oon seurustellu tyttöni kanssa pari vuotta. seuraavaksi olisi melkein edessä yhteen muutto jatai kihlat. mutta. kun tajusin tämän asian tajusin myös etten halua sitä. syy:hänellä lapsi edellisestä suhteestaan. en halua tässä vaiheessa (mä 25v) sitoutua loppuelämäkseni sellaiseen. siis asumaan, olemaan, kasvattamaan pientä lasta. tietysti voisi ajatella ettei välttämättä loppuelämäksi mutta jos sitoudutaan niin silloin koko pakettiin, ja tosissaan. kerroin tästä tytölleni kun olin näitä pohdiskellut ja se sano että no otetaan ihan rauhassa, älä mieti tollasia. mut pakkohan niitä on miettiä. ja lopuksi se kysymykseni: onko itsekästä vai suorastaan epäitsekästä erota koska ei pysty ottamaan vastuuta ja sitoutumaan Ihan oikeasti?
pohdiskelkaa ihan vapaasti.
pohdiskelkaa ihan vapaasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun itse en ole 22-vuoden iässä edes valmis ajattelemaan kenenkään kanssa yhteenmuuttoa. Tuntuu, että ihmiset muuttaa yhteen nykyään liian helposti, miettimättä miten iso elämänmuutos se on, ja eroavat aika nopeasti ja melko riitaisasti.
Minä olen varmasti itsekäs, kun en voi kuvitella seurustelevani edes miehen kanssa, jolla on lapsi. Näitä on kohdalle muutama tullut, ja heti olen jutun lopettanut. Vaikka tilanne olis se että lapsi asuu äitinsä luona, niin lapsi kuitenkin vaikuttaisi minunkin elämään. Minun mielestä itsekkäämpää ja lapsellisempaa minun on yrittää olla suhteessa, jossa itse epäröin.
Miks koko paketti. Kompromissiä?
Älä eroa,mutta älä ota koko pakettiakaan.Voit ihan yhtähyvin jatkaa seurustelua ja antaa aikaa ajatusten ja elämän suhteen.Eihän tuosta nyt vielä erotakkaan tarvia,kuten ei tarvitse ottaa vastuuta koko perheestä.Nainen on lapsen äiti ja varmasti tottunut yksinhuoltajana kasvattamaan ja pitämään huolen lapsestaan.Naiset,varsinkin äidit,osaavat sen taidon hiton paljon paremmin kuin me miehet(eivät he muuten olisi äitejä).Eli et edes pystyisi ottamaan koko pakettia kerralla.Mutta sinulla olisi hiton hyvä mahdollisuus seurata ja ottaa selvää,onko sinusta toiseksi huoltajaksi.Tyttöystäväsi on siis ihan oikeassa sanoessaan että otetaan ihan rauhallisesti.Voi olla että muutaman vuoden kuluttua olet mielellään sitoutunut koko pakettiin.Siihenkin kasvetaan hiljaa ja yrittänyttä ei laiteta.No,sinä teet itse päätöksen
ja se on oma päätöksesi.Kukaan ei tee sitä puolestasi.Jos jäät suhteeseen ja hommasta ei tule mitään,kyllä se erokin tulee ihan ittestään sitten.Itsekkyydestä en osaa sanoa mitään.Kysehän on loppujen lopuksi siitä,haluatko jatkaa seurustelua vai et.
Olet pelkästään fiksu kun ajattelet nyt asian varjopuolia. Olet kuitenkin vielä nuorimies, jolla elämä edessä. Ei ole helppoa vielä tuossa iässä aloittaa uusperhe-elämää! Helpointa olisi kun etsisit täysin vapaan naisen, sinun iässäsi en olisi voinut kuvitellakaan että alan vieraan naisen lapsia hyysäämään! Älä tee mitään sellaista josta epäröit. Ei kannata siis kiirehtiä yhteenmuutolla!
Sinähän olet alkanut seurustelemaan naisen kanssa jolla on lapsi.Kai se nyt kannattaisi ensimmäisenä selvittää halutako jatkaa seurustelua naisen kanssa.Jos et,nainen menee.Jos haluat,nainen jää ja lapsi tulee naisen mukana.Äitiä ja lasta kun et voi erottaa toisistaan.
En puolla,enkä vastusta sitä mitä haluat tehdä:eroatko vai et.Se asia ei kuulu minulle.
Valinta on sinun.
Hei,
tiedän täysin tilanteen jossa nyt pyörit ja jota päässäsi pyörittelet. Itselläni päättyi vuoden kestänyt suhde muutaman tuntia sitten. Ihastuin, myöhemmin rakastuin mieheen joka asuu kahdestaan 12- vuotiaan poikansa kanssa. Kokemusta lapselisen miehen kanssa seurustelusta ei minulla entuudestaan ollut.
Ydinperheeessä vanhemmat kasvavat perhe-elämään lapsien myötä. Uusioperheessä taas lapsi tulee kerta rytinällä. Ja kun ei ole sitä biologista suhdetta, niin lapsi saattaa tuntua ajoittain rasitteelta. Ja kun vielä mukana tulee se vanha perhe ex, isovanhemmat ym. Paketissaa saattaa olla aikalailla sulattelemista.
Tyttösi kuulostaa järkevältä ja jos häntä rakastat niin kuuntele ja keskustele. Kerro kaikki tunteesi, sillä lapsen äitinä hän voi vain niitä arvailla. Itsekin kulostat järkevältä ja olet pohdiskellut asiaa. Hyvä juttu. Rakkaus on vahva, ja saattaa voittaa isotkin esteet.
Itse haluan perheen, ikää on reippaasti yli 30. Aikaa "katsotaan tuleeko tästä mitään" ei ole loputtomiin. Ja kun syvällä sisimässä tiesin etten uusioperhe-elämään sopeudu, oli ainut ratkaisu antaa toisen mennä. Pahalta tuntuu, olo todella kurja ja yksinäinen, vaan silti tiedän että näin on parempi. Omalla kohdallani ei rakkaus ylittänyt kaikkia esteitä. Rakkaus on siellä edelleen, esteet vaan liian korkeita minulle.