"naisen on siis alettava ymmärtää, että ulospäin täysin kylmä ja antiseksuaalinen mies voi omata ja omaakin kovat seksihalut juuri sinua kyseistä naista kohtaan."
Mutta nainen haluaa tulla kohdeltuna himoittavana ja seksuaalisena olentona heti alkuvaiheessa.
Kumman pitää antaa periksi?
Senhän takia ne naiset niiden renttujen kanssa ovat, kun he kohtelevat naisia naisten haluamalla tavalla. Vaikkei rentuilla olisi koulutusta, älyä tai käytöstapoja.
Mutta nainen haluaa tulla kohdeltuna himoittavana ja seksuaalisena olentona heti alkuvaiheessa.
Kumman pitää antaa periksi?
Senhän takia ne naiset niiden renttujen kanssa ovat, kun he kohtelevat naisia naisten haluamalla tavalla. Vaikkei rentuilla olisi koulutusta, älyä tai käytöstapoja.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siis se, että miksi naiselle on niin kovin tärkeää aina tuntea olevansa niin kovasti himoittu, haluttava ja tavoiteltava?
Siis tottakai, kaikkihan haluavat sellaista "tunnustusta" itselleen, sekä miehet että naiset, mutta harvemmin näissä keskusteluissa miehet kirjoittavat että haluavat tapaamisella heti tuntea olevansa kovasti haluttavia tai himoittuja.
Voi olla yksisilmäistä ja typerää, mutta eikö tämä tällainen ajattelutapa, mistä tässä puhutaan ole enemmän itserakkautta kuin halua toista kohtaan? Mies haluaa naista, mutta nainen haluaa olla haluttu. Siis tässä näin yksinkertaistettuna. Eli mies haluaa naista, mutta nainen haluaa ennenkaikkea itseään?
Tietysti tämäkin on karkea yleistys, eikä pidä sisällään kuin yhden osa-alueen, mutta tällainen kuva välillä välittyy kun pointiksi tehdään tämä "haluttavuuden" teema.
"Mies haluaa naista, mutta nainen haluaa olla haluttu."
Mikä tässä on ongelma, jos asia on kirjoittamallasi tavalla? Nainenhan haluaa vain tietää sen, että mies haluaa tätä (ts. haluaa olla haluttu). Jos mieskin kerran haluaa naista, niin miksi mies ei voi näyttää sitä haluaan naiselle, jolloin molemmat ovat tyytyväisiä?
En ymmärrä tuota tulkintaa itserakkaudesta ja itsensä haluamisesta. Vai onko teille miehille sitten se niin itsestäänselvää, että nainen katsoo teitä rakastuneesti, koskettaa hellästi arkisinkin, lähettää viestejä joissa ilmaisee ikäväänsä, tunnustaa rakkauttaan sanoin ja muut vastaavat huomionosoitukset, ettette tajua naisen jatkuvasti osoittavan teille sitä, että te olette haluttuja? Sitä nainenkin haluaa! Sanoja ja tekoja, jotka osoittavat miehen olevan tosissaan ja naisen tällä erityinen.
olla erityinen, ei kai siitä ole kysymys. Mutta se, että se laitetaan päällimmäiseksi heti tutustumisen ensivaiheessa on minusta vähän kummallista.
Alussa oli puhe siitä että rentut tietävät mitä naiset haluavat ja käyttävät sitä hyväkseen. Minulle tästä tuli ainakin mielikuva siitä, että mies rupeaa käyttäytymään todella aikaisessa vaiheessa niin että nainen on jotenkin erityisen haluttava.
Järjen mukaan näin ei voi olla, eikä voi olla ikinä. Alussa ei tunne toista, vaan ihastuu niihin piirteisiin, jotka haluaa toisessa nähdä, tai jotka luulee toisessa olevan. Mutta en ole vielä kuullut sellaisesta että käytännössä kaikki nämä ennakko-odotukset olisivat osoittautuneet täydeksi todeksi.
Toisen ihmisen tuntee vasta jonkin ajan kuluttua ja siihen asti on hyvä ajatella hieman järjelläkin näitä asioita. Voisi melkein sanoa, järjellä ajatellen, että se joka ei ole heti tuomassa kuvaan seksuaalisuutta tai fyysistä halua on todennäköisesti valmiimpi ottamaan toisesta selvää syvemmällä tasolla.
