Uskaltaako lasta nykyisin ollenkaan ohjata kilpaurheiluharrastuksen pariin? Joka puolella puhutaan, että kaikki urheilijat kayttävät nykyisin näitä doping-aineita. Kuinka suuri riski on, että lapsi ennemmin tai myöhemmin ajautuu näiden aineiden käyttäjäksi, joko tietoisesti tai tietämättään? Olisiko esim. soittoharrastus parempi?
Lasten urheiluharrastus
Claudiamama
31993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
esim sulkapallon tai tenniksen pelaajat käyttävät?!
huipulla ollaan käytetty, mutta ennen uskottiin että meillä oli taikakaurapuuroa.
lapsi johonkin? Eikö voi odottaa että lapsi osoittaa itse lahjakkuutta ja/tai kiinnostusta johonkin?
Ei varmaankaan kannata antaa lasten harrastaa mitään. Kaikki nuorisotyöhön hakeutuvat aikuiset ovat varmaankin pedofiilejä tai muuten perverssejä.
Urheiluseuroissa tykitetään steroideja lajiin katsomatta ja varmaan musiikkiopistossakin opetetaan betasalpaajia käyttävään, etteivät sormet vapise liikaa. Ja jos ei muuta, niin kilpailumatkoilla ja esiintymiskiertueilla opitaan juomaan viinaa ja harrastamaan suojaamatonta seksiä.
Hoh-hoijaa sentään, kyllä maailma on sitten pelottava paikka heikkohermoisille.
KOTIIN ON MONI KUOLLUT!
Missäs vanhemmat nyt kakaraansa voivat säilyttää? Pitää vuokrata rahtikontti, mikä on sisältä pehmustettu? Lapsosen on siellä hyvä ottaa turvallisesti ensiaskeliaan noin 18-vuotiaaksi.
Vastasyntynyt kannattanee jättää jo laitokselle asiantunteviin käsiin, ettei satu onnettomuuksia. Kotiinsa on tosiaankin tilastojen mukaan kuollut kauheat määrät ihmisiä.
näyttelijät ja tarkkuusampujat...
Pitääkö paikkansa, että tenniksen ja sulkapallon piirissä ei douppingin käyttäjiä ole? Löytyykö muita lajeja, joissa ei käytetä?
Eiköhän niitä käyttäjiä löydy vähän joka lajista.
Itse panostaisin ennemminkin lapsen terveen itsetunnon kehittämiseen kuin sen pohtimiseen mitä urheilua uskaltaa päästää lapsensa harrastamaan.
yksi varmasti puhdas laji, tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=451nxI33R9c&feature=related
ei-mediaseksikkäitä lajeja. Suuri yleisö ei tunne edes suomalaisia kamppailulajien huipputason kilpailijoita. Julkisuus on melkein aina pelkkä rasite ihmiselle.
Tietysti uskaltaa.. harvemmin mitään aineita väkisin laitetaan vaan se tapahtuu kakaran/nuoren aikuisen omasta halusta. Kannattaa pelotella ne järjiltään jo mukulana, niin eivät uskalla missään tilanteessa koskea mihinkään kieltolistalla oleviin.
Siis, oikeasti.. oikea keino on valistaa noista kaikista jo kasvuiässä, ja pitää muutenkin huoli että lapsesta kasvaa normaali tervepäinen tyyppi joka ei tuommoisiin halua edes koskea.
Voiko nykyurheilussa pärjätä edes sm-tasolla ilman douppingia? Kokemuksi asiasta?
etkö ole itse näistä jutuista yhtään perillä?
Ja mikä fiksaatio sulla on siihen että lapsi pitää laittaa kilpaurheilemaan?
Kun kerran kysyit, niin en ole kovin hyvin perillä douppingin käytöstä nykyisin. Jos olisin, miksi edes asiasta kyselisin? Tosin tiedän yhden tuttavaperheen kuulantyöntäjäpojan, joka on vasta 13-vuotias ja silti kropaltaan karvainen(parta ei sentään kasva), joten mitä lie käyttänyt? Kokemuksia hormooneja käyttävistä lapsista?
Doping-aineet tuskin on kyseessä jos 13-vuotias poika harrastaa kuulantyöntöä ja omistaa säärikarvat?
Suomessa doping-aineiden käyttö on oikeasti hyvin pientä, nuorison keskuudessa mistään ongelmasta tuskin voi edes puhua. Voimailu- ja kehonrakennuspiireissä aineita enemmälti käytetään, koska siinä maailmassa niiden aikaansaama hyöty on niin suurta vrt. kiellettyjä aineita käyttämätön ns. naturaalivoimailija/kehonrakentaja.
Lajissa kun lajissa voi pärjätä suomessa sm-tasolla ilman dopingia, geeneistä ja rakenteesta toki riippuen. Missään nuorten urheilulajissa ei oo niin suurta riskiä dopingin käyttöön joutumiselle että sitä lajia pitäis välttää harrastamasta. Kehonrakennuksessakin on nyt selkeästi menossa doping-valisteisempi aikakausi nuorten keskuudessa.
