Olin naimisissa reilun neljä vuotta maahanmuuttajan (arabi) kanssa. Avioliittomme oli monilta osin hyvä.
En oikein itsekään tiedä, mitä tapahtui...
Tapasin kuitenkin uuden miehen (suomalainen) ja aloin seurustella hänen kanssaan puoli vuotta sitten. Meillä menee loistavasti.
Nyt jälkeen päin ymmärrän hieman, miksi näin tein. Olin ahdistunut, mustasukkainen, epävarma ... mamu mieheni kanssa. Hän on komea ja suomalaiset naiset mielellään piirittivät häntä. En tiedä, pettikö hän minua vai ei, mutta nautti ainakin naisten antamasta huomiosta kovasti.
En kestänyt, että hän lähtee yksin baari-iltaa viettämään. Kuitenkin hän teki niin silloin tällöin. "Normaalissa" tilanteessa tämä on mielestäni ihan OK (jos nykyinen poikakaverini tekee niin, se ei ahdista minua yhtään).
Mamu mieleni oli muutenkin hyvin ulkonäkökeskeinen ja tykkäsi/tykkää käydä iskumestosissa. Itse olen enemmän bubi-ihminen. Olen ihan kaunis nainen, mamu-mieheni sanoikin niin minulle monesti, mutta silti vertasin itseäni kymmenen vuotta nuorempiin pissiksiin, jotka miestäni piirittivät....
Minulla oli takaraivossa aina tunne, että mieheni otti minut oleskeluluvan takia. Hän sai sen mentyään naimisiin minun kanssani. Totuuttaa en tiedä edelleenkään, mutta voi olla, että olin väärässä.
Olin perheemme (minä ja mieheni, ei lapsia) ainoa elättäjä. Hän opiskeli kyllä, ja oli työharjoitteluissa, mutta yli neljään vuoteen hän ei hankkinut palkkatyöstä senttiäkään rahaa. Tässäkin tunsin olevani hyväksikäytetty.
Meillä oli valtavasti riitoja, ihan alusta alkaen. Riidat liittyivät epävarmuuteeni omasta ulkonäöstäni hänen silmissään, rahasta, toisista naisista, hänen motiiveistaan (o-lupa?). Paloin loppuun, ei rakkaus sammunut.
Mamu-mieheni otti eron aika raskaasti. Hän olisi halunnut jatkaa avioliittoamme. Itse en vaan jaksanut enää (itseäni?).
Tämä suomalainen mies, jonka kanssa seurustelen ja asunkin jo yhdessä, on aivan eri maata. Hänen kanssaan tuntuu hyvältä olla. Luotan häneen, luotan hänen rakkauteensa minua kohtaan.
Käymme molemmat töissä, lauantaina bubissa, tapamme ystäviämme yhdessä ja erikseen. Emme riitele juurikaan mistään. Olen vapautuneempi, rauhallisempi sisäisesti ja pystyn rentoutumaan.
En syytä ex-miestäni erosta. Syytän itseäni. Olen pahoillani, kun näin kävi, mutta en vaan jaksanut enää itseni kanssa tuossa avioliitossani. En myöskään tiedä, oliko eroon johtaneilla asioilla jotain tekemistä kulttuurin kanssa, saattoi ollakin, tai sitten ei. Rasistiksi en ole eronkaan jälkeen ryhtynyt.
Olemme kaikki kolme (minä, ex ja nykyinen) noin 30 vuotiaita.
En oikein itsekään tiedä, mitä tapahtui...
Tapasin kuitenkin uuden miehen (suomalainen) ja aloin seurustella hänen kanssaan puoli vuotta sitten. Meillä menee loistavasti.
Nyt jälkeen päin ymmärrän hieman, miksi näin tein. Olin ahdistunut, mustasukkainen, epävarma ... mamu mieheni kanssa. Hän on komea ja suomalaiset naiset mielellään piirittivät häntä. En tiedä, pettikö hän minua vai ei, mutta nautti ainakin naisten antamasta huomiosta kovasti.
En kestänyt, että hän lähtee yksin baari-iltaa viettämään. Kuitenkin hän teki niin silloin tällöin. "Normaalissa" tilanteessa tämä on mielestäni ihan OK (jos nykyinen poikakaverini tekee niin, se ei ahdista minua yhtään).