Ja tämä mitä sanoin ei tarkoita täydellistä tunnekylmyyttä kun käydään treffeillä tai tutustutaan. Totta kai voi antaa vinkkejä kiinnostuksesta, antaa vaikka suudelman kun lähtee treffeiltä tms. Mutta minusta ainakin asiassa edetään turhan kovaa, alapää edellä, jos heti ensimmäiseksi "liimaudutaan" toiseen kiinni joko henkisesti tai fyysisesti.
Se, että ei ole heti suvereeni tunteidensa tai kiinnostuksensa esittämisessä ei tarkoita sitä että mies ei voisi myöhemmin olla intohimoinen rakastaja tai haluta naista kovastikin.
Ehkä miehetkin haluavat sitä mitä naiset toistuvasti sanovat haluavansa; turvallisuutta. Turvallisuutta esittää oman halunsa ja turvallisuutta tehdä se niin että ei saa torjuntaa.
Ei ole kovinkaan monta nöyryyttävämpää asiaa ihmissuhteissa, kuin paljastaa haluavansa toista todella kovasti ja olevansa todella ihastunut ja saada pakit. Ilmeisesti vain miehistä kuvitellaan niin, että meidän pitäisi olla niin kovia että nuo torjunnat eivät haittaa juurikaan.
Totta kai ne haittaavat, varsinkin jos halun kohde on joku johon on todellisesti ihastunut ja jonka haluaisi mielellään nähdä kumppanina.
Minusta sellainen käytös, mitä nämä oletetut rentut harrastavat on epäaitoa liehittelyä ja tunteetonta imartelua, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko nainen haluttava muuten kuin yhden yön daamina.
Todellinen ihastus ja todelliset tunteet pukeutuvat, uskallan väittää, useimmin ujouteen ja varovaisuuteen.
on: "Ehkä miehetkin haluavat sitä mitä naiset toistuvasti sanovat haluavansa; turvallisuutta. Turvallisuutta esittää oman halunsa ja turvallisuutta tehdä se niin että ei saa torjuntaa."
Miehet eivät näytä haluaan, koska eivät tunne vielä oloaan tarpeeksi turvalliseksi. Naiset taas kaipaavat mieheltä halun näyttämistä tunteakseen olonsa turvalliseksi. Noidankehä.
Voin naisena sanoa, että naisiin vaikuttaa aika voimakkaasti (tahtoi sitä tai ei) nuo stereotypiat siitä, että mies haluaa luonnostaan kaikkia naisia. Siksi siitä omasta haluttavuudesta kaivataan extra-todisteita, ennen kuin suhteeseen uskalletaan lähteä. Nainenkaan ei tahdo tulla torjutuksi eikä petetyksi. Aloitteellista naista pidetään lisäksi usein vielä nykyäänkin helppona.
minun pitää nyt tässä peräänkuuluttaa naisen vastuuta asiassa.
Nimittäin sekä minun että sinun mallissa on nainen se, jolla on etuoikeus olla passiivinen.
Nainen voi olla passiivinen sekä aktiivisen että pidättyväisemmän miehen kanssa, mutta vain toisessa mallissa mies mahdollisesti ajetaan epämukavuusalueelle ja alttiiksi sille, minkä hän saattaa nähdä seksuaalisena nöyryytyksenä.
Onhan se vaikeaa, jos nainen ei kertakaikkiaan voi omalle "viettikäyttäytymiselleen" mitään siinäkään tapauksessa että järjellä tietää asioiden olevan ehkä toisin kuin aluksi näyttää.
Mutta eikö sitäkin voisi koittaa, pidättyväisempää lähestymistä, varsinkin kun se ei vaadi itseltä muuta kuin hieman enemmän kärsivällisyyttä ja avointa mieltä? Avoimella mielellä tarkoitan sitä, että ei heti sulje pois mahdollisuudesta intohimoon pidättyväisemmän miehen kanssa.
Joissain kirjoituksissa on nimittäin lukenut että nainen "päättää" vaikka ensimmäisten treffien jälkeen että se on siinä jos kipinää ei ole leiskunut tai tunteita osoitettu. Entä jos jättäisikin sen päätöksen pauselle ja katsoo vähän aikaa lisää? Ei päätä mitään tai vedä lopullisia johtopäätöksiä, eikä ajattele sen suurempia?
