Miten määrität suhteesi politiikkaan?
Minä selkeästi "kiinnityn" henkilöihin. En siis koe olevani vasemmistolainen tai porvari; en minkään puoleen kannattaja myöskään.
Mutta persoonista saatan innostua.
Heitä on ollut eri puolueista, yleensä aina yksi valovoimainen kerrallaan vie päähuomioni.
Onko sinulla vahva puolueeseen tai oikeisto-vasemmisto-jakoon perustuva identiteetti? Onko se peritty jo kotoa vai muodostunut vasta aikuisena?
Minä selkeästi "kiinnityn" henkilöihin. En siis koe olevani vasemmistolainen tai porvari; en minkään puoleen kannattaja myöskään.
Mutta persoonista saatan innostua.
Heitä on ollut eri puolueista, yleensä aina yksi valovoimainen kerrallaan vie päähuomioni.
Onko sinulla vahva puolueeseen tai oikeisto-vasemmisto-jakoon perustuva identiteetti? Onko se peritty jo kotoa vai muodostunut vasta aikuisena?
Vastaukset 17
Vanhimmat
...jos olisi joku suhde. Mutta ei ole :) Yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa toki ja monesti sellaiset, jotka liittyy jotenkin omaan elämäntilanteeseen. Mutta ehkä sellaista puoluetta ei ole vielä olemassa, jota voisin kannattaa täysillä... Kotoa en ole perinyt tässä asiassa mitään. Vanhemmilla on ihan omat kantansa.
on aika etäinen. Maailmankatsomuksellisesti enemmän vasemmalla kuin oikealla. Melkein kaikkia muita puolueita olen äänestänyt tai saatan äänestää, paitsi kokoomusta. Nyt kun neuvostokommunismi on kaatunut, jopa kommunistinen puolue saattaa joskus tulla kyseeseen.
Toisaalta, kun parlamentti on kaapannut kansalta päätäntävallan valtion johtajan valinnassa, niin politiikka henkilöityy. Joutuu miettimään, ketä ei ainakaan tahdo pääministeriksi ja äänestämään sen mukaan. Se syö pienten puolueiden mahdollisuuksia vaaleissa, jos eduskuntavaalit käydään pääministerivaaleina.
perittyä: äiti laimea demari ja isä on hillitty porvari. Musta tuli tämmönen kaikkia ymmärtävä poliittinen vätys.
politiikkaan?
Minä uskon edustukselliseen demokratiaan vai mikä se nyt oli. Oma kiinnostus ja asiantuntemus ei riitä ottamaan kantaa ja päättämään kaikenmaailman asioista. Siksi jonkun innokkaan täyspäisen duracellpupun on tehtävä se puolestani. Liian ideologinen hurmahenki se edustaja ei saa olla.
Sopivia edustajia on löytynyt useammastakin puolueesta, mutta yhteisenä tekijänä on näkemys että yhteiskunnan ei pidä säädellä asioita liikaa. Eletään ja annetaan toisten elää.
Äänestän aina puoluetta, koska ääni henkilölle on ennen kaikkea ääni puolueelle.
Yksittäinen kansanedustaja ei saa eduskunnassa mitään aikaan, mutta puolue saa. Puolue sitoo kansanedustajien äänestyskäyttäytymisen kaikissa tärkeissä asioissa.
Mun mielestä se, että puolueet ovat onnistuneet sumuttamaan ihmisiä niin, että he todellakin luulevat äänestävänsä ihmisiä, on kaikkien aikojen kusetus.
Eipä hätää vaikka puolue joutuukin tekemään paskoja päätöksiä. Otetaan joku nätti naisihminen, tai joku suosittu tv-kasvo listoille, niin kyllä tyhmä kansa äänestää meitä.
Pannaan ne julkimot vielä rummuttamaan torilla vaalikauden loppuun säästettyjä "veron alennuksia", niin kyllä se pihtiputaan mummo taas joutuu toteamaan, että kyllä ne on sitten hyviä, kun kahviakin oikein kaatoivat ja sai kaksi pullan palaa.
Tulkitsenko sua scale oikein jos ymmärrän että sinulle se suhde politiikkaan on ensisijaisesti äänestäminen?
Minä huomasin tuon tulkinnan tehdessäni että minulle se suhde on muuta(kin), siis esimerkiksi kunnallisvaalien aikaan saatan hyvinkin keskittyä sellaiseenkin henkilöön, joka ei edes ole alueeltani ja jota en siis voi äänestää.
