olen tutustunut hieman mieheen joka on taiteellisesti lahjakas. Kun hänellä on hyvä päivä hän on mitä romanttisin. Mutta kun tulee se huono päivä, hän polkee läheisensä maanrakoon.
Muilla kokemuksia taiteilijoista?
Jos olet itse taiteilija, miten tahtoisit että sua lähestytään?
Taiteilija ja parisuhde
Muusa<3
26
3010
Vastaukset
- yksinäinen susi...
ja hankala persoona. Jos kaipaat ongelmia, iske taiteilija. Muussa tapauksessa: pysy erossa! Teit asiat niin tai näin, et tee kuitenkaan mitään oikein
- tulkkaa..
varmaankin ihminen jonka omat kokemukset taiteesta /muusasta on just niin musta valkoisia kuin itsekkin on.
- vastausta pukkaa
persoonallisuushäiriö. Kestätkö sen?
- vänkyrä-nainen
se taiteilija parhaiten tule toimeen samanhenkisten ja samoin ajattelevien ihmisten kanssa. Jos löytyy tarpeeksi joustavuutta luonteesta ja kykyä luovia ja tasapainotella arjessa eteenpäin, niin aika hyvät mahdollisuudet on onnistua. Sen sijaan en usko, että kovin itsekeskeiset, suppean ajatusmaailman omaavat, kaavoihinsa kangistuneet kontrollifriikit pystyvät saamaan onnellista suhdetta aikaiseksi taiteilijan kanssa.
- siinä on hyvät ja....
...huonot puolensa.
Huono puoli on se, että meinaan masentua välillä, sitä vastaan joutuu taistelemaan tosi lujaa. Liika herkkyys on myös vaivannut aina, ujous ja kaikki sellainen.
Hyviä puolia on se, että kun on hyvä päivä, on tosi hyvä päivä. Ja tietysti voi antaa muille ihmisille jotain.
Itse sanoisin, että kaikkoan arkana nopeasti, jos joku on ilkeä. - random_N
Hmmm... tämä on kiinnostava asia.
Jotta saa inspiraatiot oikeiksi teoksiksi, esimerkiksi kirjoiksi, tauluiksi, koreografioiksi tai valaistussuunnitelmiksi, luovaa työtä tekevä joutuu usein penkomaan mieltään ja raivaamaan tilaa ensin orastaville ideoille ja sitten niiden jalostamiselle.
Tämä "raivaaminen" heijastuu sitten usein siihen miten ko henkilö toimii käytännössä. Joku ei kauheasti jaksa panostaa siivoamiseen, ehkä ei edes henkilökohtaiseen hygieniaan. Joku kaipaa hiljaisuutta, eristäytyy tavallaan. Joku vähän rähisee ja kuka mitenkin.
Persoonallisuushäiriöisyys, päihdeongelmat tai kaoottinen elämä eivät millään tavalla automaattisesti seuraa siitä, että leipä tulee luovasta työstä, eikä kumppanin tarvitse sietää mitä tahansa.
Minun vinkkini on että elämä jaetaan kahteen tai kolmeen tilaan: on pariskunnan koti ja työtila sitten erikseen tai kummallakin omat kodit tai sekä kaksi kotia että työtila.
Siellä missä asuu ei-taiteilija pätevät hänen lakinsa enemmän ja työtilassa taiteilijan lait enemmän.
Eli esimerkiksi jos on hiljaisuutta vaativa vaihe niin taiteilija on työtilassaan tai omassa kämpässään ja kumppani voi kommunikoida normaaliin tapaan (omassa) kodissa.
Lopuksi taiteilijan määritelmää: oma havaintoni on että mitä tuotteliaampi taiteilija sitä "normaalimpi" elämä.- kun kyseessä
on tarpeeksi tuottelias ja tuottava taiteilija, niin häntä ei pidetä taiteilijana enää ollenkaan, lähinnä bisneksenpyörittäjänä.
- random_N
kun kyseessä kirjoitti:
on tarpeeksi tuottelias ja tuottava taiteilija, niin häntä ei pidetä taiteilijana enää ollenkaan, lähinnä bisneksenpyörittäjänä.
