Olemme olleet mieheni kanssa 8 vuotta naimisissa.
Hän on välittänyt ystävistään aina paljon ja seurusteluvaiheessa oli myös kova juhlimaan (reilu kaksikymppinen sillin). Seurusteluaikana, huomioitiin, ostettiin kukkia, halailtiin ym.
Nyt tilanne on se, että hän tekee paljon töitä joten viikolla ei niin sanotusti yhteistä aikaa jää juuri ollenkaan. Viikonloput sitten menevät miten menevät, mutta juurikaan ei yhteistä ole. Mieheni kun vaan pitää niin eri asioista kuin minä. Kesä on myös tehnyt tehtävänsä, paljon "kissanristiäisiä". Mutta yhdessä tekeminen puuttuu. Jopa yksissä häissä sain istua suurimman osan itsekseni tai jonkun muun mieheni kaverin vaimon kanssa kun mies viiletti omia teitään, kotiin lähdettiin erikseen kun mies halusi lähteä jatkojen jatkoille.
Meillä ei ole kuin kaksi koiraa (ei lapsia) joten tuntuu että mieheni elää vielä/edellelleen poikamieselämää ilman velvoitteita hoitaa vaimoaan.
Välillä hän työnttää minut pois edestään jos olen haluamassa antaa hänelle suukon, koska urheiluruutu on menossa.
Olen yrittänyt keksiä yhteistä tekemistä mutta mikään ei kelpaa, ei tykätä lenkkeillä yhdessä metsässä koirien kanssa, ei lähdetä syömään ulos, ei mennä leffaan, olen jopa ehdottanut että veisi minut jäätelölle moottoripyörällään (joka on hänen juttunsa) mutta ei.
Ystävän kannustamisella avasin suuni ja sanoin olevani onneton, että olemme liian erilaisia ja haluan enemmän huomiota. Hän oli päähän puulla lyöty...ONNETON? sanoin että niin, onko hänen mielestään suhde kunnossa kun elämme kuin kämppikset? (Seksiäkin todella harvoin, koska suurimmaksi osaksi minun pitäisi tehdä "hommat")
Niin hän ei ollut sitä huomannut, koska hänellä menee hyvin.
Kirjoitin vielä toistamiseen kirjeen jossa kerroin tunteistani, pyysin häntä vastaamaan vaikka kirjeella tai kertomaan, hän tuli luokseni mutta tilanne repesi taas käsitä, en saannut vastausta,kuin että hän rakastaa minua.
to-su olikin aikaa miettiä kun mieheni oli lähtenyt kavereidensa kanssa rallia katsomaan. Nehän ON miesten reissuja ja tuosta ajasta rallia oli käyty katsomassa VAIN yhtenä päivänä.Muu aika olikin vietetty sitten alkoholin, saunan, kavereiden kanssa.
Kun tuli kotiin olikin jo sitten sunnuntai pitkälle iltapäivää. Sitten olisi ollut halua puhua mitä he olivat tehneet ja mitä minä olin tehnyt (istunut himassa ja siivonnut).
Silloin tuli tarve hänen halia ja pussailla.
Vaikea laittaa on ja off päälle, kun itse haluaisi näytää/ saada hellyyttä päivitäin.
En tiedä kauan jaksan yrittää itse ja tilanteet ovat jo tehneet vahinkoa liikaa...pitäisi mutta en tiedä enää haluanko?
Onko muilla samoja ongelmia?
Hän on välittänyt ystävistään aina paljon ja seurusteluvaiheessa oli myös kova juhlimaan (reilu kaksikymppinen sillin). Seurusteluaikana, huomioitiin, ostettiin kukkia, halailtiin ym.
Nyt tilanne on se, että hän tekee paljon töitä joten viikolla ei niin sanotusti yhteistä aikaa jää juuri ollenkaan. Viikonloput sitten menevät miten menevät, mutta juurikaan ei yhteistä ole. Mieheni kun vaan pitää niin eri asioista kuin minä. Kesä on myös tehnyt tehtävänsä, paljon "kissanristiäisiä". Mutta yhdessä tekeminen puuttuu. Jopa yksissä häissä sain istua suurimman osan itsekseni tai jonkun muun mieheni kaverin vaimon kanssa kun mies viiletti omia teitään, kotiin lähdettiin erikseen kun mies halusi lähteä jatkojen jatkoille.
Meillä ei ole kuin kaksi koiraa (ei lapsia) joten tuntuu että mieheni elää vielä/edellelleen poikamieselämää ilman velvoitteita hoitaa vaimoaan.
Välillä hän työnttää minut pois edestään jos olen haluamassa antaa hänelle suukon, koska urheiluruutu on menossa.
Olen yrittänyt keksiä yhteistä tekemistä mutta mikään ei kelpaa, ei tykätä lenkkeillä yhdessä metsässä koirien kanssa, ei lähdetä syömään ulos, ei mennä leffaan, olen jopa ehdottanut että veisi minut jäätelölle moottoripyörällään (joka on hänen juttunsa) mutta ei.
Ystävän kannustamisella avasin suuni ja sanoin olevani onneton, että olemme liian erilaisia ja haluan enemmän huomiota. Hän oli päähän puulla lyöty...ONNETON? sanoin että niin, onko hänen mielestään suhde kunnossa kun elämme kuin kämppikset? (Seksiäkin todella harvoin, koska suurimmaksi osaksi minun pitäisi tehdä "hommat")
Niin hän ei ollut sitä huomannut, koska hänellä menee hyvin.