Jos valtaa ajatellaan, niin mä näen niin että paikallistasolla se on talouselämällä ja valtakunnantasolla osin talouselämällä ja osin ministeriöiden ja muun virkamieskoneiston pysyvillä, ei vaaleilla valittavilla henkilöillä ja rakenteilla.
tulkittu. Eli pääasiassa vaikutan äänestämällä.
Virkamiehet toimivat enemmänkin lakien sanelemissa puitteissa. Lait taas säätää eduskunta, pääosin lait valmistellaan valiokunnissa ja yleensä valiokuntien lakiesitykset menevät sellaisinaan läpi, harvoin niitä palautetaan enää eduskunnasta uudelleen valiokunnille (valmistelu tehdään sen verran hyvin).
Eli mun mielestä äänestäminen on yksittäisen ihmisen tärkein poliittisen vaikuttamisen muoto.
Eihän noilla puolueilla ole enää kuin pieni vivahde-ero, talouden lait kaikki ymmärtävät viimeistään hallitusvastuuseen päästessään ja marginaalit ovat aikas pieniä tehdä mitään radikaalia.
Poliittinen päätöksenteko on aina muutenkin kompromisseja, jos sä tuet meitä tässä, niin me tuetaan sua tässä-tyyliin.
En ole puolueuskovainen, henkilöitä olen äänestänyt aina. Kotona ei juuri politiikasta keskusteltu, vaikka keskustan äänestäjiä taitavat kaikki olla. Itse en ole koskaan keskustaa äänestänyt, enkä kyllä SKP:tä tai vasemmistoliittoakaan vaikka minua kommariksi haukuttiin eräässä ketjussa :).
kaiken uskoni politiikkaan. Tämä pettymys on tunneasia, ei kumottavissa argumenteilla. Taisi tapahtua samoihin aikoihin kuin Lipposen Paavoon iski yksityistämisvimma.
Valovoimaiset demagogit ovat pahimpia kusettajia.
muodostuu vuosien kokemuksen ja elämänvarrella kertyneen näkemyksen pohjalta.
Politiikka sinänsä kuvastaa yhteisten asioiden hoitamista, jossa on useita eri näkemyksia samasta asiasta ja samoista päämääristä. Niiden saavuttamiseksi on useita keinoja ja tapoja ratkaista keinot päämäärän saavuttamiseksi.
Lohduttavin tieto on, että kaikki politiikassa mukana olevat tahtovat kansakunnalle hyvää. Näin ollen pohja on meillä vahvasti kunnossa ja päästään pienempiin arkipäivän näkemyseroihin. Politiikassa ei onneksi ole sen enempää oikeassa, kuin väärässäkään olijaa, joka on möys lohduttavaa ja hyvä lähtökohta.
Näin ollen suhteeni politiikkaan on pitkäjaksoisten muutosten ja kulun seuraamista, keskustelutasolta päätäntään tulevan esityksiin. Päätäntään tulevat asiat ovat muodostuneet useiden täysin erilaisten mielipiteiden pohjalta, jolloin muutos ei seuraa yhtäkään ääripään mielipidettä, vaan luovii tiensä kaikkien mielipiteiden lomasta eteenpäin. Siksi arkipäivässä ei näy kovinkaan konkreettisesti tehdyt päätökset, sillä demokraattisen yhteiskunnan muutos on vakaata ja hidasta, joka ei ole ollenkaan huono asia meidän kansalaisten kannalta.
Itse jonkin verran opiskelleena perehtyneenä kansantalouden kiemuroihin, mikro- ja makrolaskentaan, osaan jollakin tavalla hahmottaa "vaalilupausten" realistisuuden ja sen myötä hiukan analysoin omalta näkemyspohjalta poliitikkojen näkemystä kokonaisuuden hahmottamisesta.
En ole kovinkaan puolue-/henkilöuskollinen, vaan poraudun politiikassa asiakokonaisuuksien juurille ja sen perusteella arvioin, kenen eväät mielestäni ovat parhaat lähestyä realistisin keinoin tavoitteiden saavuttamista.
Tämä oli erittäin lyhyeksi referoitu vastaukseni :)
Uutisoinnin varassa kun aika pitkälle joutuu kelaamaan näitä asioita, miettii usein että miten rajalliset on toisaalta omat kyvyt hahmottaa tilannetta ja toisaalta miten se annettu tieto valikoituu.
