Jatkuva ikävä rakkaaseeni kaivelee mielessä öin ja päivin. Kaiken kotona vietettävän vapaa-ajan vietän lasteni kanssa kuin viimeistä päivää, sillä en jaksa täällä asuvan naisen kanssa enää kauaa olla samojen seinien sisällä. Tiedän näiden lasten kanssa vietettyjen yhteisten hetkien tulevaisuudessa olevan harvinaista herkkua. Täällä asuva peto kyllä tulee tekemään kaikkensa hankaloittaakseen minun ja lasten suhdetta kun olen lähtenyt.
Jatkuvana pelkona on myös rakkaani oma vapaa-ajanvietto, hänhän voi törmätä johonkin vapaaseen mieheen. Mitä jos hän ei jaksa odottaa kunnes pystyn lähtemään lasten luota?
Luin näitä kertomuksia täältä, näissä kärsii vain salarakkaat ja petetyt. Väitän kuitenkin tässä meidän triangelissa minun kärsivän eniten, alan olla aivan loppu henkisesti. Miksi ihmisen pitää joutua kärsimään niin kovin saadakseen olla rakkaidensa kanssa, heidän kaikkien ????
Vaimoni ei minua rakasta, se on varmaa, silti hän haluaa hallita kiristäen lapsilla ?????
Jatkuvana pelkona on myös rakkaani oma vapaa-ajanvietto, hänhän voi törmätä johonkin vapaaseen mieheen. Mitä jos hän ei jaksa odottaa kunnes pystyn lähtemään lasten luota?
Luin näitä kertomuksia täältä, näissä kärsii vain salarakkaat ja petetyt. Väitän kuitenkin tässä meidän triangelissa minun kärsivän eniten, alan olla aivan loppu henkisesti. Miksi ihmisen pitää joutua kärsimään niin kovin saadakseen olla rakkaidensa kanssa, heidän kaikkien ????
Vaimoni ei minua rakasta, se on varmaa, silti hän haluaa hallita kiristäen lapsilla ?????
Vastaukset 30
Vanhimmat
...koska itselläni on samantyyppinen tilanne. Mies kiristää ja uhkailee, kun otan eron puheeksi ja tulee hankaloittamaan elämääni parhaansa mukaan, jos/kun joskus pääsen hänestä irti. Ja samaan aikaan toisaalla rakkaani odottaa kärsimättömänä, että tilaanteeseen tulisi ratkaisu pian. Vaan kuinka kauan enää kärsivällisyyttä riittää...? Mutta eihän näistä uskalla edes täällä anonyymisti kirjoittaa saati sitten puhua kenellekään. Porukat pillastuu närkästyneenä ulos nahoistaan ! Eipä ole sellaista tuskaa ja surua, joka saisi suuren yleisön sympatiat osakseen....
Oikeudessa viimeistään vahvistetaan lapsen oikeus kumpaankin vanhempaansa. Joko on mentävä parisuhdeterapiaan puolisonsa kanssa ja unohdettava kaikki muu, tai sitten on erottava ja käytävä pitkä raskas tie sen prosessista ja aloitettava toisen rakkaan kanssa, joka ehkä onnistuu ehkä ei.
Odottelu ja vetkuttelu suuntaan tai toiseen ei ainakaan mitään helpota. Ehkä lapsien takia voisi olla viisasta muuttaa ensin omilleen ja pitää sitä rakkauttaan vähän etäämmällä alkuun lasten tapaamisilta, ehkäpä se tuleva ex-puoliso ei silloin kokisi niin suurta loukkausta, että alkaisi lapsien tunteilla kiristämään. Selväähän se on, että riitaisa ja rakkaudeton liitto pitkään jatkuvana on vähintään yhtä kamalaa lapsille kuin se avioero kertarysäyksenä.