Voi olla että jotkut miehet haluavat kaikkia naisia, mutta jos esim. ne naiset joille olen vaatimattomaan tapaani ilmoittanut kiinnostuksestani, todellakin näkisivät minun sisimpääni niin he olisivat ehkä ymmärtäneet että he olivat todella erityisiä ja todella haluttavia verrattuna muihin naisiin.
Välillä tuntuu että on oikea kirous kun on syntynyt mieheksi. Varsinkin kun on mies, joka ei vastaa juuri tuota stereotypiaa perusköriläästä.
En allekirjoita ollenkaan väitettäsi. Esittäisin muutamia muita perusteluja, miksi tällainen asetelma syntyy.
Joku jo aiemmassa ketjussa totesikin ensimmäisen asian, joka minulle tuli mieleen. Kuten tutkimuksillakin on osoitettu, miehet (raa'asti yleistäen) "himoitsevat kaikkia naisia". Jos siis en ensitreffeillä koe olevani lainkaan himottava miehen silmissä, putoan sarjan "kaikki naiset" alapuolelle, täysin suohirviöksi. Tarvitsen "todistetta", että hän on kiinnostunut nimenomaan minusta, eroottisessakin mielessä. Muutenhan tekisin itsestäni täysin naurettavan halutessani häntä, vaikka en hänen silmissään ole edes nainen. Eikä se tarkoita, että pitäisi heti olla käymässä käsiksi, kyseessä voi olla ihan yhtä hyvin sanallinen vihjaus, pitkät katseet, kosketus...
Toisekseen, miehet (kai?) harvemmin haluavat naisista ystäviä, mutta naiset pitävät siitä, että heillä on erilaisia ystäviä, myös miehiä. Jos mikään miehen käytöksessä tai sanoissa ei anna pientäkään viitettä siihen, että hänellä olisi romanttista/eroottista kiinnostusta, niin ainakin itselleni käy herkästi niin, että alan huomaamattani ajatella häntä kaverina. En niin, että tekisin päätöksen asiasta mitenkään tietoisesti, mutta joskus olen vain huomannut jälkikäteen, kun on käyty useamman kerran ulkona, että onkin pakko todeta, ettei omat tunteet nyt riitä muuhun kuin ystävyyteen. Omasta näkökulmasta se kun on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, vaikka miehen näkökulmasta (ilmeisesti?) ei.
Voisin kuvitella, että muillekin naisille käy helposti samoin, eli vaalii helliä tunteita ja yllättäen huomaa, ettei se olekaan romanttista rakkautta, vaan ystävyysrakkautta. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että mies antaa merkkiä aikeistaan jo alkuvaiheessa. Jos siis miehen tavoitteena on jokin ystävyyttä syvempi.
ainakin on niin että ujompi mies ei vain yksikertaisesti voi saada vastakaikua?
Tiedätkö kuinka lohduttomalta tuo kuullostaa, kun itse on arka noissa asioissa? Ja nuo tekstit tekevät minun oloni vähemmän mieheksi. Tuntuu että olen jonkinlainen emäluuseri ja estynyt paskiainen, kun en vain osaa ilmoittaa omasta seksuaalisesta kiinnostuksestani naiselle heti alkumetreillä.
Koska vaikka kysymys on tietenkin vain sinun mielipiteestäsi, niin kaltaisiasi on varmasti muitakin ja alan epäillä että jopa valtaosa.
Ja miten niin miehet eivät halua naisista ystäviä? Stereotypia voi pitää suurelta osin paikkansa, mutta minun kohdallani olen kyllä tehnyt ystäviä kummastakin sukupuolesta ihan tasapuolisesti enkä ole edes bi-henkinen vaan ihan ehta hetero.
Tätä tämä on, mitä enemmän pääsee selville naisten maailmasta ja siitä mitä he miehiltä haluavat, niin sitä enemmän tunnen itseni joksikin mutantiksi, jolla ei ole naisille mitään annettavaa.
ikuisuuskysymys, johon ei löydy vastausta. Yhtälailla naisissakin on ujoja ja estyneitä. Mielestäni sellaisia ei voi syyllistää sen enempää kuin ujoja miehiäkään.
