akanoista, modernismia voisit lähestyä varovaisesti kuuntelemalla vaikkapa Wagneria, Lisztiä, Mahleria, Ravelia, Debussy myöhäistä Sibeliusta, Schönbergiä ja siitä sitten pikku hiljaa siirtyä linjalle Berg, Webern, A.Merikanto, ei kaikista tarvitse pitää, mutta tyylillinen kehitys auttaa ymmärtämään ja ehkäpä alatkin yllättäen pitää nykymusiikista.
Etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana monen säveltäjän ilmaisu on "pehmentynyt" ja muuttunut kuulijaystävällisemmäksi.
Kiitosta vaan taustatiedosta, ymmärtävästä suhtautumisesta ja hyvistä vinkeistä.
Tämä on vähän toinen juttu mutta kummastuttaa sekin. Miksi musiikissa on tehty tällainen täyskäännös. Miksei ole säveltäjiä jotka säveltäisivät perinteisen kaavan mukaan oopperoista, konserttoja, sonaatteja jne.
Täytyykö muutoksen olla näin totaalinen, näille Bachin, Beethovenin, Mozartin muotoihin säveltäjille olisi kuulijoitakin luvassa.
Ymmärrän kyllä että tämä on vähän triviaalia mutta niin olen minäkin.
Puupaappa, sun viestit on asiallisia ja se on oikein hyvä. Täällä kun yleensä haukutaan alimpaan rakoonn kaikki se mikä ei itselle maistu.
Uusi musiikki ei ole kaikkien juttu, mutta sitä on tehty jo yksi vuosisata joten ihan kaikkea ei voi laittaa samaan pussiin, kaikkea löytyy ja joka lähtöön.
Ooopperoita ja sonaatteja ja sen sellaista kyllä tehdään ihan koko ajan, vanhat muodot (venytettyinä ja muunneltuina) elävät toki yhä. Suomessakin tehdään oopperoita enemmän kuin koskaan.
Jos takoitat että niitä pitäisi tehdä jollain Mozartin sävelkieln muotilla, se on aika outoa. Mitä tässä maailmassa tehdään enää samalla lailla kuin 1700-luvulla? Kaikki inhimillisen toiminnan ja tekemisen muodot on niin toista, että jonkin ikivanhan näköisjäljitelmät ovat jo moraalisesti mahdoton ajatus.
Eikä Mozartkaan säveltänyt jollain vuosisatoja vanhalla muotilla, vaan ihan omalla oman aikansa tavalla.
Kaikesta musiikista ei tarvitse pitää. On kuitenkin hyvä kuunnella joskus jotain poikkeuksellistakin, moderniakin, niin niistäkin voinee löytää hyviä juttuja. Ei kaikki modernimusiikki ole pelkkää mekkalaa.
Musiikkikin hakee aina uusia muotoja, annetaan sen tehdä niin. Ei varmaan kukaan jaksaisi kuunnella aina samalla tavalla, oli se sitten Mozartin tai Wagnerin, tehtyjä biisejä.
jokamies kykenee tuohon kehittymiseen kuulijana. Muistathan jo, että osa 1950-60 -luvun modernisteista hylkäsi kovan modernismin periaatteet havaittuaan että liiallinen monimutkaisuus ei ole mielekästä eikä soivana musiikkina perusteltua. Kuitenkin yhä vielä Suomessa tehdään uusina soinnillisia ym. kokeiluja, jotka jo 50 vuotta sitten havaittiin ei niin kiinnostaviksi. Tämäkin historia olisi hyvä tuntea. Eli mielestäni musiikin, joka jää elämään tulisi herättää kuulijassa jotakin tunnetasolla, älyllisyys ei riitä.