Jos uusi rakkaus on todellista, hän kyllä jaksaa odottaa, ja jos erotilanteessa haluaa toimia viisaasti, ei anna sitä valttia tulevalle exälleen, että kertoisi kenestäkään uudesta. Antaa ajan kulua.
Aina kaikki ei vaan mene niin kuin elokuvissa.
Esimerkkinä elävästä elämästä: aviopari joilla kaksi yhteistä lasta, nainen heittää miehen pihalle syystä tai toisesta, avioero jossa lapset määrätään yhteishuoltajuuteen mutta asuvat äitinsä kanssa, mies löytää uuden naisystävän, ex-vaimo saa tietää asiasta, vetkuttelee ja ketkuttelee lasten tapaamisten hoidossa, siirtelee niitä ja tekee kaikkensa kiusatakseen miestä ja samalla kiusaa lapsia, utelee lapsilta uudesta naisystävästä ja haukkuu ja huorittelee tätä jopa lapsilleen, yrittää kieltää etteivät lapset saa tavata isänsä uutta naisystävää jne...nyt tilanne se että uusiopari naimisissa ja hakevat muutosta lasten asumisjärjestelyyn sosiaaliviranomaisten kautta koska muuten ei järjestely vaan toimi. Kukahan tässäkin sopassa mahtoi kärsiä eniten...lapset.
On se vaan helkkarin kummallista että ihmiset eivät voi päästää toisesta irti, tässäkin tapauksessa se uusi ihmissuhde oli liikaa ex-vaimolle, joillakin vaan on se käsitys että avioliitto on sama kuin omistusoikeus ja avioerokaan ei sitä miksikään muuta.
tyhjänpäiväinen haaveilia , jos todella haluaisit sen vieraan miehen niin oikeesti lähtisit sen luo , taitaa olla sunkin kohdalla kuvitelmaa koko juttu ,voi olla ettei se mies oikeesti sinua huoliskaan jos eroat ,lopeta miehesi kiusaaminen ja häivy hänen elämästään ,olet paha ihminen , aiheutat paljon turhaa kärsimystä syyttömille kuten miehellesi ja lapsillesi , HÄIVY HEIDÄN ELÄMÄSTÄÄN ,MENE HAAVEILEEN SEN TOISEN UKON LUO JOS HÄN EDES HUOLII SUA , jokatapauksessa olet jo pilannut oman perheesi HÄIVY .
Opettele käyttämään pilkkua oikein. Välilyönti tulee vain pilkun jälkeen, ei ennen. Sama koskee pistettä. 10-vuotiaskin osaa tuon asian. Koulun penkillä haaveilit pojista etkä näköjään kuunnellut opetusta ollenkaan.
Koko kirjotuksen voi jaotella lauseiksi.
Se on helpompaa kaikkien lukea kun ei lue
pitkää romaania yhtenä lauseena vain pilkkuja
yllättävissä väleissä.
Keskittymällä sen voi oppia jos haluaa.
Muille myös vaikuttaa fiksummalta kirjottajalta.
;-)
Tosiasia on se, että ihminen tekee sitä, mitkä antaa hänelle jollain tasolla tyydytystä.
Olet järjestänyt tilanteen, jossa sinä olet pienen universumisi keskikipiste, ainoa jolla on valtaa. Kaksi naista elämässäsi ovat sen varassa, mitä heille tunteistasi ja suunnitelmistasi kerrot. Sinä ainoana tiedät, missä mennään. Mukavaa olla "kuningas", vai mitä?
Ja nyt pitäisi sitten tuntea sinua kohtaan sääliä, kun tilanne niin raastaa sinua. Lopeta se sitten.
Se, että etukäteen päätät vaimosi olevan sellainen hirviö, että sen takia joudut häntä harhaan johtamaan ja hänelle valehtelemaan, ettei lapset kärsisi...aika nössöä ja vastuutonta käytöstä. Mitä jos kaivaisit muistisi lokeroista sen naisen, jonka kanssa aikoinaan menit naimisiin ihan vapaaehtoisesti. Todellako hän oli hirviö?