Minä en tuossa omassa kohdassani ajatellut että miten hyvin se tuotos sitten muuntuu rahaksi.
Ihan vain sitä, että ne tuntemani luovan työn tekijät joilla on paljon valmiita töitä, elävät aika tasaisesti tavallaan.
Siis siellä on jääkaapissa ruokaa, koti semmoinen kohtuusiisti, puhtaita vaatteita, ainakin pääosin aika vakiorytminen elämä jne.
Sitten erikseen ovat ne, joilla on elämänhallinnassa pahojakin puutteita. Heille taiteilijuus tai luovuus on iso osa identiteettiä, mutta ei heiltä synny ohjelmaa telkkariin, julkaistavaa kirjaa tai taulua. Ja kotona on sotkuista ja koko elo aika mössöä sivusta seuraten.
Bisnes ja taiteilijuus... se on aika alakohtaista, ainakin musiikissa voi olla tinkimätön taiteilija ja piinkova bisnesihminen. Mutta kuvataiteet on ehkä vähän toinen juttu, helposti. - tuota
random_N kirjoitti:
Minä en tuossa omassa kohdassani ajatellut että miten hyvin se tuotos sitten muuntuu rahaksi.
Ihan vain sitä, että ne tuntemani luovan työn tekijät joilla on paljon valmiita töitä, elävät aika tasaisesti tavallaan.
Siis siellä on jääkaapissa ruokaa, koti semmoinen kohtuusiisti, puhtaita vaatteita, ainakin pääosin aika vakiorytminen elämä jne.
Sitten erikseen ovat ne, joilla on elämänhallinnassa pahojakin puutteita. Heille taiteilijuus tai luovuus on iso osa identiteettiä, mutta ei heiltä synny ohjelmaa telkkariin, julkaistavaa kirjaa tai taulua. Ja kotona on sotkuista ja koko elo aika mössöä sivusta seuraten.
Bisnes ja taiteilijuus... se on aika alakohtaista, ainakin musiikissa voi olla tinkimätön taiteilija ja piinkova bisnesihminen. Mutta kuvataiteet on ehkä vähän toinen juttu, helposti.musiikkiasiaa joltain pieneltä riippumattomalta punk-artistilta. Voipi olla että on huomattavasti eri mieltä. Tienaava artisti ei ole heidän mielestään enää artisti, vaan musiikkiteollisuuden orja.
Bisneksen pyörittäminen vaatii organisointikykyä. Sellaisen ihmisen koti on siisti ja hän ajaa kaupunkimaasturimersulla, kun organisointikyvyn lisäksi löytyy tuota taiteellista habitusta joka käy kaupaksi. Tältäkin palstalta taitaa yksi sellainen löytyä. - random_N
tuota kirjoitti:
musiikkiasiaa joltain pieneltä riippumattomalta punk-artistilta. Voipi olla että on huomattavasti eri mieltä. Tienaava artisti ei ole heidän mielestään enää artisti, vaan musiikkiteollisuuden orja.
Bisneksen pyörittäminen vaatii organisointikykyä. Sellaisen ihmisen koti on siisti ja hän ajaa kaupunkimaasturimersulla, kun organisointikyvyn lisäksi löytyy tuota taiteellista habitusta joka käy kaupaksi. Tältäkin palstalta taitaa yksi sellainen löytyä.Taas tosi kiinnostava pointti.
Niin.
Jos menee instituutioihin niin on jollain tasolla hyväksynyt niiden säännöt. Ja tukee niitä rakenteita, vaikka voi toki kritisoidakin niitä. Voi nähdä niinkin, että muutos voi tulla vain toimimalla siellä osana.
Anarkisti näkisi toisin, ja jos taide on taiteilijalle osa anarkistista elämäntapaa niin on varmasti elinehto pysyä kaukana instituutioista ja karsinoista.