Ihminen ei voi todellisuudessa muuttaa kuin itseään, joten sulle jää kaksi vaihtoehtoa: a) yrittää olla itse aktiivisempi tai b) toivoa, että mahdollisimman moni nainen on lukenut tämän kirjoituksen ja saanut ajattelemisen aihetta ja sitten vielä törmäät sellaiseen naiseen.
Ei nämä aloitteentekoasiat ole helppoja kenellekään ja naisilla on vielä se yhteiskunnan asettama normi taakkana, että jos nainen tekee aloitteen, hän on epätoivoinen. Vähän sama homma, että nainen ei saisi kosia. Ainostaan erittäin itsevarmat naiset uskaltavat olla piittaamatta näistä ulkoisista paineista. Iso osa saattaa näitä normeja rikkoa satunnaisesti ja pieni osa yrittää täyttää naisen stereotypian kokonaan. Muutosta on silti tapahtunut ja ehkä piankin naiset uskaltavat olla yhtä aloitteellisia kuin miehet.
Jos luet tältä forumilta yhtään enemmän kirjoituksiani, niin sinulle selviää, että olen nainen, jota aina ovat viehättäneet nimenomaan ujot ja estyneet miehet. Olen aina ollut myös hyvin aloitteellinen, pyytänyt itse miehiä treffeille, ottanut ensimmäisenä kädestä kiinni, jos mies ei tunnu uskaltavan jne. Mutta silti näiden miesten kanssa seurusteluasteelle pääseminen on ollut sellaista tervanjuontia, ettei sitä jaksa. Sitten joskus neljän-viiden vuoden päästä mies tulee tuhannen kännissä baarissa kertomaan, kuinka rakastunut oli minuun silloin joskus... No, olis ehkä kannattanut vastata niihin tunteisiin silloin, kun minä niitä osoitin eikä särkeä sydäntäni.
Sitä paitsi, kuten totesin, ei tarvitse käydä käsiksi. Eka treffeillä riittää vaikka toteamus "Olet kaunis" tai vaikka treffien päätteeksi kysymys "Saako halata?" (minkä jälkeen tietysti halataan :-)). Ja jos verbaalinen ilmaisu on liikaa, niin sekin riittää, että vierekkäin istuessa "vahingossa" polvi painuu toisen polvea vasten. Mutta kun sekin tuntuu olevan ihan liikaa pyydetty ujoilta miehiltä.
olla, jos se tarkoittaa sitä että pitää yrittää useampaa naista. Ihastun silloin kun ihastun ja silloin teen sen mitä teen. Mutta en ala yrittämään ketä tahansa.
Ja estyneisyyteni suoraan tunteiden avoimeen näyttämiseen johtuu siitä että joka ikinen oikeista ihastuksistani on torjunut minut. Muita juttuja on ollut, mutta aina kun olen itse ollut tunteilla pelissä on minut torjuttu. En tiedä kuinka monet pakit pitää ottaa, koska ei niihin ole vieläkään tottunut. Täysin vastenmielinen en kuitenkaan ilmeisesti ole ollut, sen voin sanoa menemättä yksityiskohtiin, siitä saat vain sanani.
Tämä taakka on vaikea kantaa, eikä sitä tee yhtään helpommaksi tieto siitä että kaikista huonoista kokemuksista huolimatta pitäisi olla niin kuin ei mitään.
kommenttia..
Aika nopeasti olet alentamassa itseäsi suohirviöksi. Voi olla kyse siitäkin että se ujo mies on erittäin hienotunteinen (nykyaikana tietysti nössöyden ja kaiken muun halveksittavan merkki) eikä halua kovin voimakkaasti näyttää sitä että olet hyvinkin haluttava ja seksikäs nainen. Hän saattaa ajatella sen olevan tungettelevaa.
En kyllä käsitä tuollaista hienotunteisuutta... Olen aina luullut, että on hienotunteista olla kuin ei huomaisikaan toisen vikoja/huonoa käytöstä jne. Onko naisen seksuaalisuus siis vika, kun sitä ei saa huomata? Minun mielestäni ei ole häpeä olla hetero. Ja olis ihan kiva saada vinkkiä siitä, onko mies hetero vai ei, jo siinä tutustumisen alkuvaiheessa... Ettei ala elätellä turhia toiveita...
Eihän sitä tarvitse osoittaa voimakkaasti/tungettelevasti. Voihan sen osoittaa hienovaraisestikin.
sinne harmaalle alueelle. Mikä on hienotunteista ja mikä ei? Mikä on kornia ja mikä ei?
