Oon huomannu että kun on kaikenlaisia porukoita ( Opiskelijaporukoita kun oon opiskelija ) niin monet ei niin välitä seurastani. En niin välitä mukautua johonkin muottiin tai linjaan, tiettyyn tapaan kommunikoida jossain porukassa. Haluan olla oma aito itseni. Siltikään en oo friikki vaan kelpaan monelle kaveriksi ja ystäväksi. Oon varmaan ennemmin sellainen ystävätyyppi, joka ei ole niin kaverityyppi, joka pärjäisi hyvin porukoissa.
Täällä korkeakoulussa kuulun pääaineeni kautta sen omistamaan ainejärjestöön. Täällä on mulla ollu tapana morjestaa monia, mutta se on joskus turhauttanu ja ärsyttäny kun toiset ei tervehdi takaisin saatika oma-aloitteisesti tervehdi. Oon osoittanut uteliaisuuteni muita kohtaan koittaen jutella kaikenlaista ja kysellä jonkin verran. Oon siis mielestäni koittanu tutustua toisiin. Miksi jaksaisin esittää olevani kiinnostunut muista ( nyt se ois jo esittämistä aiemmin ei ) ja muiden asioista kun ketään ei kiinnosta minun asiani, he eivät tervehdi, eivätkä oma-aloitteisesti juttele mulle. En aina jaksa olla se aktiivinen. Muutama ihminen oli johon "panostin", he vaikuttivat mielenkiintoisilta persoonilta ja koitin heidän kanssaan jutella. Nykyään en tee aloitteita "niitten" kanssa eikä tervehditäkään, eli homma oli kokonaan siis mun aktiivisuuden varassa :)
Mun mielestäni meininki on kumman paljon samanlaista täällä kun lukiossa. Täälläkin on jokin sisäpiiri johon en kuulu ja muille oon kuin ilmaa.
En kyllä osaa monesti porukassa niin kertoa mielipiteistäni enkä myöskään ole tieteellisesti kovin laaja-alainen. Tämä vaikuttaa asiaan varmaan.
No on täällä pari semmosta tyyppiä joiden kans juttelen ja oon ehkä sit kaveri. Toisen kanssa tulee juteltua melkein kaikkee, puhuttavaa riittää. En tiedä eroaako hän niin muista. Voipi olla vaan että hän on ollu vastaanottavaisempi ja avoimempi mun suhteen. Tulee itsekin joskus jutteleen eikä oo semmonen nihkee kuten noi muut.
Erityisesti naiset näyttää karttelevan mua kuin ruttoo jostain kumman syystä, joskus naiset on kyl tosi outoja ! Pukeudun ja käyttäydyn ihan normaalisti ja oon ok näköinen. Aiemmin koitin pariin naiseen tutustua kaverimeiningillä, morjestelin ja muuta, kai se tietty luokitellaan jo säälittäväksi :) Jos morjestaa naista niin tietty leimautuu jo säälittäväksi mulle-kelpaa-kuka-tahansa-nainen mieheksi :) Joskus kun olin ajatuksissani enkä huomannu paria naista niin sit oli kyl vähän siinä tyrkyllä ja flirttailivat, kyl on typerää ! Nyt taidan olla huomaamatta ketään naisia samasta pääaineesta, kun ovat tommosia ;)
Täällä korkeakoulussa kuulun pääaineeni kautta sen omistamaan ainejärjestöön. Täällä on mulla ollu tapana morjestaa monia, mutta se on joskus turhauttanu ja ärsyttäny kun toiset ei tervehdi takaisin saatika oma-aloitteisesti tervehdi. Oon osoittanut uteliaisuuteni muita kohtaan koittaen jutella kaikenlaista ja kysellä jonkin verran. Oon siis mielestäni koittanu tutustua toisiin. Miksi jaksaisin esittää olevani kiinnostunut muista ( nyt se ois jo esittämistä aiemmin ei ) ja muiden asioista kun ketään ei kiinnosta minun asiani, he eivät tervehdi, eivätkä oma-aloitteisesti juttele mulle. En aina jaksa olla se aktiivinen. Muutama ihminen oli johon "panostin", he vaikuttivat mielenkiintoisilta persoonilta ja koitin heidän kanssaan jutella. Nykyään en tee aloitteita "niitten" kanssa eikä tervehditäkään, eli homma oli kokonaan siis mun aktiivisuuden varassa :)
Mun mielestäni meininki on kumman paljon samanlaista täällä kun lukiossa. Täälläkin on jokin sisäpiiri johon en kuulu ja muille oon kuin ilmaa.
En kyllä osaa monesti porukassa niin kertoa mielipiteistäni enkä myöskään ole tieteellisesti kovin laaja-alainen. Tämä vaikuttaa asiaan varmaan.
No on täällä pari semmosta tyyppiä joiden kans juttelen ja oon ehkä sit kaveri. Toisen kanssa tulee juteltua melkein kaikkee, puhuttavaa riittää. En tiedä eroaako hän niin muista. Voipi olla vaan että hän on ollu vastaanottavaisempi ja avoimempi mun suhteen. Tulee itsekin joskus jutteleen eikä oo semmonen nihkee kuten noi muut.
Erityisesti naiset näyttää karttelevan mua kuin ruttoo jostain kumman syystä, joskus naiset on kyl tosi outoja ! Pukeudun ja käyttäydyn ihan normaalisti ja oon ok näköinen. Aiemmin koitin pariin naiseen tutustua kaverimeiningillä, morjestelin ja muuta, kai se tietty luokitellaan jo säälittäväksi :) Jos morjestaa naista niin tietty leimautuu jo säälittäväksi mulle-kelpaa-kuka-tahansa-nainen mieheksi :) Joskus kun olin ajatuksissani enkä huomannu paria naista niin sit oli kyl vähän siinä tyrkyllä ja flirttailivat, kyl on typerää ! Nyt taidan olla huomaamatta ketään naisia samasta pääaineesta, kun ovat tommosia ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen nainen ja mulla oli aikoinani 20-kymppinsenä korkeakoulussa pitkälti samanlaista. Mulla ei ole aavistustakaan miksi en sopinut joukkoon mukaan.... Aluksi kovasti yritin, mutta yksin jäin, ja nyt valmistumisen jäkeen ei ole mitään kontaktia entisiin opiskelukavereihin. En oikein osaa neuvoa sinua, mutta kehotan "hankkimaan oman elämän" eli käytännössä tyttäystävän ja ystävät koulun ulkopuolelta, jotta sulla on jotain muutakin elämää kuin ne koulun piirit, joista olet ulkona niinkuin minä.
Tai valitse taidekursseja. Välttämättä ei tarvi olla mitenkään lahjakas, vaan voit vaikka panostaa johonkin absurdin taiteen suuntauksiin. No joka tapauksessa taiteelliset ihmiset ovat monesti avoimempia ja sosiaalisesti lahjakkaampia kuin monet muut.