Lapsettomuus on kipeä asia. Olin 25 vuotias, kun aisa selvisi. Olemme yhä yhdessä. Kipeää ja tuskallista, mutta ei enää niin paha.
On vaan ollut pakko selviytyä. Helppo ei ole ollut missään vaiheessa. Nyt 52 vuotiaana ja aiemmin ei voi enää mitään.
Moni eroaa sen takia, miksi en minä?
Tarkoitus, mikä sen on tälle elämälle?
Sisarusten lapset rakkaita kaikki. Mutta, olisiko pitänyt tehdä toisin. Hankkia se lapsi?
On vaan ollut pakko selviytyä. Helppo ei ole ollut missään vaiheessa. Nyt 52 vuotiaana ja aiemmin ei voi enää mitään.
Moni eroaa sen takia, miksi en minä?
Tarkoitus, mikä sen on tälle elämälle?
Sisarusten lapset rakkaita kaikki. Mutta, olisiko pitänyt tehdä toisin. Hankkia se lapsi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi olla onnellinen hoitamalla toistenkin lapsia,esim.sinun tapauksessasi sisarusten lapsia.Enemmän niistä saa irti kun vain silloin tällöin hoitaa.
Eihän toki ole kivaa jos yli viisikymppisenä pohtii lapsettomuutta,mutta voin kyllä rehellisesti sanoa,yhden lapsen äitinä,että tekisin toisen valinnan,jos olisin tiennyt mitä hulabaloota tämän lapsen kasvattaminen isoksi on ollut.Niin on hurja pentu ollut,etten kenellekään soisi vastaavaa.Kyllähän "kaikki" äidit ja iskät ovat olevinaan ikionnellisia kun on lapsia.En kyllä usko puoliakaan niistä "onnellisista" tarinoista.
Omalta kohdaltani en kyllä voi yhtyä laulun sanoihin "en päivääkään vaihtaisi pois"...Kyllä vaihtaisin,ja pirun monta.
En vissiin ole äitityyppiä lain...
Ole vain iloinen ja pidä huolta sisarustesi lapsista.Meille "lapsellisille" ei todellakaan kannata olla kade :)
miettiä reilu 25vuoden takaisia asioita teemalla olisiko pitänyt. Olisi tai ei olisi, teit oman ratkaisusi silloin varmasti sillä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Asiaa ei enää voi muuksi muuttaa, joten silkkaa ajan ja voimien tuhlausta pohtia. Sinä harkitsit silloin asian, et varmaan osannut ennustaa elämääsi ja tuntojasi vuosikymmenien päähän, mutta ei kukaan muukaan osaa.
Tässä maailmassa on yhtä monta tarinaa kuin ihmistäkin. Jos pidät lapsista niin tee jotain heidän hyväkseen. Leikkipuistoissa kuulemma tarvitaan puistontätejä.
Kaikilla lapsilla ei ole asiat niin hyvin että olisivat saaneet heitä rakastavat vanhemmat. Jo yksikin rakastava aikuinen oikeassa paikassa voi vaikuttaa lapsen elämään ratkaisevasti.
Ehkä se voisit olla juuri sinä.
sijaisperheeksi?
tai tukiperheeksi. tukiperhe tapaa lasta esim. kerran kuussa ja auttaa samalla joko ongelmaperhettä tai esim. yksinhuoltajaa, jolla ei ole sukua auttamassa yhtään.
et ole vielä liian vanha luomaan todellista suhdetta lapseen/lapsiin.
mitään tuollaista ei toki kannata tehdä, jos ei ole varma halustaan sitoutua. tuli vain asia mieleeni, kun viestistäsi tuli esiin, että kaipaat lasta/lapsia elämääsi.
elämä voi olla eheä myös ilman lapsia. se on kivulias tie, mutta mahdollinen. tietysti tämän jo tiedätkin.