Miten puolisosi suhtautuu maanmiehiinsä täällä Suomessa?
Ovatko ne välttämättömiä asua lähellä?
Vai haluaako hän välttä heitä?
Onko tärkeää saada puhua äidinkieltään?
Vai onko tärkeämpää saada puhua maankieltä jatkuvasti?
Rittääkö äidinkielelle matkat kotimaahan?
Riittääkö ystäviksi suomalaiset pelkästään?
Ovatko ne välttämättömiä asua lähellä?
Vai haluaako hän välttä heitä?
Onko tärkeää saada puhua äidinkieltään?
Vai onko tärkeämpää saada puhua maankieltä jatkuvasti?
Rittääkö äidinkielelle matkat kotimaahan?
Riittääkö ystäviksi suomalaiset pelkästään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miten puolisosi suhtautuu maanmiehiinsä täällä Suomessa? No mukavaahan näyttää olevan, että niitä täällä on.
Ovatko ne välttämättömiä asua lähellä? Hyvä kai se on, että asuvat lähellä niin on kätevää kavereerata.
Vai haluaako hän välttä heitä? Joistain pitää, toisista ei.
Onko tärkeää saada puhua äidinkieltään? Kenellepä ei olisi.
Vai onko tärkeämpää saada puhua maankieltä jatkuvasti? No ei se nyt kovin jatkuvaa ole.
Rittääkö äidinkielelle matkat kotimaahan? Ei ja miksi pitäisikään?
Riittääkö ystäviksi suomalaiset pelkästään? Onneksi ei tarvitse.
Minusta olisi kovin omituista, jos vaimo ei haluaisi puhua äidinkieltään ja kavereerata toisten japanilaisten kanssa. Kenellepä oma äidinkieli ja kulttuuri ei olisi tärkeää. Eikä se silti tarkoita, että kaikkien kanssa juttuun tulisi pelkän kansalaisuuden vuoksi.
tuota mieltä olisin minäkin, jos vieraalla maalla olisin.
Eilen juttelin kultani kanssa ja kerroin että naapuri luki jostain että täälläpäin asuu joku miehen maanmies.
Hän kyseli miksi hänen pitäisi maanmieheensä tutustua, niitähän näkee sielläkin ihan tarpeeksi. Hän on tulossa Suomeen ja haluaa tutustua suomalaisiin.
Arabiaa ehtii puhua sitten kun kotimaassaan menee käymään.
tänne tultuaan ihan äkkiä pääse kotimaassaan käymään, siihenhän tarvitaan rahaakin, eikä tyhjätaskulla sitä ole.
Arabimiehen on valitettavan hankalaa oikeasti ystävystyä suomalaisten miesten kanssa. Ja muutaman kuukauden jälkeen on varmaan jo kova into päästä puhumaan arabiaa. Toivomme tietysti, että teillä siellä maalla ovat miehetkin avoimempia ja ystäviä löytyy.
sitä mieltä että olen ruma ja aivoton? Olen vain jättänyt onnekseni takse, nuo ihmeelisen tuojat.
Galleriassa liijankin söpö kuva.
Tuosta aloituksestasi arvelin että saatat olla hiprakassa kirjoittaessasi, mutta se on vain luulo.
Mikäs nyt niin alkoi gigolossa pänniä?
Hei lilli, harrastatko sinäkin vatsatanssia?
Minä kävin yhden kurssin alkeita mutta enpä ole nyt innostunut. Meillä oli siellä venäläinen opettaja (jolla oli muuten ihan suomalainen nimi, oikea verteraani lajissa ja matkustellut paljon), vanhempi nainen mutta vartaloltaan harrastuksensa vuoksi tietysti aivan mahottomassa kuosissa;D
Olisi aivan ihana osata ne lumoavat liikkeet vaikkakin omaksi iloksi. Oletko pitkään harrastanut ja esiinnytkö jossain vai omaksi ja (ukkosi) iloksiko vain pyörittelet;D
Lähes joka päivä kun kaupungilla kuljemme, tulee venäläisiä vastaan. Kun mies kuulee venäjää, kuuntelee hän ja hymyilee vähän, muttei ikinä ole mennyt juttelemaan kenellekään tuosta noin vain. Ei kai hän mitenkään turisteihin ja Suomessa asuviin venäläisiin suhtaudu. Välillä kun kuulee venäläisten rikollisuudesta, niin ihmettelee, että miksi imeessä, kun täällä on kaikki niin hyvin, ja että voisivat sen verran kunnioittaa maata, johon ovat tulleet. Itse olen tietty samaa mieltä. Suomessa ei kenelläkään pitäisi olla pakottavaa tarvetta varastaa. Ei ulkomaalaisella eikä suomalaisellakaan.