Jos ei ollut, mikä hänestä teki hirviön? Voin vakuuttaa sinulle, että me kaikki näyttäydymme aika ikävässä valossa, jos meitä kusetetaan aamusta iltaan, meidän seurassamme haluataan olla muualla ja meidän toivotaan katoavan kokonaan.
Rupeapa isoksi ihmiseksi ja aloita olemalla suora ja kunniallinen vaimoasi kohtaan. Tee hänelle, kuten toivoisit tehtävän itsellesi: kerro, että haluat eron. Tee se kuitenkin syyttämättä häntä, sillä sinä olet kyllä osaltasi ollut sössimässä suhteenne.
Uudesta rakkaudestasi pidä pääsi kiinni, ja eroa siten, että jätät vaimollesi mahdollisuuden pitää sinusta vielä joskus. Ja lapsillesi mahdollisuuden kunnioittaa isäänsä.
Ai että minnuu vituuttaa ihmiset, jotka eivät kanna vastuutaan omista teoistaan. Heille kun "vain aina käy niin, ei sille mitään voi". Paskanmarjat joo.
ASIAA!!! KIITOS.
ihan kaheli , et ainakaan normaali ihminen , hakeudu heti psykiatriseen hoitoon ,ei kukan NORMAALI IHMINEN käytäydy noin kuin sinä , taidat olla NAISPUOLINEN HULLU JOKA TÄÄLLÄ KIRJOITTELEE MIELIKUVITUS JUTTUJAAN kun ei saa ukkomiestä itselleen vaikka mitä tekisi , voi surkimusta nais raukkaa .
Ukkomiehen saa kukavaan
niitä riittää vaikeempaa on löytää vapaata miestä.
nimenomaan olla päinvastoin :) Järkyttävä päätelmä sulla kun sitä oikein pohtii. Mikä on avioliittojen taso jos noin ajatellaan? Vääränlaiset ihmiset yhdessä.
tosi-asia vaan ja
harmillinen.
Ukkomiehet on siinä omituisessa kuvitelmassaan
ettei niitten elämää mikään horjuta.
Voivat etsiä huvituksia ja vapaa-ajan seuraa
kunhan vaimolle ei kerrota.
Vapaat miehet sitten taas pitävät hauskaa muilla tavoilla. Kaveriporukoissa poikamies elämästään nauttivat. Miksi tanssipaikoillakin on miesten enemmistö naimisissa olevia miehiä iltalomalla.
Sormus taskuun ja rusketus paljastaa totuuden.
Tanssia voi tietysti varattukin vaan kun se jäisikin siihen.
ota jätkä munistas tukea ja lähde kävelemään.
tuon tilanteen AP. kirjoittaja.
tuskin se sinun tilanteesi kovin helppo on, mutta rohkaisen tekemään sen suuren ratkaisun!
älä odota huonossa suhteessa liian kauan, koska kyllä se totuus on se että sinun rakkaasi (toinen nainen) ihan oikeasti saattaa löytää vapaan miehen ja sitten sinä häviät TAAS.
ymmärrän että ikävä lasten luo tulee olemaan kova, ja jos vielä nykyinen puolisosi "kiristää" lasten varjolla, niin onhan tuo hurjan vaikeaa!
mutta muista, pidemmän päälle kaikki kärsii, myös lapset!
VOIMIA SINULLE !!!
ps. ja PUHU rakkaallesi (toiselle naiselle) ajatuksistasi!!
Mitäpä muuta voit vaimoltasi odottaa, kun sinulla on koko ajan toinen nainen mielessä. Tietää tai aavistaa asian ja kohtelee sinua sen mukaisesti.
Ansaitsetko omasta mielestäsi paremman kohtelun.
