Tupsahdin vahingossa tälle palstalle ja huomasin onnekseni että kohtalokumppaneita on pilvin pimein. Ajattelette varmaan että taas yksi ruikuttaja muiden joukossa. Niin olenkin ja nyt tuskailen että miten saisin asiani sanottua kahden tönkkösormen tekniikalla kirjoittaen lyhyesti.
Paras asia tällä hetkellä on kaksi maailman suloisinta lasta, poika 3,5 ja tyttö 9 vuotta. Yritystoimintani on kulkenut huippusuhdanteen aallonharjalla ja maalla asumisen kaikki edut ovat käytettävissä. On kavereita uusia sekä vanhoja mutta ystävät puuttuvat. Parisuhteen suhteen taivas onkin sitten kaikkea muuta kuin kirkas. Olemme olleet naimisissa jotain viisitoista vuotta, en muista tarkkaan enkä haluakkaan. Hyvistä ajoista muistan jonkun kesän kun eukko oli töissä ja keskittyi ajattelemaan niitä juttuja ja jätti epäkohtien penkomisen vähemmälle. Syytä on omissakin toimissa mutta yrittäjän työ vaati joskus poissaoloja seurauksella että tyttö jäi aika tavalla hellyyttä vaille. Hän ottaa kyllä nyt takaisin tunkemalla syliin ja halaamalla. Äiti ei ole niitä tarpeita pystynyt koskaan täyttämään lapsille tai no pojalle vähän paremmin.
Viimeinen todiste seksistä meillä on kolme ja puolivuotias. Olenkin lopettanut ne toiveet jo aikoja sitten pettymiseltä suojautuakseni. Kaikenlaiset terapiat ovat olleet läsnä koko suhteemme ajan, sairaslomia useita kuukausia ja psyykenlääkkeiden kokeiluja. Pitenpiä ja lyhempiä masennuskausia kerran kuussa tai miten sattuu. Käsikirjoitus on tullut turhankin tutuksi. Ensin kaikkia ideoita sisustamisesta auton ostamisesta muualle muuttamisesta ym. Sitten kun kertoo realiteetteja ja senjälkeen varovasti että ostinhan minä silloin joskus parisängynkin jonka sitten poltin keskuslämmityksessä kun se oli hankala sijata yhdelle, siitä alkaa alamäki ja itsesyytökset syöksykierteenä joka olisi jaksettava katkaista puhumalla ettei lasten riehakas leikki keskeytyisi kysymykseen että mikä äidin tuli. Onneksi on ukki ja mummi lähietäisyydellä jossa voivat yöpyä jos on lähdettävä töihin.
Työt ovatkin näköjään olleet se kantava voima itselleni. Huomasin sen tänä kesänä kun kieltäydyin keikasta kotitöiden takia. Tarpeettomuuden tunne levisi parisuhteesta työasoihinkin vaikka ratkaisu oli oma. Miniä anoppisuhde on tavanomaisen huono. Vainoharhainen tekemisten ja sanomisten vatvominen on jatkuvaa joten minunhan ne on yhteydenpidot ja käytännönjärjestelyt hoidettava.
Vähän pelottaa lasten mielenterveys. Tyttö oli kerran jonkun harmittoman oloisen asian takia surkeana. Homma meni sitten välillä itkunpurskahduksiksi eikä hän mitään selvää syytä osannut sanoa. "Sinulla on kaunis vaimo ja poika teidän olisi parempi elää ilman minua", sanoi itkujen välissä. Paniikkihäiriöoireita on lastenpsykiatri ollut huomaavinaan. Eroaminen naisesta joka on suloisten lasteni äiti on aika usein mielessä. Vanhapoikakin saa seksiä kun menee ja ostaa, mutta ukkomiehen on tehtävä maksun lisäksi kova päätös. Sekava tästä varmaan tuli mutta lukekaa loput rivien välistä
Paras asia tällä hetkellä on kaksi maailman suloisinta lasta, poika 3,5 ja tyttö 9 vuotta. Yritystoimintani on kulkenut huippusuhdanteen aallonharjalla ja maalla asumisen kaikki edut ovat käytettävissä. On kavereita uusia sekä vanhoja mutta ystävät puuttuvat. Parisuhteen suhteen taivas onkin sitten kaikkea muuta kuin kirkas. Olemme olleet naimisissa jotain viisitoista vuotta, en muista tarkkaan enkä haluakkaan. Hyvistä ajoista muistan jonkun kesän kun eukko oli töissä ja keskittyi ajattelemaan niitä juttuja ja jätti epäkohtien penkomisen vähemmälle. Syytä on omissakin toimissa mutta yrittäjän työ vaati joskus poissaoloja seurauksella että tyttö jäi aika tavalla hellyyttä vaille. Hän ottaa kyllä nyt takaisin tunkemalla syliin ja halaamalla. Äiti ei ole niitä tarpeita pystynyt koskaan täyttämään lapsille tai no pojalle vähän paremmin.