Minusta on esimerkiksi hyvin kornia kehua toisen ulkonäköä. Sen lisäksi että se on klisee, niin tuntuu että se on myös jotenkin imelää. En myöskään pidä siitä että minulle annetaan suoraan kehuja. Ne tuntuvat päälleliimatuilta ja ne voi sanoa monella tavalla väärin, jolloin kiva huomioiminen muuttuukin pelimiesmäiseksi lipevyydeksi.
Ja ei voi olla niin että et ole huomannut sitä, miten miehiä udein moititaan juurikin tuosta "seksuaalisuuden huomioimisesta".
Se, miksi seksuaalisuuden vetäminen suoraan kuvaan on minusta huono asia on se, että sen voi tehdä (ilmeisesti) miljoonalla tavalla väärin, mutta vain harvoilla tavoilla oikein.
Ja miksi ihmeessä kukaan olisi sinun kanssasi treffeillä tai muussa lähemmässä vuorovaikutuksessa jos ei olisi hetero? Tai edes bi?
mutta saattaisin pelätä naisen luulevan että haen ensisijassa petikumppania. Nojoo, ehkä olen vanhanaikainen. Muuten, onko se vaara siitä homoudesta noin suuri, eikös aika pieni prosentti miehiä ole homoja.
Oletko oikea ihminen, kanssasi oudon miellyttävä keskustella.
kuin ei mitään. Ei kukaan pakit saanut ole. Ne, jotka paremmin torjunnan kestävät, ovat vain keksineet jonkun keinon kanavoida ne epäonnistumisen tunteet niin, ettei ne paskat kokemukset lannista lopullisesti. En tiedä, mikä sulle sopii parhaiten. Mulla auttaa puhuminen ja ajan kuluminen.
Tää rankkojen tunteiden käsittely on sellainen juttu, että ne tunteet pitää kohdata, eikä niistä pidä yrittää päästä yli. Ne täytyy käydä läpi, sillä vain se vahvistaa. Anna itsellesi armoa olla vain ihminen.
sillä että joku asia toistuu niin usein että siitä oppii miten toimia.
Minä olen oppinut sen että ne keneen ihastun eivät todennäköisesti ole ihastuneet minuun. Ja on myös minusta melko hyvä todennäköisyys sille että muutkaan naiset eivät ole minusta järin kiinnostuneita.
Syytä asiaan en tiedä, olen kyllä ystäviltä kysynyt. Ei siihen kukaan vastaa, mutta en vastaisi minäkään jos olisin sitä mieltä että toisessa on jokin tosi paha vika, mikäli sitä kysyttäisiin.
Kerro minulle millä tavalla voin nyt kanavoida itseni ajattelemaan itseäni haluttavana miehenä ja seksuaalisena olentona, kun kaikki ihastukseni ovat antaneet minulle pakit? Millä poppaskonsteilla se onnistuu?
No nyt meni katkeruuden ja tilittämisen puolelle, mutta toisaalta näin minä ole elämässä oppinut. Kai se on luonnollisempaa että kokemukset muovaavat ihmistä kuin että ne eivät sitä tekisi?
Ainakin tietääkseni olen ihan oikea ihminen. (Toki sekin on määrittelykysymys...) :-D
No mutta varsinaisesta aiheesta vielä, tarkoituksenihan oli vain tuoda näkökulmia aiemman kirjoittajan esittämään kysymykseen. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja naiset kokevat eri tavoin tuon eroottisen väreilyn tärkeyden. Myönnän, että se on itselleni hyvin tärkeää siksi, että yleensäkin koskettelu, hellyys, halailut yms ovat minulle tärkeässä roolissa parisuhteessa. Eli vaikka edettäisiin hitaasti, niin miksei silti voi koskettaa toista? (Ja nykyään olenkin ottanut sen linjan, että jos mies ei kosketa ensitreffeillä, niin minä kosketan häntä. Koska vasta kosketuksesta tuntee, onko sitä ns kemiaa -- näin ainakin minun kohdallani.)
