Australiasta kuuluu kummia

Tuokin on tietysti aivan totta, mutta se ei muuta miksikään sitä tosi-asiaa, että feminismi on 1900-luvun pahin perversio.
Niitä vituttaa kun eivät onnistuneetkaan tekemään miehistä ja naisista sukupuolettomia ristokatriinoita.

Timppa kirjoitti:

Tuokin on tietysti aivan totta, mutta se ei muuta miksikään sitä tosi-asiaa, että feminismi on 1900-luvun pahin perversio.
Niitä vituttaa kun eivät onnistuneetkaan tekemään miehistä ja naisista sukupuolettomia ristokatriinoita.

Minäkin näen feministisen kiukun syyn hiukan toisin.

Täällä humanistisen tiedekunnan nurkilla noita nuoria vihaisia naisia näkee vaikka kuinka. Parikymppisiä tyttöjä, jotka ovat tulleet lukiosta suoraan yliopistoon ja nyt valittavat, kuinka miehinen yhteiskunta sortaa naisia. Onhan tässä yhteiskunnassa epätasa-arvoa, sitä ei käy kiistäminen, mutta tuntuu jotenkin suhteettomalta että kokemattomat tytöt vaahtoavat kuin katkeroituneet keski-ikäiset. Ja osoittavat puheissaan avointa vihamielisyyttä miespuolisia opiskelijoita - yhtä kokemattomia ja syyttömiä poikia - kohtaan. Omalta opiskeluajaltani muista tytön joka uhkaili leikellä miehiltä munat pois, ja ihmetteli sitten, että miksi pimeässä puistossa on niin vaarallisen tuntuista.

Näkemykseni mukaan kyse on siitä että akateeminen tai järjestäytynyt feminismi, tai molemmat, tarjoavat sopivan keinon kahteen asiaan: purkaa omaa katkeruutta ja ajaa omia etuja.

Katkeruuden aihe nyt voi olla vaikka mikä. Ei sen tarvitse välttämättä miehistä johtua. Yhteiskunta ON välillä epätasapuolinen. Feministit ovat nimenneet epätasapuolisuutta aiheuttavan pahan patriarkaatiksi tai isän laiksi.
Useimat feministit ovat riittävän fiksuja väittääkseen, etteivät halua syyllistää ketään yksittäistä miestä. Siihen he eivät näytä olevan tarpeeksi fiksuja, että ymmärtäisivät miksi miehiä kuitenkin satuttaa feministinen vaahtoaminen. He eivät ymmärrä, että ihmiset eivät olekaan täydellisiä individualisteja. Miehet kokevat olevansa osa ryhmää jonka nimi on 'miehet'. Niin ollen miesten ja miehisyyden syyllistäminen loukkaa myös yksittäisiä miehiä.

Toisaalta, kun nuori nainen muuttaa kotoaan ja kohtaa maailman aikuisemmassa roolissa kuin ennen, hän ehkä haluaa samaistua kypsempänä pitämäänsä naiseen - esimerkiksi yliopiston opettajaan. Kun tämä nainen sitten lupaa taloudellista ja henkistä hyvää vastapalkkioksi feministeihin liittymisestä, nuori nainen lähtee mukaan. Kaiken lisäksi feministit ovat teräviä, tai ainakin näppäriä sanankäyttäjiä. Kun älykkyyttä suositaan, niin kukapa ei haluaisi kuulua ilmeistä älykkyyttä osoittavien ryhmään.

Tilanne voidaan tulkita myös täysin toisin. Tieteen tyyssijassa majaansa pitävä feminismi on itseasiassa uskonto, joka on antanut hyvälle feminiinisen nimen 'nainen' ja pahalle maskuliinisen nimen 'mies'. Tämän perusajatuksen varaan on rakennettu monimutkainen abstraktien ajatusten rakennelma, josta löytyy vastaus lähes mihin tahansa kysymykseen. Se voi olla sisäisesti ristiriitainen tai kehäpäätelmän muotoinen (jos sataa niin kastuu; jos kastuu niin sataa). Feministisen teorian tuntija ei kuitenkaan vaivaudu kyseenalaistamaan teorian oikeellisuutta, vaan käyttää milloin mitäkin siinä esiintyvää näkemystä henkilökohtaisten näkemystensä puolustamiseen - tai mikä vielä pahempaa, muitten näkemysten nuijimiseen. Hänelle ei voi väittää vastaan, sillä ajatusrakennelman sisäisestä ristiriitaisuudesta johtuen mille tahansa väitteelle löytyy vastaväite. Ja kuten sanoin, feministien hoksottomissa ei ole vikaa ja he ovat harjoitelleet nuppinsa käyttöä. Keskustelu muistuttaa kovasti uskonasioista väittelyä uskovaisten ja rationalistien välillä. Sivustaseuraajan on helppo nähdä, ettei mitään tulosta synny, koska kumpikaan osapuoli ei itse asiassa osallistu keskusteluun vaan koittaa vaikuttaa toistaan fiksummalta. Itse asiassa, feministinen teorianmuodostus muistuttaa tässä keskiaikaista kristillistä filosofiaa, skolastiikkaa.

Näin ollen: feministien kanssa on turha koittaa keskustella järkevästi miesten oikeudesta varmistaa isyytensä. On käytettävä muita hyväksyttävissä olevia keinoja. Yksi sellainen voisi olla maistattaa naisilla heidän omaa myrkkyään ja pyrkiä kertomaan tunteisiin vetoavasti, kuinka tärkeää oikea isyys mitä se ikinä onkaan on miehelle. Feministi tietenkin kysyisi että mitä tarkoittaa 'oikea isyys', ja tässä tapauksessa vastaamme hänelle, että se on varmuus siitä että lapsi on miehen lapsi myös biologisesti ja myös varmuus siitä, että biologisella isällä on tärkeä asema lapsen elämässä. Toki pitää muistaa, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita isyydestään, ja monet miehet varmasti tuntevat aitoa ja vilpitöntä rakkautta, kiintymystä ja huolehtimisentarvetta myös muita lapsia kuin biologisia jälkeläisiään kohtaan.