...itsestänne Suhteet & tunteet -aihepiiriin liittyen.
Minun tunnustukseni on, että en ole koskaan asunut kimpassa naisen kanssa, enkä todellakaan tiedä mitä sen opettelusta tulisi enää tässä iässä.
Minun tunnustukseni on, että en ole koskaan asunut kimpassa naisen kanssa, enkä todellakaan tiedä mitä sen opettelusta tulisi enää tässä iässä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
sua ei voi yhdistää mihinkään, joten sie voit puhua aivan vapaasti ilman että siitä kukaan repis irti mitään...
...sepä se on usein tiukin paikka.
Siinäpä miehistä tunnustusta taas kerrakseen!
Perkele toinen meistä on liikaa!
sun ikäsi sitten on?
Tuo on ihan vaan tottumiskysymys. Ihan oikeesti niin minä, kuin mun lähipiiristä moni on aikoinaan ollut sitä mieltä ettei ikinä pystyisi asumaan kenenkään kanssa saman katon alla täyspäiväisesti, mutta jotenkin se vaan on siihen ajautunut. Opetteluahan se jokaisessa uudessa suhteessa on aina! Vaikka olisit kymmenen vuotta asunut saman naisen kanssa kimpassa, niin uuden naisen kanssa joudut jokatapauksessa opettelemaan kaiken alusta.
ikää jo päälle 30 v.
Sinulla ei mitään tunnustettavaa aloituksen kysymykseen liittyen?
Mikäs siinnä niin vaikiaa on? Tuoksukynttilät tuoksuu ja siivouspäivä on joka päivä.
tuo mikään nolo tunnustus ollut. Ja jos joskus tulee tilanne, että haluat laittaa hynttyyt yhteen naisen kanssa, niin tuskin se opettelu niin kauheaa on. Hiukan vaan joustoa puolin ja toisin niin suuremmilta yhteentörmäyksiltä vältytään :)
jotain noloa tällä palstalla, kun olin saattanut erään palstan naisen noloon asemaan ihan tahtomattani.
Silloin kirjoittelin vielä nikillä ja se oli myötätuntotunnustus.
Nyt en kärsi tuollaisia tunnontuskia, joten jätän väliin.
Vaikka kyllähän siihen kaikki on jo tottuneet.
Tunnustan että haluaisin tavata hänet.
sähköpostia.
Luulen että se on sen verran räväkkä persoona että lähtee treffeille, kunhan et ole mikään täyssekopää. Itekihän se on vähän sekava, että sinänsä.
koska olen jo niin tottunut tähän, mutta mun tunnustukseni on että mä olen kyllä ihan pihalla miesten suhteen mitä tulee parinmuodostuskuvioihin ja deittailuun ja kaikkeen miehen ja naisen väliseen toimintaan lukuunottamatta kaveruutta ja/tai ystävyyttä.
Multa varmaan puuttuu se joku pariutumis-solu tuolta aivoista, jonka pitäis saada jotain actionia aikaseks kun ihana, potentiaalinen mies ilmaantuu näköpiiriin, mutta ei mun aivoissa silloin liiku kyllä oikeastaan yhtään mitään.
Jälkeenpäin sit vasta jotenkin havahtuu tilanteeseen, siis siihen joka meni jo ohi.
saa kaiken kyllä onnistumaan. Toivotaan että kohtaat rakkautesi.
ehkä se kun luulimme olevamme ex-poikaystävän kanssa kahden syvällä metsässä ja rakastelimme ja kesken lemmenpuuhien vieras pari tuli marjasta sankoineen ja käveli ohitsemme. Siinä minulla vaan pylly pyöri poikaystäväni sylissä...
ja vieras mies katseli...
No, kaippa jokainen nyt on paneskelevia ihmisiä nähnyt, jossei muuten niin ainakin telkkarissa, et varmasti hengissä se pariskunta selvisi, kaikesta huolimatta :)
Olin silloin vasta 19v, aika kokematon vielä ja ujo. Ei muutenkaan tee mieli esiintyä rakastellen yleisölle.
Kun se pari ohitti meidän se mies tuijotti pitkään ja se nainen tuli mustikseksi ja tönäs kyynärpäällään miestä kylkeen. Meinas niillä puolukat lentää.
joo, voin kuvitella tilanteen. Tais olla yhtä noloa puolin ja toisin.:)
Älkää naurako :(
pakoilin kirjaimellisesti ensimmäistä oikeaa ihastusta. Oli sinnikäs tyttö ja yritti useampaan kertaan, mutta aina onnistuin liukenemaan paikalta. En kai sitten ollut vielä valmis.
Jos tapaisin nyt niin en tiedä pitäisikö pyytää anteeksi vai näytellä ettei tunne koko ihmistä, vaikka jokainen piirre on yhä muistissa. Toivotaan ettei tule ajankohtaiseksi.
sillä en muista mitää noloa tilannetta elämästäni.