Viimeinen todiste seksistä meillä on kolme ja puolivuotias. Olenkin lopettanut ne toiveet jo aikoja sitten pettymiseltä suojautuakseni. Kaikenlaiset terapiat ovat olleet läsnä koko suhteemme ajan, sairaslomia useita kuukausia ja psyykenlääkkeiden kokeiluja. Pitenpiä ja lyhempiä masennuskausia kerran kuussa tai miten sattuu. Käsikirjoitus on tullut turhankin tutuksi. Ensin kaikkia ideoita sisustamisesta auton ostamisesta muualle muuttamisesta ym. Sitten kun kertoo realiteetteja ja senjälkeen varovasti että ostinhan minä silloin joskus parisängynkin jonka sitten poltin keskuslämmityksessä kun se oli hankala sijata yhdelle, siitä alkaa alamäki ja itsesyytökset syöksykierteenä joka olisi jaksettava katkaista puhumalla ettei lasten riehakas leikki keskeytyisi kysymykseen että mikä äidin tuli. Onneksi on ukki ja mummi lähietäisyydellä jossa voivat yöpyä jos on lähdettävä töihin.
Työt ovatkin näköjään olleet se kantava voima itselleni. Huomasin sen tänä kesänä kun kieltäydyin keikasta kotitöiden takia. Tarpeettomuuden tunne levisi parisuhteesta työasoihinkin vaikka ratkaisu oli oma. Miniä anoppisuhde on tavanomaisen huono. Vainoharhainen tekemisten ja sanomisten vatvominen on jatkuvaa joten minunhan ne on yhteydenpidot ja käytännönjärjestelyt hoidettava.
Vähän pelottaa lasten mielenterveys. Tyttö oli kerran jonkun harmittoman oloisen asian takia surkeana. Homma meni sitten välillä itkunpurskahduksiksi eikä hän mitään selvää syytä osannut sanoa. "Sinulla on kaunis vaimo ja poika teidän olisi parempi elää ilman minua", sanoi itkujen välissä. Paniikkihäiriöoireita on lastenpsykiatri ollut huomaavinaan. Eroaminen naisesta joka on suloisten lasteni äiti on aika usein mielessä. Vanhapoikakin saa seksiä kun menee ja ostaa, mutta ukkomiehen on tehtävä maksun lisäksi kova päätös. Sekava tästä varmaan tuli mutta lukekaa loput rivien välistä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osasit kaksisormijärjestelmällä laittaa kaiken oleellisen esille,ilman jaaritteluja.
Kovasti tuli paha mieli kun luin tekstiäsi.En tiedä olenko itse nyt herkässä mielentilassa vai mikä on,mutta niin käsinkosketeltavasti kirjoitit,että olen vähän kuutamolla.
Itse asiassa luulin,että mulla olisi ollut jotain sanottavaa sinulle,mutta ei mulla olekaan.Meinasin jo pyyhkiä koko tekstini pois,mutta lue nyt tämä kommentti,vaikkei tästä mitään hyötyä olekaan.
Tsemppiä sulle!
en ymmärtänyt viestistäsi yhtään mitään.. mistä tällainen tyytymättömyys avioliitossasi johtuu ja mikä on vaimon mielipide asiaan? Onko hänkin avioliittoonne yhtä tyytymätön?
Kerroit että terapiassa on käyty mutta koittakaas vielä avioliittoleiriä.