Ja sitä paitsi olen kerran ollut treffeillä homon kanssa! Onneksi hän kyllä tunnusti tämän faktan heti alkuun. Totesi vain, ettei osannut kieltäytyäkään, kun niin tosi nätisti häntä pyysin ulos. No, mikäs siinä, meillä oli tosi hauska ilta kun mentiin yhdessä miehiä katselemaan :-D
kokemukset vaikuttavat ihmiseen ja saattavat jopa murtaa ihmisen vieden tämän ihan pohjalle. Kuitenkin niin kauan kuin on elämää, on toivoa paremmasta. Tämän todistavat mielestäni jo esim. insestien uhrien selvitymistarinat, jotka eivät nekään ole helposti käyneet, vaan pitkällisen prosessin tuloksena.
Minä en yksinkertaisesti pysty sanomaan, mikä olisi sinulle oikea tapa edetä. Sinä itse olet oman itsesi paras asiantuntija. Älä kuitenkaan missään nimessä vaadi itseltäsi muutosta jossain määräajassa, vaan anna itsellesi aikaa, sillä traumojen käsittely ei ole helppoa.
Onko sinulla jotain luottoystävää, jonka kanssa voisit puhua tunteistasi? Luuletko, että jonkun haastavan harrastuksen aloittaminen voisi auttaa edes vähän (vaikka itämaiset lajit, sillä niissä tutustutaan myös mielenhallintaan)?
Toivottavasti kaikki järjestyy.
niin voit heittää hyvästit niille ujoille miehille, joista väität olevasti kiinnostunut.
Minä takaan ja alleviivaan ja laitan vaikka pääni pantiksi, että ujo ja estynyt psyykkinen naisasialuuseri ei IKINÄ anna sinulle ensitreffeillä pienintäkään vihjettä seksuaalisesta kiinnostuksesta eikä todellakaan kosketa saatika suutele sinua. Eikä se tee sitä vielä toisillakaan treffeillä eikä kolmansilla. Jos ujon miehen haluat niin sinun on ottetava ohjat omiin käsiisi ja oltava pitkäjännitteinen.
Ujo mies voi haluta sinua vaikka kuinka kovasti mutta ei estyneisyydeltään pysty sitä näyttämään. Kokemusta on!
Itsellenikään ei tulisi mieleenkään kosketella naista tai puhua mitään seksuaalisviritteistä jos treffeille menisin, olkoon nainen sitten vaikka mikä pornobeibe. Ajattelen, että nainen kokee sellaisen törkeäksi käytökseksi ja yritykseksi saada pillua.
on tässä se suurin vihollinen. Onhan niitä ystäviä, sellaisiakin joille voi puhua asioista. Mutta ihan oikeasti en kaipaisi muuta kuin jonkun tai muutaman ihmisen aidon ja valehtelemattoman/kaunistelemattoman näkemyksen siitä miksi asiat ovat kuin ovat. Siis miksi minun näkemiseni seksuaalisena olentona tuntuu olevan niin vaikeaa naisille. Koska näin epäilemättä on.
Tiedän että sanoivat nämä oletetut ihmiset mitä tahansa, niin se on vain heidän näkemyksensä, mutta mieluusti ottaisin vastaan edes nämä näkemykset kuin sen että mitään vikaa oikeastaan ei olekaan. Koska varmasti on. Jotain.
Niin kornia kuin se onkin, niin uskon kyllä kerrankin Dr. Philiin, joka sanoi että ensiksi pitää rakastua itseensä, ennenkuin kukaan muu rakastuu minuun. Tottahan se on. Mutta kun tämä on jatkuvaa köydenvetoa vanhojen kokemusten painolastin kanssa. Ei sitä yksinkertaisesti voi enää välttää, että kun tapaan itseäni kiinnostavan naisen, ja ihastun häneen, niin ajattelen että hän kyllä voi olla kanssani mutta vain ystävänä. Minulla ei nimittäin ole koskaan ollu vaikeuksia naisien kanssa toimimisessa yleisellä tasolla. Ei pienimpiäkään vaikeuksia. Läppä lentää ja olen oma itseni naisten seurassa. Mutta jokin epäseksuaalisuus minusta varmasti huokuu, mikä vetää rahan kanssani toimimisen ja seksuaalisen kiinnostuksen välille.
Ja se syö miehuuttani joka kerta kun sen tapahtuu. Kyllä minäkin osaan tulkita kiinnostusta. Ainakin jossain mittakaavassa. Tiedän katseet ja sen kun joku nainen hakeutuu seuraan. Tiedän nämä kiinnostuksen merkeiksi, näin esimerkiksi.