Emmä edes jaksa muistaa kaikkee noloa, saati muistella, mut naiset joutuu ýleensä hävetä mun seurassa kun liikutaan julkisesti, ja kun minä oikein innostun. Mä vaan oon niin juntti.
mieleen mitään noloa, mutta ehkä jälkeenpäin on vähän huvittanut eräs tapaus, jossa kaverin kanssa päätimme hankkia yhteisen vastakkaista sukupuolta olevan kirjeenvaihtokaverin. Olimme silloin 4-5 luokalla alasteella(tarkoituksellinen kirjoitusvirhe).
Pohdimme hetken, mistä löytäisimme kirjekaverin ja ei mennyt kuin hetki, kun pongasimme kirjastosta Hevoshullu-lehden ja ei kun takasivuja selaamaan. Sieltä sitten sopivalta tuntuva ja riittävän etäältä löytyvä nimi/osoite ja peitetarinan kera kirje liikkeelle. Peitetarinaan liittyi tietysti meidän oma hevonen, jotta olisimme vähänkään uskottavia, kuitenkaan ymmärtämättä tuon taivaallista hevosista. Oli ainakin pieni motiivi edes laidasta perehtyä asiaan :/
Kieltämättä opimme kuitenkin Häneltä jotakin, ainakin sen, kuinka antaumuksella ja tosissaan sydämellä voi omistautua jollekin asialle jo hyvin nuorena ja näin ollen meidän omatunto ei kestänyt jatkaa touhua peitetarinalla.
Sävelsimme jutulle pehmeän ja taidokkaan loppua kohti kääntyvän juonenkäänteen, mitä nyt sen ikäisiltä pojilta voi odottaa. Sinä iltana, kun viimeisen kirjeen veimme postiin istuimme kunnanviraston portailla ja tuumimme keskenään, että ei me enää koskaan aleta pelleileen toisten kustannuksella. Teimme hyvän päätöksen ja siinä on pysytty.
En tiedä, mutta itselläni on jäänyt kuitenkin hevoset lähelle sydäntä, vaikka en tänä päivänäkään ymmärrä niistä tuon taivaallista. Kauniita ja uljaita eläimiä kuitenkin ovat ja jonakin päivänä vielä osaan ratsastaa ihan yksin Niitä kesäunelmia odotellessa ja Unkarin ratsastusmatka esitteitä selaillessa...Kuulemiin
T:Sumi
Tuostahan saisi vaikka novellin, tai lyhytelokuvan...
...kun mä silloin kerran tunnustin koko palstalle olevani limainen setämies. =D
että en ollut isääni nähnyt kuin pikkupoikana ja olin hänet sittemmin etsinyt ja kävin siellä silloin tällöin kylässä.
No silloin oli lämmin kesäpäivä ja minä olin tyttöystäväni kanssa siinä omakotitalon pihanurmikolla olevassa teltassa (nukuimme siinä yöt) huilimassa, kun alkoi panettaan ihan saakelisti.
No isän uusi muija oli laittanut ruokaa ja huhuili meitä syömään sieltä ulko-ovelta. Meillä oli vähän puuhat vaiheessa ja huusin sille, että joo tullaan kohta.
Jatkettiin sitten hommat loppuun, eikä se tyttöystävä oikein osannu olla hiljaa, vaan suoraan sanottuna päästi lopussa aika äänet.
Kun sitten kömmittiin teltasta pois, niin eikös se isän uusi muija tapittanu siinä teltan vieressä. Vittu mutta hävetti ja vitutti.
...minullakin olisi kaapissa, mutta kun mut mä en viitsi niitä täällä laukoa, kun toinen osapuoli tykkäisi pian huonoa :)
ihastukselleni, hän lähetti takaisin "tykkään paskaa"...:(
mä tajusin aamulla et mun t-paita ei sovi yhtään mun silmien värin kanssa. Ja se logokin on vähän niin ja näin... Noh, sen nyt vielä jotenkin kestää.
Mä jätin lounaanki väliin, koska se olis ollu vaan ajan kysymys, milloin joku rillipää olis käräyttänyt mut ruokalassa ja kirjottanut jotain halventavaa intrainternettiin.
...kun olen palaillut myöhään kotia. En tiedä onko tyttönen sinkku vai ei, mutta ikäeroa on niljakkaan paljon!
Olen antanut tällä palstalla neuvoja S & T -asioissa, mutta jos minun track recordia tosielämässä katsotaan, niin olisi paras pistää kädet korville ja juosta lujaa kun avaan suuni...
neuvonut hyvin aikein?
hyvä aie ei ole tae tuotteen tehosta.
e.W:sta