Joskus miettinyt vapauden astetta ja taidetta. Onko suurinta vapautta se että on maksimaalisesti aikaa taiteentekoon ja minimaalinen riippuvuus taiteesta taloudellisesti (= työttömyyspäivärahalla, perinnöillä, säästöillä elävät taiteilijat joilla ei päivätyötä), se että on maksimaalisesti aikaa taiteeseen ja että taiteen kautta avautuu myös taloudellista vaurautta (= ammattitaiteilija, joka elää taiteellaan taloudellisesti), vai se että rahavirrat kulkevat ihan erikseen ja taiteen kenttä on sitä mistä pitää (= raha muusta duunista ja taide sitten se ns oikea elämä).
En tiedä liittyykö tämä enää tähän.
Mutta joillakin luovuus ja tuottavuus on huipussa kun on jokin muu duuni ja sen ohessa saa sitten tehdä sitä elämän suolaa.
Vielä tajunnanvirrasta poimin keväisen Punk - tauti joka ei tapa -dokumentin. Se Severi Helle, siinä sitten upea nuori mies. - varo tätä palstaa
random_N kirjoitti:
Taas tosi kiinnostava pointti.
Niin.
Jos menee instituutioihin niin on jollain tasolla hyväksynyt niiden säännöt. Ja tukee niitä rakenteita, vaikka voi toki kritisoidakin niitä. Voi nähdä niinkin, että muutos voi tulla vain toimimalla siellä osana.
Anarkisti näkisi toisin, ja jos taide on taiteilijalle osa anarkistista elämäntapaa niin on varmasti elinehto pysyä kaukana instituutioista ja karsinoista.
Joskus miettinyt vapauden astetta ja taidetta. Onko suurinta vapautta se että on maksimaalisesti aikaa taiteentekoon ja minimaalinen riippuvuus taiteesta taloudellisesti (= työttömyyspäivärahalla, perinnöillä, säästöillä elävät taiteilijat joilla ei päivätyötä), se että on maksimaalisesti aikaa taiteeseen ja että taiteen kautta avautuu myös taloudellista vaurautta (= ammattitaiteilija, joka elää taiteellaan taloudellisesti), vai se että rahavirrat kulkevat ihan erikseen ja taiteen kenttä on sitä mistä pitää (= raha muusta duunista ja taide sitten se ns oikea elämä).
En tiedä liittyykö tämä enää tähän.
Mutta joillakin luovuus ja tuottavuus on huipussa kun on jokin muu duuni ja sen ohessa saa sitten tehdä sitä elämän suolaa.
Vielä tajunnanvirrasta poimin keväisen Punk - tauti joka ei tapa -dokumentin. Se Severi Helle, siinä sitten upea nuori mies.Miten helkkarissa noin fiksu täti jaksaa viihtyä ja taistella näiden/meidän umpihullujen kanssa?????
- Anonyymi
random_N kirjoitti:
Taas tosi kiinnostava pointti.
Niin.
Jos menee instituutioihin niin on jollain tasolla hyväksynyt niiden säännöt. Ja tukee niitä rakenteita, vaikka voi toki kritisoidakin niitä. Voi nähdä niinkin, että muutos voi tulla vain toimimalla siellä osana.
Anarkisti näkisi toisin, ja jos taide on taiteilijalle osa anarkistista elämäntapaa niin on varmasti elinehto pysyä kaukana instituutioista ja karsinoista.
Joskus miettinyt vapauden astetta ja taidetta. Onko suurinta vapautta se että on maksimaalisesti aikaa taiteentekoon ja minimaalinen riippuvuus taiteesta taloudellisesti (= työttömyyspäivärahalla, perinnöillä, säästöillä elävät taiteilijat joilla ei päivätyötä), se että on maksimaalisesti aikaa taiteeseen ja että taiteen kautta avautuu myös taloudellista vaurautta (= ammattitaiteilija, joka elää taiteellaan taloudellisesti), vai se että rahavirrat kulkevat ihan erikseen ja taiteen kenttä on sitä mistä pitää (= raha muusta duunista ja taide sitten se ns oikea elämä).
En tiedä liittyykö tämä enää tähän.
Mutta joillakin luovuus ja tuottavuus on huipussa kun on jokin muu duuni ja sen ohessa saa sitten tehdä sitä elämän suolaa.