Nämä loistavat yleensä poissaolollaan tuttujen naisten seurassa. Ja tuttuihin minä ihastun, enkä tuntemattomiin. Kaveri ei tarvitse olla, mutta tuntea täytyy. Ehkä naiset haluavat sitten hypätä tuntemattomaan ja suureen mysteeriin kuin rakastua tuntemaansa, en tiedä.
Jos saisi edes jotain potkua joskus odottamattomasti. Että joku nainen osoittaisi kiinnostusta, sekin auttaisi jo paljon oman minäkuvan muuttamiseen. Mikä sen kivempaa kuin pieni flirtti, vaikka ilman sen suurempaa tavoitetta. Merkitsevä katse tuntemattomalta kun kävelee kadulla, se että baarissa joku tuntematonkin osoittaisi kiinnostusta. Se saisi aika nopeasti tuntemaan seksuaalista värinää ja todistaisi että peli ei ole menetetty. Mutta aika harvoin tunnistan tällaista tapahtuneen, ja silloinkin kun olen tunnistavinani, niin tilanteet ovat olleet enemmänkin kuin tulkinnanvaraisia.
tarkoitin siis: "Mutta jokin epäseksuaalisuus minusta varmasti huokuu, mikä vetää RAJAN kanssani toimimisen ja seksuaalisen kiinnostuksen välille."
vahingossa tuossa isolla kirjoitetussa kohdassa oli sana "rahan".
Kyllä vielä alle parikymppisenä (neitsyenä) tuli käytyä monetkin treffit ilman koskettelua tai edes vihjausta.
Joskus about 25-vuotiaana (ensimmäisen pidemmän seurustelusuhteen jälkeen) aloin vasta enemmän kiinnittää huomiota tähän, kuinka nopeasti sitä ajautuu pitämään miestä kaverina, jos ei niitä sytykkeitä ala löytyä -- sanotaan nyt vaikka -- kolmansiin treffeihin mennessä.
Nyt kolmannella sinkkuilukaudella kun on 30 lasissa niin olen huomannut, kuinka turhaa kaikenlainen pelailu ja jälkipohdiskelu on. Jos tykkään miehestä sanon sen hänelle ja pussaan vaikka suoraan suulle. Kyllä siinä aika äkkiä huomaa, onko toinenkin kiinnostunut vai ei :-)
oma analyysisi asiasta kuulostaa. Tunnistat hyvin ongelmasi ja se antaa hyvin paljon toivoa siitä, että opit rakastamaan itseäsi. Minä nimittäin uskon myös tuohon itseensä rakastumisteorian. Ei ole helppoa muuttaa omaa suhtautumistaan, mutta mahdotonta se ei ole.
Voin sanoa omasta puolestani, että vaikka olen nykyään aika sinut itseni kanssa, niin seksuaaliseksi olennoksi en osaa itsäni vielä mieltää. Tätä on vähän vaikea selittää. Olen siis tajunnut sen, että minusta voi joku kiinnostua ja minuun voidaan rakastua ja vaikka tiedän senkin, että minua halutaan myös seksuaalisesti, niin se tieto ei jotenkin vaan ole mennyt tunteiden tasolle. Enkä tarkoita tällä, ettei minulla olisi seksuaalisia haluja vaan sitä, etten voi oikeasti tajuta, että minä olisin jotenkin haluttava/ himottava.
Mitä tuolla äskeisellä halusin sanoa on että suhtautuminen omaan seksuaalisuuteen ja haluttavuuteen on varmasti useilla naisillakin hakusessa ja aiheuttaa epävarmuutta. Siksi sitä pitäisikin päästä opettelemaan luotettavan kumppanin kanssa suhteeseen, mutta sinne suhteeseen on vaikea päästä, jos ei rakasta ja arvosta itseään.
Minä luulen, että sinä et uskalla luottaa niihin kiinnostuksen merkkeihin, joita naisilta tulee. Ja tämä aiheuttaa sen, ettet tiedosta niitä.
Nyt minusta tuntuu, että puhutaan sellaisista asioista, joista minäkin olen ihan pihalla, joten mietin onko sepustuksistani mitään iloa kenellekään. Toivottavasti tästä sai edes jotain irti.