Jos nyt noiden kaipuunkyynelien sijasta vaikka keskittyisit vaimoosi, etkä vain lapsiisi, olisi teillä kaikilla nyt paljon parempi olla siellä kotona. Sen aikaa kun siellä olet. Onko sinusta miestä kertomaan vaimollesi, että sinulla on toinen nainen ja odotat vain oikeaa hetkeä lähteä. Jos ei, niin mikä sinua estää kertomasta. Eikö sinulla ole jo tulevaisuuden suunnitelmat valmiina, ehkä vaimosikin olisi hyvä saada niistä tietää. Luulen, että sen jälkeen sinun ei tarvitsisi odotella sopivaa hetkeä, vaan lähtisit
saman tien.
Luulenpa ymmärtäväni jatkuvan ikäväsi ja pahanolon tunteesi, itsekin elämää kokeneena. Oletteko keskustelleet vaimosi kanssa mahdollisesta erosta? Tietääkö vaimosi toisesta naisesta ja sen takia kiristää lapsilla? Mitä vielä odotat, mitä pitää tapahtua että eroat? Tietääkö tämä toinen nainen sinun eroaikeistasi, odottaako hän sinua jossain taustalla, oletko kertonut hänelle todelliset tunteesi? Pelkosi rakkaasi menettämisestä on varmasti aiheellinen.
Tilanteesi kuulostaa kulissiliitolta ja perhehelvetiltä. No kaikkeen tottuu, höllässä hirressä roikkumiseenkin. Mutta muista että lapsen koti on vanhempien välinen suhde, lapsi voi perheessä yhtä hyvin tai huonosti kuin vanhemmat hänen ympärillään.
Toivotan sulle tsemppiä ja kanna nyt vastuusi niinkuin kunnon mies ja isä tekee.
Rakkaani on ollut rakkaani jo ennen kuin tapasin nykyisen vaimoni. Seurustelimme vuosia sitten, mutta hänelle tarjoutunut loistelias työtilaisuus vei hänet ulkomaille, näin ollen päätimme pitää suhteessamme tauon hänen poissaolonsa ajan.
Tuona aikana viettelin poikamieselämää ja eräänä viikonloppuna tarttui nykyinen vaimoni kapakkireissulta mukaan. Vietimme kostean viikonlopun keskenämme ja kännin sekä huolimattomuuden seurauksena hän tuli raskaaksi.
Saatuani tietää hänen odottavan kaksosia suostuin avioliittoon sitä vaadittaessa, perusteena oli hänen ahdasmielinen sukunsa. Luulin pystyväni lasten vuoksi tähän, mutta näyttää siltä ettei voimavarani tule riittämään, ei vaikka kuinka yrittäisin.
Vaimoni ei tiedä kaukorakkaudestani, enkä usko edes aavistavan. Keskeiset ongelmamme eivät todellakaan johdu rakkaudestani toiseen, eikä tunteistani häntä kohtaan.
Eli "en se minä ollut" tuntuu olevan vastauksesi aivan kaikkeen.
"En se minä ollut" joka menin naimaan kamalaa naista kännissä ilman ehkäisyä KOKO VIIKONLOPUN ". En se minä ollut, joka päätti mennä naimisiin vastoin todellisia tunteitani. "En se minä ollut" joka ei pysynyt uskollisena rakastetulleen eikä vaimolleen". Se oli IHAN joku muu.
Voi mikä luuseri ihmiseksi.
et se olis kirjoittanut ettei se olis ollu se itse, mun mielestä se just nimenomaan kerto mitä se oli tehnyt?
ilkeä tyhmä kaheli ,häivy kehtaat täällä vielä kysellä neuvoja , hakeudu HOITOON JA OTA ERO JOS HALUAT EDES HIVENEN SÄILYTTÄÄ IHMISARVOSTASI .
Täytyy kyllä olla aika ymmärtämätön, jos ei ymmärrä pettäjä -62 olevan henkilö, jota virta vie ja hän syyttelee tilanteestaan kaikkea itsensä ulkopuolella.