En kyllä ymmärtänyt tekstistäsi paljoakaan. Et esim kertonut paljoakaan vaimosi tilanteesta. Kunhan lämmittelit seksittömyysmuistojasi. Rivien välistä on aika turha lueksia mitään kun tekee kuitenkin vääriä johtopäötöksiä.
Oliko vaimosi siis masentunut vai muuten vaan epäkohtia latelee?
Mä tekisin niin että parisuhdeleireille muutaman kerran, vaimo nappeja popsimaan ja töihin, lapsille harrastuksia. Ja sitten tärkein, elikkä vaimolle huomiota ja rakkautta, romantiikkaa, eikä vaatimuksia..yritystoiminta vähemmälle, enemmän aikaa kotona yhdessä...JA KAHDESTAAN vaimon kanssa.
Kiinnostuksesta ja myötätunnosta. Pelkkä kirjoittaminenkin on aika terapeuttista puhumattakaan vastauksista.
Avioliittoleiristä tuli mieleen suhteen alkuajoilta kerta kun puoliso näki jostain mainoksen seksi parisuhteessa ja ehdotti että eiköhän mennä sinne. No jopas, ajattelin ja yllätys tuntui housunlahkeessa asti. Kutsussa sitten luki että paikka on upea, ruoka hyvää ja varatkaa hierontaöljyä mukaan. Toisella puolella suomea asiat tarkoittivat kuitenkin vähän toista. Paikka löytyi vasta toisella ajokerralla samaan paikkaan, kun ei heti huomattu kurkistaa propsipinojen taakse. Huoneet muistuttivat luostaria ja talon varmaan ainoa työntekijä muistutti kenkien riisumisesta siivoustyön helpottamiseksi. Huomasin että seksi voi unohtua muutenkin kuin avannossa. Alkujärkytyksestä selvittyään siippani sai puhuttua meille majapaikaksi rantamökin. Aamupalaleivät oli tarttuneet homeella kiinni toisiinsa ja leikkeleitä kannettiin pöytään kymmenen siivun kerta-annoksina. Ohjelma sisälsi keskustelua seksistä laidasta laitaan ja illalla annettiin tehtäviä yötä varten. Kyllähän ne adjektiivi- ja verbilaput jäivät meiltä vartalolle liimaamatta ja hierontaöljy korkkaamatta.
Kerran myöhemmin kotona ihan muuten vaan hieroskelin puoliskoani selästä ja kädet lipsuivat välillä intiimialueille ja puseronkin alle. Lopulta istuinkin alastoman hekumankohteeni selässä ja sain valella manteliöljyä jokaiselle naisvartalon neliösentille. Kuulun siihen vähemmistöön miehistä joka ei halua palkintoa heti pelin alussa vaan haluaisin esileikin kestävän vaikka koko päivän. Toisinsanoen nautin tuosta hetkestä aivan suunnattomasti vaikka se ei mihinkään johtanutkaan. Tai johti suihkuun kun oli vähän "tahmea olo". Sain kyllä lupauksen vastapalveluksesta mutta manteliöljystä lienevät liposomit kadonneet.
Meillä toimi siis seksi kalkkiviivoille mutta ei siitä yli. Syitä on luetteloitu lapsuuden traumoista anoppiin asti mutta läpimurtoa ei ole saatu aikaiseksi. Tähän viimeiseen pystyin vaikuttamaan ja teinkin sen. Viimeiset pari vuotta hän on pitänyt nokkansa erossa asioistamme mutta antanut apua pyydettäessä.
Mietinkin nyt että voisinko tehdä mitään niin hyvää että palkintona olisi seksiä ja sitten jos olisi niin miltä tuntuisi sextata jos tietää että se on toiselle velvollisuus. Sitten saan ihmettelyä osakseni kun olen keväisin alakuloinen ja unohdan hääpäivät.
Kun mainitsin avioliittoleirin, en tarkoittanut seksileiriä. Teillä aloitettiin vähän väärästä päästä ja tuo oli kyllä kauhukokemus. Hyvät leirit ovat toista maata.