Kursseillansa tutustui muutamiin venäläisiin, joihin on edelleen ollut yhteydessä. Harvoin nuo kuitenkaan tapailevat. Suomalaisiakaan ystäviä ei kovin montaa ole, ja lähes kaikki minun kauttani saatuja. Töissä on kansainvälistä porukkaa, muttei ole kenenkään kanssa kunnolla ystävystynyt. Toisaalta, mies on Suomessa ollut vasta vähän alle vuoden, joten ehkä tilanne tulee muuttumaan.
Ädinkieltä hän saa puhua kun soittaa kotiin pari kertaa viikossa (aiemmin soitti päivittäin - onneksi ei enää) ja voi puhua myös minun kanssani venäjää. Meillä on TV:ssä myös venäjänkielisiä kanavia ja tietokoneelta pyörii venäläiset radiokanavat jatkuvasti.
nyt maassa oikein kunnolla, eik olekkin kiva juttu. Meil tapahtuu koht inkerit.
Meillä on tiivis banglayhteisö... tappavan tiivis... kaikki tietää toistensa asiat turhankin hyvin. Se onni sentään että kaikki vain hymyilevät ja ovat kuin eivät tietäisi toisten asioista mitään mutta sitten jälkeen päin puivat kaikkea, että kuka oli kenen kanssa ja kenet nähtiin sillon siellä ja miksi et ollut perjantaina moskeijalla jne. kunnon kyräilyä ja kyyläystä;D
Bangladeshilaisista rikollisista ei voi niinkään puhua mutta turkkilaisten ja marokolaisten sekä irakilaisten touhuja ihmetellään (siis nämä ketkä nyt ovat tilastojen kärjessä).
Järestään ovat pojat sitä mieltä, että Suomessa ei tarvitse kenenkään varastaa, ei ainakaan nälkäänsä. muutenkin heistä on aivan älytöntä, että kun tullaan Suomeen ja saadaan lupa asua täällä niin sitten pitää käyttäytyä kuin siat (raiskata naisia, varastella polkupyöriä tehdä pimeää työtä, kinua sossusta rahaa jne.)
Miehellä on muutama suomalainen tuttu rakennusalalta mutta yleensä hän on yhdessä vain bangladeshilaisten työntekijöidensä ja kavereidensa ja veljensä kanssa.
Miehestä on hyvä, että Suomessa on bangladeshilaisia, sillä hänen mielestään bangladeshilaisista ei ole mitään haittaa Suomelle, kaikki ovat töissä ja yrittäjinä ja opiskelijoina (siis ketä me tunnemme, itse en halua kuitenkaan mitään bangladeshilaisten invaasiota tänne mutta mieluummin heitä kuin marokolaisia).
En ole kenenkään suomalaisen kuullut myöskään valittavan bangladeshilaisten toimista. Yleinen ajatus on, että pojat ovat ahkeria, iloisia, yritteliäitä eivätkä kiihkoa uskontonsa kanssa tai raiskaile ja jekuta naisia.
Mies samasta maasta kuin sinunkin. Ei halua erityisemmin olla tekemisissa maanmiehiensa kanssa, koska ovat kuulemma rikollisia. Valikoi seuransa tarkkaan.
Asutaan Helsingin keskustassa eli helpottanut sopeutumista kun ymparilla on elamaa ja kaikenmaalaisia ihmisia seka tapahtumia.
