Lähtisitkö tekemään?
Käytännössä tiedän yhden, joka ansaitsi kuukaudessa 200€ netto. Siitä 1/3 menikin työmatkakuluihin.
Toiseksi kuulin asuntovälittäjistä, jotka joutuivat lainaamaan pankista rahaa, kun tienestit jäivät miinukselle.
Käytännössä tiedän yhden, joka ansaitsi kuukaudessa 200€ netto. Siitä 1/3 menikin työmatkakuluihin.
Toiseksi kuulin asuntovälittäjistä, jotka joutuivat lainaamaan pankista rahaa, kun tienestit jäivät miinukselle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tarkoitat palkkausta, jossa osa muodostuu peruspalkasta ja osa tuloksen tekemisestä, teen sitä.
Palkka on noin puolet siitä tuloksesta..
oli n.4€/h peruspalkka, puhelinmyyntiä.
Asuntovälityksessä ei mitään pohjia.
oon ihan tyytyväinen, tosin eihän koskaan ansaitse riittävästi. Mutta kun hantlaa hommat, kyllä tähän asti on ollut ihan jees. Vaan mikäs se varmaa on, ei mikään..
Korkeintaan sellaisessa tapauksessa, missä pohjapalkka olisi kohtuullinen ja sen päälle saisi jotain tehokkuus/tuottavuus lisiä. Tosin pienellä varauksella pitää mainita, jotta joissakin tilanteissa voisin kuitenkin työskennellä jonkinlaisella urakkapalkalla, mutta korvauksen pitäisi olla kohtuullinen, tietenkin, sekä työn / työskentelytahdin sopivan tasaista, eli tietäisi ainakin noin suunnilleen ansiotasonsa.
Pohjapalkka toisi jonkinlaisen perusturvan, mutta aika monet provikkahommat on tavallaan franchising-yrittäjyyttä ilman pohjapalkkaa. Oon katellut sitä läheltä.
Itse oon tehnyt yli 20 v. töitä freelancerina, eli pienyrittäjänä. Siinäkin hommassa pääsi välillä ottamaan lainaa ihan kassavajeen tukkeeksi. Nyt kun oon päässyt irti siitä pyörityksestä, en enää lähde uudestaan.
Olin teininä kaks päivää lehtimyyjänä.
Mä oon tehny teknisiä käännöksiä progressiivisella suoritepalkalla eikä mitään moitittavaa moisessa.
Semmoista duunia mulla ei ole ollut missä olisi myyntiin pohjautunut palkka.
tälläkin tavalla.
Olin työssä kohtuullisen hyvä, mutta luonteeltani liian laiska, mukavuudenhaluinen sekä vaatimaton tulospalkkatyöhön. Ahneus puuttui.
Työajat ja -määrät oli täysin vapaat, eikä tuohon aikaan elämästä ollut mitkään suuret rahantarpeet.
Niinpä työ ajautui siihen, että tein kuukaudessa kaksi viikkoa töitä, n. 4 tunnin päiviä, sitten laskin että kuukauden rahat on kasassa ja loput kaksi viikkoa vedin lonkkaa :)
Tarviiko sitä yli omien tarpeiden edes tienata. Mun mielestä ei. Ja vapaa on töistä aina arvokkaampi palkka, kuin raha.
puuttuu kunnian- tai rahanhimo täysin, niin on parempi että joku potkii sitä perseelle. Muuten asuisin todennäköisesti edelleenkin alivuokralaisena opiskelukaverin kämpässä.
hirveesti. On kausia, jolloin kunnianhimo nostaa päätään kun taas aika ajoin ei kiinnosta pätkän vertaa. Tuntuu että elämä on eletty. Aikaansaamiset on jo saatu aikaiseksi ne mitä on ollut tarkoitus.
Rahanhimo on mulle ihan vieras käsite. Sitä tulee ja menee, ei siihen kannata liikaa turvautua. Ihmissuhteet ja kaikki muu menee edelle.
into on riittänyt kuitenkin noinkin pitkälle.
Minun elämä oli eletty jo kun synnyin.
En oo ahne ollut koskaan, millekään. Nyt vaan oon kuukausiliksalla ja onpa jotain vapaa-ajan täytettä. Rahaa tulee joka kuukausi noin tuplasti sen mitä tarvitsisin. Äläkä kysy mihin sen käytän. En mihinkään.
lapsia niin eipä mullakaan sitä rahaa oikeen mihinkään kuluisi kovin paljoa. Joskus ehkä baareihin. En muuten oikein itseeni tai omaksi hyväksi raaski panostaa.
ei tulis mitää.
ei tollasii sais teettää. noi olis just niit hommii mis ihmiset vetää ittensä ekan piippuun, sit burniksee ja sit jojoon.
vai et ilmatteeks pitäis tehä? nii just..haistakoot ite.
ja sitten taas töitä, ei oo pakko vetää itseensä piippuun, tosin vaara on aina olemassa, jos ei tunnista sitä ja varo.
Työnarkomaaneille sopivaa hommaa,..mutta oon motivoitunut, koska pääsen omiin tulostavoitteisiin.
joku sellanen homma jonka onnistumiseen ei muut muuttujat vaikuta. Esim raksalla oisin mieluummin urakka palkalla mut joku myyntihomma provikalla ei oikeen nappaa. Ellei sit kyseessä oo B2B markkinointi jostain kulutustavarasta. Esim voisin mielellään alkaa myydä esim sellua tai paperia kansainvälisille markkinoille tai loma-asuntoja japanilaisille tms...
koskaan ole ranttu töiden suhteen ollut, mutta kyllä kieltäytyisin kohteliaasti tuollaisista tarjouksista.
Sitten, kun en enää keksi, miten saada itse itsensä tuottamaan riittävän toimeentulon, niin on kai lähdettävä työnhakuun.
Mietin vain, että minkälaisen paperin ne poloiset kiinteistövälittäjät ovat menneet allekirjoittamaan, kun maksamaan joutuneet työstään :(