Äiti vai isä

aikuisena äitiin.

ainaski silloin kun lähdimme isää pakoon

Äitiin. Isää ei tarvi näissä yhteyksissä edes mainita :D

tekin katoamistempun jo vuosia sitten.

luotin isään, kunnes yllätin hänet naapurin rouvan kanssa puutarhavajasta. Sen jälkeen olen luottanut äitiin, eikä hän ole koskaan pettänyt luottamustani.

en luota kumpaankaan 100%:sti.

huonoa omatuntoa siitä, että pidin äidistä muutenkin enemmän. Isä käytti paljon alkoholia ja oli välillä väkivaltainen. Nykyään luotan enemmän isääni, koska äiti on höperöitynyt ja haastaa nykyään riitaa kaikille, huolestuttaa.

15-vuotiaaksi molempiin yhtä paljon, ja PALJON.

Sen jälkeen en kumpaankaan yhtään. Toinen kuoli, ja toinen alkoi ryypätä ja rellestää. Eli en voinut enää luottaa kumpaankaan - missään suhteessa.

vaan eniten oon luottanut mun kahteen läheisimpään elämässäni olevaan mieheen;eksään ja sitä edelliseen pariin naispuoliseen. OOn yrittänyt sata kertaa aina uudelleen opetella luottamaan äitiin, mutta silti se varautuneisuus on aina olemassa. Se vaan on, ei pääse yli eikä ympäri.
Isään en ehtinyt ees opetella luottamaan koskaan. Olisin voinut ehkä? luottaakin.