Arabian kieli on tietysti tarkea seikka olemassa olon kannalta > sateliittikanavat, tietokoneyhteydet omankielisine nappaimistoineen, kannykkapuheluista tulee vakisinkin isoa laskua, kun soitellaan kavereille ja sukulaisille Tunisiaan, kaikilla kun ei ole siella tietokonetta.
Matkoja tehdaan kotimaahan aina kun rahaa koossa, se on iso kustannus kun pitaa ostaa uudet, hienot vaatteet, kengat ja Samsonite matkalaukku, hanelle olisi noloa, menna kotimaahan vierailulle nukkavieruissa vaatteissa, asuuhan han nyt Suomessa. Vierailuja varten tulee varata myos tuliaisrahaa ja aidille ruonvalmistukseen varattava samoin kateista.
Suomalaiset miehet eivat yleensa paljon englantia tai ranskaa puhu, ainakaan mielellaan arabin kanssa, joten ystavat Suomessa naisia, joskus kieltamatta hankalaa, kun innostusta tutustua paremminkin, valitettavasti.
että kun mies menee käymään kotimaassaan, niin on oltava uudet vaatteet yms.muutenhan joutuisi luuserin kirjoihin ja haukuttaisiin vaimoa,ettei ole miehestä huolehtinut. Se Samsonite matkalaukku ehdottomasti oltava. Tuliaisrahaa ja äidille ruokarahaa, tulee tosiaan hintaa matkalle, joten harvoin siihen rahat löytyvät.
Hauska tietää....sekö on in. Minäpä olen sitten ihan out. Tykkään pehmeä nahkaisesta tunisian tuliaisestani, jossa on kyllä pyörät alla.
Jaa tällainen samsonite, onhan noita lentomatkustajilla.Tulee ihan mieleen vanhat elokuvat ja niitten matkaarkut. Ihan hienoja pelejä.
kuin pistät Samsoniten korvantaakse, ja miehelle vaikka joululahjaksi annat. Olisi varmaan mielissään.
Ei ole niin tärkeää että asuvat lähellä muttei välttelekään heitä. Saattavat toisinaan kahvilla käydä tai jalkapalloa pelaamassa mutta ei mitenkään viikottain, välttämättä edes kuukausittain, ole yhteydessä. Yksi samanmaalainen enemmän yhteyksissä mutta sekin lähinnä siksi kun me vaimot järkkäämme kyläilyjä ruoanlaiton merkeissä tmv. :D
Tottakai on tärkeää saada puhua omaa kieltään, kenellepä ei olisi. Mutta ei se oman kielen puhuminen rajoitu vaan niihin "maanmiehiin" täällä vaan puhuu lapsille sekä vaikkapa Skypen kautta sukulaisilleen. Ikävää olisi jos rajoittuisi äidinkielen puhuminen pelkästään vaan oman maan matkailuihin (sinne kun ei ihan joka vuosi matkailla).
Kavereita on monenmaalaisia.
Pari läheistä kurdiystävää on, asuvat samassa kaupungissa kuin me. Miehen paras ystävä on hänen oma pikkuveljensä ja yksi enoista.
Jos miehellä on vapaata, niin viettää suurimman osan ajastaan minun kanssani, tai sitten näkee veljeään, tai vanhempiaan. Harvoiksi ovat käyneet muut kontaktit. Nykyisellään ehkä kerran kuussa näkee noita paria kaveriaan.
Me puhumme keskenään suomeksi ja vakitöissään myös suomi kielenä.. Eli turkiksi puhuu sitten vain sukulaisten kanssa ja kavereiden kanssa joitain kertoja viikossa. Turkin tv:täkään ei ole hankittu, niin katselee sitten minun kanssani länsihömppää.
Muita ystäviä on joitain suomalaisia, yksi virolainen ja sitten työn kautta monia eri kansallisuuksia, mutta näiden ihmisten kanssa on yhteyksissä todella harvoin..
Eikös hän ollutkaan parhaita kavereita ex-miehesi kanssa? Muistan kuinka kerroit, kuinka ex-miehesi oli oikein käynyt rukoilemassa vanhemmiltasi, että he hyväksyisivät uuden miehesi. Muutenkin olet aiemmin kertoillut, miten hänellä on paaaaaljon paaaaljon suomalaisia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa yhdessä.