Kirjoitin vielä toistamiseen kirjeen jossa kerroin tunteistani, pyysin häntä vastaamaan vaikka kirjeella tai kertomaan, hän tuli luokseni mutta tilanne repesi taas käsitä, en saannut vastausta,kuin että hän rakastaa minua.
to-su olikin aikaa miettiä kun mieheni oli lähtenyt kavereidensa kanssa rallia katsomaan. Nehän ON miesten reissuja ja tuosta ajasta rallia oli käyty katsomassa VAIN yhtenä päivänä.Muu aika olikin vietetty sitten alkoholin, saunan, kavereiden kanssa.
Kun tuli kotiin olikin jo sitten sunnuntai pitkälle iltapäivää. Sitten olisi ollut halua puhua mitä he olivat tehneet ja mitä minä olin tehnyt (istunut himassa ja siivonnut).
Silloin tuli tarve hänen halia ja pussailla.
Vaikea laittaa on ja off päälle, kun itse haluaisi näytää/ saada hellyyttä päivitäin.
En tiedä kauan jaksan yrittää itse ja tilanteet ovat jo tehneet vahinkoa liikaa...pitäisi mutta en tiedä enää haluanko?
Onko muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuollaista äijää koivunhalolla päähän ja erohakemus vireille - ei tule ikinä muuttumaan vaikka teillä oli tuvan täydeltä lapsia koska on itse yksi iso kakara.
että lapsi korjaisi suhteen ennalleen. Pikkuvaroituksen sana vain. Vielä pari vuotta niin varmaan miehenkin vauhti hiljenee..
Kuulostaa ihan omalta entiseltä elämältä. Meillä kaksi lasta mutta elettiin oikeastaan aina omaa elämää, mieheni ei halunnut tai osannut tehdä mitään kanssani. Yritin monesti pyytää, että tehdään jotain yhdessä, ulkoillaan mennään uimaan tai ihan mitä tahansa, ei herralle kelvannu. Mietin eropäätöstäni 2 vuoden verran, ennen sitä yritin keskustella, että elämämme ei voi jatkua näin, ei minkäälaista reaktiota. Eron lähestyessä, mieheni olisi halunnut terapiaan.. mikä oli jo myöhäistä. Erostani on kulunut melkein kolme vuotta ja asiat vaivaa vieläkin, että miksi asioille yleensä miehet reagoi kun on liian myöhäistä.
Katselin kylmää miestä aikani, ei siinä puheet auttaneet kuin vähäksi aikaa.
Lopulta otin ja lähdin. Avioeron jälkeen minulla oli pari lyhyttä suhdetta, joista en odottanutkaan kuin lohdutusta sen oikean löytämisen ajaksi.
Vuosi sitten keväällä löysin Sen oikean ravintolan naistentansseista.
Mies oli avioliitossa ja työkomennuksella paikkakunnalla. Mutta se oli menoa, heti ensi tanssiaskelista lähtien tuntui, että nyt vakka löysi kantensa.
Mieskin erosi vaimostaan ja muutti luokseni. Tästä lähtien olemme olleet erottamattomat, niin samanlainen elämänkatsomus meillä on.
Häitä tanssitaan elokuun lopussa samassa ravintolassa, jossa tapasimme.
Itse tuon olen kokenut ja näin vanhempana neuvoisin sua. Älä alistua ja kerjää, sitähän miehesi haluaa.
Esim. seuraavat "kissanristiäiset", sano suoraan ei kiinnosta, mene yksin, ei mua kiinnosta, keksi jotain tekemistä.
Kun mies lähtee kaverien kanssa ralli yms. reissuun, lähde ystäviesi kanssa ulos,tai vaikka yksin liikenteeseen, hänen tultuaan kotiin, rupattele kaverien kanssa puhelimessa, tai pyydä kotiin. Älä ihmeessä jää kotiin siivoamaan, jätä siihen asti että siivoatte yhdessä, yhdessä te sotkettekin.
Yritä olla koskettamatta, suutelematta... Jos mies ei huomaa tässä vaiheessa jotain olevan vinossa, etsi kunnon mies joka arvostaa sinua ja sinun elämän arvoja. Minä menin tässä vaiheessa "halpaan", mies muuttui, mutta vain siksi aikaa että saatiin lapsi, sitten minä olin kotona lapsen kanssa, kun mies huiteli menemään.No, aikansa kutakin... otin myöh. eron ja silloin hän olisi halunnut takaisin, hän oli hyvässä asemassa, vaan "se on paha rykäistä kun paskat on housuissa". Muutaman vuoden päästä oli pari metriä multaa päällä, niin ne kaverit olivat tärkeitä. SULLE TSEMMPIÄ, VARMAAN PÄRJÄÄT !!!
Erota voi koska vain. Älä siis hätiköi. Eivät ne miehet kaikki sen kummallisempia ole. Neuvottele perheneuvonnassa ennen ihmeellisiä päätöksiä. He voivat realistisesti arvioida, onko teillä mahdollisuuksia. Hän kertoo rakastavansa Sinua. Aika hyvä alku. Ei yksinkään niin ihmeellistä ole ja uusi sussu takuulla roikottaa jotain pesuetta mukanaan, joista joku ilmoittaa, että "et sä ole mun äiti, pidä suus kiinni" ja muuta romantiikkaa kiihdyttävää.