Mamu mieleni oli muutenkin hyvin ulkonäkökeskeinen ja tykkäsi/tykkää käydä iskumestosissa. Itse olen enemmän bubi-ihminen. Olen ihan kaunis nainen, mamu-mieheni sanoikin niin minulle monesti, mutta silti vertasin itseäni kymmenen vuotta nuorempiin pissiksiin, jotka miestäni piirittivät....
Minulla oli takaraivossa aina tunne, että mieheni otti minut oleskeluluvan takia. Hän sai sen mentyään naimisiin minun kanssani. Totuuttaa en tiedä edelleenkään, mutta voi olla, että olin väärässä.
Olin perheemme (minä ja mieheni, ei lapsia) ainoa elättäjä. Hän opiskeli kyllä, ja oli työharjoitteluissa, mutta yli neljään vuoteen hän ei hankkinut palkkatyöstä senttiäkään rahaa. Tässäkin tunsin olevani hyväksikäytetty.
Meillä oli valtavasti riitoja, ihan alusta alkaen. Riidat liittyivät epävarmuuteeni omasta ulkonäöstäni hänen silmissään, rahasta, toisista naisista, hänen motiiveistaan (o-lupa?). Paloin loppuun, ei rakkaus sammunut.
Mamu-mieheni otti eron aika raskaasti. Hän olisi halunnut jatkaa avioliittoamme. Itse en vaan jaksanut enää (itseäni?).
Tämä suomalainen mies, jonka kanssa seurustelen ja asunkin jo yhdessä, on aivan eri maata. Hänen kanssaan tuntuu hyvältä olla. Luotan häneen, luotan hänen rakkauteensa minua kohtaan.
Käymme molemmat töissä, lauantaina bubissa, tapamme ystäviämme yhdessä ja erikseen. Emme riitele juurikaan mistään. Olen vapautuneempi, rauhallisempi sisäisesti ja pystyn rentoutumaan.
En syytä ex-miestäni erosta. Syytän itseäni. Olen pahoillani, kun näin kävi, mutta en vaan jaksanut enää itseni kanssa tuossa avioliitossani. En myöskään tiedä, oliko eroon johtaneilla asioilla jotain tekemistä kulttuurin kanssa, saattoi ollakin, tai sitten ei. Rasistiksi en ole eronkaan jälkeen ryhtynyt.
Olemme kaikki kolme (minä, ex ja nykyinen) noin 30 vuotiaita.
Vastaukset 16
Vanhimmat
HEi,
Voisin olla kirjoittanut tuon jutun itse..Painin nimenomaan samojen asioiden kanssa.Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Olen epävarma, ahdistunut omista ajatuksitani ja odotan vain sitä hetkeä jolloin voin elää rauhallisesti ja ilman mitään epäilyjä toista kohtaan...
Tuo luottamuspula on tosiaan rasittavaa. Ainainen epäily miehen tekemisistä ja motiiveista. Itse olin kuitenkin ihan oikeassa. Naimisiinmeno oli miehen puolelta oleskeluluvan saamiseksi ja pettikin minua systemaattisesti.
itselläni sama homma, mies meni naimisiin kanssani vaan oleskeluluvan takia. olette ehkä lukenu omaa viestiäni. minulla on aika vaikea tilanne ja olen aivan totaalisen masentunut. tämä keskustelupalsta auttaa jonkin verran mutta kertokaa te kohtalotoverit. miten selvisitte siitä? mä en selviä tästä, kun tietää et toinen meni naimisiin kanssani oleskeluluvan ja euroopan takia ja nyt se saa jäädä tänne ja sen unelma toteutui et pääsi eu:hun.....tunnen olevani niin hyväksikäytetty....
"Hän on komea ja suomalaiset naiset mielellään piirittivät häntä"
Ongelman ydin piileekin juuri tässä. Ei hän ole komea kenenkään muun paitsi suomalaisen naisen silmissä. Siksi, kun hän saapuu Suomeen, hänelle tulee ihan puun takaa tilanne, että naiset piirittävät häntä. Kiusaus saattaa tottumattomalle käydä liian kovaksi...
Itselläni ei vastaavaa kokemusta. Halusin vain sanoa että kirjoitit hyvin ja asiallisesti.
Erostamme on jo vuosia. Olimme todella nuoria tavatessamme. Siihen aikaan (lama) oli lähes mahdotonta työllistyä Suomessa. Olemme edelleen ystäviä ja pidämme yhteyttä. Mies muutti heti erottuamme pois Suomesta. On työllistynyt, avioitunut ja saanut lapsen uudessa kotimaassaan.