Vielä tajunnanvirrasta poimin keväisen Punk - tauti joka ei tapa -dokumentin. Se Severi Helle, siinä sitten upea nuori mies.ei tullu hullua viisaammaks
- ihmisillä on
hyviä ja huonoja päiviä, taiteilijat vain oikeuttavat (itselleenkin) oikuttelunsa taiteilijamyytillä. Myytti on seurausta siitä, että tavikset ovat yrittäneet selvittää luovuuden salaisuutta. Kuitenkin samat persoonallisuuspiirteet löydettäisiin kaikista ihmisryhmistä, jos heitä tarkasteltaisiin vastaavalla mielenkiinnolla.
- onhan se tosiasia...
...että taide on hyvin terapeuttista.
- caput.mortuum
Kaikilla on hyvät ja huonot päivänsä, muttei taiteellinen lahjakkuus oikeuta polkemaan ketään maanrakoon vaikka huono päivä olisikin. Taiteilijan myyttiä pitävät yllä ne, jotka eivät ole koskaan olleet tekemisissä taiteilijoiden kanssa ja luulevat ettei taiteen tekeminen ole todellista työtä. Ja myös ne "taiteilijat", jotka odottavat inspiraatiota lähikapakassa oluen voimalla.
- -nainen erilainen-
on oma luova persoona, eli kuin "luova hullu". Itse taiteilijana tarvitsen oman, tietyn tilan, ts reviirin. Tämän teen selväksi toiselle sukupuolelle jo heti alussa :)
on aina erikseen.
Hunaja71 lienee hyvä tähän vastaaja, omalta kohdaltaan.
Omalla kohdalla ei tule suurempia tunteenpurkauksia, korkeintaan puskahdus ja toteamus "Tämä taas on näitä päiviä".
Joskus pieni hengähdystauko tai happihyppely auttaa. Jionka jälkeen alkaa sujumaan.Mä olen taiteilija. Parisuhteessa se tottakai näkyy myös. Jos toinen yrittää tukahduttaa mun luovuuden ei suhde tule onnistumaan. Suhteen alku on aina hankala kun toiselle pitää oikeasti kertoa että tää on mun elämäntapa ja ilman tätä en voi hyvin. On se varmaan niin että siinä toiselta tarvitaan joustavuutta paljon.
Itse opetan työkseni plastistasommittelua ja kuvataidetta sekä työskentelen muotoilijana että taiteilijana. (Aikaisemmin toimin vielä näyttelijänä ja tanssitaidepuolella myös)Miehelläni ja minulla on selvä jako että hän saa metsästää kun tulee syksy (hän on todella kova metsästämään) ja minä jätän taiteilun vähemmälle, kun taas talvi, kevät ja kesä on mun työskentely aikaa. En tietenkään päivittäin tee taidetta. Miehelläni on myös omat harrastuksensa ja hän saa itselleen yhtä paljon aikaa kun minäkin. Silloin kun ei ollut yhteisiä lapsia pystyi myös ajattelemaan hieman itsekkäämmin.
Mutta jostain täytyy aina luopua kun on parisuhteessa, varsinkin jos haluaa että suhde onnistuu, ei voi itsekkäästi ajatella että minä haluan ja minähän teen näin. Meillä on pieni vauva 10kk tällä hetkellä ja kun aloin odottamaan tätä lasta, piti miettiä kaikki uudelleen. Itse luovuin näyttelemisestä ja tanssitaiteesta, kaikkea ei voi saada. Huomasin että näytelmä harjoitukset ym. esitykset vievät liikaa aikaa niin suhteelta kuin tulevalta lapseltakin. Asiat pitää joskus laittää tärkeys järjestykseen ja jostain tärkeästäkin täytyy joskus luopua.
Paras ehkä olisi että keskustelisitte asiasta ja tekisittä nämä "taideasiat" selviksi. Jos suhde alkaa toimimaan, niin kyllä sen eteen kannattaa tehdä töitäkin. Kyllä molempien osapuolien pitäisi tehdä selväksi millaisen suhteen haluaa ja mikä voisi toimia.
Kyllä me taiteilijatkin ollaan ihmisiä, meillä on vaan vähän erinlainen työ.