Katsohan, naisesi tiedostaa siis ongelmansa. Taustalla siis on jonkinlainen rauhattomuus ja turvattomuus. Naisesi ei saa kosketusta seksuaalisuuteensa koska on niin rikki. Ei se muutu ennen kuin nuo syyt ratkeavat. Syyt ovat varmasti todellisia. Kyllä avioliittoleiristä voi olla hyötyä niidenkin työstämiseen. Naisesi on valitettavasti kärsinyt pahaa ja tuhoutunut sisältä. Mutta huolenpito, turva, huomio... mitä tarpeita nyt avioliittoleirin sessioissa voisi paljastuakaan, voivat laukaista päälle seksihalut ajan myötä. Te tarvitsette pitkän prosessin mutta se voi kannattaa.
Myönnän, etten tiedä, jaksaisinko itse.
Voitaisiin kyllä kysyä, että miksei vaimo voisi tyydyttää miestään vaikka hän ei siitä nauttisi itse? Miehen ihan ykköstarve on saada seksiä vaimolta. Se ei tarkoita, että mies on omaa mulkkuaan ajatteleva itsekeskeinen peto, vaan mies on rakennettu niin, että hän kokee vaimon hellyyttä ja läheisyyttä nimenomaan seksissä. Silittely ja haliminen auttaa myös mutta joskus ne tuntuvat miehestä suorastaan sadistisilta tai vähintään huomiotta jättämiseltä, jolleivät johda rakasteluun jossa mies voi vastat todella sisäistää vaimon hellyyden läsnäolon (vertaa: nainen kokee miehen seksin huomiotta jättämisenä, ellei sitä pohjusteta arjessa epä-eroottisinkin hyväilyin). Jos vaimosi tämän ymmärtäisi, asiat voisivat olla toisin. Yritäthän sinäkin hänen tarpeensa tyydyttää kotona ja antaa tilaa, joten miksei hän voisi täyttää sinun tarpeitasi seksin alueella edes jotenkin? Jos ei onnistu sittenkään, niin vaikuttaa kyllä sadistisen itsekkäältä muijalta tai sitten erittäin pahasti henkisesti sairaalta basket caseltä. Avioliittoleiri auttaisi teitä ymmärtämään ja näkemään näitä asioita laajasti ja nimenomaan teidän lähtökohdistannekin käsin käytännössä.
En ihmettele että olet poikki ja vähän näytät peittelevänkin turhautumistasi ja vähättelevän sitä.
kysymyksiä:
Keskusteletteko säännöllisesti vaimonnen kanssa niitä näitä tai syvällisiä? Kysytkö säännöllisesti , miten vaimon päivä on mennyt? Vietkö vaimoasi koskaan mihinkään sellaiseen, mihin hän kaipaisi?
olo tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Olen ollut pois työkuvioista nyt puolitoista kuukautta. Sama tapahtuu aina kun työasiat jäävät sivuun niin parisuhteen ongelmat alkavat vyöryä päälle. Vaikka sen on jo tehnyt itselleen selväksi että meidän suhteessa on jo seksit syöty niin aina tulee ajatus pintaan että miksi tämä seikka joka pilaa kaiken muunkin on juuri se jonka piti epäonnistua. Kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia on olemassa ja joitakin meneilläänkin mutta motivaatio niiden toteuttamiseen on kyllä pakkasen puolella. Uusi kylpyläosasto taloon olisi suunnitteilla mutta ajatus siitä että sielläkin käydään eri aikaan vie kyllä pesänrakentamishalut.
On näistä ongelmista keskusteltu keskenään ja yhden jos toisenkin terapeutin kanssa. On vain niin että jos naiselta puuttuvat halut eikä se suuremmin haittaa normaalia elämää niin ei se voi haitata toistakaan osapuolta. Olen antanut ymmärtää toisin, mutta hänellä ujous arkuus epävarmuus epäonnistumisen pelko tai muut verbit ja adjektiivit estävät kokeilemasta väitteeni paikkansapitävyyttä. Kesällä toteutettu lomareissu hetken mielijohteesta ostamallani asuntovaunulla taisi laukaista oman turhautuneisuuteni valloilleen. Hänelle maistui uni paremmin äitinsä luona kerrostalossa kuin oman perheensä kanssa leirintäalueella.
Pitää miettiä kuinka kauan tätä jaksaa. Menee oma ja lastenkin elämä piloille. Kun sellaisiakin naisia/äitejä on yksin jotka kykenevät ottamaan vastaan rakkautta ja antamaan sitä lapsille ja joskus miehellekin.