Myös minun mielestäni alkuperäisen kirjoittajan ajatuksenjuoksu on todella lapsellista, koska kyseessä on lähes viisikymppinen tyyppi. Voisin kuvitella hänen saaneen lapsetkin aikuisiässä, jos he vielä ovat siis lapsia eivätkä aikuisia. Esimerkiksi yksi hyvä tuttavani sai lapsensa samanlaisen viikonlopun seurauksena, mutta sen verran miehessä oli vastuullisuutta, ettei mennyt vasten tahtoaan naimisiin. Luonnollisestikaan huoltajuuden jakaminen ei ole ollut helppoa ja on vaatinut mieheltäkin pitkää pinnaa. Lapsi on nyt kouluikäinen ja äidin ja isän välit ehkä riitaisat, mutta varmasti paremmat kuin yhdessä asuttaessa.
Kuten moni muukin, suosittelisin alkuperäiselle peiliin katsomista ja aikuistumista. Kannattaisi varmaan muuttaa muutamaksi kuukaudeksi omilleen eikä ainakaan muuttaa yhteen salarakkaan kanssa. Siinä tilanteessa olisi varmaan helpompi tulevan exän kanssa sopia asioista ja saada lasten asiat rullaamaan. Jos erehdyt haukkumaan nykyistä vaimoasi ja kehumaan nuoruuden rakkautta, loukkaat ihmistä enemmän kuin kukaan on valmis kestämään. Jos vielä kehut riidan tuoksinassa salarakkaan olevan entinen suuri rakkautesi, saat varmasti ennustamasi helvetin aikaiseksi.
ei tuo toimi.
Ei pelkkä rakkaus lapsiin kanna aikuisten suhdetta, siihen on lapsilla liian pienet hartiat ja liian vähän voimaa.
Jossain vaiheessa kupla, jota avioliitoksi kutsutaan puhkeaa kuin olisi saippuasta puhallettu. Kaikki se väkisin yrittäminen, kaikki ne väkinäiset hymyt valokuvissa, kaikki ne silmät suljettuina toista ajatellen tehdyt aviovelvollisuudet räjähtävät levittäen sirpaleitaan ympärilleen. Sattuu niin saakelisti, ja ainakin enemmän kuin nyt.
Ei se kestä. Ihmisen mieli on niin kummallinen. Se vaatii ollakseen tasapainoinen ja onnellinen rehellisyyden tuekseen.
Tuhot eivät ole varmaan pienet tälläkään hetkellä, mutta viivyttelemällä vaikeassa suhteessa, ei saa aikaan muuta kuin suurempaa tuhoa.
Lapsien huoltajuudesta puhuttaessa ei kannata lamaantua siihen, mitä sanotaan. Jos haluat pitää lapsesi, asia on jätettävä hankalimmillaan käräjäoikeuden päätettäväksi. Vaimo ei automaattisesti yksin päätä lasten asumisesta eikä huollosta, vaikka äidit näin herkästi ajattelevat, ja vaikka isä yhtä herkästi uskovat.
juuri toisinpäin. Eikös ap juuri kirjoittanut mitä hän on tehnyt! Ihan normaali tarina siitä miten yksi asia johtaa toiseen, ei sen kummempaa.
vaan kaltaisiasi toisen ehdoilla eläviä on uskomattoman paljon. Nämä nuoremmat sukupolvet eivät enää moiseen suostu, vaan tekevät eroratkaisut helpommin. Sinulla on vielä pitkä elämä elettävänä, mieti miten sen haluat elää.
itse olen ollut puolen vuoden ajan suhteessa naimisissa olevaan mieheen. nyt hän minulle läväytti päin naamaa että haluaa lopettaa suhteemme koska ei halua että hänen lapsensa joutuvat kärsimään koska ovat hänelle tärkeintä maailmassa. nyt tämä mies soittelee minulle kuitenkin joka päivä ja puhuu pitkän tovin... ihmettelen vaan miksi.