Kaikkea hyvää sulle :)Hunaja71 mielipidettä, tuli mieleen miksei miehesi pura tuota raivoaan huonoa päivää kohtaan?
Onko tullut kokeiltua?
Sattaisi hänelle syntyä uusi taidesuunta.
Huono puoli sinä, että puolisosi saattaa etsiä sitä raivoaan vaikka väärin asetellusta haarukasta.- Rokki mimmi 24v
Jotenkin niin läheltä liippaa tämä aihe täällä että oli pakko kirjoittaa.
Koen itse itseni taiteilijana. En saa siitä leipää, mutta toivoisin saavani.
Pariuduin nykyisen mieheni kanssa nelisen vuotta sitten, ja sen ajan mitä olemme asuneet yhdessä, luominen on ollut mahdotonta. Ensin se ei ollut ongelma, rakkauden huuma vei mennessää kaikki oli hyvin, mutta nyt. Jotain puuttuu. Haluan tehdä musiikkia mutta inspiraatio ei vain tule. Asutaan kaksiossa. Keittiö on minun valtakuntaa ja kaikki mitä tapahtuu on lähellä. En saa hetken rauhaa..
Parhaiten inspiroiduin kun olin yksin. Opiskelin yhdessä ollessa 2 vuotta toisella paikkakunnalla jonka aikana sain useita kappaleita aikaiseksi. Sama tapahtui ennen tätä parisuhdetta, kun olin yksin. Sain valtavasti uusia ideoita.
Kysymys kuuluukin, miten voisin muuttaa mieheni muusaksi. Miten voisin saada inspiraatiota ilman että rikon tämän suhteen ja ryhdyn elämään yksin koska se on monesti käynyt mielessä. En halua sitä, mieheni on parasta mitä mulla on. Silti en voi elää ilman musiikkiani... Olen puun ja kuoren välissä, auttakaa.- helppoa
No helposti, hommaat jonkun opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta asuntoineen ja yhteinen pesänne on sit toisella paikkakunnalla. Voit liikkua mielesi mukaan kahden paikkakunnan välillä ja miehesi saa siten susta parhaat puolet ja sä ikävöintisi kautta hänestä muusan, muotoile se noin miehelles ja kehota hankkimaan omia harrastuksia ja kerro et tää on välivaihe?
- vaikeaa se on
Olen asunut taiteilijaperheessä ja se on helvettiä, ei normaaliystävällisyyteen tottunut siihen totu koskaan.Välillä huudetaan suoraan että haluan olla yksin ties mitä muuta jos on keskittynyt johonkin muuhun vitun luovalle persoonalleen tärkeään juttuun.sellasta se on.
- määmy
Vuodelt 2008.
Mitens kävi? - pysytköperässämies
Tärkeintä lienee taiteilijalle ja taiteiden harrastelijoille se, että on oma tila missä taiteilla, ihan kun on autotallit autojen ja muiden teknisten laitteiden harrastajille. Toiseksi ei kovin aikataulutettua viikko/kuukausiohjelmaa, kykyä nopeisiin ratkaisuihin sekä suunniteltujen asioiden muuttumiseen. Elikkäs pitää omata sellasta joustavuutta nopeisiinkin muutoksiin.
- Elokuvaaja
Taiteilijan oikuttelu johtuu siitä, että esim elokuvaa kirjoittaessa elät tarinaa ja henkilöitä kovalla intensiteetillä, sen jälkeen tavallinen maailma ja tavalliset ongelmat asiat tuntuvat merkityksettömiltä ja tylsiltä. Suurin osa luovan alan ihmisistä on adhd-piirteisiä, ennen nämä ihmiset olivat yhteisönsä tukipilareita, ongelmanratkojia.
- herkätaistit
Sanoisin, että taiteilijat ovat enemmänkin asperger-piirteisiä kuin ad/hd-piirteisiä. Kuuluisia aspergereita on esim. Juice Leskinen, Einstein, Beethoven, Markku Pölönen, Miina Äkkijyrkkä...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_autismin_kirjon_henkilöistä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781224- 881137
- 1391056
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5801005Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1997Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20900
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9754Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8690