"tapamme ystäviämme yhdessä ja erikseen"
Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille (varsinkin näissä nettikirjoitteluissa; harvat kai lukevat itse, mitä tuli kirjoitettua ennen kuin klikkaavat sitä "lähetä viesti" -kohtaa).
Joissakin tapauksissa olisi mielestäni kuitenkin oltava tarkka, ettei nyt vallan hulvattomia kirjoittaisi (vaikka taitaa suurin osa meistä tietää, mitä oikeasti teette ystävillenne yhdessä ja erikseen).
Anteeksi...
Emme ole kumpikaan syyllistyneet henkirikokseen, vaan tapaamme ystäviämme...:)
Saisinpa mäkin tuollaisen miehen jonka kanssa olis hyvä olla, johon luottaa ja jonka rakkauden vois tuntee. Jonka kans olis yhteisiä ystäviä ja harrastuksia.
tosin vielä en ole eronnut. Mies jäi kiinni nettisuhteesta, ja taitaa olla muutakin meinikiä. Mamut on mamuja. Harkitsen vakavasti eroa, mies on nyt koeajalla. Meillä on yksi lapsi. On uuvuttavaa ja rasittavaa ns. "kytätä" miehen tekemisiä, koska tosiasiahan on, että jos naisella on joku tuntuma miehen sähläämisistä, pitää se paikkansa. Miehet kun eivät vaan tajua naisen kuudetta aistia :)
Mitä järkeä mennä suhteeseen mamun kanssa kun siltä ei saa mitään takaisin? Tämä on asia jota en tajua. Olet niin tyhmä että melkein toivon epäonnistuvasi kaikissa suhteissasi
"Olet niin tyhmä että melkein toivon epäonnistuvasi kaikissa suhteissasi"
vaikuttaisi vahvasti siltä, että olet tainut itse epäonnistua kaikissa suhteissasi? Muuten ei tervejärkinen ihminen tommosia lauo. :(
Piti käsitellä miksi ihmeessä piti mennä naimisiin asti mamun kanssa joka ei edes yitä elättä itseään, eikä tee mitään suhteen eteen
palveluksen eroamalla. Kannattaa luottaa omaan vaistoon. En pidä siitä, että esim. kaikki afrikkalaiset leimataan valehtelijoiksi ja pettureiksi, mutta osa jutuista perustuu faktoihin. Itse tutustuin hiljattain mukavaan afrikkalaiseen mieheen. Heti oli sellainen fiilis, että hän salaa jotain. Sain parissa viikossa ongittua riittävät tiedot hänestä. Se ei ollut edes vaikeaa, vaikka en liiku missään mamu-piireissä tms. Osa hänen jutuista oli totta, mutta hän valehteli olennaisissa asioissa. Tavallaan hän myönsi asian kun heitin faktat pöytään (ei ainakaan kieltänyt). Ymmärsi itsekin, että ei ole mitään mielenkiintoa tavata enää.
toi kuulostaa tosi tutulta toi teksti ja mieheni on joutunut valilla kokemaan kovia minun mustasukkaisuuspuuskien vuoksi. han osaa onneksi suhtautua asiaan kypsasti eika han ole koskaan minun tietaakseni tehnyt mitaan vakavaa joka saisi minut oikeasti epailemaan hanen uskollisuuttaan.
minun mies on harvinaisen komea ja joka pv joku nainen yrittaa iskea hanta, oli se sitten kadulla, toissa tai junassa.
on tosi tarkeata, etta oman kumppanin kanssa pystyy keskustella kaikista noista peloista ja epavarmuuksista. ei niiden takia valttamatta kannata erota.
minua ei oikeastaan haittaa, jos mies silloin talloin haluaa menna kavereittensa kanssa baariin, minakin mielummin menen sinne omien ystavieni kanssa. mies on myos toisinaan minusta mustasukkainen enka halua tuottaa hanelle mielipahaa jos joku kannilainen tulee flirttailemaan minulle baarissa.
ymmärrän sinua tosi hyvin mulla on tosin paljon paljon vakavampi tilanne kun sinulla mutta silti ymmärrän ristiriitaisia tunteitasi. minulla on 2 sivulla oleskeluluvasta kirjotettu oma kokemukseni..... hyvä että olet löytänyt uuden onnen ...... :)