Doping-aineet ovat toki useissa tapauksissa haitallisia terveydelle, mutta uskon että urheilevalla nuorella on sitten taas paljon pienemmät kiinnostukset tupakkaan, viinaan ja huumeisiin. Claudiamamalla ei oo mitään huolen häivää dopingista jos lapsia urheilun pariin kannustaa. Nuoret ei suomessa käytännössä kovin paljoa dopingia käytä(nuoret ei edes useimmiten saa doping-aineita käsiinsä vaikka haluaisivat) ja jos lapsesi aikuisena haluaa alkaa douppaamaan niin sille et sitten enää mitään voi.
Eikä doping oo niin myrkkyä että siihen heti kuolis tai että sisäelimet räjähtäis ensimmäisestä streoidiannoksesta.
seurannut juuri kilpaurheiluun ohjattuja lapsia, saa mut epäilemään ohjauksen järkevyyttä. Kovin ryppyotsaista on touhu ja vakavaa. Kersat ei ehdi juuri muuta kuin käydä treeneissä. Valmentaja toruu, jos jää harkat väliin. Muita kiinnostuksenaiheita / harrastuksia ei mahdu piltin elämään.
Etkö voi opettaa lapselles ja niille pihan muille muksuille polttopalloa tai kirkonrottaa? Saisivat liikuntaa ihan kotipihalla.
sankaritarinoita muille äideille pihamiittingeissä.
"Voi kun mua kävi eilen niin sääliksi teijän Niko, se on jotenki nii... kattelin kun pelasivat polttista takapihalla ja meijän Tiiamari juoksi nikon kumoon ainaki seittemän kertaa... ihan sille tuli kyyneleet silmiin kun könys ylös"
Se mitä olen noihin harrastaviin lapsiin törmännyt, niin ne lähinnä harrastaa vanhempiensa takia. Täytyyhän kunnianhimoisilla vanhemmilla olla jotain millä leuhkia ympäri kyliä.
Itse en oikein suosi noita, koska se vie äkkiä sen hauskuuden ja mielekkyyden siitä puuhasta, ja touhusta tuleekin verenmaku suussa suorittamista ja tuloksia kyttäävää toimintaa.
Saavat mennä jos väkisin haluavat, mutta monipuolisempaa ja hauskempaa on kun "harrastavat" keskenään vuoroviikoin mitä tykkää vaikka kotipihassa, ja kunto kuin myös liikunnanilo pysyy hyvänä :)
ajettiin lapset pois pihalta leikkimästä, koska talossa oli 10-20v sitten rikkoutunut ikkuna palloleikkien seurauksena.
Kävelysauvoilla aseistautunut mummolauma voi olla pahin terroristiryhmä lapsiperheitä kohtaan...
Lähes kaikki lapsiperheet onnistuivat nämä sankarimummot häätämään talosta.
Mun tyttö käy lähikaupungissa omasta halustaan LISÄharkoissa...bussilla ite 1krt/vkk. Heti liikuntaharrastuksen toisena vuonna halusi itse harkata NELJÄ krt viikossa...siis 9v. ja silloin oli myös ekat kisat...meni harkkoihin pyörällä tai kävellen...nykyään joskus juosten. Olin mukana ekan vuoden harkoissa lähes aina ja kisoissa aina...koska lapsi halusi minut mukaan tai matkalle mukaan. Eli olen ollut tukena.
Kyllä ne rottakoulut ja muut leikitkin on sujuneet ja kirkon kokkikerhot ja koulun oppilaskunnat ym.
Näyttää siltä, että liikuntaa harrastava lapsi onkin sitten monessa mukana.
Tota... onkohan sitä ihan pakko heti alusta alkaen ajatella kilpaurheiluna? Eiks lapsi vois ihan vaan harrastaa urheilua ja joskus halutessaan osallistua kilpailuihin?
Sit jos aikuisena vielä harrastelee samaa ja harkitsee ammattilaisuraa, tulee jossain vaiheessa vastaan valinta, et käyttääkö douppaa vai ei.
Ehkä sä menet vähän asioiden edelle? Ehkä urheilu on kuitenkin aina hyväksi?
se on aina oma valinta...vähän niinku denoilla ja nisteilläkin. suomes toi touhu aina kesyä.
skulasin hokia kauden jenkeissä 16-vuotiaana. vittu mitä puuhaa se oli. porukka veti efedriiniä vaihtopenkillä ja junnupeleis oli 4-5 tappelijaa/jengi.
...nyt vain, mutta aloitus tuntui heti epäuskottavalta ollakseen oikeasti äidin suusta. Itse en ainakaan ole moisia asioita miettinyt.
