katseita ja sanattomuutta, kun näemme jälleen?
Onko odotettavissa taas
vain pelkkiä
312355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
joudut tyytymään niihin. Olethan sentään varattu nainen toisin kuin minä.
"taakkaa" harteillani! Olen siltä osin kyllä kahleeton ja vapaa...
aktiivisuudestasi, neiti X.
Kun ei sinusta ota tällainen putkiaivoinen mies kuules selvää.
Ymmärrän mä kyllä että olet hieman ujo,
mutta voisit edes hieman vihjata
että olet vieläkin kiinnostunut minusta?
Ihmettelen, jos et ole huomannut ja vaistonnut, miten paljon olen sinusta kiinnostunut. Kyllähän semmoisen tunteen minusta voit lukea. Olen tietenkin pyrkinyt peittämään tätä muilta työkavereilta ja myös onnistunut siinä. Nyt pelkään, että jotenkin oma tilanteeni ja suhteeni sinuun paljastuu töissä. Sitä taas en haluaisi.
"Ihmettelen, jos et ole huomannut ja vaistonnut, miten paljon olen sinusta kiinnostunut"
Kyllä mä ehkä olen jotain merkkejä tunnistanut mutta olen myöhemmin ajatellut että olet kaikille muillekkin yhtä ystävällinen ja hymyileväinen, etkä pelkästään vaan mulle..
aina kaikille ystävällinen ja hymyileväinen sekä kohtelias. Olen ajatellut murheissani niin, että olet myös minulle vain samalla tavoin ystävällinen ja huomaavainen. Ja pitkään olen jo toivonut muuta... että voitaisiin paremmin tutustua toisiimme.
On siis ollut meillä molemminpuolista :)
Meidän luonteissamme on kyllä minusta paljon samankaltaisuutta. Luulenpa että ymmärrämme
todella hyvin toinen toisiamme jo ihan sanattoman
viestinnänkin kautta. Kummankaan ei tarvitse esittää mitään, mitä ei oikeasti olla.
Mutta tilanne on ollut jo pitkään aika turhauttava, olet varmaan samaa mieltä?
Mitäs susta meidän yhdessä pitäis asian hyväksi?
vahva. - Meidän pitäisi jutella rohkeasti ja avoimesti tilanteet ja asiat halki. Meidän pitäisi uskaltaa kohdata toisemme!
"Meidän pitäisi jutella rohkeasti ja avoimesti tilanteet ja asiat halki. Meidän pitäisi uskaltaa kohdata toisemme"
Jos itse mietin asiaa omalta kannaltani, niin mä henk.koht. ihastun todella harvoin kehenkään naiseen.
Siksi niiden kunnollisten aloitteidenkin tuon kanssa on vähän niin ja näin. Tämä sinulle tiedoksi jos
olet ihmetellyt nihkeyttäni..
Sinä olet tosi kiehtova kun uskallat aina olla
lähelläni niin ihan oma itsesi!
oikein sujuisikaan. Siksi jää vain jäljelle se, että on oma itsensä. Tietenkin täytyy olla jonkinlainen työrooli.
En minäkään hyvin helposti ihastu mieheen, korkeintaan vain lievästi ja hetkellisesti. Semmoista on ollut monet, monet vuodet. Nyt kuitenkin olen pitkään joutunut taistelemaan itseni kanssa, kun en alussa voinut itselleni myöntää totuutta. Ja nyt on sitten niin, että en pääse tästä tunteesta eroon enkä enää haluaisikaan. Työtäni olen sitten tehnyt tällaisissa tunnelmissa.
Jos saisin kuulla tuon kaiken sinulta työpaikallamme kasvotusten (tai vaikka edes hitusen sähköpostin välityksellä) miten valtavan iloiseksi tulisin siitä, että tunne on aina ollutkin molemminpuolista, enkä vaan ole kuvitellut kaikenlaista omassa pienessä mielessäni..
Aina kun näen sinut vaikka vaan ohimennen, päässäni soi silloin Neljän Ruusun vanhan hittibiisin sanat: "tytöltä saan katseen, se hohtaa lämpöä, juuri sitä nyt tarvitsen, samoilla aalloilla liikutaan, vaikka ei sanota sanaakaan.."
Tällaistahan se arki on meillä hieman ujoilla :)
katseita, mutta meinaan kyllä moikata. Eiköhän olla katseltu jo ihan tarpeeksi! Aikansa kutakin!
vaikka mistä,paitsi tunteista.
Ehkä ensi kerralla ...
niin ehkä se oli alussa helpompaa..siis semmoinen huumori-flirttailu...;)!tänäänki olit taas niin hiljaa...
jutelleet kaikenlaisista muista asioista, niistä vaikeistakin. Tunteista emme ole juurikaan pystyneet puhumaan. Ja kun niitä tunteita on molemmilla...olen näin ymmärtänyt.
mutta kumpi ottaa sen ensimmäisen askeleen.
Munhan se vissiin kuuluisi ottaa ...
helpompi lähestyä, jos tulee pakit niin voi helpommin perääntyä.
Kirpaisee se silti, aina.
vaan kahville jonnekin? Siinähän sitä askelta riittäisi... Onko tuo sinusta jotenkin liian vaikeaa? Ei se olisi helppoa minullekaan. Työpaikalla on aina vaan niin tukalaa keskustella mitään. En jaksaisi siellä...
kahvinjuonnin,sekä kaiken muunkin
juomisen,keksi jotain muuta
sun kanssa lähden oikein mielelläni.
Minä tarjoan!
kiinnostaakaan ainakaan sun kanssa mikään kahvittelu...kun olet noin epäkohtelias töksäyttäjä.
menemme pikapuoliin. Odotan kun pyydät minua siellä työpaikallamme. Hymyilen sitten sinulle kauniisti ja onnellisena.
ap-kirjoittaja pääsee pian kahville. Ihanaa!
Ei mietitä mitään "kumpi tekee aloitteen-juttuja." Ei oteta mitään stressiä semmoisesta. Painutaan vaan kahville ihan mutkattomaan tyyliin...
hymyile sitten ja kauniisti
ja onnellisena,tiedän kyllä
että niin teetkin
älä juo kahvia enää näin myöhään. Muuten menee yöunesi, etkä jaksa esim. huomenna minua sitten pyytääkään kahville.
koska mulla on KESÄLOMA!
minun kahvikaverini, joka on jo töissä.
Näen varmaan unta kahvista ja ...sinusta.
Hyvää yötä!!!
erehtyneesi henkilöstä,mene nukkumaan,
olet väsynyt,ei kontrolli toimi enää!!
höyhensaarille siis tästä mentävä on.