Esimerkiksi kun pohtii, mihin aluepoliittisesti ajatellen pitäisi panostaa. Loppuu vaan jakojäännös ja raaka tieto todellisista vaihtoehdoista.
Ei sua sumi sitten aktiivinen rooli kiinnosta? Oletko mukana paikallispolitiikassa tms? Varmasti olisi annettavaa.
mukana varsin aktiivisesti ja näen jopa oman "käden" jälkeni niiltä vuosilta :)
Ehkä politiikan ristiriitaisin kohta piilee siinä, miten saada nuorempaa sukupolvea mukaan, niin, että heillä riittäisi motivaatiota pysyä siellä mukana 8-12 vuotta, tätä pidempää aikaa en suosittele ilman 4-8 vuoden taukoa, jotta oman työn sokeus ei pääse iskemään täydeltä laidalta.
Politiikka ja nuoruus on vähän huono yhdistelmä siinä mielessä, että silloin on usein opiskelut, perheen perustamiset, talon rakentamiset, työn perässä liikkumiset, ym. asiat, jotka vaativat aikaa ja energiaa. Kuitenkin kaiken lähtökohtana tulisi olla tasapainoinen elämä, jossa ei mikään osa-alue pääse liikaa kärsimään tai toinen osa-alue liikaa uuvuttamaan ihmistä.
Keskimäärin voisin sanoa, että kunnallispoliitikolta tulee löytyä 100-130 arki-iltaa vuodessa yhteisten asioiden hoitamiselle, mikäli ottaa sen tehtävän vakavasti ja perehtyy oikeasti siihen, minkä takia on siellä mukana. Tämän lisäksi on löydyttävä aikaa perehtyä noin yhteen hyllymetrilliseen A4 paperia, jotka on luettava ja niiden pohjalta tehtävä taustaselvitystyö ja muodostettava oma näkökanta, jonka osaa ja voi perustella faktapohjalta. Tuo edellinen on mielestäni suurin haaste ja samalla suurin puute osa-aikapoliitikkojen piirissä. Muutamat kerkeävät ja jaksavat perehtyä todella hyvin, mutta he ovatkin eläkkeellä :)
Tässä pieni katsaus demokratian ja luontaisen elämänkulun perspektiivistä :)
puolue enkä henkilöuskovainen..tosin en edes muista milloin viimeksi olisin etääntynyt niin kauas politiikasta kuin nykymeiningin aikana..seuraan kyllä suhtkoht aktiivisesti mitä tapahtuu mutta asenteeni nykypäivän politiikan tekijöihin niin valtapuolueisiin ja henkilöihin on muuttunut jyrkästi..siinä on nippanappa viittikö edes kunnallisvaalessa enää äänestää!
Ainakaan näillä näkymin suhteeni politiikkaan ei ole erityisen tiivis, mutta ei niin löyhäkään kuin joillakin samanhenkisillä kavereillani tyyliin f*** the politics.. Koen oikeasti velvollisuudekseni käyttää äänioikeuttani joka kerta. Samoin minulla persoona vaikuttaa aika paljon valintoihin, mutta en jätä huomiotta myöskään puolueen kantoja. Syvälle iskostuneessa elämänkatsomuksessani keskeisiä arvoja ovat sekä ihmisten että luonnon hyvinvointi, ei rahan valta varsinkaan köyhien kustannuksella (vaikka esim. uuden ekologisen teknologian innokas kannattaja olenkin), ja siitä voi päätellä millä silmällä koetan tarkastella poliitikkoja ja puolueita.. Se on osittain kotoa perittyä, osittain itse pohdittua..
Miten määrität suhteesi politiikkaan?
-itseasiassa olen hyvinkin kiinnostunut politiikasta, jota seuraan hyvin paljon, enkä vain suomalaista
Onko sinulla vahva puolueeseen tai oikeisto-vasemmisto-jakoon perustuva identiteetti?
-oikeisto-vasemmistoon perustuva
Onko se peritty jo kotoa vai muodostunut vasta aikuisena?
-muodostunut aikuisena. Mä oon kommariperheen kasvatti eli ei todellakaan ole perintönä kotoa tullut mun näkemykset... :>>
huono. Olematon. En välitä politiikasta
Laiskottaa suomeksi sanottuna. Tuleekohan tuota ens kuntavaaleissa taaskaan äänestettyä.