Mutta voihan sitä silti sanoa mielipiteensä :)
Oikeasti vähän on alkanut ärsyttämään se kun jo pikkuvauvasta asti pitäisi niitä kodin ulkopuolisia harrastuksia olla ja mielellään useita. Meilläkin on tuttavapiirissä niitä äitejä ja isiä jotka väsymiseen asti juoksuttavat pikkupilttejä ties missä laulutunneilla ja lätkäharkoissa (siis alle kouluikäisiä). Sitten ihmetellään kun lapsi on niin levoton ym. Meillä on aika pitkälti tyydytty kotona oloon ja toisten vanhempien ja lasten tapailuun aina välillä. Lähimetsistäkin löytyy paikkoja, joissa voi kokeilla taitojaan ja ihmetellä vaikka ötököiden elämää. Esikoinen oli viime kevättalvena kerran viikossa tunnin ajan satujumpassa ja se oli ihan tarpeeksi mielestäni 3-vuotiaalle. Ehkä sitten ollaan outoja, kun ei juoksuteta poikia ympäri kaupunkia sivistämässä ja toteuttamassa itseään. Eihän nykyisin kouluunkaan voi mennä, ettei osaisi lukea.
Toki sitten kouluiässä harrastukset ovat varmasti ihan hyvää vastapainoa koulunkäynnille. Ja niissä voi kokeilla omia taitojaan ja rajojaan turvallisesti, sekä tutustua ihmisiin. Mutta tuskin yllytän lapsiani mihinkään kilpaurheiluun tai pakotan käymään harrastuksissa ylipäätään. Toivon mukaan kasvatus ei mene niin metsään, etteivät osaisi käyttää omia aivojaan sitten harrastuksissa tai elämässä muutenkaan.
Kilpaileminen on lapsesta itsestään lähdettävä. Se on vaativaa ja henkisiä voimavaroja kysyvää. Ei kaikista ole siihen, vaikka vanhemmat tuputtaisivat mitä.
Lapsi saa mielellään myös itse valita liikuntaharrastuksensa...ylipäätään harrastuksensa.
Muutaman kerran olen molemille maininnut esim., ettei joku kaveri taida olla sopivaa seuraa...mutta sen oli sitten jo kokenut samalla tavalla koko perhe. Myöskin on tapahtunut niin, että joku bestis on yrittänyt omalla vaikutuksellaan 'lopettaa' tyttäreni urheiluharrastuksen.
Vahva pitää olla monella tapaa.
Ei todellakaan tarkoita, että käyttää tai tulee käyttämään, jos kilpaurheilee.
Mielestäni tuollainen ajattelu on ihan kaukaa haettu. Tietenkin nyt olympialaisten alla on tapetilla kaikki aineet ja hiihdossa on asiasta väännetty miten kauan.
Kyllä lahjakas urheilija on lahjakas ilman aineitakin. Melkeimpä alustä lähtein erottuu. Oliskos Kiira Korpi nyt viimeseksi, kun tätä tuotiin esiin. Ja lapsella on ihan intohimo siihen omaan lajiinsa. Se vaan vetää puoleensa.
Mulla on tytär ihan huippu omassa lajissaan. Hänen lajissaan yhdistyy sitten suvussa esintyneet piirteet ja taipumukset, jotka tän tytön henkilökohtaisten ominaisuuksien myötä kirkastuvat ylivertaisiksi. Tiedän myös hänen henkisistä voimavaroistaan ja vakaumuksestaan sen verran, että 'ajautuminen' aineisiin ei ihan vahingossa tai helposti lipsahda.
Vanhempana minulla on hyvä näköäla ja voin omalta osaltani tukea lasta henkisesti. Ja ohjaan myös omasta mielestäni oikeanlaiseen suuntaan. Urheilu on kaikki kaikessa, muttei sittenkään ole kaikki elämässä.
lapselleni suositeltiin jopa päiväkodissa että pitää olla urheiluharrastus. Lapsi on liikkuvainen, mutta hänen keskittymiskykynsä on huippuluokkaa minkä todistavat myös päiväkodissa tehdyt testit. Hän kuuntelee satuja, mutta tarvitsee myös liikuntaa vastapainoksi. Tietokone sukupolvelle liikkuminen on todellakin suotavaa!
liikkuminen on tärkeää kasvavalle lapselle. Mutta eikö sitä mallia voisi antaa jo kotona ja liikkua yhdessä lapsen kanssa. Tarvitseeko siihen kodin ulkopuolisen harrastuksen välttämättä? Meidän vanhempi poika (kohta 4v. ) on aina ihan täpinöissään kun saa vaikka ottaa lenkille pyörän mukaan. Eilenkin sitkeästi polki mäkiä ylös vaikka näki, että ei ihan helppoa ollut pienelle pojalle :)
arkiliikuntaa harrastaa perheen kanssa. Omasta lapsestani sanottiin, että on balleriinan näköinen, joten äidin taidot eivät riitä...
että jos outoja muutoksia tulee, tai muksut ei enää halua harrastaa ilman perusteluja, on jotain vialla. Siihen asti saavat juosta ja rämpyttää.