olet kovin rakastunut tähän toiseen naiseen. Et rakasta enää vaimoasi. Sinun avioliittosi ei ole kuin kulissi ja sinä kärsit siinä, tuskinpa vaimosikaan voi olla onnellinen. Siksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Huolimatta lapsista, sinun on nyt vaan erottava ja mentävä yhteen tämän toisen naisen kanssa. Tiedät itsekin, ettei muuta vaihtoehtoa ole. En usko, että avioliitollasi on enää mitään realistisia mahdollisuuksia, koska olet niin rakastunut. Tämä tilanne on täysi vääryys molempia naisia kohtaan ja ensisijaisesti tietysti vaimoasi kohtaan. Eikö hänelläkin ole oikeus löytää ihminen, joka rakastaa häntä sen sijaan, että hän on nyt tietämättään aviossa miehen kanssa, joka kärsii joka hetki hänen kanssaan. Tilanne ei pitkittämällä parane. Hoida avioero siististi, älä sorru vaimosi moittimiseen ja esittele rakkaasi lapsillesi vasta riittävän toipumisajan jälkeen.
Ei aivan vierasta puhetta minullekaan. Samaa asiaa minäkin toistuvasti ihmettelen. Miksi jostain niin kauniista asiasta kuin rakkaudesta syntyy niin paljon pahaa. Miksi ei vain voi olla niiden kanssa, joita rakastaa. Miksi kateus, omistus, ahdasmielisyys ja ennakkoluuloisuus pilaavat pyyteettömyyden, rakkauden.
Toivon todellakin, vilpittömästi, etten olisi koskaan rakastunut.
huono tekele.
Sano rakkaallesi näin: älä pelkää etten loppujen lopuksi eroakaan, kyllä eroan, ihan varnasti, ja tuskani ja pelkoni liittyy lapsiin, ei exään, vaimoani en kaipaa enkä sure.
Anna hänelle joku päivämäärä johon mennessä olet varmasti pistänyt eroprosessin menemään. Kamalinta kakkoselle on olla tietämätön siitä MILLOIN mies eroaa. Silloin juuri alkaa pelätä ettei mies loppujen lopuksi kumminkaan eroa ja alkaa pikkuhiljaa otaa etäisyyttä. Älä ole epämääräinen, älä sanoa että "katsotaan nyt" ja "jossain vaiheessa". Jos vakuutat esim. että lokakuun alkuun mennessä paperit ovat käräjillä, hän kyllä jaksaa odottaa.
Mistä te muut kirjoittajat tiedätte että aviovaimo EI ole hirviö? Ovatko kaikki vaimot enkeleitä? Oletteko itse enkeleitä?
kyllä.. etenkin aviovaimoissa on uskomattoman suloisia enkeleitä, jotka ovat jostain saaneet oikeuden kontrolloida, vahtia ja nöyryyttää aviopuolisojaan. Se lie vihkikaavaan kirjoitettu kääntöpuolelle pienellä präntillä, sinne huomautusten ja lisäysten joukkoon.
Siellä samassa kohtaa lukenee, että papin aamenen jälkeen nainen omistaa puolisonsa, ja kaiken mitä vaimo tekee miehelle, tekee tämä opiksi ja ojennukseksi; kaikkihan tietävät millaisia miehet ovat, ja mitä heistä tulisi ilman vaimon opastusta ja ojennusta.
Kaikki pyhittyy aamenella. Ilkeästä itsekkäästä tahallaan raskaaksi hankkiutuneesta naisesta tulee sillä siunaamalla herttainen kultakiharainen enkeli, kun onnen riisit on pudonneet lintujen ähkyyn saakka syötäviksi.
Minä en varmaankaan ole enkeli, vaikka ex-anoppi niin joskus väittikin. En ole musta enkä valkoinen enkeli, olen nainen, elänyt ja kokenut ja viimein tiensä löytänyt.